Ihan parhautta että mökille pääsee talvellakin. Tulee lapsuusmuistot mieleen. Meillä oli mökki merenrannalla ja sielläkin pidettiin peruslämpöä ja sitten kun mentiin niin laitettiiin takkaan tuli. Se oli ihanaa kun oli vähän kylmä ja takka lämmitti. Äiti paistoi siellä aina pitsaa. Ja vaikken siitä tykannytkään, muuten kuin reunoista, niin se tuoksu on jäänyt mieleeni.

Mulla alkaa oleen toisen lenkin aika. Koiruli jo vähän odottelee. Se alkaa komentaa mua jos vaan istun ja ihmettelen. Huolehtii sohvaperunan liikkeelle. Mulla ei sää oo este kun oon töissä tottunut olemaan ulkona säällä kuin säällä ja omistan varusteet kaikenlaisille ilmatiloille. Pakko työnkin puolesta. Ja nyt on käveleminen ollut ehdottomasti parasta terapiaa kaikkeen vaivaan.

Hyvää lenkkiä sullekkin Mollyan mutta ota velä kuitenkin rauhallisesti.

Hei Sakira! Haluan aina tehdä päivän viimeisen lenkin koiran kanssa täällä kaupungissa. Talssimme vain kaduilla,haluaakin pian kotiin,sillä siellä sitä odottaa iltaherkku,hammastikku. Se on hyvin tärkeä ja en tiedä mikä avuksi,jos niiden valmistus lopetettaisiin.
Nyt lähdemme koirapuistoon ja tänään vointi jo sellainen,että työtkin kutsuvat.
Hyvää alkavaa päivää!

Mollyan kiva kun olet jo toipumassa. Ja tollainen rutiini on hyvä. Meillä koira saa sen hammastikun kun lähden pois kotoa esim. töihin tai kaupunkiin pidemmäksi aikaa. Aika usein aamulenkin jälkeen se odotta että saisi tikun ja mä lähtisin mutta menee sitten maate kun huomaa että en lähdekkään.

Mulla on tänään ohjattu kuntosali. Ja sen jälkeen meen vesijuoksuun. Tulee paljon liikuttua yhdelle päivälle. Mutta se on ilmaista avopuolen toimintaa ja ohjaaja on mukava ja kyselee ain kuulumisia. Ja neuvoo niiden laitteiden käyttämisessä.

Ahdisttuksenhallinta ryhmästä mulla on sellainen jämäkkyyteen liityvä tehtävä jota en saa tehtyä. Tuntuu liian vaikealta . Oon jo monta kertaa istahtanut sen ääreen mutta ei onnistu. Pitää sitä näyttää huomenna hoitajan vastaanotolla jos sit pääsis ees alkuun.

Nyt meen suihkuun ja sit teen vähän kotitöitä odotellessani lounas aikaa.

Äiti tuli tänään. Se halusi välttämättä tulla mun kanssa siivoamaan jotain. Aattelin sitten että pääsen helpommalla kun päästän sen vaan tulemaan. Päätin sitten että siivotaan ne ärsyttävät yläpölyt keittiössä. Mulla on paljon astioita siellä keittiönkaappien päällä niin sitä hommaa on yksin vaikea tehdä. Mä kiipeilin ja äiti otti vastaan ja tiskasi. Sain sitten tehtyä vielä muutaman muun pikkujutun kuten vihdoin siivottua viimeisetki lääkkeet apteekkiin.

Oon nytt aika poikki mutta koira odottaa lenkille pääsyä että kait mun pitää vielä ryhdistäytyä ja tehdä jonkinlainen lenkki. Ja tiedän että mä kyllä piristyn kun vaan saan lähdettyä. Ja sain sen ahdistuksen hallintaryhmän tehtävänkin tehtyä.

Hoitajalla meillä jäi eilen juttu pahasti kesken kun aika vaan loppui mutta hän soitti sitten mulle tänään niin sovittiin miten seuraavalla kerralla jatketaan. Se vähän helpottti sitä pahaa oloa mikä mulle jäi siitä keskustelusta. Toki ite laitoin sille soittopyynnön eihän se muuten ois tiennyt että mua jäi asiat vaivaamaan.

Eilen oli kaunis auringonlasku. Tänään vaaan pelkkää harmautta. Pimeässä taidan tän päivän lenkin tehdä. Voisin nyt vaikka lähteä.

