Hei sakira, kiva kuulla kuulumisiasi 🙂 Hyvä että antavat olla siellä sen aikaa että kotiinmeno tuntuu turvalliselta. Mitä itse ajattelet siitä, vieläkö haluisit olla pitkään sairaalassa? Sujuuko sulla nukkuminen yleensä paremmin kotona vai sairaalassa?

Pääsin kotilomille. Olen huojentunut että saan olla nyt rauhassa. Pelkään kyllä pitkää ja hiljaista iltaa ja yötä mutta juuri nyt on hyvä että oon yksin. Eikä ees ahdista. No seuraavaksi on laskujen maksamisen vuoro. Sitten voi jo ahdistaa. Tarvittavaa lääkettä sain vain kaksi kpl mukaan että eipä niitä napostella. Lääkkeetkin oli jaettu vähän väärin. Yhdestä lääkkeestä puuttui puolet annoksesta. Onneksi mulla on sitä kotona niin voin sen korvata. Oon jo soittanut kaksi kertaa osastolle ja taisivat jo vähän hermostua muhun. Mutta mistä mä voin tietää että lääkkeet on oikein jaettu jos listassa lukee ihan muuta. Ja surmontil annoksesta todellakin puuttuu puolet.

Osastolla nyt odottelen aikaa lääkärille. Olin toiminnallisessa kuntoutuksessa ja pääsin pois täältä. Nyt tuntuu olevan rauhallista Ja mullaki siedettävä olo. Vielä kun nyt sais tietoa jatkosta. Lääkäri puhuu niin huonoa suamea etten ymmärrä sitä ollenkaan. Vähän jännittääkin. Toivottavasti hoitajat taas tulkkaa. Viimeksi ois kyllä muuten mennyt hermot.

Tänään pääsin sitten lääkärinvastaanotolle ja kotiin. Kotiin tulo oli kyllä hyvä juttu kun niin moni asia alkoi mua osastolla häiritsemään mutta täällä taas on niin hiljaista ja yksinäistä. Koirakaan ei vielä oo kotona. Lenkillekkään en oo saanut lähdettyä. Ilta ahdistus/masennus nostaa päätään sitkeästi aina vaan. Onneksi kohta voi ottaa iltalääkkeet ja alkaa rauhoittua nukkumista varten. Nyt kun sitten vaan saisi nukuttua paremmin. Osastolla ei vielä kovin hyvää toi uni ollut. Sellaista tunnin parin pätkissä ja noin 4.30 heräsin joka yö kokonaan. Sitten vaan makoilin sängyssä ja odotin että hiljaisuus päättyy.

Kotona on ollut ihan ok. Koira tuli eilen kotiin niin sen jutut rytmitää taas kivasti päivää ja tulee lenkkeiltyä. Illalla tehtiin tunnin lenkki ja nyt aamulla toinen samanmoinen. Voi olla että mun olokin on vähän tasaisempi.

Edellisyön nukuin kuin tukki mutta viime yö oli taas vaikeampi. Mutta nukuin sentään noin viisi tuntia yhteensä. Tänään mulla on ahdistuksenhallintaryhmä ja aika sairaanhoitajalle. Molempia odotan ja kiva kun pääsee vähän ihmisten ilmoille pitkästä aikaa. Joudun menemään autolla. Se vähän jänskättää kun en oo nyt neljään viikkoon oikeastaan yhtään ajanut.

Ruokahalukin on palannut. Voi olla että johtuu taas lääkkeistäkin mutta nyt tekis mieli syödä kokoajan että varmaan tää nopea painonpudotus loppuu tähän. Kun nyt ei vaan alkais kamalasti nousta niin oon tyytyväinen. Mutta sairaalasta kotiutumispäivä meni ihan ahminnaksi. Kahden päivän ruoka meni puolessa päivässä.

Eilen kävikin niin että auto ei käynnistynytkään. Siinä kiroilin itekseni ja kelailin ketä voisin soittaa mut viemään et pääsisin ryhmään. No yhden kaverin sain kiinni ja hän oli heti valmis lähtemään. Ja hyvä niin kun sain ryhmästä paljon mietittävää ja sit sairaanhoitajan kanssa jatkettiin siitä mihin ryhmässä mun ajatukset jäi. Onnistunut päivä. Lopuksi vielä mentiin toisen kaverin kanssa kahville kun odottelin linja-autoa millä pääsin takaisin kotiin. Kotimatkalla alkoi ahdistus mutta tarvittavaa en sitten vaan ottanut. No yö oli kyllä tosi levoton mutta en kuollut ahdistukseen. Tänään auto sitten käynnistyi melkein ongelmitta. Mikä siinä sitten eilen oli niin en kyllä ymmärrä. Tänään yritän ehkäistä ahdistusta pitkällä lenkillä, suihkulla ja kutomalla. Toivon että pärjään taas ilman opamoxia.

