Tänään heräsin 02.28 ja en sitten pystynyt enää oleen sängyssä. Liian tuskainnen olo. Nousin ylös siinä toivossa etttä alkais uudelleen vielä nukuttaan mutta niin ei käynyt. Olo on ollut energinen ja hyvä. Tein koirulin kanssa pitkän aamulenkin ja se vasta hyvää tekikin. Hämärässä metsässä mentiin ja syksyn tuntua oli joka puolella, jo viileys teki sen ja punertamaan alkavat lehdet.

Sitten virttaa riitti vähän siivoamiseen, järjestelyyn, pyykkäämiseen ja tiskaamiseen. No selkä ei tykännyt niin menin päivälevolle ja nukahdin. Hyvät hyssykät sentään. Nukuin päivällä. Nyt ois valmista imuroimiseen mutta taitaa taas jäädä vaan suunnittelu asteelle.

Söin illalla iltapalaksi aroniamarjoja ja niistäkö tämä energia kaikki tuli vai vaan huonosti nukutusta yöstä. Taidampa käväistä tänäiltanakin tuolla marjavarkaissa koulun pensasissa.

Hei Sakira. Täällä olen kaupungissa. En ole jaksanut vielä maalle lähteä. Siellä odottavat monet työt ja olisi nyt turhauttavaa sinne mennä,kun ei oikein mitään jaksa tehdä. Lääkärin ohjeen mukaan nyt lepäilen ja kerään voimia. Taitaa nyt syksyn sieniretki jäädä tekemättä.
Sinun vointisi tuntuu olevan kohenemaan päin. On hyvä jutella työkaverin kanssa työn kuormittavuudesta,jospa voitte yhdessä tehdä asialle jotakin.
Kyllä sitä on itse ratkaisevassa asemassa oman hyvinvoinnin suhteen kuitenkin. Miut voivat antaa ohjeita,itse täytyy toimia.
Ajattelen tässä lähinnä itseäni. Ruokaa on syötävä vaikka pakolla,jos ei maistu. Töitä täytyy tehdä maltilla ja pitää säännöllisesti vapaatakin. Ei aina tarvi olla tavoitettavissa.
Ulkona näyttää olevan kaunis syyspäivä. Jatkuisivatpa kelit tällaisina vielä pitkään!

Mollyan, nyt vaan lepäilet rauhassa ja teet hissukseen niitä asioita joista tykkäät. Ja syöt mieliruokaasi ja vaikka herkkuja jos ne maistuu paremmin. Pääset taas mökille kun voimistut ja kyllä niitä sieniä taas sitten joku toinen syksy saa kerättyä.

Mä kävin vähän maassa tässä välillä. En jaksanut tänne mitään kirjoittaa. Nyt tää aamu on lähtenyt rullaamaan kivasti. Tein melkein 8 km lenkin heti aamusta. Otin kyllä yhden temestan (oxamini vaihdettiin temestaan😐). En tiedä miten ois muka sitten parempi mun ahdistus ja tuskasuus oloihin.

Lääkäri neuvoo vaan menemään päivystykseen jos olo rohmahtaa ja se rohmahtaa aina iltaisin mutta kun otan ilttalääkkeet ja nukahdan niin aamulla on taas vähän helpompaa.

Yksi mun ystävistäni on todella huolissaan musta. Se sanoo etten saisi mennä auton rattiin. Hänen mielestään mulla on poissaolokohtauksia ja keskittymiskyky niin huonona että reagtioaika ratissa heikkenee.

No en mä mielellään auttoa ajakkaan tai sitten annan mennä tallapohjassa . Tulee kaikkivoipaisuuden tunne. Pelottavaa.

Nyt alan turvallisesti virkkaamaan ja mietttimään että josko tänään söisikin jotain.

Hei Sakira. Mullakin on tosi kurja olo. Tuntuu,että mieskään ei ymmärrä mitä käyn läpi ja hänelle kiukuttelen. Ikävä tunnelma kaiken kaikkiaan. Ystävä eilen illalla viesteili ja se vähän helpotti,mutta eihän hänkään voi aina olla maisemissa. Minä tässä olen avainasemassa,miten tästä eteenpäin.
Toivon sulle kaikkea hyvää tässä paranemisprosessissa,kuten kaikille muillekin.

Mollyan olet oikeassa että se muutos parempaan kyllä löytyy ittestä kun vaan ensin saa voimaa ja ehkä apuakin se etsimiseen. Edellinen psykoterapia kantoi mua 6-7 vuotta. Ja ajattelinkin että olen oppinut "kaiken". Lääkkeet kyllä jatkoin mutta en käynyt pitkään aikaan psyk.polilla kuin uusimassa lääkkeet.

Nyt vaan tuntuu että ne keinot on häviksissä ja voimat lopussa. Eilinen ilta oli niin vaikea. Soitin osastolle ja lopulta soitin kriisipuhelimeen. Se ehkä vähän auttoi kun olin jo ottanut iltalääkkeetkin niin pääsin siitä suoraan nukkumaan.