Äitisi haluaa nyt olla kanssasi,kun voit huonosti. Tekeminen on yleensä se tapa,jolla voi osoittaa välittämistä,kun ei oikein ole sanojakaan. Tietyn polven ihmiset eivät ole tottuneet tunteista kovin avoimesti puhumaan. Tämä on minun kokemus,kun ajattelen omaa äitiäni ja anoppianikin. Kova oli siivousinto anopillakin. Pesi kerran ikkunatkin toiseen kertaan,vaikka itse olin juuri pessyt ne ihan äskettäin. Kun minä en juurikaan halua päteä tällaisissa asioissa en puhunut mitään. Miestä kyllä sain toppuutella. Pidän kyllä siististä kodista,mutta ei se ole priorisoinnissa ihan eka sijalla.
Ikävä ilma täälläkin. Tulimme koiran kanssa katulenkiltä,aamulla käytiin koirapuistossa. Työkin sujui hyvin. Siltikin jotenkin apea tunnelma koko ajan.
Ehkä huomenna parempi päivä,toivon niin.

Joo kyllä mä sen tajuan etttä äiti ihan puhtaasta hyvyydestä ja rakkaudesta haluaa tulla mua auttamaan. Se ei oikein ymmärrä tätä kaksisuuntaista kun hänellä itsellään on kokemusta lähinnä masennuksesta. Olen yrittänyt kertoa miten esim. sekamuotoinen mulla vaikuttaa ja miltä se tuntuu ja miten on tavallaan poissa pelistä vaikka ajoittain tulee virtpiikkejä. Ja se että en kokoajan ole ulospäin masentunneen oloinen. Pahimmat masennusfiilikset mulle tulee kun olen yksin.Seurassa se helpottaa valitettavasti vaan usein sit alkaa ahdistamaan.

Mun on vaikea erottaa masennusta ja ahdistusta toisistaan. Välillä varmaan luulen olevani ahdistunut vaikka se onkin masennusta. Hypossakin saatan ahdistua ja se mielihyvä mikä siitä muuten tulis niin jää sen ahdistuksen alle ja toiminta kyky muuttuu sähläämiseksi. Ja sit on toi mun muistamattomuus. Sitäkään äiti ei ymmärrä. Enkä mä oikein jaksa itsekkään ymmärtää. Miten voi olla näin huono muisti että kaikki jutut täytyy kirjoittaa paperille että ees joku asia tulis tehtyä tai sanottua loppuun asti.

Heräsin taas aikaisin. Nautin kyllä siitä kun sa juoda aamukahvit rauhassa kun koiruus vaan vetelee unia mun sängyssä. Sillä ei oo aamuisin kiire ulos.

Kyllä se vaan niin on että hyvä yöuni korjaa monta asiaa. Eilinen älytön tarve syömiseen on nyt poissa ja aamupala meni niinkuin suunnittelin. Tästä on sitten hyvä lähteä lenkkeilemään.

Eilen lenkillä oli vähän tylsää kun koiruus ei ois halunut kävellä. En voinut sitä raahata pitkää matkaa mukanani. Ehkä vesisade sitten vaan inhotti sitä. Tai sit sillä on jo vanhuuden tuomaa nivelkipua. Jos tänään on samanlaista niin teen sitten yhden lenkin yksikseni että mä saan tarpeeksi liikuntaa.

En halua lähteä ennenkuin tulee valoisaa. Lääkäri kielsi multa kirkasvalolampun niin sitten täytyy ulkoilut ajoittaa valoisaan aikaan. Tai ainakin niin paljon kuin voi.

Hyvää päivää kaikille!

Mun koira on kipee, taas. Oksentaa ja ripuloi. Enkä oo sen kertaakaan nähnyt tänään juovan. Meen ostaa sille kanaa ja keitän siitä liemen siitä se tykkää ja annan vähän juoda kerrallaan. Ja taidan soittaa eläinlääkärillekkin kun sillä aina nää menee niin pahaksi.

Mulla oli eilen parempi päivä. Jaksoin kuntosalilla polkea ja soutaa koko tunnin. Sitten vielä käveltiin illalla hyvä lenkki. Kaikki oli hyvin kun mentiin nukkumaan. Aamulla siinä 3.30 koiruus alkoi oksentamaan ja siihen loppui mun unet. Vähän vetää nyt väsyneeksi ja masentaa ja oon huolissani tosta koirasta. Pakko jättää se hetkeksi yksin kun meen kauppaan.

