Sanoitpa Soroppi kivasti ketjusta. Mulle tuli hyvä mieli. Muutenkin on mahtava fiilis kun sain viimein tehtyä asuntotukihakemuksen ja toimeentulotukihakemuksen. Oon molempia vaan vitkutellut ja vitkutellut. Tänään ei tarvitse tehdä muuta jollei oikein rupee huvittaan.

Maanvaiva hyvä kun valoitit tietoa porokoirista. En kanssa tiennyt niistä mitään. Poroelämä on muutenkin niin vieras asia vaikka oon kerran elämässä ollut poron kyydissä ja pitänyt sellaista narua kädessä ja aika lujaa mentiin. Tai ainakin tuntui siltä. Poro on kaunis eläin.

Ihanaa kun pääset melomaan ja vielä noin pitkälle matkalle. Mahtaa olla voimaannuttava kokemus. Mitäköhän itse kekseis vastaavaa. Mun koirassa on kanssa snautseria ja se on hyvin omapäinen kaveri ja todella en oo osannut sitä kouluttaa ja koirakoulukin meni vähän pipariksi kun se vain haukkui kaiken aikaa vaikkei muuten oo kamala haukkumaan. Se ei kestänyt niitä taukoja ja sitä että mulla oli nameja taskussa. Kyllä se kaikki temput oppi.

Hyvää melontareissua, maanvaiva! 🙂👍 Kuulostaa mahtavalta. Toivottavasti säät suosii.

Minusta on ollu ihana kesä. ☺️❤️ Oon niin paljo nauttinu ulkonaolosta, uimisesta, juoksemisesta, mökkeilystä, kaikesta! Eilen tuntui kyllä, että oli jo semmonen elokuinen tuoksu ilmassa. Tänään pitäis mennä auttelemaan yhtä tuttavaa mökkihommissa, ja sitten taas saunaan ja uimaan. Viime viikolla olin vanhempien kanssa mökillä ja uin niin paljo ku vaan jaksoin. Se on järven rannassa. Vaikka oon asunu jo melkeen 10 vuotta täällä rannikolla, mulle se "oikea" vesistö on kuitenki järvi. Kylhän meressäkin on ihan mukava uida, mut on järvessä sentään kuitenki kivempi! Viimesiä kertoa kesämökillä ennenku se myydään pois...

Joie mulla on ihan just toisin päin. Oon kasvanut merenrannalla ja meri oli mulle kaikki kaikessa. Just siinä oli niin ihana uida ja se tuoksu ja kaikki. Murskyt ja vaahtoavat aallot ja kaikki. Sitten muutin järvenrannalle ja olin alkuun melkein ahdistunut siitä järven tuoksusta ja pienuudesta. No nyt oon oppinut nauttimaan järven läheisyydestä ja siitä aamuisesta tyyneydestä. Uimassakin tykkäisin käydä jos ois joku kaveri joka tulis mukaan. No mökillä käyn yksiksenikin.

Mun mielestä ei tässä kesässä oo ollut muuta vikaa kuin se että oon sairaslomalla ja se ei tunnu oikealta lomalta varsinkaan kun vointi on niin hitsin vaihteleva ja enimmäkseen ahdistunut. Ja tänä kesänä jää mökkeily vaan haaveeksi rahojen loppumisen vuoksi. Tänään saatiin vielä ostettua ruokaa. Ja huomenna syödään puuroa. Sit täytyy toivoa että äiti vois ees vähän auttaa tai muuten syödään vaan vesi puuroa. Hiutaleita on.

Sakira kirjoitti 3.8.2017 21:10
Joie mulla on ihan just toisin päin. Oon kasvanut merenrannalla ja meri oli mulle kaikki kaikessa. Just siinä oli niin ihana uida ja se tuoksu ja kaikki. Murskyt ja vaahtoavat aallot ja kaikki. Sitten muutin järvenrannalle ja olin alkuun melkein ahdistunut siitä järven tuoksusta ja pienuudesta. No nyt oon oppinut nauttimaan järven läheisyydestä ja siitä aamuisesta tyyneydestä. Uimassakin tykkäisin käydä jos ois joku kaveri joka tulis mukaan. No mökillä käyn yksiksenikin.

