Lamaannuttava yksinäisyys
Miten olisi järkevää lähestyä asioita kun ajatuksenjuoksu ei oikein toimi kunnolla kun on yksin. Siis vaikka vain fyysisesti yksin. Asun ulkomailla ja mieheni on töissä ja minä olen työtön. Ja aivoni eivät toimi, kun olen yksin kotona. Katselen Youtubea, ja haaveilen että elämäni olisi samanlaista kuin heillä. Haaveilen ekologisesta asumisesta. Omalla pienellä tilalla tai ekokylässä. Että minulla olisi minitalo, koira, vuohia ja puutarha, jossa kasvattaisin vihanneksia ja yrttejä ja kukkia. Että tekisin työkseni kalligrafin töitä, tai tekisin saippuaa vuohenmaidosta. Lypsäisin vuoheni itse ja kuivaisin yrttejä joita sekoittaisin saippuaan. Ja voisin olla rakennusrestauroija tai ekorakentaja. Oma pikkuinen taloni olisi tietysti itse tehty, oman metsän puista. Ja maalaisin sisäpaneelit maitomaalilla ja kuuraisin lautalattiat lipeällä.
Niin että kaikki olisi luonnonmukaista ja terveellistä asua, ja kaunista.
Olisin vegaani ja mahdollisimman zerowaste. Tekisin itse lounaani, oman kasvimaani tuotteista silloin kuin se olisi mahdollista.
Katson Youtubea, ja näitä asioita ihmiset joita ihailen tekevät, ja haluisin itsekin tehdä näitä asioita.
Mutta sitten mitä oikeasti teen. Istun sohvalla ja katson youtubea, ja eilisen likaiset tiskit lojuvat tiskipöydällä ja täyttävät altaan. En ole syönyt lounasta, koska en pääse nousemaan sohvalta ylös. En pysty keskittymään lukemiseen, koska minun on samalla kuunneltava jotain videota. En ole pessyt hampaita, en pukeutunut, en käynyt suihkussa, ja minulla on kamala nälkä, mutten saa itseäni tekemään ruokaa. Iltapäivällä olen jo lähes pyörtymäisilläni, kun en ole syönyt muuta kuin pikapuuroa aamiaiseksi. Lopulta keitän kattilassa pastaa ja sekoitan pestoon. Mieheni tulee kotiin kuuden aikoihin ja olen edelleen yövaatteissa, sohvalla enkä ole poistunut asunnosta koko päivänä. Näin tämä jatkuu päivästä toiseen, mutta tilanne on parempi kuin vuosi sitten. Suunnittelemme muuttoa Suomeen tai mieheni kotimaahan, mutta emme ole edelleenkään tehneet mitään päätöksiä.
En tiedä onko syy yksinäisyys ulkomailla, vai olisinko samalla lailla täysin passiivinen missä tahansa. En uskalla hakea töihin omalle alalleni. Pelkään toimistoa. Mutta koitan aina välillä tehdä työhakemusta, mutta ei siihen mitään suurempaa intoa ole.
Kiitos.🙂🌻
Hei Annabelle! Käyn siis edelleen nuorisopuolella, ja siellä määrätään todella niukka valikoima mielialalääkityksi, minulle sanottiin että aikuispuolelle siirtyessä (eli luultavimmin ensikuussa) lääkitykseni täysin vaihtuu. Niukka lääkevalikoima johtuu siitä, että niin useat ahdistus ja masennus lääkkeet aiheuttavat fyysistä riippuvuutta, mikä voi olla vakavakin.
Ja minulla nostettiin annosta siis, että puolet (50mg) toimisivat päivän aikana ahdistukseen ja levottomuuteen ja toinen 50mg illalla nopeavaikutteisena auttaa nukahtamiseen. Harmillista ehkä eniten ketipinorissa on, että se vie kyvyn saada unta ilman pidemmäksi aikaa, kun viimeksi sain ne lopetettua, niin kesti 2kk saada unensaantikyky takaisin, ja silloin käytin vain lyhytvaikutteista mikä on helpompi lopettaa.
Ja totta, onneksi huomenna on jo perjantai, en malta odottaa poikaystävän näkemistä. Ja seuraava tapaaminen lääkärillä on 23. päivä tätä kuuta, joten sitä odotellessa.
Otin eilen ekan satsin ketipinoria ja nukuin 10 tuntia, joten kyllä se ainakin uneen toimii😋 Toivotaan ett ei pidemmän päälle pistä pakkia totaalisesti sekaisin.
Olin tänäänkin töissä, rankka päivä taas takana. Vaikka unta luultavasti ilman lääkettä saisin, en ilman lääkärin lupaa halua vähentää annosta itsekseni, kun se voi pahentaa oireita entisestään jos oman pään mukaan niitä napsii.
