Tulin taas vaihteeksi osastolle. Uneton yö takana ja tunnelmat matalalla. Nyt haluaisin kotiin peiton alle.

Hei Sakira! On tosi ikävä,että vointisi kääntyi noin huonoksi taas. Onneksi pääsit taas osastolle nopeasti. Monessa tapauksessa olen tosin vain kuullut,että hoitoon pääsyä joutuu odottamaan.
Kävimme vieraiden kanssa lounaalla ja ovat nyt myös lepääämässä asuntoautossaan koirien kera. Minullekin otti koville se syömisreissu. Piti skarpata ja syödäkin jotakin. Yritän ikäänkuin käyttäytyä tuon syömisen kanssa normaalisti,ettei siitä tulisi jutun aihe. Nyt meni kaikki hyvin.
Tämä ilta vielä vieraiden kanssa ennenkuin lähtevät jatkamaan matkaa. Toisaalta vieraat piristävät,toisaalta väsyttävät.
Koeta Sakira päästä tasapainoon ja levätä ennen kaikkea,kun sulla varmaan on univajettakin. Kyllä tämä elämä on välillä vaikeaa,mutta sitten taas tulee valoisampikin aika,niin uskon.

Kiitos mollyan. Univaje mulla kyllä on. Tähän aamuun heräsin turhan aikaisin päänsärkyyn. Sitä on nyt sitten lääkitty pitkin päivää. Ja ahdistusta myös. No mutta olo on nyt hieman parempi että jos ens yönä sais sitten nukuttua. Täällä on ainakin turvallinen olo. Vieläkun pääsis eroon ahdistuksesta mutta se ei taida lääkkeillä parantua. Ja niin kauan kuin se vaivaa en kykene töihin.

Heräsin viideltä painajaiseen. Osastolla on kurjaa herätä niin aikaisin kun pitää olla hiljaa eikä saa kahvia. Painajaiseen lisäksi mulle tuli ääniharhoja Kait koska kuulin pulinat vaikka osastolla oliki ihan hiljaista. Oli pakko nousta pois sängystä. Tänään mut varmaan kotiutetetaan kun en osaa kertoa mikä muassa on vialla. Enkä kerro pahastaolosta hoitajielle. En vaan osaa. Nyt alan kutomaan sukkaa.

Hei Sakira. Tuntuu pahalta kuulla,että et pysty kertomaan siellä pahasta olostasi. He eivät sen takia pysty sinua kunnolla auttamaankaan ja tilanne pitkittyy. Jos et pysty kertomaan keskustelussa yritä kirjoittaa ajatuksistasi. Näin voit itsekin vaikuttaa hoitoosi. Toivon kaikkea hyvää sinulle.

Mollyan olen saanut kontaktia hoitajien. Varsinkin eilen illalla oli hyvät keskustelut hoitajan kanssa. Harmitti vaan kun en saa sitä lääkettä mitä on määrätty kun sitä ei sitten täällä ole.

Mutta tänään oon lenkkeillyt ja käynyt kuntosalilla. Että ees jotain hyvääkin. Mutta siitä huolimatta ahdistaa ja varmaan joudun vielä pyytämään opamoxia. Hitsi miten sen pyytäminen on vaikeeta.

Nyt etsimään hoitajaa!

Hei Sakira,joudutko vielä olemaan siellä pitkään. Saitko koti-asiat mm koiran hoidon järjestymään,ettei niistä ylimääräistä huolta. Kyllä se avoimmuus oireista taitaa olla avainsana toipumiseen. Jos eivät tiedä mikä sinua vaivaa ja ahdistaa eivät osaa auttaakaan.Samaa voisin sanoa itsestänikin. Lääkäriystäväni on yrittänyt auttaa useasti,mutta en ole saanut apua otetuksi vastaan. Ehkä tässä kaveruus vaikeuttaa asiaa. Ei halua olla sellaiaessa auttaja-autettava-suhteessa.
Elättelen nyt toiveita maalle menemiseen nyt viikonloppuna. Väsynyt vielä olen,mutta ehkä siellä virkistyisi. Töitä olen aloitellut,mutta en jaksa kuin pari tuntia kerrallaan. Voimia sinulle ja jaksamista.

Mollyan mun vointi on vähän kohentunut. Oon täällä vielä maanantaihin asti. Lääkkeitä vielä tarkkaillaan kun niitä vieläkin muutettiin. Koira on mun äidillä hyvässä hoidossa. Siitä ei nyt tarvii murehtia eikä tuu laskuaan. Se nauttii siellä olemisesta.

