Hei Sakira! On tosi ikäviä uutisia sulla. Jos on jo iäkäs koira tällainen tauti on todella vaarallinen. Hyvä,kun viet sen nyt päivystykseen. Toivotaan nyt parasta. Oliko koiran hoitopaikassa jokin tällainen viirus jylläämässä? Kissani on saanut kerran tällaisen ripuli-oksennustaudin eikä lääkärikään oikein osannut sanoa mistä se oli lähtöisin. Parani kuitenkin lääkkeillä eikä ole sairastellut sen koommin. Kaikkea hyvää sinne teille!

Voi itku sakira! Täälläkin pidetään peukkuja että koirasi toipuu. Jaksamista myös sulle, toivottavasti saat nukuttua vaikka sit päiväunia jos yöt menee nyt valvoessa.

Kiitos Mollyan ja Soroppi. Koira on nyt ttoipumassa, vähän vielä vaisu mutta syö, juo eikä oksenna. Vatsa on yhä vähän löysällä mutta ehkä se siitä normalisoituu. Tosi pieniä annoksia on saanut ruokaa ja on vähän nirso sen suhteen mitä syö.

Itse oon nyt saanut kaksi yötä nukuttua kohtalaisesti, viime yönjopa aika hyvin. Vähän väsyttää ja ahdistaa mutta uskon selviäväni tästä päivästä vaikka mulla onkin kamalasti ohjelmaa. Ystävä lähtee kotiin eli ilta ja yö mua vähän vielä pelottaa.

Tänään meen sairaanhoitajalle, kuntosaliin ja uimaan ja sit vielä ehkä yhden ystävän luo kahville. Se on sellait varauksella että vieläkö kykenen. Kuntosali on avopuolen tukitoimintaa ja halusin sairaanhoitajan ajan samalle päivälle että saan bensa rahat riittämään.

Aurinkoista päivää kaikille!

Mollyan joko olet kotiutunut ja millaisessa kunnossa oot? Toivottavasti jo toipumaan päin. Mulla on yöt alkaneet lähteä hyvin. Lääkkeiden avulla saan nukuttua yön illasta aamuun ja tänäänkin heräsin kunnolla vasta herätyskelloon.

Nyt kun vielä toi ahdistus alkaisi helpottamaan. Aamupäivätt menee suht hyvin mutta iltapäivät ja illat on vielä hankalia. Toivotaan että siitä ahdistuksenhaliinta ryhmästä sitten ois apua kun lääkkeet ei kerran auta. Tai tarvittavat lääkkeett auttaa mutta en haluaisi niitä ottaa.

Kohta lähden tk lääkärille ihan muista syistä. Toivottavasti se ottaa mut vakavasti ja en turhaan mee ihmettelemään ja valittamaan.

Aika syksyinen on tämä aamu.

Tosi hyvä Sakira, että oot saanu nukuttua! Ja et koirakin on vissiin toipumaan päin.

Hei Sakira! Vielä olen sairaalassa. En oikein tiedä,koska pääsen kotiin,vaikka olo jo omasta mielestä parempi. Huolestuttaa. Hyvä,että koira toipumassa ja sinä myös.

Joie koira tuntuu jo ihan terveeltä ja mulla on ollut hyvä aamu. Nyt alkaa ahdistamaan Lääkärissä käynti oli hankalampi juttu kuin odottin. No sain uuden ajan ens viikolle ja sitten jatketaan siitä mihin nyt jäätiin.

Mollyan miten kurjaa että oot vielä sairaalassa. No toisaalta saat siellä varmaan hyvää hoitoa että paranet kokonaan. Mä jo suunnittelen siivousta. Kun se sairaalasta tulon jälkeen on kokonaan hoitamatta. Tai mun ystävä täällä siivosi ja kokkasi. Mulla vaan on vieläkin aivot narikassa. Ja sellainen sekamelska että huh huh. Oxamini rauhoittaa mutta jään varmaan koukkuun niihin.

