Moi Soroppi. Kurja kuulla että sullakin on nukkumisvaikeuksia. On niin vaikea pysyä toimintakuntoisena kun on jatkuva univaje. En tiedä sainko viime yönä nukuttua paremmin en ainakaan enemmän mutta oon ollut tänään ihme pirtee.

Kävin siinä Super tutkimuksessa ja mun kongnitiivinen testi ei tainnut mennä ihan putkeen. Kävin myös unihoitajilla enkä tiedä menikö sekään ihan putkeen. No ainakin sain ajan univaikeuksiin erikoistuneelle lääkärille jos vaikka en siihen ryhmään sitten pääsekkään.

Mun koti alkaa muistuttaa sikolättiä. Enkä taida tänäänkään saada itseäni siivoamaan. Huomenna sitten ehkä kun ei ole mitään sen kummenpaa menoa ku vain hakea lääkkeet apteekista.

Soitin tänään hoitajalle ja kerroin että viikonloppu oli vaikea. Se saa mut aina rauhoittumaan. Tuli taas turvallinen olo että kyllä se tästä ja apua hommataan. Ja mikä parasta se ei vähätellyt mun kertomia asioita.

Eilen oli totaali lamaannus päivä ja lisäksi lonkkakipu vaivasi. Söin liikaa ja liikuin vähän. No tehtiin me koiran kanssa pari pientä lenkkiä. Varmaan bursiitti tossa lonkassa. Tuleehduskipulääkekuurin aloitin.

Tänään nousin 03.30 ja ihmeen pirteänä jos vertaa eiliseen. Sitten päätin että imuroin ennen lenkille lähtöä. Ja jaksettiin kävellä ihan hyvä lenkkikin. Nyt on lattiat pesty ja mattot ulkona tuulettumassa. Vessa ja keitttiö on puhtaita. Ja lounaskin jo valmiina.

Sain ajan unilääkärille. Oon siitä aika tyytyväinen. Sen jälkeen päätetään pääsenkö unenhoito ryhmään. Ois se hyvä päästä. Se alkaa vasta kyllä maaliskuussa että en tiedä oonko silloin jo töissä vai vielä saikulla.

Kun ajattelen itseni töihin niin ahdistun ja lamaannun. Mietin miten pystyn huolehtimaaan toisista kun en jaksa oikein huolehtia itsestänikään. Tänään ehkä olisin selvinnyt muutamasta tunnista mutta eilen en hetkestäkään.

Tänään on sitten muuten aika tylsä päivä. Ei tarvii käydä missään ja kukaan ei tule. Oon vaan yksikseni. Mutta meen ihan kohta hetkeksi sänkyyn ja teen jonkun rentoutusjutun niin sillä jaksan iltaan asti. Koska kyllä tää varmaan väsymykseksi muuttuu kunhan syön ton lounaan.

Eilen oli aika hoitajalle. Pyysin häntä varaamaan mulle lääkärille ajan. Meidän psyk.pol on muutttamassa uusiin tiloihin ja nyt eivät tiedä koska ja missä lääkärit ottavat vastaan. Ja mä en ees tiedä mua hoitavan lääkärin nimeä kun en oo sitä koskaan nähnytkään.

Sovittiin että tehdään mulle muisti testit kun oon niin huolestunut muisttamisesta. Hoitaja kyllä selitti että kaikki johtuu masennuksesta ja siitä että välillä meneekin yht äkkiä tosi lujaa. No keskiviikkona mulla oli energinen ja aikaan saava olo ja sainkin paljon asioita tehdyksi ja hoidettua.

Tällä hetkelläkin on ihan hyvä olo. Nukuin yli kuusi tuntia niin en oo ihan hirveen väsynytkään. Ehkä tää tästä.

Mun äiti oli täällä lauantaista sunnuntaihin. Mulla meni hänen kanssaa ihan hyvin. Ihme nälkä vaan vaivasi koko sunnuntain vaikka aamulla söin hyvän aamupalan ja lounaalla kunnon ruokaa ajallaan. Ja sitten kun äiti lähti aloin mättämään kaikkea ja nälän tunne vaan jatkui. Sitten tavallaan luovutin ja söin kaiken. Yht äkkiä sitten tuli todella ähky olo ja jouduin oksentamaan. Oon viimeksi oksentanut ahmimisen jälkeen viisitoista vuotta sitten. Ja tietty tuli kamala morkkis. Lähdin siittä sitten koiran kanssa lenkille. Käveltiin kymmenen kilsaa ja mulle tuli ihan hyvä olo. Mutta ennen nukkumaan menoa iski uusi syömiskohtaus. En oksentanut vaan menin nopeastti sänkyyn kuuntelemaan rentoutus ohjelmaa. Siihen nukahdin ja heräsin 4.30. Mutta nyt on taas nälkä ja söin ihan normaalin aamupalan jo. Onneksi tänään on kuntosali päivä.

