Hitsit, että on hankalaa.
Aloin nyt piiskata itseäni typeristä haaveistani omavaraisuudesta ja maanviljelyasioista. Ja typeristä ajatuksistani.
Pitäisi vaan hakea niitä oman alan toimistohommia ja olla valittamatta.
Hävettää oikein kun on niin typerä ettei ole realisti missään asiassa.
Suoraan sanottuna vihaan omaa alaani ja vihaan joka-ikistä toimistotyöpaikkaa, mutta pakotan itseni aina vaan palaamaan siihen että se on ainoa vaihtoehto.
Ja lopulta aina löydän kaikesta muusta jonkun jutun miksi se ala tai ajatus on täysin mahdoton.
Tänään syönyt yhden jugurtin ja kaksi suklaanäkkäriä ja piiskannut itseä siitä typeryydestä että haaveilin jostain muusta. Tuntuu että auttaisi jos olisi joku taho mille näistä voisi puhua, mutta ei ole ketään eikä mitään. Joskus jos on liikaa yksin niin sitten todellisuuden taju katoaa ja nyt tuntuu että todellisuudentaju on kadonnut vähän joka suuntaan. Liitonkaan urapalvelut ei ole tarjolla ulkomailla asuville 😞

Hei. Olen suhteellisen syrjäytynyt ja suhteellisen köyhä nuori aikuinen. Mikä ihme neuvoksi silloin kun huono fyysinen terveys estää kunnolla asunnosta poistumisen ja kunnollista lähipiiriä ei ole?

Poikaystäväni on armeijassa ja onneksi nään häntä viikonloppuisin, mutta masentumisen myötä myös viikonlopun vietto alkaa todella ankeutua, kun ei kunnolla pysty mitään tekemään. Kavereita minulla ei sen erityisemmin ole, en pysty muutenkaan kunnolla kehenkään luottamaan. Minua on kiusattu koko peruskoulun ajan sekä lukiossa.

Valmiiksi huono psyykkeeni ei kestä sitä että minun pitää olla neljän seinän sisässä yksin se viisi päivää viikossa, opiskelen tällä hetkellä mutta terveys on alkanut kunnolla tulla senkin tielle, aiheuttaen enemmän masentuneisuutta ja ahdistusta.

Tuntuu etten pysty mihinkään keskittymään ja etten saa enää mistään oikein iloa irti. Mikä neuvoksi näin epätoivoisessa tilanteessa? Mikä neuvoksi, mikä teitä auttaa?

Ja annabelle, tunnen samaa ainakin ensimmäisen viestin perusteella, selaan somea itse haikaillen jotain parempaa päivittäin....tuntuu vain niin pahalta kun muilla näyttää menevän niin hyvin.

(anteeksi en oikein jaksanut lukea tämän foorumin aikaisempia viestejä)😞

Hei Nyhvero,

Kiitos paljon viestistäsi 😍
Lämmittää sydäntäni tämä vastauksesi, ja se että kysyt minulta neuvoa.
Ymmärrän tuota tunnetta ja pystyn samaistumaan tuohon mistä kirjoitat jokseenkin hyvin, tai ainakin jotenkuten, koska se on mulla päivittäinen taistelu myös, että pysyy edes jotenkin positiivisena ja toisina päivinä vaan menee alaspäin ja sitten vaan sohvalla röhnöttää koko päivän. Mulla mies tulee joka päivä kuitenkin iltapäivällä kotiin, että voin vain kuvitella miltä tuntuu olla koko viikon (5pv) yksin, se on tosi pitkä aika olla yksin. Olet todellinen sissi.

Kysyit multa neuvoja, ja voin niitä antaa, mutta toivottavasti otat huomioon, etteivät ne itellänikään läheskään aina toimi, koska monesti en niitä yksinkertaisesti tee, se masennuksessa onkin juuri paha että se tekee sen olon, ettei halua tehdä mitään. Mutta on asioita mitä voi koittaa tehdä. Koitan parhaani, ja pyydän anteeksi jos osa niistä on ärsyttäviä.