Aamu taas asteen helpompi ja koiruli on päässyt lenkille. Nyt tarttis miettiä mitä söis. Mikä maistuisi ja olis helppoa. Poika tossa jo kokkaili oman ruokansa mutta se ei ollut sellaista mitä mä olisin saanut syötyä.

Hei Sakira. Mulla on tullut aamusta asti verta nenästä,tosi paljon välillä ja nyt taas vähemmän. Mies haluaisi,että lähdemme päivystykseen. Itse haluan vielä seurata josko loppuisi itsellään. Kyllä tämä oireilu on kurjaa.

Mollyan toivottavasti laakkaa itselleen. Kurjaa kun nenästä tulee verta ja se tunkee nieluun eilä tiedä mitä kautta hengittäisi. Jos ei vaan lopu niin lähde sinne päivystykseen.

Nyt mä oon taas sitten yksin kotona kaikkine mietteineni. Täytyy vaan toivoa että lääkkeet nyt kantaa eikä mee ihan kivipohjaan tänään.

Aloitin välillä kutomaan sukkaa nalle langasta, hukkasin virkkukoukun johonkin ja seiskaveikasta tekemästäni sukasta tuli patalappu kun siitä on puikko häviksissä. Tosi selkeetä.

Ystävä käytti mut kaupassa kun sen mielestä en oo ajokuntoinen. Huomenna on vaarmaan pakko mennä autolla kun on niin hankala mennä bussilla ja sama tiistaina. Torstain menoille meen bussilla että voin ottaa lääkkeet.

Nyt me lähdetään lenkille!

Hei Sakira. Tilanne hallinnassa. Veren tulo sitten lopulta lakkasi eikä päivystykseen tarvinnut lähteä. Lepäilen tämän päivän ja kerään voimia. Onneksi on hyvää lukemistakin. Kaikkea hyvää päivääsi.

Mollyan hyvä noin. Nyt vaan pikkuhiljaa ja askel kerrallaan.

Mulla oli kamala ilta eikä tätä päivääkään hyväksi voi kehua. Jouduin peruuttamaan menot ja hankkimaan apua sekä ittelleni että pojalle. Nyt taas välillä vähän tyyntä ja koira pääsee lenkille.

Sellaisia mun päivät on ylös ja taas alas ja taas ylös. Aika kuluttavaa.

Mollyan hyvä noin. Nyt vaan pikkuhiljaa ja askel kerrallaan.

Mulla oli kamala ilta eikä tätä päivääkään hyväksi voi kehua. Jouduin peruuttamaan menot ja hankkimaan apua sekä ittelleni että pojalle. Nyt taas välillä vähän tyyntä ja koira pääsee lenkille.

Sellaisia mun päivät on ylös ja taas alas ja taas ylös. Aika kuluttavaa.

Voi Sakira,yritä päästä kuntoon. Vaikka aina se on helpompi sanoa kuin tehdä. Meille tuli yllätysvieraita. Asuvat kyllä omassa asuntoautossaan,joten ei kovin paljon aiheuta ylimääräistä puuhaa. Syömme yhdessä tietenkin ja he käyvät kaupungills omin päin tutustumassa paikkoihin. Ehkä tämä tuli nyt hyvään saumaan ja minunkin on nyt skarpattava.

Kyllä olen saanut apua hengitysharjotuksilla lähinnä just masennuksen, ahdistuksen, paniikin yms puitteissa. Mutta oikeastaan en osaa itse hengittää oikein, joten mua auttaa laulutunnit, kun mulla on opettaja joka jeesaa ihan kaikessa & hällä kokemusta näistä mistä itse kärsin, joten hän osaa hyvin auttaa rauhoittamaan jne. Uneliaisuudesta/väsymyksestä oon kärsinyt jo vuosia, eikä se tunnu lakkaavan.. Liika stressi voi myös olla osa tekijänä & vaikeentaa elämää huomattavasti. Mä olen sairaslomalla ollut nyt jokusen 6-7kk jo itseasiassa. Osittain se helpottaa töiden kannalta, kun pysyy kasassa sentään vielä juuri & juuri, mutta tossa sun mainitsemassa yksinäisyydessä on pointtinsa. En tiedä työ elämästä paljoa ihmisten ympäröimänä, koska tein töitä henkilökohtaisena avustajana, jolloin näen vain asiakasta & autan häntä, mutta voi olla että jos töissä ei koe olevansa niin yksinäinen mitä vapaa-ajalla, niin työ voi silloin jeesata just siinä ettei tunne oloaan yksinäiseksi/ulkopuoliseksi. Olen itse elänyt ilman ainuttakaan ystävää koko ikäni sitten eskarista saakka tahtomattani & siitä jää todella paljon jälkiä sen vaan tiedän. Yksin ei ole koskaan hyvä olla liian pitkään. Se voi vetää masennusta pahempaan, oma masennukseni & jopa paniikkihäiriöni on suurimmilta osin lähtöisin syvästä yksinäisyydestä, joka mulla on ihan oikeasti syvää eikä vain että tunnen olevani yksin, mä myös olen sitä aina ollut. Mutta eipä siinä, mulla on paljon muitakin huolenaiheita niin yritän vaan jostakin jos joskus löytyis joku kenelle puhua jne. Olen itse juuri niitä hyvin kärsivällisiä ihmisiä, olen kokenut paljon nuorta ikääni nähden, ymmärrän toisia ihmisia hyvin & olen todella empaattinen, kuuntelen mielelläni muita & saan voimia toisten auttamisesta. En oikein osaa auttaa muulla tavoin kun puhumalla, mutta usein ihmiset nimenomaan kaipaa sitä jotain kenelle voisi puhua ilman että täytyy miettiä, kuinka toinen reagoisi. Ei tarvitsisi pelätä toisen tuomitsemista tai toisen menettämistä, kun olisi henkilö joka pysyy aina tukena, eikä katoa mihinkään. Mielestäni jokainen tarvitsee ainakin yhden sellaisen, koska monesti se voi auttaa monissa asioissa. Mut pärjäile 👍

