Hei Sakira! On ikävä kuulla,että koirasi ei ole vieläkään kunnossa. Nuo ripuli-mahataudit vievät heikkoon oloon nopeasti. Ja tottakai on soitettava lääkärille ja vietävä hoitoon maksoi mitä maksoi.
Kyllä se on vaikea oikeasti arvioida,onko valmis jo työhön. Sulla on kuitenkin hoitaja ja lääkäri siinä apuna ja yhdessä voitte miettiä oletko jo työkuntoinen. Liian aikaisin ei kyllä kannata lähteä ettei tule takapakkia. Nyt sinun on kyllä mietittävä ensisijaisesti itseäsi. Aikuiset lapset kyllä pystyvät huolehtimaan itsestään.
Hyvää alkavaa päivää sinulle ja hyvää vointia myös koirallesi!

Mollyan mä toella mietin sitä töihin menoa mutta lääkäri oli heti kirjoittamassa jatkoa sairaslomaan. Ja hyvä niin. Nyt oon saikulla helmikuun loppuun. Hoitajastakin se oli hyvä ratkaisu. Ja nyt mun pitäis unohtaa hetkeksi noi työkuviot ja keskittyä vaan itteeni mutta se ei oo niin helppoa kun asun työpaikan yläpuolella. Työt melkeen vyöryy ovesta sisään.

Koirulin kanssa kävi sitten niin että eläinlääkäriin oli lähedettävä. Ei ollut pahasti kuivunut mutta laittoivat silti vähäksi aikaan tiputukseen. Ja sai kaikki lääkkeet siellä ja kotiin. No ei ole lääkkeiden jälkeen oksentanut eikä ripuloinut. Vähän sai ruokaakin lääkkeiden jälkeen ja vähän annan vielä ennen nukkumaan menoa. Söi oikein hyvällä ruokahalulla aamulla kun ei mikään kelvannut.

Oma vointi meinaa vaan nyt taas romahtaa. Viisi yötä on mennyt ulkona juosten. Ois aika saada vähän nukkua. Ja sit alkaa meneen ylikierroksilla. Nyt otin tarvittavan lääkkeen että vähän olo helpottaisi. Selkäkin suutttui kun piti niin vaikeissa asennoissa pitää koirasta kiinni kun sitä kuvattiin.

Hei Sakira. Olipa hyvä,että sairaslomasi vielä jatkui ja hoitohenkilöt sitä puolsivat. Tuskin tässä kunnossa olisit jaksanut kunnolla töitä tehdäkään.
On harmi,että asut työpaikkasi vieressä,silloin ei oikein kunnolla pääse irtautumaan työkuvioistakaan. Näkee ikäänkuin kaiken siinä vieressä ja työkaverit myös ja työkin siinä muistuttelee itsestään koko ajan.
Hyvä,että koirasi tervehtyi. Osaako lääkäri yhtään sanoa,mistä ne oireet tulevat ja voiko niitä ennakolta estää.
Täällä ikävä keli,vesiräntää satelee. Ollaan nyt kaupungissa, ei maallakaan ole tämän parempaa nyt. Pitää keksiä jotain piristystä tähän harmauteen. Tulisipa edes lumi maisemaan,se vähän kirkastaisi tätä ankeutta!

Mollyan se on totta että kun asuu melkein työpaikalla on sitä vaikea unohtaa tai poistaa mielestä. No viikonloput on helpompia. Silloin on rauhallista ja lapset pois koulusta.

Joo aika ikävä keli on. Käytiin pienellä aamulenkillä koiruuden kanssa ja kokoajan satoi hissukseen vettä. En vielä vie sitä pitkälle lenkille annan sen levätä ja parantua rauhassa. Painokin on raukalla tippunut. Mutta nyt syö mielellään ja nukkui kokoyön yhteen putkeen. Mutta lääkkeiden anto on aika homma. Antibiootti kymmenen päivää ja kaikkia vatsansuojalääkkeitä. Laskin että joudun antamaan sille yhteensä kolmekymmentä pilleriä.

Mä nukuin myös hyvin. Äiti oli illalla niin väsynyt että me mentiin jo ysiltä sänkyyn. Heräsin kyllä aika aikaisin mutta nousin vasta seiskalta ylös. Selkä ei oikein tykännyt. Piti ottaa särkylääkettä.

Nyt vietän joutilasta sunnuntaita kun ruokakin on jo eiliseltä valmiina.

Tää on ollut pitkä päivä. Oon tehnyt ahistuksenhallinta ryhmän tehtäviä ja hoitajalta saatuja tehtäviä. Mutta aika on niin madellut. En kuitenkaan osannut aloittaa mitään siivoamsta vaikka sitä kyllä vielä olisi. Mutta ne on kaikki suunniteltu kohti-ryhmän käynteihin. Ikkunat on likaisia mutta ei huvittanut pestä ikkunoita kun sataa lunta. Ehkä pesen ne sit keväällä.

