Läsnäolemisen vaikeus

Läsnäolemisen vaikeus

Käyttäjä Sakira aloittanut aikaan 13.05.2017 klo 23:07 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Sakira kirjoittanut 13.05.2017 klo 23:07

Onko kukaan saanut apua hengitysharjoituksista masennukseen, ahdistukseen ja unettomuuteen. Kovasti nyt tuntuu siltä että ahdistus ja keskittymisvaikeus vie pohjan hyviltä harjoitteilta.Ja sitten siinä vielä tämä väsymys/uupumus.

Olis kiva lukea toisten kokemuksista, Nyt kun tähän uutena tupsahdin niin kaipaisin kohtalokaveria ja juttu seuraa muistakin mieleen liittyvistä asioista. Toivoisin sellaista tukea että voisin hyssyttelemättä kertoa miten paska olo on ja miten on lähes mahdotonta selviä kunnialla töista.

Niin ja mitä apua ois sairaslomasta jos sitten jääkin kotiin peitonalle kärvistelemään kaikessa yksinäisyydessä. Tarvitsisin sairaslomaa mutta pelkään sitä. Ja pelkään kohdata itseni

Käyttäjä Sakira kirjoittanut 27.07.2017 klo 06:56

Hei Mollyan! Eilen meillä oli aurinkoinen ja lämminpäivä. Onneksi vähän tuuli niin ei tuntunut tukalalta. Yöt rupee tosiaan taas olemaan lyhyempiä. Aikaisin jos herää aamulla onkin melkein pimeää. Kyllä se syksy sieltä taas tulee. Mutta onneksi on vielä elokuu ja toivottavasti kaunis syyskuu.

Työ teossa on niin ihanaa silloin kun saavuttaa sen oikean vireen ja motivaatio on kohdallaan. Muista vaan sitten pitää vähän taukoja ettet puurra itseäsi puhki. Mun työssä ei oikeastaan pysty pitään taukoja. Sais kyllä ei sitä kielletty oo mutta en pariin toimintakauteen oo ollut kertaakaan kahvitauolla. Oma valinta mutta tuntuu että on niin hektistä että hommat lakkaa pyörimästä jos siitä juostaan vielä tauoillakin.

Toivottavasti oot saanut nukuttua paremmin. Mä ainakin oon nukkunut vähän paremmin ja olo on suht siedettävä. Minäkään en tykkää lääkeistä mutta en taida tulla toimeen ilman. Enkä uskalla ees kokeilla tai ehdottaa että entäs jos meniskin luomuna. Mulla on aika paljon lääkkeitä.

Mä tässä taas suunnittelen lenkille lähtöä. Harmittaa vaan kun toi mun leikattu jalka tuli eilen kävellessä kipeäksi. Nyt aamulla ei meinannut voida astua sillä. Toivon että saisin kuitenkin käveltyä ees neljän kilsan lenkin. Eilen tuli mittariin kymmenen kilsaa. Multa hyvä suoritus.

Eilen illalla ärtymys levottomuus ja ahdistus nousi siihen luokkaan että oli pakko ottaa rauhoittavaa. Se kyllä auttoi ja sänkyyn mennessä olo oli miltein rauhallinen. Nytkin on vielä ihan levollinen olo. Täyttyis vaan soittaa kelaan niin tiedän että se nostaa taas ahin täysiin lukemiin. Mutta ensin lenkille.

Käyttäjä Mollyan kirjoittanut 27.07.2017 klo 12:11

Hei Sakira. Ei taaskaan auringosta tietoakaan,vaikka sääennustus sitä lupasi. Lämmintä kyllä on. Kävin kyläkaupassa. Vaikea sieltä on mitää ostaa,kun valikoima on suppea. Kai se koko kauppa kohta suljetaan. Jäätelökin tuntui olevan lopussa,kun joku sitä kyseli. Minun ostot on vaatimattomat. Rahkaa on toistaiseksi ollut. Viikonloppu taas kohta edessä. Järvellä on rapumertoja ja lupasin,että meidän rantaviivalle voi muut niitä laittaa tänä kesänä. Ravustus sinällään on kivaa puuhaa,mutta jos ei niitä keitä niin turha pyydystääkään.
Olet sinä Sakira pitkiä lenkkejä saanut tehdyksi. Multa myös nilkka murtunut ja naulattu ja ei oikein tullut entiselleen. Vaivautuu pitkillä lenkeillä ja vaativassa maastossa.
On rankkaa,jos ei työssä voi välillä taukoa pitää,mutta jotkut työt vain ovat sellaisia. Toivon hyvää päivän jatkoa. Minun pitää alkaa työhön asennoitumaan,vaikka en sitä monta tuntia teekään.