Vielä noista hengitysharjotuksista. Niistä löytyy ihan videoitakin youtubesta esimerkiksi tai sitten juuri joku henkilö, jolla on kokemusta & tietoa oikein hengityksestä, hengityksen tasaantumisesta jne voi olla apua 🙂

Anskuuzzz hienoa että saat apua hengitysharjoituksista. Mä varmaan hengitän ihan väärin. Laulaessakin loppuu hinki aina kesken ja siksi on vaikea/kurja laulaa. Olen nyt jonkun verran yrittanyt muistaa paalleahengitystä. Kaikki vaan inohtuu silloin kun ahdistus oikeen paasee päälle ja saa otteeseen. Yksinäisyys on hankala jutttu. Ilokseni olen saanut huomata että nyt kun olen kertonut tilanteestani ihmisille niin neljä ihmistä on osoittautunut oikeiksi ystäviksi. He soittelevat ja kyselevät kuulumisia ja kävivät moikkaamassa kun olin osastolla. Olen ollut heistä tosi onnellinen. Tietty se ei poista yksinäisyyttä kun kotona oon kaiken aikaan yksin. Nyt vaan voimat sitä luokkaa että on parempi suurimmaksi osaksi olla vaan yksin.

Mollyan nyt kun sulla on vieeraita nin muista erityisesti huolehtia omasta jaksamisesta. Olit niin sairas että siitä toipuminen tarvii aikaa. Vaikka vieraat voivat kyllä vähän piristääkin.

Mä selvisin kaupunkikierroksesta omn voimin ja autolla. No tänään oli kevyempi päivä ja kelalla oli sellainen palvelu että ihminen kiersi siinä odotusaulassa ja kyseli mikä asia on. Munkin asia selvisi sillä. Ei tarvinnut jäädä jonottelemaan.

Huomista velkaneuvontaa varten en ole jaksanut valmistautua yhtään. En ees löydä niitä papereita. Onneksi hoitaja tulee mukaan jos se sitten muistaisi mitä muistaa pitää. Yritän tänään vielä vähän skarpata asian tiimoilta.

Sit huomenna on ahdistuksenhallintaryhmä. Mua ahdistaa sinne meneminen kun en muista mitä on puhuttu ja en kuiteskaan opi mitään kun keskittyminen on ihan nollassa ja muisti siinä samalla.

Mun vakuutus korvaisi 10 kerran akuuttiterapian. Mietin että oisko nyt niin akuuttitilanne että se kannatttaisi hyödyntää. Tuntuu ainakin etten etene voinnin suhteen mihinkään suuntaan. Hoitaja kontakti on kyllä hyvä mutta lääkäri, en ymmärrä sitä.

Hei sakira,
En ole lukenut kaikkia sun viestejä mut vähän ihmettelen, mikä se akuutimpi tilanne olisi? Ainahan sitä pahempaa päivää voi jäädä odottelemaan, mut kannattaako? Ehkä siitä lyhytterapiasta olisi apua taittamaan pahimpia oireita... Tai vieläkö sun olis mahdollista saada Kelan kuntoutustukea? Vointisi kuulostaa siltä että sille olisi tarvetta.

Tekisi mieli kirjoittaa jotain rohkaisevaa rupattelua tähän mut ei nyt tule, kun väsyttää ja janottaa. Kuitenkin, valoa päivääsi!

Soroppi saattat olla oikeassa. Tänään meen taas syvissä vesissä ja ajatukset on tosi matalia ja pelottavia. Ehkä se terapia on just nyt tähän hetkeen tärkeä. Yritän huomenna, jos sen nään, niin selvittää asian tarkemmin. Nyt yritän vaan päästä nukkumaan.