Kirjoitat, että sulla huono terveydentila mikä estää sinua poistumasta ulos. Onko se siis joku fyysinen sairaus mikä sulla on ja vaikuttaa opiskeluihin ja muuhun liikkumiseen? Saatko siihen siis ilmeisesti jotain apua terveydenhuollosta/lääkäristä? Onko siis kipu vai fyysinen heikkous mikä rajoittaa sua?
Toivottavasti saat siihen apua niin että voisit mahdollisimman paljon jatkaa opiskelua, koska silloin olet osa ainakin sitä opiskelurutiinia ja ympärilläsi on ihmisiä.

Koittaisin siis ihan perusjuttuja tehdä mahdollisimman paljon mitä jaksaa. Eli vaikka joutuisit olemaan koko päivän kootona yksin, koittaisin kuitenkin pitää rutiinia yllä: aamulla käydä suihkussa, ja pestä hampaat yms. ja vaihtaa päivävaatteet ettei loju yökkäreissä koko päivää. (sori jos kuulostaa oudolta neuvolta, mutta mun päivät on sellasia että raahaudun vaan sohvalle, ja jymähdän siihen usein.) Sitten ois hyvä jos ois jotain syötävää, ja mun tilanteessa sen tarvii olla jotain helppoa, koska oon niin huono ruuan kanssa ja syömisen muistamisen kanssa, eli mun tilanteessa helppoa on vaikka paahtoleipä, banaani, jugurtit, pikapuuro (tai “overnight oats” jos oon jaksanu tehdä edellisenä iltana), ja yrttitee. Ja juoda vettä. Ite en juo kahvia, koska siitä tulee ahdistusta mulle, mutta jos ite kestät juoda kahvia, niin se on hyvä koska ainakin tulee vähän pirteämmäksi, ettei nukahda takaisin samantien aamulla.
Koittaisin yleisesti välttää mahdollisimman paljon sitä, että lojuu sängyssä päivällä, tai sohvalla nukkuu. Siis hyvä jos voi pitää kodin sen verta siistinä että petaa sängyn ja ei ole ihan mullin mallin. Parantaa mielialaa, vaikka ei oo aina niin inspiroivaa siivota/järjestellä. Ja koittaisin muistaa lounaan, ja syödä välipaloja, ettei verensokerit pääse alas, koska silloin se ahdistus ja masennus tulee helpoiten. Varais niin että olis helppoja ja nopeita ruokia senkin varalle, ettei jaksa mitään kauheesti tehdä just sillä hetkellä.

Hankala, jos ei pääse ulos menemään, ja liikkumaan, koska ne on kaikista parhain tapa tulla paremmalle mielelle ja pirteemmäksi, jos vaan jaksaa. Koittaisin mennä edes vähän ulos, vaikka 5 minuuttia, ja jos ei muuta niin istua penkillä tms. Tiiän ettei ole helppoa, mutta se kuitenkin auttaa, jos vain onnistuu menemään ulos edes hetkeksi.
Varsinkin jos aurinko paistaa, saa D-vitamiinia. se auttaa. Muutenkin pitäisin huolta vitamiineista. Rauta, Magnesium, B-vitamiini (varsinkin jos oot vegaani), ja D tulee ekana mieleen.
Masentuneisuudessa ja sisällä olossa on se huono puoli, että kun ei mene ulos, eikä oikein liiku päivän aikana, niin siitäkin alkaa kunto nopsaan heikentyä. Olen ainakin itestäni huomannut, että siitä että on sisällä vaan, niin tulee vähän niinkuin pyörryttävä heikko olo. Eli, koittaisin ihan pieniä juttuja tehdä jos ei muuta jaksa.