Käyttäjä Sakira kirjoittanut 27.07.2017 klo 15:37

Mollyan mulla on kanssa murtunut molemmat luut ja nilkka oli poissa paikoiltaan. Siinä on kanssa naulaa ja levyä. Kyllä ei oo entinen. Kipeytyy kanssa mutta näin kipeä ei oo ollut sit sen jälkeen kun kuntoutui.

Mulla töissä kun voin ees kohtalaisesti niin se työn imu vie niin mennessään etten ikinä muista hoitaa mitään omia asioita. Se on vähän hankalaa jos johonkin tarttis soittaa niin jää soittamatta. No viime kaudella mulla oli onneksi sekä aamu että iltavuoroja niin pystyi kotoa käsinkin tilaamaan lääkärit yms. Mä kyllä tykkään mun työstä mutta nyt vaan pelkään ettei musta oo siihen enää koskaan. Ajatus töihin menemisestä ahdistaa.

Kohta on taas aika mennä lenkille. Nyt aion tyytyä vähän lyhyempään pätkään. Nilkka ei tunnu enää niin kipeältä kuin aamulla että ehkä saan ihan rauhassa käveltyä.

Käyttäjä Mollyan kirjoittanut 27.07.2017 klo 19:44

Ilta on ollut nyt kaunis ja koira ja kissa ovat ulkoilleet. Kun nurmikko on kuiva kissakin viihtyy ja ei kostu eikä takkuunnu. Tilasin sille tänne maalle uuden vessan ja se on tosi iso aikaisempaan nähden. Kissa asioi perähuoneessa ja nyt piti panna kalustusta uuteen uskoon,että vessa jotenkin saisi sopivamman ja huomaamattoman paikan. Käy jo tutustumassa uuteen vessaan,vaikka en ole vielä hiekkoja siihen laittanut. Kissat on niin tarkkoja eläimiä. Kaikki ei suju aina niin kuin itse toivoisi.
Koira on paljon yksiviivaisempi ja sopeutuvaisempi kaikkeen uuteen. Mukavia ovat molemmat,en luopuisi kummastakaan.
Huomenna tulee mieskin viikonloppua viettämään ja tulee vähän enemmän eloa meidänkin elämään. Vähän ilmoista riippuen voisin ensi viikon olla kaupungissa tai osan aikaa kuitenkin.
Kävin tänäänkin katsomassa mustikoita talon takaisesta rinteestä,mutta eipä niitä nyt ole. Sieniä ehkä tulee jonkin verran,mutta nekin ovat myöhässä.
Nautin nyt tästä kauniista illasta. Mökki on ilta-auringon puolella ja se on hyvä asia. Kummasti se säätila vaikuttaa mielialaan,huomaan sen itsessäni ja varmaan monet kokevat samalla tavalla.

Käyttäjä Mollyan kirjoittanut 27.07.2017 klo 19:44

Ilta on ollut nyt kaunis ja koira ja kissa ovat ulkoilleet. Kun nurmikko on kuiva kissakin viihtyy ja ei kostu eikä takkuunnu. Tilasin sille tänne maalle uuden vessan ja se on tosi iso aikaisempaan nähden. Kissa asioi perähuoneessa ja nyt piti panna kalustusta uuteen uskoon,että vessa jotenkin saisi sopivamman ja huomaamattoman paikan. Käy jo tutustumassa uuteen vessaan,vaikka en ole vielä hiekkoja siihen laittanut. Kissat on niin tarkkoja eläimiä. Kaikki ei suju aina niin kuin itse toivoisi.
Koira on paljon yksiviivaisempi ja sopeutuvaisempi kaikkeen uuteen. Mukavia ovat molemmat,en luopuisi kummastakaan.
Huomenna tulee mieskin viikonloppua viettämään ja tulee vähän enemmän eloa meidänkin elämään. Vähän ilmoista riippuen voisin ensi viikon olla kaupungissa tai osan aikaa kuitenkin.
Kävin tänäänkin katsomassa mustikoita talon takaisesta rinteestä,mutta eipä niitä nyt ole. Sieniä ehkä tulee jonkin verran,mutta nekin ovat myöhässä.
Nautin nyt tästä kauniista illasta. Mökki on ilta-auringon puolella ja se on hyvä asia. Kummasti se säätila vaikuttaa mielialaan,huomaan sen itsessäni ja varmaan monet kokevat samalla tavalla.