Annabelle, takapakit on aina ihan okei kunhan ei vello siinä epäonnistumisen tunteessa, kun ei teekkään mitään. (en sano että velloisit, mutta siihen se saattaa johtaa).
Kannattaa pitää mielessä se tyytyväisyyden tunne että saa edes pienimmän askareen aikaiseksi, ja muista olla ylpeä pienistäkin onnistumisista arjessa, vaikka tiskien hoitamisesta tai suihkussa käymisestä. Ja muuten, aikaisemmin sanoit että unohdat usein syödä, niin kannattaa laittaa ilmoitus puhelimeen kolmen tunnin välein, silloin ainakin muistaa,
Itse käytin tätä kun opettelin anoreksiasta parantuvana taas syömään säännöllisesti, kun ennen saatoin helposti paastota 20h+ päivittäin. Se ainakin omalla kohdalla auttoi.
🙂👍
Moi Nyhvero, no hyvä että susta ilmeisesti kuitenkin tuntuu että pärjäilet ton uuden annostuksen kanssa. Tärkeintä että se susta ny tuntuu ihan ookoolta kumminkin toistaiseksi 🙂👍
Joo, kivaa viikonloppua! Mukava varmaan päästä viettään viikonloppua raskaan viikon jälkeen! 🙂
Jee, pääsin eilen illalla vihdoin ylös pitkästä aikaa ja aloin harjotteleen 10-sormijärjestelmää. Siis on ihan hassua etten oo oppinu sitä kunnolla aikasemmin. Ja tänään kävin vihdoin suihkussa ja ollu ihan positiivisena ja jalkeilla aamun. Tosi outoa, kun tulee tollaisia jaksoja välillä ettei jaksa nousta, kun tuntuu ettei ole mitään suuntaa mitä kohden mennä. Pahin ahistus tulee siitä kun ajattelen että tarvis hakea oman alan töitä. Siitä lamaantuu jotenkin, enkä ihan ymmärrä miksi, koska ei ne ny ole edes niin kamalia, tai ei se työnhakukaan ole mitään kamalaa. Sinällään tullut vaan sellainen kauhu ja päämäärättömyys omaa alaa kohtaan. Kun tuntuu, että on saavuttanut omat päämäränsä tietyssä määrin, eikä enää oo kauheesti minne edetä mielekkäästi. Niin sitten haluaisi kokeilla jotain muuta välillä, että löytyiskö sieltä jotain mielenkiintoista. Mutta ois tietty jossain oltava töissä... Mutta huomaan, että kun alan tehdä jotain, niin just unohdan syödä ja levätä, joten siksikin varmaan tulee noita takapakkeja.
Tosi hyvä idea tuo kolmen tunnin välein syömiskello. 🙂👍
Just toi tapapäiväkirjakin on tosi hyvä ollu, kun malttais vaan pitää.
Mulla vaikuttaa tosi paljon kyllä, en tiiä onko se placeboa vai mitä, mutta täältä voi ostaa sellasta hamppumehua...missä on siis cbdtä. Niin en ollu moneen päivään juonu sitä ja ollu ihan allapäin ja lukossa, mutta sitten eilen kun join sitä, niin mieli parani huomattavasti. Koitan nyt juoda sitä taas säännöllisesti... Hyvä kun mulla auttaa noin pienet asiat kuitenkin. Tai voihan olla jotain pms:ssää tms myös.
Vitsi kun osais olla sillai että ei stressais niin hirveästi kaikkea. Ja olisi niin kamalan itsekriittinen.
Hei kivaa kivaa viikonloppua sulle ja poikaystävällesi myös 🌻🙂🌻
Pitäkää toisistanne huolta ☺️❤️☺️
Voi hyvä tavaton, koitin harjata hiuksia monen päivän jälkeen. Sain toistaiseksi selvitettyä, mutta ei ollut kivan näköistä. Tarvii varmaan leikata lyhyeksi//polkka/puolipitkäksi, ei oikein toimi pitkä hius.
Ja olin ulkona pitkähköllä kävelyllä.
Päätin että teen nyt taas tapatrackerin, mihin laittais hampaanpesut, hiustenharjaukset, suihkut, syömiset ja ulkoilut taas, nukkumisajat ja heräämiset, kun se helpottaa paljon tuota jäsentämistä.
Heippa 😳
Hei. Viikonloppu tähän mennessä on mennyt suoraan sanottuna ihan päin helvettiä. Poikakaverin oli pakko mennä eilen ryyppäämään jälleen jostain kumman syystä. Hän päätyi sitten lopulta huutamaan ja pahoittamaan mielensä äärimmäisen turhasta asiasta. Ja kohdisti kaiken minuun, vaikken ollut mitään edes tehnyt.