En tiedä pystytkö terveydeltäsi tekemään joogaa tai meditaatiota? Tein itse eilen youtubessa sellaisen Yoga with Adrianne - yoga for depression harjoituksen ihan kotona omalla lattialla. Se oli vain 15 minuuttia, mutta se auttoi ainakin minua avautumaan ja tuntui hyvälle. Suosittelisin sitä. Yin yoga on rauhallisempaa vielä.
Oletko kokeillut koskaan mindfulness harjoituksia? Youtubessa on 'Mieli Mindfulness' harjoituksia suomeksi. Ne ovat mielestäni erittäin hyviä, varsinkin jos on ahdistuneisuutta, ne auttavat rauhoittumaan, ja niistä tulee aika hyvä olo. suosittelisin kokeilemaan, sillä niitä voi tehdä ihan makuultaankin, joten ei ole terveys esteenä.
Jos jaksat kuunnella, paras ‘kuuntelu’ omasta mielestä mitä olen löytänyt masennuksesta on myös Youtubessa: Tara Brach: Healing Depression With Meditation I & II. Mielestäni siinä on paljon hyviä asioita, ja pidin näistä paljon.

Vinkeistä, mikä itsellä on auttanut (kunhan vain jaksaisin tehdä) niin "Bullet Journal”. En tiedä tiedätkö, mutta siis ajatuksena että on joku (ihan mikä vaan) vihko mihin voit kirjoittaa vaikka “to do”- listaa tai päivän tapahtumia. Sinne voi myös kirjoittaa noita rutiineja ja merkata kun on saanut rutiinin tehtyä. Siitä tulee jotenkin aina kummasti motivoituneempi olo, kun on saanut vaikka niinkin pienen asian tehtyä kuin pestyä hampaat tai harjattua hiukset ja voi merkitä jonkun pienen merkin siitä. Facebookissa on esim Bullet journal Mental illness ryhmä, mistä voi saada vinkkejä miten sitä “bujoa" voi käyttää apunaan jos on mielenterveyden kanssa ongelmia.

Koittaisin pysyä somesta ainakin facebookista ja instagramista pääosin poissa, jos vain pystyy, ne on suurimmaksi osaksi niin masentavia kanavia… ☹️

Ja hm, koittaisin keksiä jotain asioita mistä itse tykkää, ja mitä tykkää tehdä. Että koittais tehdä sellaisia asioita mistä itse pitää, mitä on mukava tehdä. Sellaisia juttuja että on helppo tehdä eikä niin korkea kynnys tehdä niitä. vaikka lukea tai värittää värityskirjaa. tai virkata jotain. En tiiä onko nämä niin hyviä vinkkejä, mutta koittaisin miettiä jotain mitä voisi tehdä, mistä tulee itselle hyvä ja rauhallinen mieli.

Tiiän että yksinäisyydestä tulee hyvin turvaton olo (ainakin mulle tulee), ja sitten on ikäänkuin sellaisessa levottomassa pelko/ahistus tilassa ettei oikein osaa rauhoittua. Se on vaikeaa sitä hallita. Haluisin ite koiran lemmikiksi, siitä olisi turvaa ja sitä voisi rapsuttaa. Toivottavasti saisin pian koiran. Olisiko sulla vaikka mahdollisuutta ottaa kissa kaveriksesi?
Muita tapoja miten voisi koittaa saada kontaktia toisiin olentoihin, olisi ottaa selville voisiko jostain löytää vaikka kirjekaverin, jolle lähettäisi fyysisiä kirjeitä tai kortteja, tai jos olisi mahdollisuutta olla vaikka auttaa jotain toista ihmistä joka olisi yksin, esim. kirjoitella kirjeenvaihtoa jonkun mummon tai papan kanssa joka on yksin (en tiedä miten kirjekaverin löytäisi tosin). Tuli vain mieleen, koska ainakin itellä, vaikka olenkin aika yksinäisyyteen taipuvainen, siitä saa usein yllättävää onnen tunnetta jos voi auttaa tai saada jotain hyvää mieltä jollekin toiselle ihmiselle tai olennolle.

Anteeksi, kun tämä oli nyt niin kamalan pitkä viesti. Toivottavasti ei ollut liian pitkä, ja vaikka neuvoni ovatkin melko pieniä, niin toivottavasti jostain niistä voisi olla vähän apua sulle. Olisi kiva kuulla, miten sulla menee, ja voit kirjoittaa tänne milloin vaan. Toivon sulle kaikkea hyvää, ja toivottavasti saat kerättyä kasaan juttuja mitkä helpoittaa sun oloa, ja voit löytää taas iloa pikkuhiljaa.