Olen äidin luona. Vähän masentaa ja jonkun verran jo jännittää toi kotiin lähteminen kun sataa lunta. Ehkä siellä ei kumminkaan ole liukas. Illalla taas tuli ahminta jutut päälle vaikka olin täällä äidillä. Yö meni huonosti. Varsinaisesti nukuin kolme tuntia. Ja kaksi lyhyttä torkahdusta päälle. Väsyttää kyllä nyt. Aamulla söin kaksi aamupalaa mutta nyt ei oon nälkää eikä syötätäkkään. Oon parina päivänä soittanut hoitajalle mutta se ei vastaa. En taida kehdata enää soittaa. Se on kyllä antanut luvan soittaa ja luvannut soittaa takaisin jos ei pääse vastaamaan. Eipä oo soitellut. Ehkä on ollut jossain koulutuksessa

Aikainen herääminen. Saa nähdä tuleeko uni vielä takaisin. No keitin jo kahvit että ehkä tää päivä menee tällä. Pitäis lähteä kaupunkiin hoitajalle ja mietin meenkö bussilla vai omalla autolla. Bussilla mulla tulis venaamista siellä päässä kolme tai neljä tuntia yhteensä. Omalla pääsis heti takaisin mutta ei voi ottaa oxaminia. No kyllä mä varmaan selviän ilmankin. Varustaudun molempiin. Täytyy varmaan mennä tekeen vielä joku rentoutus harjoitus että ei ois niin pitkä tää aamu ja jos vaikka sillait onistuis torkahtamaan vielä hetkeksi. No oon jo puolitoista tuntia ollut pystyssä. Ja tänään en oikeen pääse päikkäreillekkään. Ja enhän mä yleensä päivällä ees nukahda vaikka kuinka väsyttäisi. Tänään hoitajan kanssa mietitään mun syömishäiriötä. Sillä mun syömiset on menneet ihan sekaisin kun herään niin aikaisin. Ja kokoajan on vaan nälkä.

Mukavaa päivää kaikille!

Taas uusi aamu alkoi jo 02.30. Kavit oon juonut ja nyt mietin mitä ihmettä tekisin. No keittiö vaatii pientä siivousta. Täytyy se hoitaa pois alta ennenkuin lähden koiran kanssa lenkille. Aamulla mut onkin kutsuttu kaverille kahville että nyt ei voi juoda pannullista kahviakaan. Mua kyllä väsyttää mutta uni ei tuu. Kokeilen vielä jotain rentoutusmenetelmää ennen lenkille lähtöä. Se saattaa piristää enemmän kuin neljän tunnin yöunet. Onneksi ens viikolla pääsen sen unilääkärin vastaanotolle. Ja toivon niin että pääsisin siihen unenhoito ryhmään. Ahdistuksen hallinta ryhmästäkin oli paljon apua. Sit tartteisin vielä syömishäiriöryhmän. Vaikka nyt hoitajan kanssa sitä puitiin koko tunti. Ihan hyvä kun ottaa asian vakavasti mutta tuntuu että kukaan ei uskalla puuttua mun vointiin ja esim. lääkitykseen ennen sitä unilääkäriä. Ja mulla on sellainen olo että syön ihan vääriä ja turhia lääkkeitä. No puhun siitä hoitajalle seuraavalla kerralla. Että varais ajan mun omalle lääkärille jota en vielä oo ees nähnyt. Mun yhdessä lääkkeessä on yleisenä haitavaikutuksena ruokahalun lisääntymnen ja painon nousu. Ja sen määrännyt lääkäri kyllä tiesi mun syömishäiriö taustasta.

yöt menee yhä pipariksi. Viime yönä nukuin neljä tuntia. Ei auttanut sekään että päivällä väsytin itsetin fyysisesti ihan puhki. Mulla on varmaan väärät lääkkeet. Hoitaja käski puhuun lääkärille. Ei se oo mulle omalle lääkärille varannut aikaa enkä mä tiedä kiinnostaako sitä unilääkäriä mun läääkitys. Voi olla että kiinnostaa. Perjantaina sen sitten näkee.