Käyttäjä Sakira kirjoittanut 29.07.2017 klo 05:02

Mollyan kyllä niitten sun eläimien kelpaa nautiskella olostaan. Siellä teillä mökillä tuntuu olevan ihanaa. Miten raskit lähteä kaupunkiin. Tai kait sitä mökkeilystäkin voi saada tarpeekseen. Näätkö kaupungilla ystäviä?

Mun päivä meni eilen äidin luona ja ajellessa edestakaisin. Lenkitkin oli ihan onnettomia mutta nyt ollaan lähdössä pitkälle lenkille. Toivottavasti toi mun jalka kestää. Ainakaan ei oo vielä kuuma ja toivon mukaan ihmiset vielä nukkuu että saadaan kahdestaan lenkkeillä.

Mun vointini on niin ärsytävä ja kaikista lääkkeistä huolimatta nukuin vaan kahteen. Kolmelta nousin kyllästyneenä pois sängystä. Nyt ehkä vähän väsyttää mutta enää en mene takaisin. Söin jo aamupalan ja silti on jo nälkä. Ihme juttu. Ketipinor tietysti.

Käyttäjä Mollyan kirjoittanut 29.07.2017 klo 07:53

Hei Sakira. Minäkin heräsin yöllä moneen kertaan ja katselin tätä nukkuvaa porukkaa. Illalla paistoi aurinko ja istuimme pitkään terassilla. Kissakin istui sylissä harvinaisen pitkään ja koira tietenkin ihmisen tapaan tuolilla.
En minä ole suunnitellut kaupungissa ystäviä tapaavani. On vaikea puhua huonosta olosta eikä tunnu olevan mitään sellaista juteltavaa,joka voisi kiinnostaa. Olen varmaan pitkään täällä maalla oloni aikana jotenkin erakoitunut ja kaupunkielämä tuntuu jo kaukaiselta. Ehkä se kaupunkiin lähtö on huono ajatus.
Aamu näyttää pilviseltä,mutta voihan sää päivän mittaan kirkastua vielä.
Kovin on minulla rauhaton olo. Pitäisi keksiä nyt mielekästä puuhaa,että saisi muuta ajattelemista.

Käyttäjä Sakira kirjoittanut 29.07.2017 klo 10:01

Toi ilta-aurinko on niin makee juttu. Meillä on tuuletusparvekkeella tuoli ja siihen paistaa aurinko. Joskus otan koiran mukaan ja istuskelemme siellä auringon viime säteissä. Kun se aurinko vaan paistaa. Sitä parveketta ei käytä muut niin voin koiran sinne viedä. Koira tykkää siitä vahtia pihaan siinä toivossa että kissa tai pupu tulis näkyviin.

Meillä oli molemmilla uneton yö. Poika kehui nukkuneensa 15 minuuttia. Oli vähän illalla ottanut kaljaa eikä sitten ottanut lääkkeitään. Eipä saanut nukuttua. Mun uni saldo oli sentään kolmisen tuntia.

Niin se ystävien tapaaminen voi olla rankkaa varsinkaan jos he eivät tiedä tai ymmärrä huonoa vointa. Mun ystävät on olleet tosi paljon nyt mun tukena. Ja selvästi voin sen hetken paremmin kun olen jonkun seuraassa vaikka sitten voikin ahdistaa. Väsyn kyllä suhteellisen nopeasti että yksi asia per päivä riittää. Tänään mut kutsuttiin yhdelle mökille käymään mutta kun pitää viedä poika kaupunkiin niin en jaksa molempia.

Käyttäjä Mollyan kirjoittanut 29.07.2017 klo 13:44

Minä tuskailin aamulla,miten päivän saan kulumaan,kun ilmakin oli taas usvainen. Mies ja koira yllättivät minut tultuaan lenkiltä. Mies oli löytänyt mustikoita vajaan litran ja toivoi piirakkaa ja tokihan sen hänelle nyt tein. Itsellekin jäi vielä rahkan kanssa otettavaksi. Minulla pitäisi olla aina jotakin tekemistä,että saan pidettyä itseni koossa. Taidejutut ovat parhaimpia.
Ei kannata Sakira sinunkaan monta menoa yhdelle päivälle ottaa,onhan noita päiviä ja voi jakaa eri asioita eri päiville.
Pitäisi pystyä suhtautumaan kaikkeen ihan iisisti,sen kun oppisi,olisi jo paremmalla puolella...

