Mollyan kyllä mä oikein odotan joulua perheen parissa. Sitä rauhaa ja tunnelmaa. Ollaan varmaan tapaninpäivään asti siellä. Mulla on ruokahalu palannut joten odotan sitä hyvää ruokaakin. Tekis äidiltä mieli lähteä suoraan ystävän luokse mutta mun täytyy tulla kotiin hakemaan lääkkeet apteekista. Siitä tulee 170 kilsaa ajamista. No täytyy pojankin päästä kotiin.

Mä heräsin taas tosi aikaisin. Mutta tänään on ollut hyvä päivä, energiaa on riittänyt ja virtaa myös. Vanhempi pojista kävi kyläilyllä ja oli kiva olla vaan kahdestaan hänen kanssaan. On siitä niin hieno mies tullut. Ja kun on vielä päässyt unelma työhönsä.

Nuorempi ei sitten tullutkaan kotiin. Häntäkin kyllä odotin mutta muut menot veivät mennessään. Toivottavasti hänelläkin on kaikki ihan hyvin. Hänestä olen aina vähän huolissani vaikka ei se auta eikä kannattaisi.

Tänään ei olla tehty kunnon lenkkiä. On koiruus ulos päässyt kolme kertaa ja kerran velä mennään mutta kilometrejä ei mittariin tuu juurikaan. Eilen käveltiin reilut kymmenen kilsaa.

Huonon yö unen takia menin tekemään rentoutusharjoituksen sänkyyn peiton alle ja hitsi vieköön nukahdin varmaan puoleksi tunniksi. Toivottavasti ei oo ens yöstä pois. Kerroin hoitajalle unettomudesta ja nyt ne harkitsee että pääsisinkö johonkin unenhoitoryhmään missä ois erikoislääkärin tapaaminen ja koulutetut sairaahoitajat.

Hei Sakira! Kiva kuulla,että joulusuunnitelmasi ovat kunnossa. On hyvä viettää kiireetöntä aikaa perheen parissa. Me ollaan nyt maalla maanantaihin asti. Täällä on pimeää ja rauhallista. Lumi vähän valaisee kyllä,kun koiran kanssa iltalenkin tekee. Täällä kyläläiset aina puhuvat susistakin niin,että varovainen saa illalla olla eikä koirakaan vapaana kuten päivällä.
Minä olen varustautunut kirjoja lukemaan joulun aikaan ja niitä olen jo
hankkinut. Uusimpia kirjoja ei vielä kirjastosta saa ja jos saakin,niin jonottamalla.
Uusi vuosi on minulle jotenkin tärkeämpi kuin joulu ja saa toivomaan,että uusi vuosi toisi jotakin hyvää tullessaan. Jotakin sellaista arvaamatonta,jonka olemassa olosta ei ole vielä aavistustakaan. Se voi olla toiveajattelua,mutta sen varassa on helpompi ajatella tulevaa.

Mollyan kirjoitti 17.12.2017 8:31
Uusi vuosi on minulle jotenkin tärkeämpi kuin joulu ja saa toivomaan,että uusi vuosi toisi jotakin hyvää tullessaan. Jotakin sellaista arvaamatonta,jonka olemassa olosta ei ole vielä aavistustakaan. Se voi olla toiveajattelua,mutta sen varassa on helpompi ajatella tulevaa.

Totta! Tuommoinen ajatus tuo iloista odotusta ja hyvää mieltä.🙂 voi aueta uusia mahdollisuuksia ja odottamattomia hyviä asioita...jännittävää.

Sakira kirjoitti 16.12.2017 18:33

Mä heräsin taas tosi aikaisin.

Tänään ei olla tehty kunnon lenkkiä.

Huonon yö unen takia menin tekemään rentoutusharjoituksen...

Yritän rohkaistua keskustelemaan. Olisin itse voinut kirjoittaa samoin kuin Sakira lainauksessa. Lääkkeestä huolimatta uni jää katkonaiseksi. (Miten voi olla näin vaikeata kirjoittaa?! En pyyhi pois, mutta en kyllä pysty jatkamaankaan - Sorry)

Arthur kiva kun kirjoitit ja musta ois kiva lukea muidenkin kommentteja kuin omiani. Unettomuus on niin hankalaa. Paino nousee ja on liian paljon tunteja päivässä keskittyä syömiseen. No kaikilla ei varmaan sellaista ongelmaa oo. Mutta mulla on.

Mullla on ollut muutama huonompi päivä niin etten oo ees jaksanut kirjoittaa. Kun nyt vähän pirityisi että jaksais joulun pyhät muiden seurassa vaikka oon kyllä ajatellut sanoa äidille että tarviin joka päivä hetken ihan itselleni. Muuten en jaksa. Me lähetään reissuun lauantai aamuna. Toivottavasti ennen lumisadetta ja tullaan takaisin tapaninpäivänä vaikka nyt mulla ois lääkkeet pidempäänkin lomailuun.

Tänään meen käymään töissä. Meen siksi että kynnys sinne menemiseen ei tulisi voittamattomaksi. Sen jälkeen on aika hoitajalle. Ottaisin oxaminin mutta joudun ajamaan autolla niin on parempi kun en ota. Ja voi olla että tarviin sen illalla.