Aijaa! 😀 Onhan se erilaista...

Sakira kirjoitti 3.8.2017 21:10
Tänään saatiin vielä ostettua ruokaa. Ja huomenna syödään puuroa. Sit täytyy toivoa että äiti vois ees vähän auttaa tai muuten syödään vaan vesi puuroa. Hiutaleita on.

Tsemppiä! Toimeentulotukipäätös pitäis kyl tulla nopeasti, siis jos Kelassa on nyt saatu se asia järjestykseen. On sul syytäki olla tyytyväinen itseesi, jos sait hakemuksen tehtyä kaikkine liitteineen! Aika homma.

Joie liitteet tomeentulotukihakemuksesta puuttuu vielä mutta oon niitä soitellut ja laittanut viestiä ja kaikkea että saaisin ne mahdollisimman pian kelaan. Pankin tiliote maksaa 10 euroa sivu. Mitä rahastusta. En tiedä miten ne saan kun ei mulla oo rahaakaan. Hitsin vitsi. Mulla ei oo koskaan ennen raha loppunut kesken. Ei koskaan. Tää on niin kamalaa. Ollaan me jouduttu venyttämään ettei sitä rahaa oo tuhlattavaksi ollut mutta ruoka ollaan saatu.

Mä olin tänään töissä hetken. Sairaslomalla. Meille tulee nyt heti uudet tilat ja kävin kattomassa ettei mun tavaroita vaan heitetä tarpeettomina roskikseen. Oli ihan kiva puuhata pomon kaa tollait epävirallisesti. Ja oli siellä mun tuleva uus työkaverikin. No mulla on saikkua lokakuun loppuun etten nyt vielä hetkeen sitten oo menossa töihin.

Eikä näillä eväillä hetkeen vielä pystyisikään töihin. On niin hitsin ahdistunut olo nyttenkin ja levoton. Siihen touhuminen auttoi mutta huomasin että olin vähän lamaantunut kokoajan. Piti skarpata että sain ees omani kasattua. No jos sieltä nyt jotain hukkuu niin tavaraa se vaan on. Eikä ees rahallisesti kovin arvokasta.

Onks sulla Sakira mahdollisuutta tulostaa itse verkkopankista tiliotetta kotona tai kirjastossa? Ei maksais sitten noin paljoa. On kyllä suolaiset hinnat. Mut tosiaan verkkopankista löytyy ne tiliotteet niin, että voi itse tulostaa. Jos verotoimistosta tarttee jotain todistusta niin sen saa ilmaiseksi, kun kertoo, että se on toimeentulotukihakemusta varten.

Moi Sakira. Sanoit heti tossa sun aloitusviestissä, että sulla pelottaa kohdata ittes. Miksi sulla pelottaa? Voi kuulostaa vähän erikoiselta sanoa näin, mutta musta kuulostaa hienolta, että sulla on tavallaan jotain tiedostettua, konkreettista ja hallittavissa olevaa mikä vois EHKÄ tarjota jonkun ratkaisun. Joillakin sisäinen maailma on pelkkää epämääräistä mössöä eikä mitään tajua siitä mikä pelottaa, hävettää tai ahdistaa ja, ja silti pelottaa, hävettää ja ahdistaa ihan hitosti. Sillon lienee vaikeampaa (huom. ei tarkoita mahdotonta) lähteä käsittelemään asioita. Mutta jos sinä tosiaan tiedät, että sulla pelottaa nimenomaan itsesi kohtaaminen niin se tässä valossa kuulostaa hienolta. Ehkä voisit aavistaa mitä sun pitää tehdä? Ehkä on myös joitain tiettyjä asioita, jotka haluaisit vain unohtaa ja saada häviämään mutta jotka ei suostu häviämään ja jotka jatkuvasti huutaa sun huomiota? Jos sellasia tiettyjä tarkkoja asioita on, niin taas kerran voi kuulostaa oudolta, mutta joihinkin muihin verrattuna olet onnekas! Sulla on spesifiä materiaalia jota työstää.

