Tänään jäin masennuksen takia tetistä paitsi. En jaksanut ajatella mitään heti herättyäni. Olen niin lopen uupunut kaikkeen. Tulen viettämään syysloman yksin. Sekään ajatus ei hirveästi piristä.

Mitä hittoa voisin tehdä tälle masennukselle mikä vallitsee aina kaaoksen keskellä

Hei Nyhvero,
Voi ei, todella kamala tilanne. Mitähän tuossa tilanteessa sitten. Hyvä että teit lastensuojeluilmoituksen. Tiedätkö tai osaatko arvioida kuinka kauan heillä kestäisi että voisivat auttaa teitä? Mulla ei ole kyllä valitettavasti kauheasti ideoita miten osaisin auttaa.
On kyllä aika kamalan kuuloiset vanhemmat teillä. ☹️
Käyttäytyvätkö he useinkin agressiivisesti teitä kohtaan humalassa tai muuten? Millainen tilanne oli kun siskosi lähti kotoa? Onko edelleen sama? Ette varmaan ole olleet vanhempiinne puheissa sen jälkeen.
On todella surullista miten he ovat vaikuttaneet teidän molempien lapsuuteen/nuoruuteen.
En voi muuta kuin toivoa parasta että tilanne teille jotenkin nyt paranisi. Onko mitään paikkaa jonne voisitte mennä tai soittaa tms. jos tarvitsette apua/tukea/turvaverkkoa?
Kuulostaakin hyvin huolestuttavalta sekä siskosi ja oma tilanteesi , masennus ja itsetuhoisuus.
Mitäköhän ihmettä voisi tehdä? Eikö mikään taho voisi auttaa? Onhan nyt selvä että tarvitsette apua/tukea. Toivon vaan että asiat kääntyisivät parempaan suuntaan teille.
Oletteko läheisiä siskosi kanssa , että onko teistä toisillenne kuitenkin hieman edes tukea ja pientä piristystä. Voi raukat, on kyllä surullinen tilanne.
En kyllä oikein keksi mitään kovin hyviä ideoita.
Oli ehdottomasti oikein että otit lastensuojeluun yhteyttä. Toivon että he voivat auttaa.
Jaksamista paljon, koittakaa molemmat jaksaa jotenkin tämän läpi.

Hei Annabelle. Sosialityöntekijät ottavat varmaankin yhteyttä kuukauden sisään, tai aikaisemminkin. Pelottaa vanhempien reaktio, en tule saamaan heiltä lainkaan taloudellista tukea tai mitään tämän paskamyrskyn jälkeen...Menen varmuuden vuoksi poikaystävän asunnolle piiloon jos tilanne eskaloituu.

Vanhempani haukkuivat minua humalassa ensimmäistä kertaa kun olin 13. He ovat aina olleet sellaisia, aggressiivisia ja ennalta arvaamattomia humalassa, termiä mitä käytän on ''juoppohullu''. Isäni todettiin psykopaatiksi aikuispsykologin diagnoosin myötä. Äitini mieliala on aina ollut ailahteleva, uskoisin omasta näkökulmastani hänellä olevan jonkin sortin mielialahäiriö, vaikken kylläkään mikään psykologi ole.

Kun siskoni sunnuntaina lähti kodistaan siellä oli kuuleman mukaan 7 ihmistä humalassa riehumassa. Vanhempani myönsivät että olivat kännissä mutta eivät kokeneet tehneen mitään väärää....kuten aina. Äitini oli sen tilanteen jälkeen 5 päivää putkeen humalassa. Tuon kaltaiset tilanteet ovat omalle kohdalle muuttuneet jo melkeimpä rutiiniksi. Ennen kylläkin juominen onneksi painottui vain viikonlopulle....mutta nyt sitä on arkenakin.

Tilanne taas toistaiseksi rauhottui, mutta sama tulee toistumaan, kuten aina. Ennen kuin edes synnyin niin alkoholi on ollut äidilläni ongelma, isäni vain nauttii ruokkia äitini alkoholismia ja aiheuttaa kaaosta perheessä...

Koitan syysloman pitää vain itsestäni huolta, buliminen oksentelu on lisääntynyt kaiken stressin keskellä huimasti ja siitä pitäisi päästä eroon....helpommin sanottu kuin tehty. Siskoni meni takaisin vanhemmille ainakin väliaikaisesti.

12 lastensuojeluilmoituksen jälkeen olen suhteellisen pessimistinen että auttaako tekemäni ilmoitus vaikko ei....aina saa toivoa.

Kyllä kaikki ajan kanssa helpottaa, mutta ilmoitus oli turhankin raju tapa katkoa vanhempiin finaalisti välit....