Lääkäri soitti tänään. Mun selkä ja nilkkakivut johtuu kulumista joille ei voi tehdä mitään. Särkylääkettä vaan. No niin mä vähän ajattelinkin, selästä varsinkin. Nilkassa luulin että ruuvit ja levyt on jotenkin päässeet liikkumaan. Eli nyt on sitten vaan käveltävä kipeällä nilkalla siihen kun ei kipulääke auta yhtään.

Hoitaja taas käski mua miettimään muita töihin palaamismahdollisuuksia kuin nykyinen työ. Pitää sitä mulle liian kuormittavana. Joskin sanoi ettei vielä tarvii sellait miettiä kun ens pitäää saavuttaa jonkinlainen remissio. Mutta kyllä mua pelottaa ajatus että alkaisinkin johonkin muuhun työhön. Enhän mä osaa mitään ja oppimiskyky on ihan nollassa.

Sit mietittiin kaikenlaisia kuntoutusjuttuja ja siihen unenhoitoryhmään kait sitten pääsinkin. Tai ainakin lääkärin ajalle asti. Tän tiesi hoitaja mutta mulle ei sitä oo niinku virallisesti vielä ilmoitettu.

Hei sakira! Miten menee? Olet varmaan nyt siellä reissussa, mutta ehkäpä sun omiin hetkiin (onko niitä järjestynyt?) sisältyy tukinetin selailua niin kirjoitan siltä varalta. 🙂

Mä olen tällä hetkellä aika kuitti mutta eiköhän tämä tästä. Varmaan kaikki ne auttelut missä mun apua odotetaan alkaa olla tehty, tältä päivältä ainakin. Vielä pitää yhdet leipäset vahtia uunista. Iskä lähti tekemään lumitöitä, äiti hakemaan veljeä junalta.

Väsyttää. Millaisia konsteja sulla on selvitä arjessa silloin kun olet saanut liian vähän unta, vai onko niitä? Mä en saanut ihan hirveästi nukuttua viime yönä kun tuli äidin kanssa pientä konfliktia toissapäivänä-eilen, ja sit kun juttelin asiasta poikakaverin kanssa se vähän niin kuin aktivoitui uudestaan myöhään eilen illalla. Meni sit pitkään ennen kuin tunsin olevani nukkumiskypsä, ja herätessäni puoli kuuden maissa aamuyöstä menin hakemaan kinkun eteisestä huoneenlämpöön enkä sen jälkeen oikein enää nukkunut. Jonkinlaiset päiväunet sentään, syönnin päälle.

Hei Soroppi. Oon vähän pitänyt tukinetti taukoa kun ei äiti tykkää että oon puhelimella näpyttelemässä kokoajan. Nytkin oikeastaan pitäis auttaa ruoan liitossa mutta hengähtää hetken.

Oon nukkunut taas aika lyhyitä yöunia ja oon väsynyt. Vähän mulla auttaa yksi yuotubesta löytyvä unihypnoosilla. Tänä aamuna nukahdin sen avulla hetkeksi uudelleen. Mutta oon alkanut päivisinkin ihan säännöllisesti tekeen niitä rentoutus harjoituksia. Niistä mä vähän oon piristynyt. Ja lenkkeileminen virkistää.

Mutta kyllä mä jotain apua tartteisin unettomuuteen. Noi lääkkeet ei oikein toimi. Katotaan mitä se uni lääkäri sanoo ja pääsenkö siihen unen hoito ryhmään.

Nyt meen laittamaan ruokaa. Vanhempi poikakin tulee syömään ja reissussa ollaan yhä.

Olen kotona. Ehkä vähän paremmin nukuin omassa sängyssä mutta silti viisi tuntia on mulle liian vähän. Nyt kun tarttis lähteä koiran kanssa ulos niin oon jäätävän väsynyt.

Meidän joulu oli kyllä rauhaallinen että se ei riitä selittämään taas huonosti nukuttuja öitä. Ja tänäänkin yritin vielä heräämisen jälkeen saada uudestaan unta mutta ei onnistunut.

Kunhan saan lenkin tehtyä ja ruoan laitettua niin otan puhelimen ja etsin yotubesta jonkun unihypnoosin ja meen peiton alle. Mutta ensin työ sitten vasta huvi. Tarvii vähän kotitöitäkin tehdä. Matkakassit purkaa loppuun ja astianpesukone tyhjentää että saa tiskit koneeseen ja melkein tarttis imuroidakkin jo. No sen voi kyllä jättää huomiseenkin.

Jouluna tuli syötyä liikaa. Mulla on ruokahalu kokonaan palautunut ja tuntuu että voisin syödä kokoajan. Ja niin mä äidillä teinkin. Kokoajan hain jotain syötävää. Ja pakko mun oli käydä puntarilla kun tulin kotiin. Monta kiloa muutamassa päivässä. Nyt täytyy yrittää taas päästä täsmäsyömisellä eroon tosta ahmimisesta.