Huomenna mä saisin mennnä mindfulness ryhmään. Mutta näyttää että tulis kamalasti lunta ja mun taidoilla ja huonoilla renkailla en tiedä kykenenkö lähtemään noita mutkateitä ajeleen. Mua kyllä se vähän kiinnostaisi kun oon nyt paljon tehnyt sellaisia rentoutusharjoituksia joissa keskitytään hengitykseen. En niinkään nitä progressiivisia harjoituksia mitä ahdistuksen hallinnassa opetettiin. Korvaan osan huonosta yöunesta noilla harjoituksilla.

Mun tarttis vähän siivota mutta se jää varmaan torstaille kun silloin mulla ei oo mitään menemistä. On muuten rahat niin loppu että en voinutt mennä tänään kauppaan ostamaan mitään. Onneksi mulla on maitoa, kahvia ja kaurahiutaleita. Eniten mua harmittaa jos en saa auton vakuutusta maksettua koska sitten sillä ei varmaan saa ajaa.

Paljosta kävelystä oon saanut bursiitin oikeaan lonkkaan. Sekin sitten kipuilee yöllä ja häirii nukkumsta. Söin jo siihen viikon tulehduskipulääkekuurin mutta kipu palas heti takaisin kun lopetin lääkkeet. En tiiä pitäiskö ihan mennä lääkäriin. Tuntuu vaan että juoksen päivittäin lääkärillä tai ainakin viikottain.

Nyt juon päiväkahvit ja sit alan miettimään miten selviän koiran ulkoiluttamisesta. No pystyn mä ehkä sellaisen puolentunnin lenkin tekemään. Mun pää kyllä tarvii kanssa sitä lenkkeilyä.

Kylläpä sinua Sakira tuntuu vastustavan kovasti. Tuo nukkumattomuus on paha asia. Toivottavasti lääkäri nyt ottaa kantaa siihen, onko lääkityksellä siihen vaikutusta.
Minä kävin myös verikokeissa, kun väsymys ja voimattomuus vaivaavat. Ei kai tämä sitä niin sanottua kevätväsymystäkään voi olla. Mieli tekisi kovasti etelään ja ystävien kanssa jo alustavasti sovittukin sinne Malagaan menosta. Miehellä kuitenkin kovasti tällä hetkellä työkiireitä ja
minä huonovointinen. Ei siitä taida nyt mitään tulla ja se harmittaa.
Koiran kanssa minäkin lenkkeilen noin puolen tunnin lenkkejä kerrallaan. Koirapuistossa ja aidatulla pihalla voi myös juosta. Maallekaan ei ole nyt mieli tehnyt. Pitäisi olla enemmän voimia, että siellä olosta nauttisi.

Mollyan kiva kuulla susta vaikka se onkin kurjaa että olet huono vointinen. Verikokeissa käynti oli hyvä juttu. Se on ikävää että jos reissunne peruuntuu. Voisko olla niin että lykkäisitte sitä vaan eteen päin ja menisitte kun olo helpottuu.

Mä meinasin eilen vähän hermostua. Mulla on aika perjantaina unilääkärille. Ja tuntuu että sitä nyt pidetään mulle pelastavana oljenkortena. No toivottavasti niin olisikin. Mutta olen monta kertaa hoitajalle puhunut oman lääkärin tapaamisesta ja se oli varannut mulle ajan vasta maaaliskuun loppupuolelle. Mun sairasloma päättyy jo helmikuun loppuun. No elen hän sitten hoiti asian ja mulla on perjantaiksi peruutus aika. Eli kaksi lääkäriä samassa paikassa peräkkän.

Toivon kovasti että hoitaja tulee mun mukaan siihen lääkäri käyntiin koska oon varmaan taas ihan vaan lukossa kun on uusi lääkäri. Ja haluan mä tietää mitä mieltä hoitajakin on siitä että tarviinko vielä jatkoa sairaslomalle. Mä en tunne itseäni työkykyisesksi mutta mun äiti jo ehdotteli että menisin töihin kokeilemaan että rahatilanne helpottaisi.

Tänään e ole kiva ilma ulkoilla koran kanssa. Meillä ainakin ropisee ikkunat kun sataa niin kovaa. Mutta kyllä se minimi lenkkki pitää tehdä ilmasta rippumatta. Ja sitten lämpimään suihkuun.

Tarvii soittaa vielä tosta lonkasta tk:hon ja yrittää saada sieltä sitä päivystys aikaa kun ei nillä oo muita aikoja annettavana. Oon nyt pari päivää kävellyt vähän vähemmän niin se kyllä on hieman rauhoittunut mutta kyllä mulla eilenkin tuli mittarin yli 10000 askelta että kyllä kävelemistä on vaikea välttää.