Tosiaan, on vaikeaa olla koko viikon yksin, ja on ihan selvä juttu että toiset päivät on parempia kuin toiset. Voimia ja tsemppiä ja rohkeutta, ja lempeyttä 🙂

Ja Nyhvero,

Sen verran vielä, että minulle henkilökohtaisesti on auttanut cbd-öljy/tinktuura tms. Mulla ei henkilökohtaisesti ole koskaan ollut masennuslääkettä, eikä mitään muutakaan ahdistuslääkettä, joten niistä minulla ei ole kokemusta, mutta luontaistuotteista suurin apu on ollu magnesiumista rauhoittumiseen, ja raudasta ja d-vitamiinista energisyyteen. Mäkikuismaa olen luontaistuotteista kokeillut, mutta siinä en ole huomannut eroa. Mutta tuo cbd on auttanut paljonkin, ja pystyn suurimmaksi osaksi olemaan rauhallinen ja keskittymään, ja auttaa stressiin yms. Olen sitä toki vain lyhyen ajan kokeillut. Täällä ulkomailla missä asun, se on täysin laillista ja saa ilman reseptiä ja mielestäni myös Suomessa, Ruohonjuuressa myydään. Toki on mahdollisesti pikkuisen hintavaa.

tsemppiä paljon 🙂🌻 🙂🌻 🙂🌻

Hei Annabelle!

Olen todella iloinen että vastasit, se todella piristi.

Sairastan siis vakavamman puoleista epämääräistä syömishäiriötä mikä lopulta johti immuunisysteemin ja perus fyysisen terveyden romahtamiseen, sain kuitenkin painon vihdoin nostettua normaalin kanttiin. Immuunijärjestelmän romahtamisen seurauksena sain kroonisen keuhkoputken tulehduksen, kärsin siis keuhkokivuista edelleen ja kuumeisuutta löytyy. Menen asiasta onneksi ensi viikolla keuhkotähystykseen, tarkistetaan ettei ole syövän mahdollisuutta yms. Olin yhteensä vuodelevossa 3kk ja yskin verta silloin suht suuria määriä päivittäin.

Sairastan syömishäiriön lisäksi useita muita mielenterveyssairauksia, mitkä totta kai vaikuttavat jaksamiseen päivittäin, mutta mitä pyrin taltuttamaan.

Neuvosi ovat todella hyviä, olen paljon harkinnut joogaa niille päiville kun en kipujen ja huonon olon/masennuksen vuoksi voi ulos oikein raahautua, joten pidän ehdottamasi joogavideot mielessä, kun en itse ole kunnollisia ja itselle sopivia löytänyt. Olen myös harjoittanut silloin tällöin meditointia, mutta juuri kuin sanoit niin on todella rauhaton olo eikä joskus oikein jaksa rauhoittua ollenkaan.

Minulla on valitettavasti vielä voimassa liikuntakielto mikä myös rajoittaa, mutta hyvällä säkällä ensi vuoden puolella saan luvan takaisin ja pääsen taas purkamaan oloa nyrkkeilysäkkiin.

Olen myös miettinyt kissan hankintaa, odottelen vielä vuokranantajan vastausta asiaan, kun hänen vuokraamissaan asunnoissa on yleinen lemmikkikielto, olen todella eläinrakas ihminen ja kissa varmasti auttaisi kyllä suuresti.

En tiennyt että CBD-öljy olisi Suomessa laillista, mutta jos Ruohonjuuressa on myynnissä menen kyllä saman tien poistamaan purkin, koska olen kuullut monilla sen auttavan. EN itse masennuslääkityksiin vekslauksien jälkeen oikein luota, aiempi unihäiriö lääkitys aiheutti psykoosejakin.