Osa tehtävistä sai mut ahdistumaan. Mutta tein ne päättäväisesti loppuun asti. On ainakin taas asiaa mitä puhua hoitajalle. Mutta jouduin ottamaan oxaminin ja menin vastoin tapojani päikkäreille. Olo on nyt huomattavasti parempi.

Koiruus odottaa ruokaa ja kun se on syönyt lähetään pikku lenkille. Aamulla se oli lenkillä tosi rauhallinen melkeimpä haluton. Mutta muuten tuntuu voivan hyvin.

Om tosiaankin ollut harmaa ja väsyttävä päivä. Koira sai kutsun rokotukseen eläinlääkäriasemalta,jonka asiakas on. Eipä juuri ole sairastanut kuin kyyn piston ja sekin parani hyvin. Kuitenkin on siellä rekisterissä,kun rokotusajankohdista pitävät huolen. Kova oli vilske siellä. Hyvä,että eläimistä pidetään hyvä huoli.
Kyllä niillä tehtävillä on joku tarkoitus voinnin seurannassa. Aina kehitetään jotakin uutta.
Nyt vietämme aikaa kotona. Torstaiksi on luvattu lumimyrskyä,mutta toivottavasti perjantaiksi jo sää selkenee ja pääsee maalle lähtemään viikonlopuksi.
Kyllä tämä marraskuu on vuoden tylsin kuukausi sään kannalta. Kun jouluun pääsee niin alkaa jo helpottamaan.

Mollyan oon samaa mieltä että marraskuu on pahin aika vuodesta. Tänään tosin aamulla oli vähän lunta maassa mutta koirulia se häiritsi kun lumi teki paakkuja tassuihin. Siitä on tullut niin arka noiden tassujen kanssa. Niin enkä mäkään oikeasti siitä lumesta tykkää mutta kyllä se pimeän voittaa.

Joo torstaiksi lupaa myräkkää ja mun pitää päästä kaupunkiin kun on ryhmä ja aika hoitajalle. Ehkä pääsen yhden ystävän kyydissä tai sit meen vaan bussilla. En halua kurjalla kelillä lähteä ajamaan jos on jokin muu vaihto ehto. Ja säästää siinä vähän rahaakin kun yhdessä mennään. Huomenna jos keli on kohtalainen lähden toisen ystävän kanssa vesijuoksuun. Hyvä kun tulee toimintaa päiviin ettei ala menee kaikki päivät vaan nukkuen.

Keskiviikkona pääsin vesijuoksuun. Hitsi miten se fyysinen rasitus voi tehdä hyvää psyykkeelle. Oli kyllä niin hyvä olo. Ja jatkui koko loppu päivän.

Eilen oli pahapäivä. Sain metsälenkillä panikkikohtauksen, se ei ollut paha ja meni ohi varmaan viidessä minuutissa mutta siitä jäi ahdistuksen tunne koko loppu päiväksi. Oxmininilla selvisin syhmästä ja hoitajalle vaan kerroin tilannteen. Hoitaja sai mut vähän rauhallisempaan fiilikseen mutta heti kun pääsin kotiin otin toisen oxaminin.

Illalla olo rauhoittui ja halusin nukkumaan. Sängyssä pyörin ainakin tunnin ja sit heräsin 3.48 enkä saanut enää unta, Niin olin mennyt nukkumaaan 22.00 että tulihan siinä taas useamp tunti nukuttua mutta olo on inhottava. Verenpainekin on niin alhaalla että ei voi ajatellakkaan ulos lähtemistä. Ja mellä taitaa sataa vettä.

Tulee pitkä päivä. Tänään ei oo mitään suunniteltua tekemistä eli taidan päivällä mennä päikkäreille että aika kuluisi nopeammin. Tai sitten lähden jo tänään ätini luo. No viimeistään huomenna.

Vois tietty tänään laittaa jotain ruokaa ison annoksen että siitä riittäisi sitten koko viikolle. Jos vaan kekseis mitä se sitten olis ja sellaista vielä mitä poikakin söis.

Nyt aamukahville.

Tänään täytyy tehdä joku rentoutusharjoitus jos siitä ois ees vähän apua jännittyneisiin lihaksiin. Selkä alkoi eilen krampata eikä kipu häviä lääkkeilläkään. Oon tehnyt pari kohtalaista lenkkiäkin siinä toivossa että siitä ois jotain hyötyä. No ei varsinaisesti pahentunutkaan mutta kipu on ja pysyy.

Mieliala tosi maassa. En oikein saa mistään kiinni ja siivoillakkin pitäisi. Ruoka on onneksi valmiina ja jos selkä ei yhtään laukee niin siirrän siivoukset tiistaille. Huomenna meen jokatapauksessa kuntosalille ja vesijuoksuun.

On taas vähän yksinäinen olo. Ja tää koneella istuminen vaan lisää sitä mutta kun en saa muutakaan aloitettua. Tiskit vois ees laittaa. Ja keittön tasot puunata. Illalla en enää jaksanut.

Koiruli on kunnossa ja oon siirtynyt takaisin omiin nappuloihin. Toivottavasti ne nyt ei aiheuta ripulia uudelleen. Ja kyllä sillä virtaa riittää tuolla lenkillä. Ainakin jos saa hyvän vainun.

