Vaikea tuohon on mitään sanoa,kun ei ole asiantuntija.Teorioita on niin monia. Yksi sanoo yhtä,toinen toista. Moni on väsynyt pikkulapsiaikana eikä joka hetki ole parhaimmillaan ja se kuuluu elämään. Ei kaikesta voi syyllistää itseään. Kun parhaansa yrittää sen pitäisi riittää.Se millainen lapsesta kasvaa on monien eri asioiden summa.Oma lapsi on jokaiselle rakas ja ainutlaatuinen. Ei meistä kukaan ole täydellinen,ei lapsi eikä vanhemmat.

Mollyan mun on tullut ammatin puolesta luettua kaikkea lapsen kehittymisestä ja esim. tunnetaidoista miten ne syntyy varhaisessa vuorovaikutuksessa. Mutta en mä usko että mun äitiys ihan kamalan huonoa oli sillä pidin lapsia paljon sylissä ja jaksoin jutella ja laulaa heille. No tein sen hetkisen parhaani. Nyt ehkä tekisin jorkut asiat toisin mutta mitäpä sitä kamalasti suremaan. Eikä ne töissä opetut asiat tahdo kotiin siirtyä. Suutarin lapsella ei ole kenkiä. Mutta kaiken vaapa ajan kyllä vietin lasten kanssa ja olin saatavilla. En ollut facessa enkä puhelimessa. Opiskelin kyllä välillä uuden ammatin mutta ne tehtävät tein yöllä kun lapset nukkuivat. Tai etäpäivinä jolloin lapset olivat hoidossa.

En tiedä pitäsikö mennä vielä nukkumaan. Nousin 01.30. Nyt kuuntelen hiljaisesti musaa yuotubesta kun muutakaan soitinta ei oo. Tulee tosi pitkä päivä jos jään tähän istuskeleen. Eikä mielikään oo kovin aurinkoinen vaikka lunya on tullutkn.

Heräsin taas hirveen aikaisin. Kohti ryhmä kävi ja hoidettiin hommat jotka oli sovittu. Tää oli ilmeisesti viimeinen kerta tai ainakin seuraavan kerran peruuttivat. Vielä on loppupalaveri mun hoitajan kanssa. Nyt mulla on vähän niinkuin joulusiivous tehty kun kaikki järkyttävät rästi hommat on hoidettu. Se vaan että millä saan ylläpidettyä tätä siisteyttä onkin sit ihan toinen asia. Ehkä se vähän aikaa sujuu.

Tein tänään pitkän meditaatio harjoituksen. Ei se ihan onnistunut kun mun mieli laukkasi kaikissa muissa jutuissa. Oli tosi levoton olo kun sen aloitin. Mutta voi olla että nukahdin kun lopulta havahduin siihen että oli ihan hiljaista. Ehkä just sitä tarvitsin. Nyt vaan on turhankin rento-olo ja pitäis viedä koira ulos ja siellä tuulee ja ilmeisesti sataa jotain kun ikkunoihin rapisee.

https://www.youtube.com/watch?v=CeBLugUxIcI Tää kuvaa vähän mun tunnelmaa

Eilen mulla oli aika hoitajalle. Sitten meni loppupäivä itkien. Onhan hyvä että se mitä on pidätellyt lopulta tulee ulos. Tänään on vielä sellainen matala olo mutta ei oo yhtään ahdistunut. Laitoin tossa ruokaa ja nyt meinaan taas kokeilla jotain rentoutusjuttua. Vaikka oikeastaan oli ajatellut vähän siivota. No jotain pientä teinkin mutta ei oo nyt sellaista tarmoa. Mä kuuntelen kaikenlasta musiikkia. Osa tuntuu vahvistavalta ja osa vaan repii haavoja auki mutta olen päässyt surun ytimeen niin nyt sitä täytyy työstää. Oon kirjoittanut paljon paperille kaikenlaista, ajatuksia ja tunteita. Tavallaan nyt odotan että pääsisin uudestaan puhumaan hoitajan kanssa mutta ens viikolla aika menee kohti-ryhmän lopuarviointiin.