Ei ihme, että suutuit, kun lääkärin aika vasta maaliskuussa. Eikö hoitaja tajunnut sairaslomasi loppumista ja lääkärin arviota sitä ennen? Onneksi asia järjestyi kuitenkin. Kyllä sitä pitää sairaanakin itse huolehtia asioista, muuhun ei voi luottaa. Onko järkevää, sitä en tiedä, mennä välillä kokeilemaan työssä pärjäämistä vai jatkaa sairaslomaa vielä. Se on iso päätös ja toivottavasti hoitotaho auttaa sinua saamaan oikean päätöksen. Kaipa sinun mielipiteelläkin on merkitystä.
Kyllä minä olen jo luopunut siitä loma-ajatuksesta, kun fyysinen vointi huono. Henkisesti se varmaan virkistäisi, kun sää on niin masentava täälläkin.
Koiran kanssa on todellakin mentävä ulos tuohon vesisateeseen.
Toivottavasti saat apua nyt lääkäreiltä,kun heitä ihan kaksin kappalein tapaat.

Mollyan on kurjaa että et vieläkään voi fyysisesti hyvin. Mutta on varmaan järkevää perua matka jos tuntuu ettei jaksa. eihän siitä sitten nautikkaan. Toivottavasti matkaalle kummiskin tulee uusi tilaisuus ja sä tuut pikkuhiljaa kuntoon. Mieltä tollainen aurinko ruiske vois kyllä piristääkkin. Mä ainakin joka päivä iloitsen siitä että on vähän valoisampaa.

Mulla on ollut jäätävän huono päivä. Sain aamulla ajan tk lääkäriin ton lonkkakivun takia mutta sitten jo sen peruivat kun ei ollut lääkäristä tietoakaan. Sanoin sitten vaan että palaan asiaan jos tulee pahemmaksi. On mulla aika sille työterveyslääkärille jo varatttu niin sille sitten valitan.

Mutta mua jännittää ja pelottaa niin se huominen lääkäri. Hoitaja ehtii tulemaan vähäksi aikaa mukaan. Mutta en tiedä miten valmistautuisin siihen. Ja tänään vaan on muutenkin huono päivä. Vähän oon yrittänyt jotain tehdä mutta kuulokkeet päässä sängyssä oli kaikkein paras. Oon niin väsynytkin mutta hetkeksikään en torkahtanut kun sängyssä makasin.

Nyt vaan niin kaipaisi seuraa tai jotain jutttukaveria. Vaikka puhuttaisiin ihan mistä vaan kun ei tartteis olla yksin. Tuntuu että kokoajan pitäisi hakea jotain syötävää kun ei oo mitään muutakaan. Kahviakaan en enää tähän aikaan voi juoda. No kohta lähdetään lenkille. Siihen saa sentään kulumaan tunnin verran.

Olipa eilen rankka päivä. Ens olin psykanpolin omalla lääkärillä. Se katteli mun lääkitystä päätä puristellen ja sitten lopetti yhden, lisäs toisen ja yhtä vähennetttiin ja vielä yks pitäis koettaa parin viikon päästä lopettaa. Sit se kirjoitti mulle saikkua elokuun loppuun. Olin ensin aika huojentunut mutta sitten iski pelko ja harmitus.

Unilääkäri totesi että mulla on unihäiriö. Oli silläkin sanottavaa lääkitykseen että sitä en lopettais minkä toinen käski lopettaa. No mietin ja kokeilen kun on kyse melatoniinista niin voi vähän itse kokeilla. Mulla vaan menee sitä huippu annos 10mg.

Sit mulla ois ollut tapaaminen yhden uuden kaverin kanssa mutta olin niin poikki että peruin sen. Mutta yhden läheisen ihmisen sitten vielä illalla otin kotiini kahville. Se oli ihan hyvä että tuli niin saatiin molemmat purkaa huolemme. Mä oon kyllä siitä huono kuuntelija että vaikka kuinka yritän niin en muista asioita joita mulle kerrotaan. Unohdan muutenkin kaiken. En esimerkiksi muista sitä koska erosin miehestäni. En ees vuosilukua. No ei oo tärkee tieto.

Mulle meinaa nyt iskeä jäätävä väsymys. Keitin lisää kahvia. Unilääkäri sanoi ettei pidä enää mennä takaisin nukkumaan jos on jo kerran noussut pois sängystä. Ei pitkiä päikkäreitä mutta rentoutusjuttuja saa tehdä.