Koitan päästä takaisin koulun raiteille heti kun löydetään kipujen ja kuumeilun lähde, ennen kävin lukiota 9.5 keskiarvolla mutta mielenterveys lopahti joten käyn nyt valmentavaa opetusta, ensi vuonna siis alalle opiskelemaan!
Olen onnellinen sentään siitä, että kumppani on tukenani puhelimitse arkenakin, sellainen piristys aina illalla päästä vaihtamaan kuulumisia. Ja saan tähystykseen mukaan tutun kuka asuu toisella paikkakunnalla, hän on valmis ajamaan sieltä asti vain pitääkseen minulle seuraa.
Olen kärsinyt vakavasta masennuksesta nyt 9 vuotta, ja tämä romahti siis taas käsiin terveyden kanssa. Buliminen ja anorektinen elämäntyyli ei ole kaikista helpoin yksin handlata.

Kiitän todella paljon neuvoistasi!! Paljon voimia myös sinulle, ei yksinäisyys ole helppoa muodossa jos toisessakaan. Kiitos😍😭

PS.

Rakastan maalausta ja piirtämistä, kuvataiteessa olen suhteellisen pätevä kun kuvataidekoulua kävin. Se on ehkä ainut asia mikä pitää minut järjissäni kun saan hyvän lyijykynän käteen ja paperin eteen sekä musiikkia. Vaikkei juuri masennuksen vuoksi ole ollut lainkaan inspiraatiota tätä toteuttaa viimeaikoina.

Olen iloinen että sentään minulta löytyy hoitokontakti, käyn terapiassa kahdesti viikossa ja siellä voin keskutella kasvotusten henkilön kanssa luottamuksellisesti ensimmäistä kertaa elämässäni, vanhempieni kasvatuksen vuoksi ja koulukiusaamisen myötä sain suhteellisen ongelmallisen skeptisyyden luotua kaikkiin ihmisiin keitä tunsin.

Olen siis todella 18 vuotias, pian 19, mutta muutin yksin asumaan 15-vuotiaana, eli suht tuttu juttu tämä yksin elo mutta edelleen kärsimyksellinen varsinkin huonon terveyden vuoksi. EN sydänkipujen takia voi itseäni hirveästi rasittaa, asiat kuten pyykinpesu ja painavien asioiden kantaminen käy aika koville, ensi kuun puolella pitäisi löytyä syytä että miksi.😉

Hei,
Päätin että huomenna teen pitkästä aikaa kalligrafiaa ja kokeilen taas joogaa. Jätän nyt työnhaun hetkeksi tauolle koska tulen siitä aina huonolle tuulelle. Ja koitan nauttia päivästäni. Ja mennä kauppaan ja ostaa suklaakeksejä ja hunajaa ja lisää leipää. On ollu kaksi hyvää päivää peräkkäin, vaikka luulin aamulla että tästä päivästä tulisi huono, siitä tulikin hyvä. ☺️❤️

Hei,
Eikun aloinkin nyt kuitenkin tekeen työhakemusta, kun tajusin että se tehtävä mihin oisin halunnu hakea, mutta jänistin enkä uskaltanu lopulta, olikin laitettu uudelleen hakuun. Mikä tarkoittaa siis ettei löytäny sopivaa hakijaa siihen tehtävään. Niin aloin sit kuitenkin tekeen siihen sit työhakemusta. Muttä jännittää ihan hitosti, mutta aattelin nyt selittää tarkemmin kaikki ansioni, koska musta tuntuu ettei ne siinä edellisessä paikassa edes tajunneet mitä kaikkea olen tehnyt ja missä ollut mukana. Hiton ärsyttävää kun vähättelevästi suhtautuvat aina kun haen, kun tajusin etteivät he ehkä vaan tajua niiden merkitystä, niin oon saanu siitä todellakin tarpeekseni, niin nyt kirjotan kaiken tosi tarkasti ja selitän että mitä oikeesti tarkoittaa.
Siis jännittää ihan sikana, ja pelottaa, mutta aloitin kumminki ja nyt aattelin käydä suihkussa ja mennä ulos ja kauppaan.
Kiitos.
😠 🤔 😋 😳 🙂👍