Sain kutsun työpaikan joulukahville. En pysty sinne menemään. Täytyy vaan pistää pomolle viestiä tai oikeastaan soittaa sille. Pomo vaihtuu vuodenvaihteessa. Sekin pelottaa että miten sitten hoituu työhön palaaminen jos hoituu. En varmaan yhtään päivää oo ollut miettimättä että milloin oon työkuntoinen.

Hyvä Sakira,että pystyt musiikkia kuuntelemaan. Itku puhdistaa mieltä ja ei sitä tarvitse pelätä. On vähän ristiriitaista meneekö työpaikalle vai ei. Itseä pitää kuunnella,miltä tuntuu.Kyllä se työhön meno varmasti askarruttaa mutta päätös syntyy aikanaan. Meille tuli yllätys vieraita pariksi yöksi. Auto oli hajonnut matkalla ja tulivat meille yöpymään korjauksen ajaksi. Kyllä oli säpinää,kun ovat niin äänekkäitä ihmisiä.
Ystäväni pohjoisesta oli saanut puhelimensa kuntoon ja viestitteli eilen pitkään. Hän on tärkeä minulle ja pelkäsin viestittelyn jo loppuneen. Onneksi kyse oli muusta.
Ilmat eivät suosi koiran ulkoiluttajaa,mutta ulos on mentävä joka tapauksessa.

Mollyan sulla sitten riittää puuhaa jos on yllätysvierata. Mä kyllä kaipaisinkin jonkun käymään täällä. Ehkä huomenna yksi ystävä tulee kahville. Mun täytyy sitten heti aamusta vähän siivota kun tänään en sitten vaan pystynyt.

Joo nyt ymmärrän miksi musiikin kuuntelu on monelle niin tärkeää ja miksi niitä korvanappeja käytetään. On ne vaan niin paljon kehittyneet siitä millaisett kuulokkeet mulla on viimeksi ollut. Pittkään en jaksanut kuunnella minkäänlaista musiikkia muuta kuin autossa pakotettuna. Nyt se voimaannuttaa.

Rentoutusharjoitus sai mut tänään suorastaan ylipirteeksi. Hetken oli kiva olla oikein hyvinvoiva ja melkein onnellinen. Toki siinä huumassa meinasin ajaa peurakolarin mutta taas kerran poika huomasi ajoissa ja mä jarrutin miettimättä. Oli kivaa ajella pojan kanssa ja höpötellä kaikenlaista. Vaikka en ois millään kaupunkiin asti halunut lähteä ajamaan. Mutta oli vielä sentään onneksi valoisaa.

Nyt tarvii jotain keksiä nukkumaan menoon asti ettei tuu aloitettua ahmintaa. Nyt on vähän sellainen fiilis että voi karata syöminen lapasesta. Ehkä jatkan päiväkirjan kirjoittamista, Ja musiikkia.

Päiväkirjat on hyvästä, musiikki samoin ☺️❤️ Kivaa sunnuntaita!

Kiitos Sooppi! Tein tänään pitkän amulenkin ja kuuntelin koko matkan musiikkia. Vähän se häiii etten kuule mitä ympärillä tapahtuu mutta muuten oli kiva kävellä. Ja koira kyllä pitää huolen huomaamsesta.

En tiedä tuleeko se mun ystävä käymään mutta äiti ja hänen vopuolisonsa tulee. Sain syyn imuoimiseen. Mulla aina imuointi jää sunnuntaiksi. Vaikka nyt oon siivonnut vähän useammin. Kiitos sen kohti ryhmän. heidän käynnit nyt ehkä loppuu. Ja ahdistuksenhallinta yhmä jo loppui. Sellait hami että oli ees jotain tapahtumia näissä mun yksinäisissä päivissä.

En tiedä pitäisikö nyt sitten kokeilla sitä klubitaloa. Mua se ei kyllä innosta. Mutta jotainn sellaista pitää keksiä että vointi alkaa paranemaan. Että helmikuun lopulla pääsisin ees osasaikulla töihin. Tai jos en pysty en silti.

Hyvää sunnuntaita kaikille!