Nyt aamulenkille. Kohta varmaan vähän valkeneekin. Vielä näyttää niin pimeältä. Sataakohan siellä...

Toivottavasti oli mukava lenkki, sakira! Mun poikakaveri lähestulkoon heitti mut ulos (lenkille) eilen illalla kun oli suunnitelmana mennä elokuviin sen jälkeen, ja sitä taisi huolettaa ettei se ehdi tekemään yhtään töitä ennen sitä. Kiva lenkki siitä kyllä lopulta tuli, vaikka reitti olikin kolmisen kilometriä pidempi kuin kuvittelin.

En oo kirjoitellut kunen oo jaksanut. Masennus se varmaan nyt taas kiusaa niin että mikään ei tunnu miltään. Tekis vaan mieli mennä peiton alle ja nukkua mutta kun siiä unta ei vaan tuu kuin muutamaksi tunniksi päivässä. Päivät on pitkiä ja pahoja. Sit kun mä en oo sängyssä niin yritän syömällä saada pahaaoloa poistumaan mutta eihän se niin mene. Pahenee vaan. Täyttyy soittaa hoitajalle vaikka tuskin se mua pystyy auttamaan. Ite vaan pystyy ja ittestä ei nyt oo siihen.

Parempaa päivää kaikille!

Hei Sakira! Ikävä kuulla,että olet huonommassa kunnossa. Unettomuus voi sitä aiheuttaa tai tämä kauhean ankea sääkin. Tulin juuri koiran kanssa lenkiltä ja satoi silkkaa vettä.Oletko miettinyt mikä voisi helpottaa oloasi?
On kyllä niinkin,että kun on masentunut ei mikään tunnu auttavan ja kaikki vain ärsyttää. Kävin tänään labrassa ja verikokeiden tuloksia on tullut kännykkään kolme kertaa. Nyt pitäisi olla viitearvot,että voisi ne tulkita. Onneksi on lääkäri parin viikon sisällä.Odotan kovasti,että päästäisiin etelään tästä pimeydestä. Miehen työtilanne nyt aika rankka. Yksinkin voisin lähteä,kun voin hyvin omat työni järjestää.
Voimia ja jaksamista sinulle!

sisällä.

Mollyan onpa ihanaa jos pääsette lähtemään matkalle. irtiotto arjesta. Mulla jatkuu kehnot yöt. Ystävä ois jo vienyt mut illalla päivystykseen mutta en suostunut lähtemään ja tää päivä on ollut hivenen parempi. Ystävä tuli ja vei mut pitkälle lenkille ja aurinkokin paistoi. Meinasin mennä päikkäreille mutta taidan ne kuiteskin jättää väliin. Rentoutus ohjelman vois käydä kuiteskin läpi vielä ennen seuraavaa lenkkiä. Ei mun niin hirveästi enää tänään tarviikkaan kävellä. Ja jos huono-olo jatkuu vielä yöllä niin soitan aamulla hoitajalle. Tiistaina mulla on aika unihoitajille jos pääsisin siihen ryhmään. Jos en pääse niin sit täytyy ainakin omalle lääkärille päästä. Tuntuu että syön ihan turhaan kamalan määrän lääkkeitä. Kun kummiskin olo on masentunut enkä saa nukuttua. Aina ennen oon masentuneena nukkunut ihan liikaa. Lisäksi syömishäiriö on nostanut päätään vahvasti ja mulla on ihan pakottava tarve ahmimiseen. En ees uskalla mennä kauppaan. Parempi kun kotona ei ois mitään syömistä. Mulla kuvattiin selkä ja nilkka ja molempien kivut johtuu kulumista. Nyt on vielä lonkka alkanut kipeytyä. Ja kulumille ei kuulemma voi mitään muuta kuin särkylääkettä. Käveleminen on vaikeaa kun nilkkaan ja lonkkaan tekee kipeää. No tää on taas pelkkää valittamista.

Hei sakira, ikävää kuulla ettei ole mennyt hyvin viime aikoina. Mun nukkumiset ei ole vieläkään oikein korjaantuneet (tosin osa niistä lienee itse aiheutettuja, tällä kertaa.) Herkuttelin tänään jugurttipäällysteisillä makeisilla, ja meni siitä vähän ruokarytmit sekaisin, kun ei tehnytkään mieli mitään siinä välissä kun olisi ollut mahis syödä oikeaa ruokaa. Mut no, poikkeustilanteet on poikkeustilanteita 🙂

Tosi ikävää kuulla,että olosi ei ala kohentumaan. Onneksi ystävä nyt tukena. Kyllä ystävät ovat kullan arvoisia,kun itse voi huonosti. Aina ei voi läheisille kaikkea edes kertoa ja ystävät vähän kauempana ja näkevät tilanteen eri tavalla. Kerroit joskus,että hoitajasi on myös sellainen,jolle pystyy asioita kertomaan. Sekään ei aina ole itsestään selvyys. Ehkä kannattaa päivällä olla nukkumatta ettei se ainakaan yöuniin vaikuta. Päivä tuntuu jo pidemmältä ja kevättä kohti ollaan menossa!