Luin joitain viestejäsi, mutta en jaksanut lukea koko viestiketjua. Onko siis niin, että olet saikulla ja sulla on joku lääkitys, mutta et käy terapiassa? Olisko sulla itsellä mitään mielenkiintoa mennä terapiaan puhumaan asioista?

Joie mä menin paikalliseen pankkiin, omaan pankkiini siis, ja esitin siellä mitä tartteisi. Erittäin ihana virkailija sanoi että tulostetaan ne mun omilta sivuilta. Mentiin sinne mun pankkitunnuksilla ja sitten se surautti ne tulostimesta ulos. Ja kun näki miten vähän rahaa mulla oli niin ei ottanut mitään maksua. Ihana ihminen. Kyllä mä kiitinkin. Mulla ei oo itteellä tulostimessa mustetta, ekiä tietty rahaa ostaa sitä. Ja mulla on joku ongelma kirjastoon menemisessä.

smaragda mulla on ollut psykoterapia parivuotta kestänyt. Mutta se jäi silloin vähän kesken kun tuli muita ongelmia. Ja ei sitten jatkettu kolmatta vuotta. Nyt oon joo saikulla ja mulla on lääkitys. Käyn kyllä kerran viikossa tapaamassa sairaanhoitajaa ja on aivan ihana tyyppi. Nyt vaan lomalla. Sovittiin vaan että edetään kaikissa asioissa rauhallisesti.

Lääkäri ois tänään laittanut mulle lähetteen sairaalaan. Mutta oon niin pelkuri että kiemurtelin siitä aiheesta pois. Lääkkeitä vähän säädettiin ja lääkäri soittaa taas keskiviikkona ja arvioi tilannetta uudelleen. Ja mulla on huoli että mihin saan koiran jos meenkin sairaalaan. Ei oo rahaa koirahoitolaan. Poika kyllä meinasi että jos ei mee sit asuntolaan mutta ei se onnistu. Joutuisi nousemaan niin hurjan aikaisin että ehteis aamulla lenkittää koiran. Ihanasti kyllä ajateltu.

smaragda kirjoitti 4.8.2017 13:23

Moi Sakira. Sanoit heti tossa sun aloitusviestissä, että sulla pelottaa kohdata ittes. Miksi sulla pelottaa? Voi kuulostaa vähän erikoiselta sanoa näin, mutta musta kuulostaa hienolta, että sulla on tavallaan jotain tiedostettua, konkreettista ja hallittavissa olevaa mikä vois EHKÄ tarjota jonkun ratkaisun. Joillakin sisäinen maailma on pelkkää epämääräistä mössöä eikä mitään tajua siitä mikä pelottaa, hävettää tai ahdistaa ja, ja silti pelottaa, hävettää ja ahdistaa ihan hitosti. Sillon lienee vaikeampaa (huom. ei tarkoita mahdotonta) lähteä käsittelemään asioita. Mutta jos sinä tosiaan tiedät, että sulla pelottaa nimenomaan itsesi kohtaaminen niin se tässä valossa kuulostaa hienolta. Ehkä voisit aavistaa mitä sun pitää tehdä? Ehkä on myös joitain tiettyjä asioita, jotka haluaisit vain unohtaa ja saada häviämään mutta jotka ei suostu häviämään ja jotka jatkuvasti huutaa sun huomiota? Jos sellasia tiettyjä tarkkoja asioita on, niin taas kerran voi kuulostaa oudolta, mutta joihinkin muihin verrattuna olet onnekas! Sulla on spesifiä materiaalia jota työstää.