Hei Nyhvero,

Kiitos todella paljon viestistäsi, nyt vasta huomasin että olit vastannut! Täällä tulee hieman viiveellä nuo viestit, niin en huomannut että olit jo vastannut, mutta olen hyvin iloinen vastauksestasi. 😳

Voi sinua parkaa, kuulostaa kyllä melkoiselta nuo terveysongelmat ja syömishäiriö.
Ja olet tosi nuori ja niin paljon joutunut kokemaan. ☹️ ja 15 vuotias on niin nuori asumaan yksin…mistä kaikesta oletkaan selviytynyt. 😭
Olet kyllä todella vahva ihminen kun vielä vaan porskutat eteenpäin ja taistelet.
Toivon että jatkat tervehtymistä, ja kuulostaa siltä että olet jo hyvin matkan varrella ja toivottavasti nyt kroppasi saa voimia takaisin ja palautuisi pikku hiljaa vuoden loppua kohden.

Minuakin piristi viestisi paljon ja olen tosi iloinen, jos jostain mitä kirjoitin voi olla apua. Kiva että koit niitä hyödyllisiksi ☺️❤️ Pidän peukkuja, että vuokranantajasi suostuisi kissaan.

On tosi hienoa että kumppanisi on tukenasi ja voit hänen kanssaan jutella iltaisin. Se on iso asia.
On myös hieno juttu että sulla on tuo hoitokontakti, on vaan hyvä jos on joku ihminen jonka kanssa voi luottamuksellisesti olla tekemisissä.

Ja voi hyvä tavaton, mitä kerrot opiskelustasi, 9.5 keskiarvo! voi hyvä tavaton. Samaistun tuohon puoleesi hyvin, sillä silloin kun olin vielä lukiossa oli minulla (vain) 9.2 keskiarvo. 😉
Voin sanoa, että olen aina ollut hyvin tunnollinen opiskeluni ja myöhemmin työni suhteen, mikä sitten on johtanut nyt lopulta siihen, että paloin loppuun liiallisen pitkäaikaisen stressin ja paineiden takia ja jouduin kieltäytymään saamastani väikkäripaikasta, kun en vaan pystynyt siihen henkisesti koska olin aivan hermorauniona. Se oli sitten niin kova pala sulatella, että olen nyt ollut enemmän tai vähemmän masentuneena ja työttömänä siitä lähtien jo noin 1,5 vuotta, olen siis jo 34 v.

Kerrot myös että pidät kuvataiteesta, ja niin minäkin! 🙂 Ymmärrän hyvin tuon, että ei ole inspiraatiota masennuksen vuoksi. minusta tuntuu usein, että se vaan tarkoittaa että epäonnistuu jos yrittää. Mikä on aika hölmö tapa ajatella, mutta jotenkin on vaan yliherkistynyt “epäonnistumiselle”.
Innostuin yhdessä vaiheessa kalligrafiasta, koska siinä voi tehdä hyvin kontrolloituja juttuja, ettei tule paineita siitä että onko luova vai ei, jos esim opettelee eri kirjaimia jollain tietyllä tyylillä. Vaan että on joku tietty tapa miten kirjoitetaan esim. A kirjain, ja se on sitten se tapa millä koittaa sen tehdä 🙂 Ja siinä voi kehittyä aika nopeasti, niin se on motivoivaa kunhan pääsee alkuun. Mutta sitäkään en ole tehnyt nyt moneen kuukauteen.