Mulla on perjantaina aika lääkärille ja jännittää se jo valmiiksi. Onneksi hoitaja tulee mukaan. Se ainakin puhuu jos mä en saa sanaa suustani. Koska olen vielä masentunut ja ahdistunut niin keskittyminen on tosi vaikeaa ja muisti pätkii ihan kunnolla. Uni on ihan keinotekoista lääkkeillä saavutettua ja loppuu pienestäkin häiriöstä. Kaikkina aamuina jolloin mulla on menoa herään hirveän aikaisin enkä vapaapäivinäkään nuku juuri kuutta pidempään. Ja mä oon aina ollut aamu-uninen ja nukkunut pitkiä yöunia.

Sit tuntuu taas että oon jäänyt aika yksin. Ystävät ovat väsyneet pitämään minuun yhteyttä enkä kehtaa kokoajan soitella kun pelkään häiritseväni. Ja kyllä mä pärjään yksinkin mutta päivät ovat hirveän pitkiä. Ja oishan se kiva joskus nähdäkkin joku muukin kuin hoitaja ja lääkäri.

Hei Sakira. On ikävä kuulla,että koirasi on taas kipeänä. Onko saatu selville,mikä nämä oireet aiheuttaa? Minun koirani oksentelee harvoin ja syynä raaka ltuu. Saa irroitettua naudan luusta isomman palan ja se tulee sitten ylös,kun ei sula. Ripuli sillä on ollut vain kerran. Annoin keitettyä vettä jossa oli sokeria ja suolaa,jonka jäähdytin. On vähän niinkuin ravintoliuosta.
Kyllä se on valitettavasti totta,että ihmiset pitkästyvät eivätkä halua kuulla pitkällä aikavälillä,kun voi huonosti. Alussa ollaan kyllä sympaattisia ja ymmärtäviä,mutta pian se loppuu. Olen itsekin kokenut niin. Alussa se loukkaa,mutta olen päässyt siitä jo yli. En useinkaan puhu enää huonosta voinnista kuin aniharvoille ja niillekin tosi vähän.
Onneksi sinulla on hoitotaho,jolle voit kertoa asioista ja ymmärtävä hoitaja. Se on paljon se.

Mollyan nyt tuntuu että tämä koiran vatsatauti alkaa helpottamaan. Hain apteekista jotain mikä rauhoitttaa vatsaa ja oon keittänyt kanalientä kanasta ja on sitä juonut mielellään kun tuntuu että vesi sellaisenaan ei maistu. Oon myös antanut hieman kanaa ja riisiä. Iltalenkillä ei enää ripuloinut ja vauhtia riitti vaikka jaettavaksi. Nyt toivon vaan että yökin sujuu hyvin.

Niin se on kyllä totta että mulla on hyvä hoitaja. Ihan paras. Mutta se ei korvaa ystäviä. Ja kun asustelen lähes yksinäni niin kyllä sitä kaipaa kaikenlaista yhteydenottoa, ees pientä. Tänään puhuin hetken puhelimessa yhen ystävän kanssa mutta en mitään maininnut mun voinnista puhuttiin vaan hänen voinnistaan ja viikonlopun vietosta.

No yksi ystävä on laittanut tänään useamman viestin ja olen niihin vastaillut. Se on ollut ihan kivaa ajankulua. Mutta varsinaisesti mun päivä kului keittiön kaappeja siivotessa aina siinä välillä kun juoksin koiran kanssa lenkillä. Ja vaikken yhtään pitkää lenkkiä tehnyt niin kilometrejä tuli kahdeksan. Käytiin varmaan seitsemän kertaa ulkona ja kerran vielä käydään.

Hieno juttu,että koirasi toipui. Eläinten kanssa sitä on aina niin huolissaan,kun eivät itse osaa kertoa ja pitää arpoa missä on vika. Eilen uutisissa kerrottiin että ihmiset ottavat vakuutuksia yhä enemmän lemmikeilleen,kun eläinlääkäripalkkiot nousevat koko ajan. Koiralla onkin jo vakuutus,kissalla ei. Ovat olleet tosi terveitä molemmat,mutta eihän sitä voi tietää,koska joku sairaus iskee.
Vähän on harmaa päivä ja lenkilläkin on käyty. Nyt taas työn pariin.
Minäkin viestittelin eilen pitkään kaukana asuvan ystäväni kanssa. Viesteily on hyvä siksikin,että ei keskeytä mitään niinkuin puhelussa voi tapahtua. Voi vastata heti tai viiveellä ja keskustelu on käynnissä koko ajan.
Hyvää päivän jatkoa sinulle ja kaikille muillekin.