Viimeisen kahden viikon aikana syöminen sujunut todella huonolla menestyksellä....olen oksentanut ainakin kerran päivässä joka päivä.

Olen todella ahdistunut omasta kehostani nyt kun olen normaalipainoinen, en osaa käsitellä asiaa ollenkaan terveillä tavoilla ja haluaisin jälleen olla syömättä ja paastota yms..

Poikaystäväni on ongelmasta äärimmäisen uupunut kun nojaan häneen niin paljon asiassa, aina pelkään rasittavani häntä.

Kumpa tämä syömishäiriö painuisi hiiteen, sillä on ehkä eniten kontrollia elämäni yllä enkä siedä sitä mutta se on niin vahva ääni päässä.....

Olen peloissani syyslomasta, koska tulen olemaan yksin viikon ja silloin sairas ajattelumaailmani yleensä pahenee, joten joko se menee hyvin ja saan skarpattua tai sitten repsahdan huolella....

Todella toivoton olo elämän suhteen

Hei Nyhvero, onpa todella kamalan kuuloista. Ei helvetti teidän vanhempianne.
Aivan kammottavan kuuloista.
Hmm.
Varmasti todella pelottavaa on olla sekä sun että siskosi.
On kyllä todella kurjan kuuloista tuo meininki.

Aika kauan lastensuojelussa kyllä kestää. Oletko aikaisemmin tehnyt myös itse ilmoituksen vai oliko tämä ensimmäinen kerta? On kyllä traagista, jos itse tekee omista vanhemmistaan ilmoituksen, muttei silti saa riittävää apua.
Luulisi siinä olevan aika selvää, että vanhemmat ovat vaaraksi teille. Eivät lapset turhaan tee ilmoitusta omista vanhemmistaan.

Mitä vanhempasi haukkuivat sinua? Se satutti ja satuttaa varmasti edelleen. Tuo on täysin edesvastuutonta heiltä. He selkeästi ovat vaikuttaneet myös sairastumiseesi aikanaan.

Mitenköhän saisit syysloman nyt menemään hyvin, niin että saisit oksentelusi vähennettyä ja lopulta lopetettua? Pystyisitkö hoitokontaktisi kanssa puhumaan, jos hänellä olisi ajatus mitä voisit tehdä loman ajan, en siis tiedä yhtään että mitä, mutta vaikka käydä jossain nuorten päivä paikassa (?) (en tiedä onko paikkakunnallasi mitään, onko tälläistä edes olemassa.). Sinulla on edelleen halu parantua, ja se on niin tärkeää. Voi kun saisit sitä tukea.
Mulla ei todellakaan ole mitään hyviä neuvoja, mutta toivoisin että voisin auttaa jotenkin sua.
Mulla ei ole oikeastaan kokemusta mistään tälläisestä, vanhempien alkoholismista, syömishäiriöstä yms. niin tunnen, että olen aika hukassa keinojen kanssa.

Kuulostaa siis siltä että stressi, ahdistuneisuus ja epävarmuus saa nyt syömishäiriösikin pahentumaan taas, ymmärränkö oikein?
Ja pelkäät, että mitä kutsut sairaiksi ajatuksiksisi, pahenevat yksin ollessasi. mikä ajaa sinua näitä 'sairaita ajatuksia' kohti ?

Osaatko nimetä, mikä sua päällimmäisenä ahdistaa? Mitä muita asioita ja tuntemuksia siihen liittyy?
Pystytkö kuvailemaan mitä erilaisia tuntemuksia se sussa herättää, ja miltä ruumiissasi tuntuu?

Vai ovatko ne niin kipeitä tunteita, että koitat olla tuntematta, kokematta ja näkemättä niitä ajatuksia parhaasi mukaan?
Voi olla, että tunteet ovat vielä niin kipeitä ja voimakkaita, että et ole valmis niitä kohtaamaan suoraan, niin kuin olet vähän kirjoittanutkin aikaisemmin.

Olet todella vahva, kun kaiken tuon keskellä seisot edelleen ja taistelet päivä kerrallaan eteenpäin kohti itsenäistä elämää. Sä pysty tähän, olen varma siitä. Sulla on luonnetta ja tahdonvoimaa. Uskon suhun, että saat tilanteen haltuun.
jos sulle tulee sellainen olo, että ajatukset ottaa nyt sut haltuunsa ja meinaa kaapata sut, tule tänne ja kirjoita vaan mikä sua eniten pelottaa, mikä pahiten ahdistaa. Ja vaikka miltä susta sun kropassa juuri sillä hetkellä tuntuu. En tiedä jos tuo voisi vähän auttaa, silloin jos olet tilanteessa jossa tunnet vaaran repsahtaa.

Oon täällä ja pidän sua vaikka kädestä kiinni ja lähetän positiivista energiaa sulle. 🙂
Sä pystyt tähän!

