Mollyan toivottavasti oot toipumassa. Kamalan taudin sait. Siitä paraneminen saattaa kestää tovin.

Mä en oo kunnolla nukkunut ja siksi taas vaihdetaan lääkettä ja ahdistuksen vuoksikin. En tiedä koska mut kotiuteaan ei mulla hätää oo koiraa vaan mietin. Se on hoitolassa Ressu lienee ikävissään.

Hei Sakira. Kyllä tästä toivutaan vielä kumpikin. Koira ja kissa minullakin päällimmäisenä mielessä,vaikka ovat hyvässä hoidossa. Toivon,että pian jo kotiin pääsisin. Aika ei tahdo kulua sitten mitenkään.

Miten Sakira sulla on aika mennyt?

Miten Mollyann voit, vieläkö oot tiputuksessa?

Paranemista molemmille!

Sait ilmeisesti maanvaiva tarpeeksesi marjoja? Mä keräsin suht. ahkerasti lakkoja, mut taisin käyttää kaikki marjankeruuintoni siihen, en millään jaksaisi lähteä mustikoiden perään. Ehkei sitä joka vuosi tarttea kaikkea kerätä.

Hei Soroppi! Vielä olen. On kunto mennyt tosi huonoksi ja olen laihtunutkin liikaa. Pitää nyt tosissaan skarpata,kun kotiin pääsee. Kovasti jo tekisi mieli kotiin omien juttujen pariin. Työtehtäviäkin olen nyt joutunut siirtämään ja se harmittaa. Mutta nyt on tilanne tämä ja sille ei kai voi mitään. Pitäkää huoli itsestänne!

Heippa kaikille!

Mä voin hieman paremmin. Oon saanut nukuttuakin. Lääkkeitä on vähän pienennetty niin tuntuu taas ihmiseltä. Taisivat ensin vähän ylilyödä. Maanantaina pääsen kotiin ja huomenna pääsen lomille. Ahdistus ei oo poistunut ja välillä on vieläkin pahaolo ja paino yhä laskusuunnassa. Mutta se korjaantuu kun pääsen kotiin. Toivon ainakin niin.

Mollyan koska sä pääset pois sairaalasta. Toivon niin että vointi sitten paranisi.

Hienoa kun ootte keräileet marjoja. Mustikoita munkin tekis mieli. Jos huomenna kävis metsässä. Äiti tulee hakemaan mut kotiin jos mentäisiin yhdessä Marjaana.

Äiti vie mut huomenna syömään johonkin. Toivottavasti poikakin lähtis mukaan.

Onneksi en oo enää lääkekoomassa.

Hei Sakira ja muut! En tiedä koska pääsen kotiin,kun tiputuskin vielä. Toivottavasti kuitenkin jo ensi viikolla. Hyvä Sakira kun olet jo paremmassa kunnossa. Sairaalareissu taisi olla hyvä ratkaisu kuitenkin. Ei sitä aina tiedä mitä elämä tuo eteen. Kaikesta voi kyllä selviytyäkin. Hyvä kun äitisi on mukana tässä toipilasvaiheessa. Läheisillä on uskomattoman suuri vaikutus,kun on vaikea tilanne. Voimia sulle!

Mä oon kotona. Mieliala vaihtelee katosta lattiaan. Välillä mietin kaikkea kivaa tekemistä ja mustikassakin kävin. Ja välillä mietin miten helppoa mulle olis tyhjentää tenox purkki ja mennä nukkumaan. No toisille se ei ois helppoa mutta jos ajattelisin vaan iteäni. Ja tää olo on vaan mussa ittessäni.

Raha on niin filaalissa kuin vaan voi. Tossa pyörittelen noita laskuja ja mietin että minkä vois jättää maksamatta että saataisiin ruokaa, Laskuja on vielä noin kolmesataa niin kuukausi pitäisi tulla toimeen sadalla eurolla. Mä ehkä ilman bensakuluja, lääkkeitä ja poikaa selviäisinkin mutta nyt tuntuu niin pahalta että naurattaa. Menee yli sietokyvyn. Ei voi ruveta itkemään. Oon siis lähes hysteerinen. Pitäis varmaan soittaa osastolle mutta en oikein uskalla.

Huomenna sitten velä takaisin osastolle ja maanantaina varmaan sitten kotiin. Kait ne mut sitten jo kotiuttaakin. Ja ehkä on jo sen aikakin koska muuten mä kohta alan siellä neuvomaan miten sitä työtä pitäis tehdä. No onneksi mulle on sattunut parhaat hoitajat.

Hyvää vointia kaikille ja varsinkin sulle Mollyan puheltelen tervehdyksen tuulia. Ja samoin kaikille muillekkin ja kiva kun käytte ees lukemassa. Kommentitkin on aina niin ilahduttavia. Voi olla että sairaalareissulla multa jäi jotain huomaamattakin mutta luen tarkemmin kunhan vointi tästä nyt tasoittuisi.

Oon osastolla vieläkin mutta tänään oon taas jo voinut paremmin. Oon istuskella ulkona ja nauttinut hiljaisuudesta.lääkkeitä vieläkin sorvaillaan mutta oon tullut kuulluksi kummiskin. Tavallaan nyt olisin valmis lähtemään kotiin mutta teen niinkuin lääkäri parhaaksi katsoo. Koiraa mulla on kova ikävä ja meidän lenkkejä. Poikia oon onneksi nähnyt ja jutellut heidän kanssaan. Nyt en mitenkään muista mitä kaikkea oon sopinut tälle viikolle. Ainakin mulla on aika työterveyslääkärille. Kela tarvii B-lausunnon. Niin toivon että nukkuisin ens yönä pitkät unet. Ainakin täällä on ollut niin hiljaista öisin että se ei häiriintynyt nukkumista.