Aloitin aamun pitkällä lenkillä. Siitä tullut hyvä olo on kantanut mua kokopäivän. Olisi melkein täydellistä ellei nyt selkä olisi näin kipeä. Se ei haittaa kävelyä mutta istuminen on tuskaista. Mikä lienee lihaskramppi siihen tullut. Aina pitää olla jotain vaivaa. Jos selkäkipu on stressin merkki niin en tunnista sitä ittessäni. Tai olen mä raha-asioista todella huolissani ja lähestyvä töihin palaaminen kammottaa. Ehkä mun selkä reagoi taas niihin. Mutta syöminen on sujunut tänään mallikkaasti. Ei ahmimista eikä paastoamista vaan kohtuudella kohtu ruokaa.

Kävin tänään hoitajalla ja yllätys siellä oli myös KOHTI ryhmän työntekijät. Hoitaja unohti kertoa mulle että nekin tulevat. No ei mulle paniikki iskenyt mutta ihan menin jäihin. Hymyilin vaan typerästi ja allekirjoitin sopimuksen. Nyt ne sitten tulee perjantaina mulle kotiin enkä ees osannut kysyä että mitä sitten. Vähän ne kyselivät mun sairastelusta ja voinnista mutta en oikein osannut siitäkään kertoa. Olin vaan niin hämmentynyt. Onneksi hoitaja piti langat käsissään ja kertoi mitä mä en pystynyt. Ja siinä samalla selvisi ettei mitään B-lausuntoa oo sairaalassa kirjoitettu vaikka niin nimenomaan sovittiin. Kela tarvii sen kun sairasloma jatkuu. Kun jäätiin kahdestaan niin hoitaja pyyteli anteeksi ettei ilmoittanut mulle etukäteen että ne ihmiset tulee nyt paikalle. No sitten olisin jännittänyt sitä etukäteen. Voi olla että näin oli parempi. Nyt lähden kuitenkin koiran kanssa lenkille. Oon sitä viimeaikoina lenkittänyt varmaan jo ihan liikaakin.

Hei Sakira pitkästä aikaa. Olen palannut eilen etelän lomalta,tarkemmin sanottuna Maltalta,jossa sain nauttia kesän lämmöstä,eihän Suomessa kesää oikeastaan ollutkaan ainakaan minun kotipaikkakunnalla,vaan sateista ja koleaa. Keuhkokuumeesta toipuminenkaan ei oikein edennyt ja päätinkin sitten tehdä asialle jotakin. Nyt tuntuu voimat palanneen ja voin aloittaa työnkin teon uudella innolla.
Kiva,että olet kotiutunut sairaalasta ja mikäli oikein ymmärsin on uusia virikkeitäkin tiedossa. Hyvä,jos sait apua sairaalareissusta ja muutkin asiat alkavat olla kohdillaan. Nyt täytyy alkaa orientoitua tähän syksyiseen maisemaan ja arkiseen puurtamiseen ihan uudella innolla.

Mollyan kiva kuulla susta pitkästä aikaa. Mietinkin kovasti että mitä sulle kuuluu. Ihanaa kun oot saanut pitää kesäisen loman. Toivottavasti oot nyt todella parantunut siitä keuhkokuumeesta.

Mulla on tänään ahdistus päivä. Kävin sossulla ja mietittiin kaikenlaisia vaihtoehtoja mun tilanteeseen kun rahat on ne mitä tulee ja enemmän vaan menee. Nytkin saan ruokaa oikeastaan vasta kun äiti tulee lauantaina käymään. Tai tänään kyllä keitin ison satsin porkkanasose keittoa mutta ei poika sitä syö. Se joutuu huomenna tyytymään puuroon.

Poika saa kyllä toimeentulotukea ja opintotukea ja lisäksi mummu ja mamma autavat ja vähän saa rahaa isältäänkin. Periaatteessa hänen tulisi nyt tulla toimeen ilman minun rahoja ja pikemminkin antaa mulle ruoakarahaa silloin kun syö kotona.

Mä tulisin kyllä aika pienellä toimeen mutta en osaa olla tarjomatta pojalle ruokaa jos mulla on rahaa sitä ostaa. Nyt hän on kummiskin jo tuhlannut rahansa kaikkeen muuhun joten ruokaan sitä ei ole. Hänen on pakko oppia toimeen tulemaan omillaan. Hirveän tylyä.

Nyt kyllä ahdistaa.