Ainut kokonainen päivämme yhessä menee sit vissii siinä et toi yks makaa darrassa sängyssä ja mä sohvalla koneella, eikä ees jutella toisillemme. Tuntu koko eilis illan ettei mun olemassaolo merkaa yhtikäs mitään. Olin siis juomisreissulla mukana, mutta lähestulkoon selvinpäin, ei ollut varaa alkoholiin.
Vituttaa, koska eilen meinasin oksentaa jälleen jos en olisi ottanut ketipinoria ja tipahtanut. Oli niin paha olla että teki mieli jopa taas vaihteeksi satuttaa itseäni.
Masennus taas romahti, otin koko päivän lääkityksen aamulla, ettei tarvitsisi odottaa uuden turhan ja paskan päivän loppumista.
😞
On niin pohjasakka olo kuin voi olla. Eilen lähdin itkien kotiin kun poikakaveri laukoi niin rumia sanoja, harvemmin otan itseeni kun mua moititaan taikka haukutaan mutta kun se tulee hänen suustaan, se sattuu entistä pahemmin.
Onneton ja paska olo. Ehkä vaan meen takas nukkumaan.☹️
Annabelle, hyvä että olet saanut otettua itsesi huolehtimisesta paremmin kiinni. Sinun kannattaa olla ylpeä ☺️
Heii Nyhvero,
Miten selvisit viikonlopusta? menikö loppu viikonlopusta yhtään paremmin?
Äh, kuulostaa kurjalta, mutta toisaalta aika normaalilta/tutulta.
Saitteko sovittua?
Kurjaa, että hän kohdistaa turhautumistaan suhun ☹️ tosi tyhmää, että tuollai kännissä sulle puhuu inhottavasti, ja loukkaa. Et ansaitse sitä, ja teet parhaasi. Olisi kivempi jos voisi selvin päin sanoa mitä sanottava, ja keskustella, eikä tarvitsisi humalassa sitten huutaa 😑❓
Toivottavasta olosi kohoni, ja voit jo ihan okei. nyt uutta viikkoa kohden ! 🙂👍
mun piti tänään siivota, koska matkustan keskiviikkona, ja halusin tehdä joogaa aamulla, mutta oon ihan jotenkin taas lamaantuneena, niin etten oo tehny oikein mitään. hermostuneena vaan selailen jotain juttuja. Varmaan pitää levätä vähän, lisää. hermostuttaa se matkustaminenkin koska pitäisi pakata ja tulla valmiiksi. onneksi vaan kotiin menossa, niin ei tarvi pakata mitään paljoa, paitsi muutto-asioita.
mahassa puristaa kun ajattelen tätä juttua. Haluaisin tehdä asioita, mutta on jotenkin ihan niinkuin olisi halvaantunut. Ajattelin että tekisin työhakemusta, mutta en voi edes ajatella sitä kun alkaa hermostuttaa. hmm. En osaa oikein selittää miksi on tälläinen tilanne. koitan vähän rentoutua, se mikä helpottaa on että haaveilen minitalosta, ettei rahaa kuluisi ja ettei tarvitsisi tehdä kuin muutama tunti töitä viikossa. kahvia ja alkoholia en voi käyttää ollenkaan.
Hei Annabelle. Vanhempani riehuivat liian lujaa humalassa, joten pikkusisko tuli arjeksi luokseni punkkaamaan. Piti pyytää anopilta rahaa....
Hirveä perhedraama taas. En todellakaan jaksaisi juuri nyt mutta pakko kait se on. Vituttaa suorastaan vanhempien alkoholismi ja turha riehuminen. Siskoni ei sellaista ansaitse.
Hei Nyhvero,
Toteutin sanontaasi, että ongelmat mielenterveydessä ei ole este, ainoastaan hidaste. Koko päivän tekemättömyyden jälkeen, tein nyt illalla sen mitä olin aamulla suunnitellut tekeväni. Olen ylpeä ☺️ huomenna sit tarvii siivota ja pakata.
Moi Nyhvero,
Voi ei, miksi ne sillai? ☹️ onpa kyllä surkeaa.
Heilläkin on iso kärsimys... Kumpa ei tarvitsisi ryypätä ja riehua.
Kuinka pieni pikkusiskosi on?
Itselläni ei onneksi ole kokemusta vanhempien ryyppäämisestä joten en edes osaa kuvitella miten kamalaa se on.
Onneksi siskollasi on kuitenkin sinusta edes vähän turvaa. Taidat olla vanhimmainen? Oliko tuo tuollaista samanlaista kun olit nuorempi?