Käyttäjä Sakira kirjoittanut 30.07.2017 klo 08:14

Mollyan ihanaa kun sait mustikoita. Ja vielä jaksoit tehdä piirakan. Miehesi kelpaa olla. Mä en tehnyt ees ruokaa. Poika kokkaili. En käynyt eilen mustikassa. Ja tässä on ollut niin paljon poimioita että täytyy jo lähteä kauemmaksi tai sit vaan luovuttaa. Mustikat on vaan niin hyvii.

En sitten lähtenyt sinne mökille eilen. En ois jaksanutkaan mutta laskeskelin myös ettei oo rahaa bensaan. Sinne mökille ois ollut yhteen suuntaan sata kilsaa. Samoin yksi toinen kaveri pyys ens viikolla kylään taas ois pitkä matka mutta se peruuntuu sillä että pojan pitää päästä tonne omaan kaupunkiin.

No tänään tehtiin kuiteskin treffit vanhan työkaverin kanssa että kokeillaan mennä koirien kanssa yhdessä lenkille. Koirat ei oo ennen tavanneet toisiaan. Mun koira on kaveri kaikkien kanssa mutta neiti on vähän ärhäkkäämpää lajia. Tehdään pitkä lenkki jos onnistuu. Ois kiva kun ois lenkkiseuraa. Pelkään vaan etten pysy vauhdissa mukana.

Ex anoppikin soittti eilen. Lupas mulle bensarahat jos lähden niille ajelemaan. Sinne niitten ihanalle mökille. Matkaa vaan on yli neljäsataa kilsaa enkä tiedä jaksanko ajaa sitä ja pysyykö mun auto yleensä ees kasassa. Jos siitä tippuu pakoputki vaikka matkalle niin mitä sitten teen. Tai jos se hajoo moottoritielle.

Käyttäjä Mollyan kirjoittanut 30.07.2017 klo 10:27

Hei Sakira. Kiva kuulla,että olet jaksanut olla paljon kavereittesi kanssa. Jos pystyy puhumaan tuntemuksistaan on se jo iso harppaus eteenpäin. Minä en ole lähelläkään sitä. Minun on vaikea tavata ystäviä ja kavereita,kun tuntuu,ettei mitään sanottavaa ole. En pysty sellaiseen pinnalliseenkaan jutusteluun. Tuntuu kuin olisi tyhjiin puserrettu.
Kyllähän se 400 km matka on pitkä ajaa,mutta onhan se sitten ihan eri ympäristö ja jos ihmisetkin perillä mukavia,reissu kannattaa tehdä. On iso asia säilyttää hyvät välit ex-anoppiin jo lastenkin kannalta. Minun anoppini on kuollut. Ei me koskaan riidelty,mutta välit olivat etäiset. Anoppi keräsi aina huomiota sairauksillaan ja ei sitten tarpeeksi ajoissa huomattu,että hän olikin vaikeasti sairas ja kuoli melko nuorena. Tästä on minulla syyllisyyttä ollut ja miehellä tietenkin myös. Paljon ollaan tästä puhuttu,mutta tilanne ei puhumalla parane. Anopin sairaus tuli nopeasti eikä parantavaa hoitoa ollut.
Lenkille menivät myös mies ja koira. Aamulla paistoi aurinko,mutta nyt pilvistä taas. Hyvää lenkkimatkaa myös sinulle ja toivottavasti koirat pitävät toisistaan. Tämä meidän koira on iso ja lempeä ja tulee kaikkien koirien kanssa hyvin toimeen. Täällä vahtii kuitenkin enemmän kuin kaupungissa ja tiedottaa,jos järvellä on vieras vene.

Käyttäjä Sakira kirjoittanut 31.07.2017 klo 10:49

Mollyan kaverit on mulle tärkeitä muuten olisin aina yksin kun ei oo sitä kumppaniakaan. Mun ystävät tietää kaikki mun sairaudesta ja ne jotka välittää pitävät yhteyttä. Muiden annan olla enkä kutsu heitä ystävikseni. Nyt tuntuu että moni haluaa tavata mut. Mä en itse vaan jaksa niin paljoa. Pakko siis vähän rajata. Se vähän harmittaa että yhtään kummilapsista en oo nähnytt tänä kesänä. En oo vaan jaksanut olla niin aktiivinen.