Hei Sakira. Toivottavasti raha-asiasi järjestyvät parhain päin omalla kohdallasi. Ja mitä poikaan tulee eikö hänen pitäisi jo tulla toimeen ilman sinun panostustasi,kun on jo noin monta auttajaa. Jos käyttää rahansa muuhun kuin elämiseen pitää olla sitten syömättä hyvin. Järkevään rahan käyttöön ei taida oppia kuin kantapään kautta.
Täällä raikas syyssää,onneksi ei sada. Mökillä on paljon syystöitä vielä ja ne pitää tehdä ennen talven tuloa.

Ei ne raha-asiat järjesty ennenkuin paranen ja pääsen töihin. Yksi sossuista kyllä käski mun tehdä toimeentulotukihakemuksen marraskuulle. Kait sitä voi yrittää. Täytyy soittaa kelaan että mitä ne nyt tarvii siihen liittteeksi kun on jo kerran haettu ja tuli kielteinen päätös. Tältä kaupungin sossulta saan jonkun maksusitoumuksen ruokaan. Saan sen keskiviikkona hakea. Siihen asti on tultava toimeen muutamalla kympillä. Onneksi tankki on täynnä ja äiti tulee huomenna niin se varmaan vie mut kauppaan. Toisen sossun kanssa kun mietittiin niin mitään muuta tinkimisen varaa ei keksitty muuta kuin että vaatteita ei voi ostaa ja ruoka on vedettävä tosi tiukilla. Täytyy mennä kauppaan johonkin muualle kuin toi lähikauppa kun se on niin kallis. Niin ja se todella että pojan pitää tulla toimeen omilla rahoillaan. Ja kanssa käyttää ne ruokaan eikä lävistyksiin ja tatuointeihin.

Ihanaa kun äiti antoi eilen rahaa niin sain ostettua vihanneksia ja hedelmiä Ja tänään saan tehtyä ison satksin muusia ja jauhelihakastiketta niin sillä selvii monta päivää. Pojallekkin sain eväät ostettua. On vaan jo käytttänyt kaikki rahansa, ei vaan osaa. Saa seuraavat rahat vasta joskus marraskuun alussa niinkuin minäkin.

Nyt yritän vaan olla ahdistumatta ja kiristää joka asiassa. Siitä hyvä ettei voi ostaa mitään herkkuja tai ylimääräistä syömistä. Ei ainakaan paino tuu takas vaikka sainkin tollaisen ruokahaluaa lisäävän lääkkeen sairaalakierroksella.

Nyt on paras ystävä kylässä niin aion nauttia hänen seurastaan. Tänään oon jo saanut olla riittävästi koneella kun nousin 5.50 unen loputtua. Yöllä jouduin ottamaan rauhoittavaaa kun kävin niin ylikierroksilla ja ahdisti.

Eilinen päivä oli hyvä. Jaksoin kävellä, käydä kuntosalilla ja vesijuoksussa. Olin kyllä illalla ihan rätttiväsynyt. Ehkä liikuntaa tuli liikaa kun unet jäi kevyeiksi. Tänään oon kävellyt melkein 12 kilsaa ja ois muuten hyvä olo mutta syötättää kokoajan. Mun ruokahalu on niin palannut. Ja ottaa päähän jos tämä johtuu nyt taas lääkkeestä. En haluaisi pudonnutta painoa takaisin mutta en myöskään pysty oleen syömättä. Siksipä tänään kävelin kauan että ei ollut ruokaa tyrkyllä. Huomnen päivä vähän ahdistaa jo näin etukäteen. KOHTI ryhmä tulee heti aamusta ja sit mun pitää siivota roskakaappi. En pysty ittekseni aloittamaan mitään niin täytyy vaan kestää se että ne hoitajat tulee mua kannustamaan. Omaan kotiin vaan on vaikea päästää ketään kattelemaan mitä on tekemättä. Sain senttään imuroitua pahimmat koirankarvat pois.

KOHTI-yhmä käynti sujui suht ok. Vähän jouduin omaa kipurajaa ylittämään ja uskon että niin on ensi kerrallakin. Mutta tulipa se kaappi siivottua. Ens kerralla mun pitäis sit siivota vessan lattia, lähinnä pesukoneen alusta mikä on pahana kun sinne menee suihkuvesi ja tietty kaikki pöly ja pesuaineet. Se on kamala.

Eilinenkin päivä oli aika raskas. Oli liikaa menoja yhdelle päivälle. Ja aamulla vielä haksahdin käymään työpaikalla. Eikä se tunttunut ollenkaan hyvältä. Ahdistuin ja se tunne säilyi koko päivän.

Tänään on rauhallisempi päivä. Käyn lääkärissä kyllä tuolla naapuri kylässä. Mutta sitten ei oo muuta menoa. Mutta mun täytyy täyttää kelan matkakorvaushakemus ja sen yritän tehdä heti tänään pois ahdistamasta.