Hei Annabell.

Terapia on syysloma viikon tauolla. Päällimmäisenä minua ahdistaa oma fyysinen vointi ja mielenterveys. Bulimia on minulla kirjaimellisesti kuin ääni päässä. Se tulee estämättömästi stressin keskellä ajatuksiini, ja pitää todella tiukasti kiinni. Sitä on hankala kuvailla, mutta eniten minua ahdistaessa tuntuu ahdistavan vain koko maailma ja minä itse. Se on todella epälooginen tunne mitä en itsekään ymmärrä.

Mun kait täytyy vain mennä päivä päivältä eteenpäin ja jotenkin pysyä kilttinä itselleni. Eilenkin oksensin kahdesti. Koitan tänään kaikkeni ettei se toistuisi jälleen.

Minua ahdistaa oma oksenteluni koska se toi minut kuoleman ja elämän rajalle, mutta on erityisesti pahin riippuvuuteni. Se on niin ehdoton pakko toteuttaa kun tulee se halu oksentaa, kun pakotan itseni sen tekemään samalla rankaisen itseäni inhossa ja samalla mukamas ''estän lihomisen''.

En todellakaan halua tämän asian vuoksi taas sairaalaan, haluan oppia toisia tapoja käsitellä asioita kun olen stressaantunut ja turhautunut.

Aion yrittää keskittyä itseeni ja syömiseeni loman ajan...toivottavasti onnistun enkä oksenna.

Kiitos tuesta ja neuvoista

Voimia sinnekkin 🙂👍🙂

Hei Nyhvero,
Miten meni tänään? Oliko yhtään parempi päivä?

Kuulostaa kyllä tosi hankalalta nuo pakkoajatukset jotkat valtaavat mielesi. Ja riippuvaisuus. Aika tosi vaikeaa varmasti. ☹️

Hienoa kun tsemppaat kyllä, ja koitat ottaa rauhallisesti ja mahdollisimman lempeästi itsellesi nyt syysloman.

Mietin vielä, kun sanoit että yksin ollessa sulla pahenee oireet, voisitko koittaa jotain yksinkertaisia juttuja mitä sulle ois mahdollista, että vaikka kun sanoit, että sulla on kirjasto vieressä, niin koittaisit mennä sinne vaikka loman aikana tekemään jotain mukavaa, vaikka lukea sarjakuvia tai mitä nyt kiinnostaisi. Se voisi ainakin auttaa vähän sitä ettei vietä koko päivää yksin kotona.

Mutta, todellakin voit kirjoittaa tänne ja on mukava kuulla susta aina. 🙂
Ei mulla ny mitään tän järkevämpää ollu. 😳
Tsemppiä 🙂👍

Hei Nyhverö,
Tuli vielä se mieleen, että kokeilitko niitä Mieli mindfulness-harjoituksia? https://youtu.be/Mne2iBxQHac
Ite tykkään niistä tosi paljon ja käytän jos olen kauhean stressaantunut tai ylikierroksilla niin rauhottamaan mieltä ja rentouttamaan kroppaa. Illalla monesti teen myös, jos on vaikea levottomuudelta saada unta, mulla myös parantaa unen laatua kun on rauhoittuneempi mieli ja kroppa nukkumaan mennessä.

Toinen mitä mietin on semmonen harjotus mikä on kehitetty ptsd sotilaille, semmonen kanssa trauman/kroppaan jumiutuneen jännityksien purkamiseen. Oon sitä kokeillu joskus, kun on ollu pahimmillaan työstressi, eikä oo ollu mitään mahdollisuutta poistua tilanteesta. Itellä toimi siis ja auttoi kyllä omasta mielestä yllättävän paljon. Se perustuu siis ajatukseen siitä että ruumis varastoi jännitystä ja stressiä esim lihasjännityksenä tms. Ja eläimet, esim. koirat tärisyttää/ravistelee itseään vaarallisen tilanteen jälkeen, jolloin stressi purkautuu ja se rentouttaa.
Laitan tähän pari linkkiä noihin missä opastetaan harjoitusta:
https://youtu.be/26zoFKZzbQc
https://youtu.be/TQBUpMZajv8
(Tolla toisella videolla se itse harjoitus alkaa n. 10 min kohdalla)
Tiiän, että sulla liikuntakielto, siis noissa on molemmissa siis alussa se, että väsytetään jalkojen lihaksia, että se tärinä alkais, mutta itse tärinä on rentouttavaa, eikä vaadi mitää liikkumista/voimaa sinällään.
Joten en tiiä, onko noi sulta kiellettyjä siis periaatteessa, mutta aattelin kuitenkin jakaa noi harjoitukset sulle, jos sun on mahdollisuus kokeilla. Jos kokeilet jompaa kumpaa, ois mielenkiintosta kuulla sun kokemusta.
Eipä mulla muuta
😳
Tsemppiä edelleen 🙂👍

Hei Annabell.