Nukuin taas niin huonostti. Rentoustusohjelma kyllä nukutti mut (ja lääkkeet)mutta aloin heräilemään jo puolenyön jälkeen. Neljältä sitten en enää jaksanut olla sängyssä vaan nousin ylös. Keho kyllä on levännyt mutta tuntuu että aivot saavat liian vähän unta. En tajuu miksei sitä unta riitä kuin ehkä yhdeksi yöksi per viikko. Täytyy taas alkaa pitämään unipäiväkirjaa. Mutta mulla ei oo pohjaa sellaiseen ja en pysty tulostaan kun musteet on tulostimesta loppu. Täytyy pyytää hoitajalta.

Tänään on kuntosalipävä. Ehkä vaan lähden vaikka väsyttääkin. Siellä kyllä vähän piristyy. Mulla vaan on vatsakin kipeä. Oon juonut liikaa kahvia ja syönyt liian paljon lääkkeitä. Eilen jäi ruoka vähän vähälle kun ei niin vaan maistunut. Nytkin joudun vähän väkisin syömään. Mutta en voi juoda kahvia jos en ensin syö jotain.

Vähän on masentunut ja huono-olo. Ahdistaa. Laitan musiikkia ittelleni niin jos se vähän helpottaisi. Ja lohduttaisi. Niin yksinäinen ja maailmasta eristynyt mieli mulla on. No eilen sentään äiti kävi kylässä mutta muutenhan oon melkein yksin kokoajan.

Nukuin viime yönä ensin kuusi tuntia putkeen sitten heräsin neljältä ja menin uudelleen nukkumaan kuudelta. Nousin ennen kahdeksaa. Jouduin lähteen lääkäriin ton vatsakivun takia. tuntui etten voi syödä mitään. Sain lääkettä ja nyt toivon että se veisi kivun pois. Että jouluna vois sitten kaikea syödä. Niin ja jos joutuu särkylääkettä ottamaan niin on hyvä olla vatsansuojalääke olemassa.

Tänään ei sitten muuta ohjelmaa ookkaan. Päätin että huomenna on toi siivouspäivä enkä sitten tänään viittii siivota. Huomenna mulla ei oo mitään menoa kun otin viikon lääkkeet nyt jo tänään. Ei tarvi tänään ees ruokaa laittaa. Huomenna vois keittää sosekeittoa. Ulkonna on täysi talvi. Valkoista mutta ei niin kamalan valoisaa kummiskaan. Täytyy päivälenkki yrittää tehdä valoisaan aikaan. Aamulla en ois millään jaksanut kävellä mutta koiruli oli iloissaan lumesta.

Lunta on tullut meille myös. Itseasiassa sitä sataa nytkin. Tein vähän lumitöitä. Oikean käden kaksi sormea kovin jäykät,onkohan tullut näpyteltyä liikaa näppäimistöä.
Koira nauttii lumesta ja tuohan se valoa maisemaan. Ei ole minuakaan vielä imurointi innostanut. Pyykkikone ja kuivaaja olivat aamulla käynnissä ja puhtaita vaatteita tuli taas iso kasa.Kyllä ne kotityöt vievät oman aikansa,vaikka on koneet auttamassa. Millainenhan on robotti-imuri käytössä ja miten kissa ja koira reagoivat?
Minulla on nyt paljon hommia ennen vuoden vaihdetta. Pitäisi kyllä lepäillä välillä,ettei sairastelu kierre ala uudelleen. En meinannut toipua millään keuhkokuumeesta. Ja lisäksi tämä syömisongelma. Huomenna olisi taas pikkujoulu syömisineen ja nyt jo kauhistuttaa. Onneksi meillä ei ole niitä perinteisiä jouluruokia enää joulun aikaan kotona,vaan ihan sitä tavallista,kalaa ja salaattia. Kirjoja aion lukea,olen jo niitä hankkinutkin. Ystävä lähetti myös oman kirjoittamansa kirjan. Viime vuonna sain myös. Taitaa tulla oikein traditio.
Minulle joulun aika on jonkinlainen rajapyykki. Sen jälkeen voi jo alkaa odottaa kevättä,vaikka siihen on vielä aikaa.