Viime yönä sain nukuttua mutta siltti tuntuu eilinen vain harmaana mielessä. Olin kyllä kaverin kanssa lenkillä mitä muuta tein en muista. Ehkä en sitten tehnytkään mitään. Olin vaan. Unista huolimatta aamulenkki tuntui tänään kovin tahmealta. Sitten luovutin ja mentiin koiran kanssa mustikka puskiin. En sitten meinannut saada sitä pois sieltä. Mä kerään marjoja vaan sen verran että syön ne heti. En pakkaseen tai leipomuksiinkaan. En nykyään leivo mitään.

Käyttäjä Mollyan kirjoittanut 31.07.2017 klo 14:51

Hei Sakira. Päädyin tänne kaupunkiin lähtemään,kun sääkin taas epävakainen. Koira halusi heti aamusta kaduille kävelemään ja päädyimme koirapuistoon,jossa näki koirakavereitaan ja riemu oli iso. Töitäkin sain tehdyksi 6 tuntia,joka on maksimi nyt. En jaksa nyt enempää ja hyvä niin. Ei kannata patistella itseään isompiin suorituksiin tässä vaiheessa.
Ystäväni viestitteli taas illalla ja aina voin vähän paremmin näiden keskustelujen jälkeen. Muita ei ole tarvis tavatakaan. Toivon,ettei ota tätä minun tilannetta taakaksi itselleen ja ottaa yhteyttä vain silloin kun itse jaksaa ja on halukas. Olemme puhuneet tästä asiasta.
Saa nähdä viihdynkö täällä kaupungissa koko viikon,vai palaammeko kissan ja koiran kanssa maalle takaisin. Pitäisi kai pystyä täällä kaupungissakin olemaan,muuten tulee ongelmia. Mitä pidemmän aikaa olen maalla,sitä vaikeampi on palata kaupunkiin,sitä ikäänkuin erakoituu.
Toivon sinulle hyvää päivän ja illan jatkoa,kuten kaikille muillekin.

Käyttäjä Sakira kirjoittanut 01.08.2017 klo 03:59

Mollyan on se kaupunki kummiskin vähän vaihtelua. Ja kiva jos voit palata mökille kun siltä tuntuu. Oot ollut ahkera jos oot kuusi tuntia saanut tehtyä töitä. Mulle sopis varmaan kanssa sellainen 4-6 tunnin päivä jotain rauhallista hommaa. Mutta sen pitäis olla jotain todella kiinnostavaa ja kummiskin muualla kuin kotona. Hyvä että sulla on ees yksi ystävä jolle voit vähän jutella. Ymmärrän ton ettei halua toista rasittaa. Mutta mä ainakin ajattelen niin että jos jollain kaverilla on ongelmia tai jotenkin alaviereinen mieli niin haluaisin siitä kuulla ja ees kuuntelemalla auttaa.

Kaikista lääkkeistä huolimatta mulla loppui uni yhden jälkeen. No sain mä taas nukuttua sen reilun kolme tuntia. Miettin nyt että menisinkö kuiteskin takaisin sänkyyn vaan joisinko kupin kahvia. Hirveen pitkä päivä tulee ja oon menossa kaupunkiin päivällä. Sit kun on nukkunut liian vähän niin sekoilee joka asiassa. Mutta en halua sitä menoa siirtää ja pojallekkin jo lupasin että pääsee kyydissä kaupungille.

Käyttäjä Mollyan kirjoittanut 01.08.2017 klo 09:34

Sakira, minäkin nukuin huonosti. Kun on tottunut maalla hiljaisuuteen kaupungin äänet häiritsevät,ennen kaikkea liikenteen melu. Koiran kanssa kävimme jo varhain koirapuistossa ja se nauttii,kun tapaa lajitovereitaan. Meillä on pieni rivitalon piha,jossa se voi myös "päivystää" ja katsella kaupungin hulinaa,joten sen aika ei tule pitkäksi.
Yritän taas tehdä 6 tunnin työpäivän ja välillä pidän taukoakin. Tämä tuntuu nyt sopivalta työajalta. Kyllä minä kavereiden viesteihin vastaan,mutta en nyt jaksa tavata. Yritän syödä hedelmiä ja vihanneksia rahkan lisäksi,mutta mikään ei tunnu maistuvan. Tänään olisi kalaa tarjolla läheisessä ruokaravintolassa lounaaksi ja ehkä käyn päivällä siellä. Paino ei saisi enää laskea.
Tämä aamu on kirkas ja seesteinen ja toivon,että tulee hyvä päivä.