Hei Sakira. On ikävä juttu,jos lihakset jumissa ja ne pitäisi saada rennoiksi. Onneksi sulla on noita aktiviteetteja tulossa. Me ollaan täällä maalla nyt. Räntää sataa eikä ulkona viitsi olla kuin pakolliset kuviot. Siivosin täällä pari huonetta ja suljin ne sitten talveksi. Kaikkea ei kannata lämmittää.
Kyllä tämä sää vaikuttaa mielialaan. Ei oikein mikään innosta. Mies seurailee urheilua,minua ei sekään kiinnosta. Illalla tulee elokuva,jonka aion katsoa. Mietin vielä jäänkö tänne viikoksi vai palaanko kaupunkiin. Ehkä täällä tulee työskenneltyä enemmän,kun ei ole muita virikkeitä tarjolla.

Mollyan tein eilen tosi monta rentoutumis harjoitusta. Yhden harjoituksen aikana alkoi selkäkipu hellittää. Toki olin ottanut särkyylääketttäkin. Nyt selkä tuntuu hyvältä. Ja kohta lähden vesijuoksuun yhden ystäväni kanssa. Ellei tuu mutkia matkaan.

Tosi on että tää pimeys ja loska ja kura vaikuttaa mielialaan. Onneksi meillä eilen päivällä paistoi aurinko ja teinkin ylimääräisen lenkin että pääsin valossa kävelemään. Niin haluaisin sen kirkasvalolampun mutta lääkäri kielsi sen ja ei mulla oo rahaakaan.

Tää päivä on alkanut aika paljon paremmalla fiiliksellä kuin eilinen. Kumpa jatkuisi koko päivän että alkais tasaantumaan tää vointi pikkuhiljaa. Ruoka ainakin maistuu, vähän liiaksikin. No ostan kotiin vain terveellistä ruokaa en mitään herkkuja. Eikä raha herkkuihin riitäkkään.

Hei Sakira! Hyvä,että pääsit selkäkivusta eroon ja vesijumppakin vielä auttaa. Mulla on tuo kirkasvalolamppu kaupunkikodissa keittiössä ja päällä,kun olen siellä. En osaa sen vaikutuksesta tarkkaan sanoa,kun en keittiössä juuri viihdy.
Jäin tänne maalle nyt,vaikka pääsen kyllä kaupunkiinkin tarvitessa lähtemään. Täällä on sumuista ja hämärää aivan kuin grafiikan lehteä katsoisi. Ystäväni pohjoisesta viestitteli eilen pitkään ja siellä se kaamos on vielä voimakkaampi.
Koira viihtyy pihalla. Se seuraa joutsenten muuttoa,lentävät tästä järven yli ja äänekkäitä ovat. Kyllä ovat lisääntyneet viime vuosina.
Nyt täytyy ruveta hommiin. Hyvää päivän jatkoa!

Kaamos on kai aika henkilökohtainen olotila. Viime viikolla jouduin käymään Hesassa ja aattelin miten hitossa ihmiset kestävät tämmöistä pimeyttä.
Meillä pohjoisessa on jo puoli metriä lunta ja vaikka ei ole katuvaloja, on silti valoisaa, koska lumi on valkoista.

Hei Sakira. Jäin miettimään sitä,että miksi lääkäri kielsi sinulta kirkasvalolampun? Pelkäsikö,että "virkistäisi" liikaa vai mikä syy mahtoi olla. Etelän loma olisi nyt paikallaan,mutta siitä lienee nyt turhaa haaveilla. Malta oli ihan o.k. paikka,mutta tuskin sinne enää palaan. Naapurini lähti Afrikkaan viime viikolla ja kiva kuulla,millaista siellä on. Nuo kaukolomat vaativat aina säätöä,kun on eläimiä eikä halua niitä toisten hoteisiin pitkäksi aikaa jättää.

Maanvaiva tänään on ollut kyllä niin synkeä päivä ja heti kun aurinko laskee on kaikki mustaa. Eilen paistoi aurinko hetken mutta nyt taitaa vaan sataa vettä. Ehkä se lumi tekis olonkin valoisemmaksi. Tää pimeys ei oo mun juttu. En oikein tykkää lumestakaan mutta kyllä se satteen ja loskan voittaa. Kun tää talvi kerran täytyy joka vuosi elää.

Mollyan lääkäri pelkää että kirkasvalo laukaisee manian ja nyt varsinkin kun mulla on sekamuotoinen jakso menossa eikä oikein tahdo lääkkeet tasata niin piti sitä isona riskinä. Sit itse luin jostain että ei saisi käyttää melatonin kanssa yhtaikaa ja mulle menee iso annos melatoninia.

Mun elämässä loppui tänään yksi vaihe. Se loppui positiivisesti mutta olen silti niin surullinen ja ikävissäni jo nyt. Tiesin että näin tulee käymään mutta silti se sattuu. En pysty enempää siitä kirjoittamaan. Aika parantaa. Tänään on vaikeaa. Lupaan vielä se helpottaa.