Nyt alan virkkaamaan tai siivoomaan tätä olkkaria, Katotaan nyt kumpi onnistuu paremmin. Ystävä tulee iltapäivällä katttomaan miten oon pärjäillyt. Keitän kahvit. Maitoon oli vielä rahaa. Lääkkeidenkin ostaminen täytyy lykätä ens viikkoon jos tulee jotain s-päivärahaa.

Äiti tulee lauantaina niin varmaan se ostaa meille ees ruokaa. Pojalle oli vähän tullut rahaa tilille etttä sen pitäis pärjätä opintotukeen asti ilman mun rahoja. Ai niin pitää soittaa sille diakonille. Pitkitän sitä kokoajan siihen ettei oo rahaa ees siihen maitoon.

Ikävää että lääkärissä käynti oli hankalaa, sakira. Haluutko kertoa tarkemmin?

Terveisiä Mollyanille myös sinne sairaalaan! Taisi olla sen verran rankka tuo sun keuhkokuume, että ehkä se nyt kannattaa vaan parannella siellä ihan rauhassa, vaikka tietysti sit kun alkaa toipumaan voi käydä aika aika pitkäksi.

Soroppi lääkärissä käynnin hankaluus johtuu mun omista ihme peloista. Kyseessä ei todellakaan ole mitään vakavaa. Vain aisia jota olen lykännyt ja lykännyt ja mielessäni kasvattanut siitä mahdottoman pelon. Ja vieläkin halusin viikon asiaa lykätä. Ja voi olla ettei onnistu siltkään. Aion ottaa tarvittavat lääkkeet kaikki ja ylipuhua jonkun mulle varmuudenvuoksi kuskiksi. En ees kehtaa kertoa mistä on kyse.

Mulla on ollut huono päivä. Lääkäri soitti ja se ei ymmärtänyt mua enkä mä sitä. Ihan meni yli hilseen ja ahdistuin vaan lisää. Sitten soitin sairaanhoitajalle ja se sai mut jotenkin rauhoittumaan. Että kun ahdistaa ja on pahaolo niin oxaminia vaan. Muut lääkkeet kuulemma väsytttää liikaa. Ja jos oikeein tulee pahaolo niin sitten vaan soitto osastolle että saa juteltua jonkun kanssa. No en mä kyllä osaa sinne enää soitella.

Ruoka on nyt totaalisesti loppu. Tai siis on mulla vähän maittoa, kaurahiutaleita, porkkanoita ja muutama hapankorppu. Pojalle on litra omenamehua. Eikä muuta. Niin näkkäriäkin on mutta ei oo levitettä. Mulle se kyllä menee niinkin mutta poika varmaan näkee mieluummin nälkää.

Äiti tulee huomenna ja mennään sitten yhdessä kauppaan. Varmaan ostaa meille ruokaa sen verran että viikonlopun yli selvitään. Viikolla mä selviin niin vähällä.

Äiti oli eilen ja todella käytiin kaupassa ja kokkailtiin. Tai lähinnä mä sitä ruokaa tein. Äiti olis halunnut siivota mutta mä en antanut. Ehkä toisella kertaa sitten. Muttta poika sai viikoksi eväitä ja mä hedelmiä ja vihanneksia. Sanoin äidille että voi taas tulla uudelleen vaikka jo torstaina ja viedä mut lääkäriin että voin ite ottaa rauhoittavaa. Siitten voi halutessaan olla vaikka yötä. Meillä on hyvä suhde mutta äiti silti uuvuttaa mut totaalisesti. Mutta se on ihanaa kun jaksaa vielä käydä ja tällaisessa tilanteessa kun mulla ei oo rahaa käydä hänen luonaan.