Toivottavasti sait nukuttua. Hiljaisuudesta nauttiminen kuulostaa hyvältä 🙂 Onko siellä mukavat piha-alueet istuskella? Onko B-lausunto terapian aloittamista varten vai mihin?

Mä haaveilen vähän että pääsisin ensi viikonloppuna retkeilemään, vaikka sit päiväseltään jos sää on sateinen. Kaipaan pois kaupungista ja pururadoilta. Mulla on mielessä yksi patikkapolku jolla ystävä kävi pari vuotta sitten - se on kaukana käytännössä katsottuna kaikesta. Haluaisin nuuskia sateisia metsiä ja kuoputella sammalikosta kummallisia sieniä ihmeteltäväksi.

Paranemista Mollyan, toivottavasti alat pian toipuilemaan!

Heippa Soroppi ja kiitos viestistä. Täällä sairaalassa vielä olen ja aika huonossa kunnossa. En ole jaksanut juuri muuta kuin nukkua. Toivon tästä pian toipuvani ja pääseväni sienimetsään mökille.

Heipsan kaikille! Mä oon nyt kotona. Vähän oon tarvinnut lääkettä mutta ystävä tuli pitään mulle seuraa ja vähän niinkuin kuskiksi. Yö meni kyllä täysin valvoessa kun koiruli onkin kipeenä. Jouduin monta kertaa sitä lenkittämään ja aina vaan ripuloi. Oon nyt laittanut maitohappobakteereja pieneen määrään ruokaa mutta huomenna soita eläinlääkärille jos jatkuu. Harmi juttu. Pari mattoakin joudun laittaan roskikseen. Kurjaa kun eläin sairastuu. En tiedä onko stressireaktio, vatsatauti tai jotain muuta.

Kävin tänään ostamassa ittelleni sadehousut ja hupparin (rahaa ei kyllä oo) ja sain paljon pienempää kokoa kuin aikaisemmin. Vähäks oli siihen tyytyväinen. Kävin myös töissä. Siellä kanssa ihmettelivät laihtumistani mutta onneksi ei jääty siihen keskusteluun kiinni. Tottesin vaan että painoa on pudonnut paljon. Painoa on nyt tippunut 17 kiloa ja risat. No olen vielä ihan tyytyväinen ettei lääkkeet syötätä tai turvota mitenkään.

Mollyan toivon todella että alkaisit parantumaan ja viimein pääsisit kotiin. Sairaalassa on kuiteskin pidemmänpäälle kurjaa ja alkaa kaivata omia rutiineja. Oletko yhtään paremmassa kunnossa? Jaksuhali!

Hei Sakira!Hyvä juttu että pääsit kotiin omiin oloihin ja varmaan oli apuakin sairaalareissusta. Ainakin tilanteeseesi paneuduttiin kokonaisvaltaisesti. Ikävä,että koira sairastui. Ovat monesti niin herkkiä,että olosuhteiden muutoskin voi aiheuttaa tällaista. Laihtuminen oli tavoitteesi ja nyt olet sen saavuttanut.
Itse olen vielä sairaalassa ja tuskin tällä viikolla pääsen pois. Totaalinen väsymys alkaa jo väistyä ja olo kohentua. Ikävä on minullakin jo kotiin,mutta vielä on maltettava pääsyä sinne odottaa.

Aika kova tauti sulle tuli sit Mollyan. 😮 Miten aika on kulunu sairaalassa? Tai niin kirjoititkin, ettet oo paljon muuta jaksanu ku nukkua. Hyvä et kumminki voimat alkaa hiljalleen palautua. Kyl sienimetsään viel ehtii. 🙂

Hei Joie! Kyllä tämä kova tauti on. Toinen keuhkokuume aika lyhyen ajan sisällä ja tämä rajumpi. Olen liian laihakin,kuulemma. Aina olen ollut hoikka ja nyt pitkään aikaan ei ole ruoka maistunut. En ole sitä suuremmin noteerannut,mutta nyt pitää huolehtia itsestä paremmin. Mies myös lohduttelee,että kyllä ne sienet siellä metsässä minuakin odottavat. Pidän sienestyksestä enemmän kuin marjojen keruusta. Kuuluu vakiohjelmaan siellä mökillä.

Kolmas yö peräkkäin valvomista koiran kanssa. Ihan kohta lähdetään päivystävälle eläinlääkärille. Olen jo todella huolissani. Ja pelkään että on jo liian myöhäistä auttaa sitä. Onneksi ystäväni on käymässä kylässä niin ei tarvii yksin ahdistella tätä. Ois vaan pitänyt eilen viedä se lääkäriin kun oli sellainen tunne. Mutta ilta päivällä näytti jo vähän paremmalta. Nyt oksentaa kaiken mitä juo ja ripuli on pelkkää vettä. Melkein itken täällä kun ajattelen miten pahaolo sillä on. Ja lääkäriinin on pitkä matka edessä.

En nyt jaksa kirjoittaa muuta. Toivotan teille kaikille hyvää päivää ja pitäkää meille peukkuja että kaikki sujuukin hyvin!