smaragda jäin oikein miettimään noita sun pohdiskeluja. Ja niissä on kyllä viisautta. Pelkään kohdata itseni ja tiedän paljolti mistä ne pelot johtuu mutta ittekseni saan ne helposti vääristymään todellisuudesta tai ne kasvaa suunnattoman suuriksi. Suuremmiksi kuin tarvitsisi. Olen niitä kyllä saanut työstää, joitakin asioita useamminkin, mutta jotain on vielä sellaista mikä vaateis työtä ja tuntuu että tällä hetkellä sairaanhoitaja on mulle riittävä kontakti koska meillä taitaa kemia pelata. Yksi hyvä psykologi sanoi kerran että roikun kuilun reunalla ja pelkään putoavani mutta jos näkisin niin huomaisin että kuilua ei oikeasti ole. Mutta kun oikein ahdistaa näistä on vaikea saada kiinni.
Luin joitain viestejäsi, mutta en jaksanut lukea koko viestiketjua. Onko siis niin, että olet saikulla ja sulla on joku lääkitys, mutta et käy terapiassa? Olisko sulla itsellä mitään mielenkiintoa mennä terapiaan puhumaan asioista?

Niin se uni vaan taas loppui kesken. Ja heräsin kamalaan päänsärkyyn. Tai jo illalla nukkumaan mennessä särki vähäsen. Poika oliki laittanut illalla viestiä ettei tuu yöksi kotiin. Olin jo sille soittamassa että missä on mutta en nyt sit soita. Aikuinen mies olkoon missä on. Aamulla soitan ja herätän.

Mulla on tänään aika työterveyshoitajalle sitä varten että voin sitten varata ajan työterveyslääkärille. No tuleepa nyt sitten vihdoin sielläkin käytyä kun oon sitä lykännyt ja lykännyt jo monta vuotta. Ja mulla onkin muutama ihan akuutti kysymys sille että tulee muutenkin hyvään rakoon.

Ulkona on vielä pimeää mutta kunhan aurinko nousee niin lähden lenkille. Jos vaikka jaksais kävellä pitkän lenkin nyt kun ei varmaan sadakkaan. No koiruus nukkuu vielä mutta kyllä se havahtuu kun alan vetään lenkkareita jalkaan.

Mä mietin sellaista että onks kukaan koskaan saanut rahallista apua seurakunnlta. Jos nyt kummiskin joudun sairaalaan niin tartteisin koiralle hoitopaikan ja se maksaa rahaa jota mulla ei oo. Eikä kukaan tietty huoli sitä kotiinsa niin varmaan joudun sen viemään hoitolaan. Tiedän kivan ja suht edullisen hoitolan mutta se maksaa kummiskin aikapaljon. No ei varmaan koiran hoitoon saa rahaa mutta jos johonkin muuhun saisi. Voi olla että on tyhmää ees kysyä.

Nyt alan keittämään kahvia.

Sakira kirjoitti 7.8.2017 4:2

Mä mietin sellaista että onks kukaan koskaan saanut rahallista apua seurakunnlta. Jos nyt kummiskin joudun sairaalaan niin tartteisin koiralle hoitopaikan ja se maksaa rahaa jota mulla ei oo. Eikä kukaan tietty huoli sitä kotiinsa niin varmaan joudun sen viemään hoitolaan. Tiedän kivan ja suht edullisen hoitolan mutta se maksaa kummiskin aikapaljon. No ei varmaan koiran hoitoon saa rahaa mutta jos johonkin muuhun saisi. Voi olla että on tyhmää ees kysyä.

Hei, Sakira! Mun ymmärtääkseni sun ainakin kannattaa olla yhteydessä seurakinnan diakoniin/diakonissaan/diakonityöntekijään. Ehkä sieltä jonkinlaista apua saisit! Kokeile ainakin! Eikä edes tarvitse olla seurakunnan jäsen... Apua voi saada kuka tahansa...

Jardin Prive mä laitoin sähköpostia diakonille ja lupasi että voivat näin akuutissa tilanteessa avustaa ruoan ostamisessa. Kyllä se tieto ainakin vähän helpotti mun tuskaa. Ja sain äidiltä vähän rahaa. Ehkä pärjätään taas muutama päivä. Ja mä voin olla melkein syömättäkin jos rahat loppuu kunhan poika saa ruokaa.