Mollyan ota vaan kevyesti silloin kun voit ettei tauti pääse uusimaan. Ja syöt sen mitä voit. Yritä nauttia jostain muusta asiasta jos syömnen ei aiheuta mielihyvää. Toi että pystyt lukemaan on hieno juttu. Se ei onnistu multa ollenkaan. Mutta mä oon kuunnellut musiikkia. Tosi paljon, lenkilläkin. Lenkillä on kyllä vähän paha kun ei kuule kaikkea mitä ympärillä tapahtuu. No koira kuulee ja siitä sen huomaa. Vaikka välillä tuntuu että se näkee ja kuulee omiaan.

Mullekkin Joulu on käännnekohta. Vaikka vielä onkin pimeää niin on tavallaan toivo jo valoisammasta. Tää joulunalusaika on vaikeaa. Enkä tiedä tekeekö lumi mulle hyvää vai pahaa. Tavallaan inhoan sitä mutta tuohan se vähän valoa pimeään ja on kaunista.

Nyt täytyy alkaa tekeen ruokaa. Teen sosekeittoa nyt kun olen yksiksenni. Se on hyvää ja halpaa. Musiikin tahtiin meen kuorimaan bataatin ja porkkanat.

Meillä paistaa aurinko! Valoista päivää kaikille!

Hei Sakira. Täällä myös tavattoman kaunista. Lumi on valkoista ja puhdasta. Kyllä minä nautin joulujuhlassa muusta kuin jouluruoista.Tunnelma on tärkeä. On kiva myös itse laittautua. Juhlamieli tärkeä. Pojan aikana panostin jouluun,sen jälkeen ei kotijoulua ole vietetty. Usein on aattona ollut vieraita ja vietetty vain normaalisti illanistujaisia ja vieraat eivät ole olleet mitään jouluihmisiä hekään. Joulu mielletään vieläkin tiiviiksi perhejuhlaksi. Mutta kukin viettää kuten parhaaksi katsoo.

Mollyan meillä on hyvin vaatimaton joulu. Melkein askeettinen. No kinkku paistetaan ja jonkun laatikon äiti tekeee. Mennään jouluksi äidin luo. Me vaan sitten ollaan ja katellaan telkkua, jutellaan ja pelattaan skippoa. Nuorempi poika tulee mukaan ja vanhempi tulee käymään joulupäivänä. Mulle on painajainen se että joudun ajamaan sinne asti. Jostain syystä mulla on monena jouluna auto hajonnut. Ollaan me aina perille päästy mutta inhoon muutenkin ajamista talvikelillä.

Tänään olikin mahdottoman liukas keli kävellä. Autoa en sulattanut tuolta lumen ja jään keskeltä. Huomenna aamulla meen bussilla kaupunkiin. Joudun nousemaan aika aikaisin mutta voin ottaa oxaminia jos tuntuu siltä. Eikä tarvii ajaa pimeässä ja liukkaassa.

Mulla on niitten kohti ryhmän hoitajien ja oman hoitajan kanssa hoitopalaveri. Se vähän jännittää mua vaikka tiedän että se on sujunut ihan hyvin. Mun myös pitäis hoitajalle puhua siitä että oon taas nukkunut niin vähän. Ja muutenkin sanoa että on huono-olo. Se on niin vaikeaa. Mielummin aina sanon ettei tässä mitäään ihmeitä.

Hei Sakira. Kyllä sinun on hyvä viettää joulua perhepiirissä nyt,kun olet toipilas. Me olemme joulun ajan kaupungissa ja uusi vuosi perinteisesti maalla raketti-melun takia. Koira ja kissa eivät sellaisesta melusta pidä.
Pikkujoulu meni aika hyvin. Oli taas notkuvat ruokapöydät,joita muut ihastelivat. Sain jotakin syödyksi niin,etten herättänyt huomiota.
Huomenna lähdemme maalle muutamaksi päiväksi,kun miehellä lomaa. Mukava on lähteä.
Kyllä sinun kannattaa puhua hoitotaholle huonosta olosta ja nukkumisvaikeuksista,jospa sieltä apua tulisi. Hyvempää vointia!