Voimia ja lämpöä sulle ja sisarellesi. Hyvä että sait anopiltasi pyydettyä rahaa, ei varmaan ole helppo tilanne.
Toivon että olette turvassa.
Tämän valossa entistä harmimpi että poikaystäväsi myös huusi sulle. Toivottavasti saitte sovittua ja puhuttua.
Jännittää ihan hirveästi mennä tänään kotiin. Pelottaa että tuomitsevat, ihan aiheestakin, kun en ole hakenut tai saanut töitä. Pitäisi hakea varmaan, nyt kun menen, mutten edes pakannut tietokonetta tai vaatteita joita voisin käyttää haastiksessa. En halua. Olen saanut tarpeekseni. Miten tässä näin kävi? En osaa puhua tästä tai käsitellä tätä. En tiedä miten edetä. Olen itseasiassa aika vihainen. Joo, olen aika vihainen siitä miten minuun suhtaudutaan, ja miten minulle puhutaan ja puhuttiin. Luulen että se on se vahvin tunne ja se mitä lamaannuttaa minut. Vihaisuus ja tukahdettu agressio. Ja se nöyryytys, miten vähän voi vaikuttaa ja miten vähän olin tarpeellinen/tärkeä. Ehkä ylpeys? En tiedä, mutta vihaisuus ainakin, mutta se on vaikea kohdistaa työnantajiin tai työkavereihin ilman että tulee ongelmia siitä. Myös viha työvoimatoimiton typerää sovinistivirkailijaa kohti täällä. Siitä on nyt vuosi kun siellä kävin viimeisen kerran. Näin hänet eilen ikkunastani ja näytin niin paljon keskisormea (salaa) kuin pystyin, mutta toivoin että voisin tehdä enemmän. Vihaan häntä kuten muutamia muitakin ihmisiä ihan vaan hyökkäys ja puolustuskeinona.. On aika vähän ihmisiä joista pidän. Eikä tässä ole siitä kysymys. Voi kun osaisin käsitellä tätä asiaa paremmin. Tunnen paljon vihaa. On niin paljon kyse vallasta ja alistamisesta sosiaalinen dynamikka, töissä, työelämässä, työnhaussa. On noloa myöntää etten tajua siitä miten se toimii, en ymmärrä miten se toimii, tai miksi se on ylipäätään olemassa. Vihaan sitä dynamiikkaa.
Luulen, että helpottaa myöntää/ tunnustaa / kirjoittaa tämä. En ole mikään kiltti tyttö, vaan olen vihainen tyrangi. En halua alistua. En halua olla tuon valtapelialistamisen kanssa missään tekemisessä. En halua alistua koskaan, ja mielestäni ihmisen ei kuulukaan alistua, tuo valtapeliteatteri on täysin tarpeetonta. Miten voin onnistua tässä aina ensimmäisenä alistuvana ihmisenä? Tekee niin mieli kiroilla. Kiroilu*, kiroilu*, kiroilu*. Ja häiriköidä. tahallisesti tehdä virheitä ihan vain häiriöksi.
Hei annabeiia.
Sinulla on suuret tunteet jos tunnet puoliakaan tuosta mitä kirjoitit.😍
Hei Jaanas,
Kiitos kommentistasi, sait mut hymyilemään ja nauramaan 😳 😳
😍 😍
Hei Annabelle. Siskoni on edelleen luonani yötä. Tein eilen tästä perhetilanteesta lastensuojeluilmoituksen....pelkään todella vanhempieni reaktiota, saan tästä varmasti kovat huudot. Siskoni on 16 vuotias, valmiiksi todella masentunut...hän on vanhempieni takia melkein ajautunut itsetuhoiseksi, olen hänestä hyvin huolissani.
En arjen kiireen takia ole kerennyt paljoa tällä foorumilla käymään, kun nyt on kaksi suuta ruokittavana. Voi olla että siskoni yöpyy luonani kunnes sosiaaliviranoimaiset ottavat ohjat.
Olen joutunut koko elämäni todistamaan vanhempieni alkoholismia ja muutaman kerran huumeidenkin käyttöä (pajaria onneksi tosin). Olen tähän lykin kyllästynyt, en jaksa sitä etteivät he hyväksy omia virheitään ja käyttäytyvät kuin mitkäkin siveyden sipulit. Äitini löi minua ensimmäistä kertaa olleeni viisitoista....
Toivon että lastensuojeluilmoitus auttaisi tässä tilanteessa. Meistä lapsista on jo vuosien varrella tehty 12 kappaletta lastensuojeluilmoituksia, joten se ei ennen ainakaan ole paljoa tilannetta jeesannut...
En todellakaan jaksaisi tällaista kaaosta. Olen todella hyvin väsynyt.