Tänään olin lenkillä ja päiväunilla. Lenkille menen vielä uudelleen kunhan tästä kokonaan ensin herään. Aamulla oli pahaolo mutta nyt tuntuu paremmalta. Päikkärit teki tehtävänsä. Ja tietty lääkkeetkin auttaa. Ihmettelen vähän sitä että mulle niin hanakasti noita bentsoja tyrkytetään kun niihin tulee riippuvuus ja sitten on vaikea olla ilman. Ja toisille niitä ei anneta tai yritetään väkisin vieroittaa. No sekin tietty mullakin on edessä.

Tänään olin kuntosalilla ja vesijuoksussa. Sen jälkeen hetken tuntui tosi hyvältä. Sitten iski päänsärky, jalkakipu ja ahdistus. Otin lääkettä kaikkeen ja oli vähän rauhoittuikin. Koiran kanssa en olisi millään enää jaksanut lenkkeillä mutta paakkohan se on. Sitten oon vaan virkkaillut jaa virkkaillut.

Mitä teille muille kuuluu? Mollyan joko oot päässyt kotiin. Voitko paremmin?

Mä alan valmistautua nukkumiseen. Ehkä vähän aikaista mutta tän hetken lääkitys vetää tajun kankaalle noin tunniksi. Parempi mennä ajoissa että herään huomenna viemään pojan lääkäriin.

Hei Sakira. Pääsin eilen kotiin. Olo vielä heikko enkä tahdo jaksaa vielä mitään. Tekemättömät työt painavat,mutta pitäisi malttaa vielä. Kyllä sitä on pidettävä itsestä huolta paremmin,sen nyt opin. Keuhkokuume on nyt parantunut,mutta voimia pitää vielä kerätä. Kaikkea hyvää toivotan sinulle ja kaikille muillekin.

Mollyan kirjoitti 5.9.2017 9:46

Hei Sakira. Pääsin eilen kotiin. Olo vielä heikko enkä tahdo jaksaa vielä mitään. Tekemättömät työt painavat,mutta pitäisi malttaa vielä. Kyllä sitä on pidettävä itsestä huolta paremmin,sen nyt opin. Keuhkokuume on nyt parantunut,mutta voimia pitää vielä kerätä. Kaikkea hyvää toivotan sinulle ja kaikille muillekin.

Nyt tarvis jonku tekeen sulle lempiruokia, että saat syötyä ja vahvistut.
😋 Hyvä, kun pääsit kotiin ja menee jo paremmin!

Hei Joie! Kyllähän mies yrittää parhaansa ja herkkuja aika kasa,mutta halu syödä nollissa. Parasta on kuitenkin alkaa syömään,muuten käy huonosti.

Mollyan ihanaa että pääsit kotiin ja keuhkokuume selätetty. Nyt vaan rauhallisesti ettet heti ota mitään projektia tehtäväksi. Todella keräät voimia ja syöt vaan niitä asioita jotka susta on herkkuja. Tartteisit jotain tosi energiapitoista jota ei tarvitsisi syödä paljon. Mä syön siksi pähkinöitä ja lisään öljyä ruokaan kuten puuroon. Mulla on 17 kiloa tippunut nyt paino. Saa se tippuakkin mutta yritän kuiteskin vähän sitä toputella.

Olen tänään jaksanut taas lenkkeillä. Ja koirulikin on kunnossa ja innolla mukana lenkillä. Tänään olin minä se joka halusi kääntyä aikaisemmin kotiin. Otin ahdistukseen lääkettä ennenkuin lähdin lenkille kun ajattelin että kykenen kävelemään oikein pitkän lenkin mutta toisen kerran en niin tee. Parempi ensin kävellä ja sit katsoa tarviiko enää mitään. Jos vaan pystyy kävelemään.

Oon tänään juttellut ja vaihtanut ajatuksia työkaverin kanssa joka käy läpi vähän samanlaisia asioitta kuin minäkin. Se on aika huojentavaa kun huomaa että joku muukin on kuormittunut työstä ja saanut samanlaisia oireita. Vaikka ei tää mulla oo pelkästään työperäistä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.