Oksenteluni on hurjasti pahentunut. Oon viettäny koko syysloman ahmien ja oksentaen....tänään neljästi ja eilenkin neljästi....todella pahasti.
Poikakaveri tulee olee musta super pettyny jos kerron sille täst kuinka huonosti voin..

Oon kokeillu meditaatioita ja mindfullness appeja, harvoin vain niihin kaukaa keskittymään. Toivon että saisin jostain voimia taas aloittaa kuuri että pitää itsestään oikeasti huolta....tämä päivä oli ihan kamala.....

Vatsani on todella, todella kipeä kaikesta oksentamisesta....Ehkä tämä vielä tässä.

Hei,

Olettekohan huomanneet, että Syömihäiriöliitto-SYLI ry järjestää Tukinetissä säännöllisesti chattejä, joissa keskustellaan syömishäiriöistä? Chattiin voi osallistua kuka tahansa, jota pohdituttaa joko oma tai läheisen ihmisen syömiskäyttäytyminen.

Chat on aina torstaisin klo 18-19.30.

Chateissä on mukana Syömishäiriöliiton koulutettuja vapaaehtoisia vertaisia sekä liiton työntekijöitä.

Tevetuloa mukaan!🙂👍

Heippa,
Kiitos paljon!
Tuo vertaistuki-chatti kuulostaakin tosi hyvältä. 🙂👍
Jospa saisit sieltä myös ja/tai paremmin apua/tukea, joka tietäisi paremmin ja kokemusta.

Toivottavasti jakselet ookoo siellä, Nyhverö!
Kestätkö viikonlopun ylitse nyt?
Voisitkohan jutella sun hoitokontaktin kanssa myös, että löytyskö jatkossa joku ratkaisu noiden lomatilanteiden kohdalle, kun kerta silloin on erityisen vaikeaa ja ryöpsähtää herkästi tuo tilanne? Kuulostaa huolestuttavalta tuo paheneva tilanteesi.
Ja nyt kun vielä ollut lisäksi tuo härdelli vanhempiesi kanssa... Niin paljon murhetta ja stressiä, vielä kuormittamassa.

Kun sulla on sitä halua ja motivaatiota kuitenkin parantua!
Toivon sulle rauhallista viikonloppua, ja paljon voimia, paljon myötätuntoa ja lempeyttä itseäsi kohtaan.
Rauhaa ja lämpöä ☺️❤️

Hei Annabell. En ole vähään aikaan kirjoitellut mitään, ollut vähän kaikenlaista. Siskoni tuli taas viikoksi luokseni kyläilemään, äiti taas jollain ristiretkellä ilman puhelinta.

Oksentelin todella paljon, toivottavasti tuo syömishäiriö chat auttaisi, olen aika huonossa hapessa. Tänäänkin sain jonkin sortin break downin terapiassa. Olen itkenyt suht paljon kun tuntuu ettei mikään suju.

Ajan kanssa kaikki helpottaa, en vain malta antaa ajan kulua

Miten menee Nyhverö?
Toivon että sulla oli parempaan suuntaan viikonloppu

Heippa!
Voi voi, onpas taas kaikenlaista tapahtunut. ☹️
Ehdinkin jo miettiä ja kysellä, että mitähän sulle kuuluu.
Eli edelleen on kotona tilanne päällä.
Juu kyllä kuulostaakin taas pahalta ja kurjalta.
Saitko terapiasta apua/helpotusta nyt kuitenkin?
Miten tuo break down oikein ilmeni? Varmaan ihan hyvä päästellä vähän tunteita ja purkaa olotilaa, kun kuulostaa kyllä että kamala paine sinulla tuosta kodin tilanteesta lisäksi.
Itkeminen auttaa, ja välillä sitä on raivottava tms. päästettävä höyryjä.

Kirjoittele vaan kun ehdit taas.
Koita pärjäillä parhaasi mukaan.
Jaksamista sulle ja siskollesi myös.

Moi Annabell. Viikonloppu meni todella hyvin poikakaverin ansiosta. En malta odottaa tulevaa viikonloppua, koska ikävöin häntä todella kovasti aina arkisin vaikka vain 5 päivää olemme toisiamme ilman 😋

Olo on tällä hetkellä ihan ok, vaikka hieman masentunut olenkin. Olen käynyt onneksi koulussa, vaikka aikasemmin lähdin tänään kuin piti.

Ainakaan nyt ei ole ollut yksinäistä kun sisko on luonani arjen, mikä on toisaalta taakka toisaalta helpotus