Hei sakira ja mollyann 🙂

Hyvä kuulla että Sakira pääsit lääkärille ja miettivät lääkkeitäsi uudestaan. Liittyykö halu palata töihin siihen että rahaa saisi olla enemmän, vai onko siinä myös jotain sellaista että olisi mielekästä tekemistä? Siinä mielessä ymmärrän kyllä lääkärin näkökannan, että kun sun unet on noin huonot eikä vointi ehkä muutenkaan niin hyvä, töihin palaaminen olisi ehkä liikaa stressiä juuri nyt. Miten itse koet oman vointisi?

Kivaa että näit läheistä ihmistä eilen 🙂 En kyllä usko että toisten huolten kuuntelussa on hirveän olennaista se että muistaa pitkään kaiken mitä toinen sanoo (tai toivon niin, koska mulla lipsuu asiat mielestä niin tiuhaan, varsinkin jos olen nukkunut huonosti) - ehkä siinä on olennaisempaa se kokemus kuulluksi tai nähdyksi tulemisesta, huolineen kaikkineen. Uskon että ystävällesi oli tärkeää että kuuntelit häntä vaikja et aina muistaisikaan kaikkea mistä puhuitte 🙂

Pidätkö muuten itseäsi tärkeänä?

soroppi kirjoitti 27.1.2018 13:26

Hei sakira ja mollyann 🙂

Hyvä kuulla että Sakira pääsit lääkärille ja miettivät lääkkeitäsi uudestaan. Liittyykö halu palata töihin siihen että rahaa saisi olla enemmän, vai onko siinä myös jotain sellaista että olisi mielekästä tekemistä? Siinä mielessä ymmärrän kyllä lääkärin näkökannan, että kun sun unet on noin huonot eikä vointi ehkä muutenkaan niin hyvä, töihin palaaminen olisi ehkä liikaa stressiä juuri nyt. Miten itse koet oman vointisi?

Kivaa että näit läheistä ihmistä eilen 🙂 En kyllä usko että toisten huolten kuuntelussa on hirveän olennaista se että muistaa pitkään kaiken mitä toinen sanoo (tai toivon niin, koska mulla lipsuu asiat mielestä niin tiuhaan, varsinkin jos olen nukkunut huonosti) - ehkä siinä on olennaisempaa se kokemus kuulluksi tai nähdyksi tulemisesta, huolineen kaikkineen. Uskon että ystävällesi oli tärkeää että kuuntelit häntä vaikja et aina muistaisikaan kaikkea mistä puhuitte 🙂

Pidätkö muuten itseäsi tärkeänä?

Hei soroppi! Joo ei musta vielä oo oikeasti omaa työtäni tekemään. Ainoastaan mun äiti näkee asian niin että pitäis töihin mennä että rahahuolet helpottaisi. Kaikki muut mun lähipiiristä ovat sairasloman kannalla. Mua kyllä itteänikin toi rahapuoli harmittaa kun en tiedä mistä vielä voisi luopua. Ja sit tuntuuu että elokuuhun asti että vielä koko ens kesäkin. Ja en tykkää kun joutuu nytt sitä kuntsaria hakeen ku sit saa pelätä että meneekö läpi vai ei.

Aika ajankohtainen kysymys tuo että pidätkö itseäsi tärkeänä. Suurimmaksi osaksi tunnen itseni ihan tarpeettomaksi. En pysty auttaa lapsiani. No kuuntelemaan pystyn mutta en mitään konkreettista apua pysty antamaan. Äitikin tartteis jo varmaan apua mutta asuu sen verran kaukana että ei musta oo siihenkään. Sairaanhoitaja vakuuttelee mulle aina että oon tärkeä lapsilleni ja ystävilleni mutta masentuneen sisäinen puhe kertoo ihan muuta. Siitä pitäis päästä eroon. Silloin kun käy töissä ja siellä hommat luistaa niin automaattisesti pitää itseään tärkeänä ainakin jollekkin. No äidille olen tärkeä vaikken auttamaan niin pystyisikään. Ja varmaan lapsillekkin vaikkeivat mua just nyt tunnu niin tarvitsevan. Tai nuorempi tartteiis kyllä mutta en tiedä miten tarjoaisin apua kun on niin vihanen heti kun yritän.

Nyt tekis mieli takaisin nukkumaan. Oon tässä jo pari tuntia ylhäällä ollutkin. Väsyttää.