Kävin tänään sairaalassa hoitokokouksessa ja tapaaminen kesti lähemmäs toista tuntia. Päälimmäisenä mieleeni jäi oma vaivautuneisuuteni, vähäsanaisuuteni sekä hirveät pelot. Olen syönyt eri lääkkeitä jo vuosikausia mutta tilanteeni on pysynyt lähes ennallaan. Ehkä elämäni on tätä niin kauan kun se kestää tai sitten vointiini vaikuttaa vuodenaika sillä omaan vaikean masennuksen diagnoosin. Elämäntilanteessani on myös suuria muutoksia tapahtunut enkä oikein omaa työkaluja vaikeiden asioiden käsittelyyn kuin pieni pala kerrallaan. Onko täällä kohtalon tovereita joilla olisi jakaa keinoja vaikeista ajoista selviytymiseen sekä muuten vain vaihtaa kuulumisia 😑❓

Mollyan mun koiralla ei oo vakuutusta eikä sille enää iän takia sellaista saakkaan. Sillä oli pentuna vakuutus mutta mä unohdin sen silloin uusua kun meidän vakuutukset siirtyivät ex aviomieheltä mun käyttöön. Siksi pelkään ttota lääkärissä käyntiä kun sieltä ei välsista selviä ees muutamalla satasella.

Koira pipuloi yhä mutta ei onneksi oksenna. Ja juo kaiken kanaliemen mitä sille annan ja illalla söi mieluusti kanaa ja riisiä. Nyt aamulla en uskalla antaa sille ruokaa kun jää vähäksi aikaa yksin kotiin ettei tulis sillä aikaa tarvetta ripuloida.

Mä tein eilen kaikenlaista pientä ja sitten sain imuroituakkin ja nyt on selkä ihan sökönä. Hyvä että kävelemään pääsee. Mutta en viitsi peruuttaa sen kohti ryhmän tulemista kun haluan siivota ton ruokakaapin kun se häiritsee mua kun muut kaapit on jo siivottu.

Hyvää tätä päivää kaille!

On totta,että vakuutuksen anto loppuu,kun eläin vanhenee ja niitä vaivojakin alkaa yleensä tulla. Paljon jää varmaan eläimiä hoitamattakin,kun taksat ovat niin korkeat. Usein niitä perustellaan erilaisten tutkimuslaitteiden kalleudella ja onhan se osa totuutta sekin.
Täällä räntäsade mutta käytiin koirapuistossa kuitenkin. Koira ei nähnyt parhaita kavereitaan kahta rotweileria,mutta muiden kanssa pääsi juoksemaan. Kotona piti taas turkki kuivatella ja nyt ollaan muutama tunti sisällä. Koira nukkuu ja minä teen töitä.
Hyvää päivän jatkoa toivottelen.

Heipsan Mollyan. Joo näin se on että kallista on eläinten hoito. Mutta pakko se on viedä hoitoon jos ei parane. Tulin just koiran kanssa pieneltä lenkiltä ja ripulin takia se herätti mui. Onneksi osaa herättää kun on tarve. Annoin sille vähän kanaa ja riisiä ja kanalientä. Varmaan taas viimeistään viideltä seuravan kerran ulos. Onneksi ei sentään oo ihan vesiripulia.

Mun täytyy varmaan vielä kokeilla nukkumista. Päivällä on aika sairaanhoitajalle ja lääkärille. Mietin elen kovasti että mikä mun vointi nyt on mutt en oikein saa siitä kiinni. Välillä on ihan ok olo, riittävän hyvä. Mutta sitten taas vaan masentaa ja ahdistaa tai alkaa käydä kierroksilla. Ja tarkoittaako se riittävän hyvä vielä sitä että pystyn menemään töihin. Sitä mä pohdin ja suren sillä mulla ei ois varaa olla sairaana kun ei ole sitä kumppania jonka kanssa jakaisi menoja. Pikemminkin on noita vielä jotka tartteis äidin apua.

Yksi lapsista kysyi eilen multa että missä sä Saija oot ollut kun sua ei oo näkynyt. Vastasin sille että oon sairaslomalla. Poika vähän ihmetteli ja kysyi suoraan mikä mulla on mutta vastasin vaan että sellainen sairaus mikä kestää parantua kauan. En kyllä noille lapsille pysty kertomaan enkä halua kertoa miksi eivät mua töissä nää.