Mä kudonta sukkaa tai värittelen ja yritän sillä tapaa hoitaa ahdistusta. Saan mä lääkettäkin. Hyvä täällä on olla. Huomenna tutustumaan klubitaloon vaikken tiedä oonko innostunut yhtään asiasta

Hyvä kuulla Sakira,että sulla menee jo paremmin. Minäkin lähden tänään maalle ja jos kaikki menee hyvin jään sinne koiran ja kissan kanssa ensi viikoksi. Töitä voin tehdä sieltäkin käsin. Tuntuu nyt,että kaupunkielämä saa riittää ja syksyn tulo maalla on parempi kokemus kuin kaupungissa. Mies hätäilee vähän pärjäämistäni,mutta olen saanut hänet vakuutetuksi,että maalla voin paremmin. On tulossa pitkä pimeä aika ja tarvitaan voimia sitäkin varten. Syksy parhaimmillaan voi olla ihan hyvää aikaa. Parasta se olisi kokea Lapissa ruskan aikaan,mutta siihen ei ole nyt mahdollisuutta.

Kivaa kuulla että sulla menee taas vähän paremmin, sakira. Värityskirjat on kyllä ihan parhautta 🙂

Toivottavasti Mollyann saat nauttia ripauksesta ruskaa myös ihan siellä mökilläkin, vaikka se ei ilmeisesti pohjoisessa olekaan. Ehkä kannattaa ottaa töiden kanssa ihan iisisti, oli sulla sen verran pitkä se tauti. Mä haaveilen myös että pääsisin viikonloppuna vähän retkeilemään lähimaastoihin. Oli luvattu hyvää säätä, mutta voi olla että olen sen verran toipilas että ei kannata kovin kauas autosta eksyä. Haluaisin päästä käymään suolla vielä yhden kerran ennen kuin pitää laittaa auto talveksi seisontavakuutukseen!

Hei Sakira ja Soroppi. Tänään oli ilonpäivä,kun pääsin tänne maalle ja mökille. Kyllä täälläkin on värikästä,vaikkei Lapissa ollakaan. Pihlajat marjoineen antavat väripläjäyksen maisemaan. Aion huomenna kerätä ruusunmarjoja ja tehdä hilloa. Iso homma mutta palkitseva. Toivottavasti tulee vielä se luvattu intiaanikesä.
Sinäkin Soroppi olet sairastellut,toivottavasti jo toipumassa kuitenkin. Kyllä tämä elämä välillä koettelee kovastikin,mutta ei kai siitä auta muuta kuin toipua. Suunta siis ylöspäin....

Moikka vaan! Täällä osastolla jännitä että vaihdetaan mut toiselle osastolle vai kotiuteaanko. Voin miten paremmin mutta ahdistus vaivaa ja nukkuminen on vaikeaa. Taas uusi kokeilu lääkkeiden kanssa. Nyt otan tarvittavan lääkkeen ennen nukkumaan menoa. Tänään kävin klubitalosta tutustumassa enkä tiedä innostuin. Sinne pitäis näitten ajatusten mukaan mennä. Juttelen kyllä vielä omalle hoitajalle. En tiedä jaksaako sellaista. Ainakaan vielä. Ja sit kun jaksais pitäis jo mennä töihin. Hankalaa. Ja mulla on matkaajan yhteen suuntaan yli kolmekymmentä kilsaa. Nyt vaan mietin ja ihmettelen.

Onko se klubitalo joku sellainen vertaisjuttu vai mikä?

Soroppi se klubitalo on just vertaistuki paikka jossa pääasiassa on pyörittää sitä taloa. Kaikki on vapaaehtoista ja sinne voi mennä vaikka tunniksi istumaan ja rupattelemaan jonkun kanssa. Mutta mulle se varmaan ei onnistu kun matkaa on niin paljon ja rahaa ei enää yhtään.

En päässyt vieläkään kotiin. Lauantaina lähden kotilomille ja maanantaina päätetään jatkosta. Tällä osastolla en kumminkaan enää tuu jatkamaan vaan jos tarvii siirryn kuntouttavalle osastolle.

Kotiin meno ei vielä tunnu hyvälle. Mutta viikonloppu voi muuttaa mun mieleni. Ja täällä on sen verran rauhatonta että koti voikin tuntua hyvältä. Nyt sieltä on poistettu kaikki ylimääräiset lääkkeet joten sinne on turvallista mennä. Lääkkreet alan saamaan sitte lääke jakelusta kerran viikossa. Alan jo hyväksyä senkin ajatuksen.

Nyt jatkan sukan kutomista ja odottelen aamukahvin.

Täällä sitä ollaan sairaalassa vieläkin. Kyllä hoitajat olivat vähän sitä mieltä että kotiin mutta lääkäri kuiteskin siirsi mut vielä hetkeksi toiselle osastolle. Mutta Kait mä pääsen pian lomille ja siten kotiin. Nukkuminen ei vaan ei suju ja olot vaihtelee vieläkin. Enkä tiedä koska nään lääkäriä käännöstä. Nyt vaan odotan ja ihmettelen.