Mä yritin vähän selvitellä kaikkia asioita jotka askarruttivat mieltä. Ihme kyllä sain tän kaiken ahdistuksen ja hulinan ja P:n keskeltä soitettua vakuutusyhtiöön. Mulla on sellainen vakuutus mikä korvaa sairaalahoidon kokonaan ja kaikki lääkkeetkin. Onpa kiva kun en oo tajunut hakea sitä korvausta. No nyt haen kyllä ja jos vaan pystyn niin selvitän kuinka paljon taannehtavasti sitä voi hakea.

Mä nousin taas kolmelta. Ja sitten odotin päivän valkenemista ja lähdin ahdistuksen poisto lenkille. Ihanaa kun ketään ei ollut missään. Ja lenkkeily kyllä auttaa. Nyt mulla on taas sitten ylivireinen tila mutta levoton sellainen. Vaikea tehdä kummiskaan mitään ja noin kymmenen minuuttia pystyn olemaan paikallani.

Nyt odotan vaan lääkärin soittoa.

Sakira kirjoitti 9.8.2017 9:14

Jardin Prive mä laitoin sähköpostia diakonille ja lupasi että voivat näin akuutissa tilanteessa avustaa ruoan ostamisessa. Kyllä se tieto ainakin vähän helpotti mun tuskaa. Ja sain äidiltä vähän rahaa. Ehkä pärjätään taas muutama päivä. Ja mä voin olla melkein syömättäkin jos rahat loppuu kunhan poika saa ruokaa.

Mä yritin vähän selvitellä kaikkia asioita jotka askarruttivat mieltä. Ihme kyllä sain tän kaiken ahdistuksen ja hulinan ja P:n keskeltä soitettua vakuutusyhtiöön. Mulla on sellainen vakuutus mikä korvaa sairaalahoidon kokonaan ja kaikki lääkkeetkin. Onpa kiva kun en oo tajunut hakea sitä korvausta. No nyt haen kyllä ja jos vaan pystyn niin selvitän kuinka paljon taannehtavasti sitä voi hakea.

Mä nousin taas kolmelta. Ja sitten odotin päivän valkenemista ja lähdin ahdistuksen poisto lenkille. Ihanaa kun ketään ei ollut missään. Ja lenkkeily kyllä auttaa. Nyt mulla on taas sitten ylivireinen tila mutta levoton sellainen. Vaikea tehdä kummiskaan mitään ja noin kymmenen minuuttia pystyn olemaan paikallani.

Nyt odotan vaan lääkärin soittoa.

Hyviä asioita monta! Oot kyllä ollu reipas, kun oot selvitelly kaikkia asioita. Hienoa, että voit saada seurakunnasta apua ja tosi hyvä toi vakuutusjuttu! Ajattelitko sitten, että voisit mennäkki sairaalaan, jos koiran hoito järjestyy? Voishan siitä olla apua, että sais jonkin aikaa rauhassa miettiä tilannetta ja puhua ammattilaisten kanssa. Kiva, että jaksat vielä lenkkeilläkin ja siitä on apua. Toivottavasti saat pian sitä ruoka-apua. Syömisestä tinkiminen ei oo kyl hyvä idea. Varmaan on jo muutenki kroppa ja mieli kovilla unettomuuden ja ahdistuksen tähden.

Nyt tää päivä meni sitten niin että pääsin osastolle nopealla lähetteellä. Täällä on rauhallista ja tuntuu turvalliselta.

Koeta pärjätä siellä sairaalassa, sakira. Menikö se koira hoitolaan?

On hyvin vaikeaa keksiä mitään järkevää sanottavaa sairaalassa olevalle. Vähän kuin käy sairaan luona vierastunnilla eikä keksi yhtään viisasta sanaa.
Eikö nyt mie keksin. Lähetän kukkia sulle 🌻🙂🌻.