Mä en vaan jaksa enää.
Olen ollut psykiatrisella osastolla puoli vuotta. Mun on iha hemmetin vaikeaa koko ajan. Äänet ja mieli kertoo että mun pitää riehua koko ajan. Olen nyt kuukauden ollut eristyksessä ja mua pelottaa et ku pääsen täältä pois tuonne osaston puolelle, niin että alan riehumaan ku en vaan voi hallita välissä omaa käytöstä. On vain helppo ottaa tuolista kiinni ja nakata se ikkunaan, silloin olo helpottuu. Vähäksi aikaan. Mä oon niin väsynyt tähän taistelemiseen etten vaan jaksa enää, tuntuu et olisi vain helpompi jos olisin tuolla toisellapuolella, taivaassa.
Joutuin sairaalaan tossa pari yötä sitten kun mulla tuli Migreeni kohtaus. Muhun sattu ja en voinut olla paikoillani ku tuntu et pitää riehua, mä kävelin tippatelineen kans ees taas enkä voinut rauhoittua, tuntu et oli pakko.
Miten pääsen tästä riehumis tunteesta pois 😑❓ En oikeasti jaksa tätä enää, auttakaa. 😯🗯️
On taas vaihteeksi sellainen olo, että ihan oikeasti, en jaksa enää yhtään mitään.
Mun pitää jaksaa liikaa, mitä en oikeasti jaksa, eikä oikein kukaan vaan ymmärrä sitä. Etenkään ne kenen se eniten pitäis ymmärtää (siis ne "joiden takia" mun pitäis jaksaa). Oon ihan liian väsyny muutenkin fyysisesti kun ei saa unta tarpeeks ajoissa illalla ja tarviin kuitenkin tällä hetkellä ihan oikeesti valehtelematta puol vuorokautta unta. Joinain öinä saattaa nukkua jopa enemmän, jos ei tarvii herätä. Haluisin, ettei mun tarviis jaksaa mitään, vaikka toisaalta esimerkiksi hevoset on ainoa, mikä elämässä on enää hyvää. Mut usein tuntuu nykyään ettei jaksais sitäkään. Ja sit jos on päivä, jolloin on useampi meno, niin sitä stressaa hirveesti kun miettii valmiiksi niitä kaikkia asioita.
Annikki88 kirjoitti 12.1.2016 20:20
On taas vaihteeksi sellainen olo, että ihan oikeasti, en jaksa enää yhtään mitään.
Mun pitää jaksaa liikaa, mitä en oikeasti jaksa, eikä oikein kukaan vaan ymmärrä sitä. Etenkään ne kenen se eniten pitäis ymmärtää (siis ne "joiden takia" mun pitäis jaksaa). Oon ihan liian väsyny muutenkin fyysisesti kun ei saa unta tarpeeks ajoissa illalla ja tarviin kuitenkin tällä hetkellä ihan oikeesti valehtelematta puol vuorokautta unta. Joinain öinä saattaa nukkua jopa enemmän, jos ei tarvii herätä. Haluisin, ettei mun tarviis jaksaa mitään, vaikka toisaalta esimerkiksi hevoset on ainoa, mikä elämässä on enää hyvää. Mut usein tuntuu nykyään ettei jaksais sitäkään. Ja sit jos on päivä, jolloin on useampi meno, niin sitä stressaa hirveesti kun miettii valmiiksi niitä kaikkia asioita.
Hei Annikki88 !
Ei kukaan voi tajuta sitä mikä on liikaa, etenkään ne jotka ei ole sitä kokenu. Hevoset on kyllä sellaisia mitkä voi jopa auttaa jos niille juttelee. ☺️
Mulla on tullu uus ongelma. Mä oksentelen. Aluksi syön jotai hyvää ja sit käyn oksentaan, se mulla hirvittää ku lääkkeet tulee ulos. Nyt puolen kuukauden aikana olen lihonu kilon mikä on aivan hirveen kamalaa. Tuntuu et oon iha yli kamalaa, vaikka BMI:n mukaan olen normaali painoinen, mut tahdon olla mielummin alipainonen.
Hei
Ei ihme että oksentelet ottaen huomioon mitä sulle on tehty. Ihailen sua kun jaksat vielä runoja kirjoittaa.
En kestä. Maanantaista asti ollu lepareis. Iha kamalaa. Tahdon lähtä saatanan mukaan nii pääsen tästä tuskasta ☹️
Viime sunnuntaina raavin kädet tosi pahaan kuntoon. Tuli palohaavat, pitkät sellaiset ja verta tuli, nautin siitä. Kipu oli ihanaa. Jouduin lepositeisiin olin siellä torstaihin asti.
Viimeviikolla lauantaina olin yleisistilois ku jalat alko tuntumaan makarooneilta. Tulin erkkaan ja lepäilin. Sitte yritin nousta ylös mut jalat petti.
Menin paniikkiin ja laitoin osasto ystävälle viestiä,et pyytää hoitajan tänne.
Ne tuli ja pyys mua liikutella varpaita, onnistu. Ne sano et ei oo mitää vakavaa ku varpaat liikkuu. Ne jätti mut eristykseen, hädissäni pissasin housuun. Pian lääkäri tuli, tutki mut ja mä itkien kysyin, olenko halvaantumasa 😯🗯️ se sano et hätää ei oo. Jos olisin halvaantumasa se alkais varpaista. Sain huokasta. Mut nostettiin patjalle nukkumaan ja sain unen ja aamulla kaikki oli pois. Uskon et se oli vaan paniikkikohtausta, mikä,onneksi lähti pois.
Eikö ketää enää kiinnosta ?
Ehkä olen kuin tyhjää.
Kukaa ei kestä mua.
Tahdon
Yhden
Pienen
Viestinn
Sillon
Olisin
Onnellinen
En osaa oikein sanoo muuta, ku tsemppiä 🙂🌻 Kyllä ne asiat vielä kääntyy hyväks, ennemmin tai myöhemmin.
Tyttönen vaan, kiitos 😍
😍
Kyllä sua kestetään ja susta jopa välitetäänkin. Mä tiijän ainakin yhden joka tahtoo sulle pelkkää hyvää ja haluaa auttaa sua jos vaan tietäisi miten. Sun taistelusi antaa voimia muillekin. Tässä sulle pieni ilonpilkahdus päivääsi. Toivottavasti se ilahduttaa *ojennus* 🙂🌻
Kuin sä voit, SCIM?
Hei satoshi !
Nyt voin iha hyvin. Pääsin paripäivää sitten lepareista ja nenämahaletkusta.
itsen yleensä illat koska olen kyllästynyt elämään, tahdon kuolla. Harhoja on. Saatana vallitsee minut. Istun nurkassa ja nukun lattialla, siellä olen turvassa.
Moi scim.
Ei saatana sua valitse koska et ole paha ihminen. Olet vain sairas. Ja sairautesi vaikeuteen nähden pärjäät hyvin ja jaksat vielä muitakin tsempata. Olet hyvien puolella🙂🌻
kiitos kun jaksoit vastata, SCIM.
Lepareista ja nenämahaletkusta pääsy vaikuttaa askeleelta kohti parempaa. Antaa pientä toivon kipinää ainakin minulle. Toivon sille pelokkaalle tytölle edes hiukan valoisampaa huomista. Että joku tulisi ja keräisi sirpaleet. Pystytkö sä rauhoittumaan siellä turvassa? Millasta hoitoa saat? voitaisko me jotenkin auttaa sua?
🙂🌻