Tuo Tara Brach edelleen tulee mieleeni, aloin eilen lukea hänen kirjaansa, minkä nimi on Radical Acceptance, ja siinä ja muutenkin hän puhuu paljon siitä tunteesta, mikä on hyvin yleinen melkeinpä kaikilla etenkin länsimaiden ihmisillä, että tuntee ettei ole tarpeeksi hyvä tai ettei ole riittävä, tai ettei luota itseensä ja siihen että on tarpeeksi hyvä.
Se voi sitten olla sitä, että koittaa ylisuorittaa, mitä nyt tulkitsen, tuosta 9.5 keskiarvostasi myös, että olet itsekin tottunut tekemään kaiken mahdollisimman hyvin, ja se tavallaan peittelee sitä pohjatuntemusta että kokee ettei ole tarpeeksi hyvä. Tai että tuo tunne ja paha olo muuntuu syömishäiriöksi. Ja arvaan, että tuo kasvatuksesi ja koulukiusaamistaustasi minkä mainitset on varmasti tehnyt sitä tunnetta että olet kokenut ettet olisi tarpeeksi hyvä. Voin omalta kohdaltani sanoa, että tuo tuntemus ettei tunne itseään riittäväksi on hyvinkin läsnä, tai ainakin siellä taustalla, ja määrittelevä omissa teossa ja selviytymiskeinoissa.

Joten hän puhuu myös siitä miten nuoruudessaan hän suoritti hyvin paljon, ja oli hyvin menestynyt opinnoissaan, mutta sisältä hän oli hyvin onneton, turvaton ja usein masentunut. Sen sijaan, että olisi oman itsensä paras ystävä, onkin itselleen parhaan ystävän vastakohta, ja puhuu itselleen niin ilkeästi, ettei kenellekään muulle ikinä voisi. Luulen että pitäisit tästä kirjasta, mutten löytänyt sitä suomenkielisenä. Jos olet kiinnostuneena lukemaan eng-kielellä, voin antaa vinkin piraattikirjastosta, mistä sen voi ladata ilmaisena e-kirjana. Lataan sieltä paljon kirjoja, mutta luen vain vähän. 😋

Toivon sinulle kaikkea parasta parantumiseesi, ja paljon voimia siihen että jaksat päivä kerrallaan uudelleen taistella. On hienoa, että sulla on päämäärä parantumisesta, ja siitä että saat pikkuhiljaa itsesi jalkeille ja tuo valmentava opetus, ja tavoite opiskelusta on tosi hyvä juttu.

Kiitos tosi paljon viestistäsi, tulin siitä hyvin iloiseksi. Ja toivon että asiat muuttuvat paremmaksi sinulle kun jaksat vaan taistella vielä. Susta huokuu niin lävitse että olet tosi vahva ihminen, ja asiat tulee muuttumaan parempaan suuntaan.
🙂👍 ☺️❤️

Hei Annabelle!

Totta, muutin todella nuorena asumaan yksin, yhdessä vaiheessa asunto lähti ja jouduin karkuteille melkein puoleksi vuodeksi. Muutin pois jotta sain vanhempiin kunnollisen hajuraon, he ovat rakastavia mutta myrkyllisiä ihmisiä valitettavasti....

Löysin kyseisen kirjan suomenkielisenä kuntani kirjastosta, menen varmaankin huomenna lainaamaan kirjan, jos en tänään jaksa raahautua (sijaitsee ihan asuntoni vieressä).

Olen aina ollut koulun suhteen, ja minulla kävi todella samankaltaisesti, eli täysi burn out tapahtui lukion aikana ja lopetin kesken...Lukiossa jos missä tämän keskiarvon ylläpitäminen on todella hankalaa, asetin itselleni epärealistisia tavoitteita.

Kiitos tsemppaamisesta. Syömishäiriö on ollut elämässäni 9-vuotiaasta asti ja sairaus, mikä on pirullisen hankala. Mutta on mahdollista vielä ajan kanssa päästää siitä irti, se on vain aina ollut ainut tapa purkaa ja kompensoida negatiivisia ajatuksia ja tunteita. Oli se sitten ylensyönti, oksentaminen tai hurjat paastoamiset...Olen käynyt molemmissa ääripäissä. Vielä 13 vuotiaana olin 10 kiloa ylipainoinen. Tänä vuonna 15 kiloa alipainoinen....

Halu elää ja parantua iski minuun kuin salama kirkkaalta taivaalta tänä juhannuksena, kun melkein kuolin syömishäiriöni vuoksi, lääkärien mukaan olin siis 2 viikon päässä sydänkohtauksesta.

Löysin rakkauden, ja se on pitänyt päätäni korkealla synkimpinäkin hetkinä, olen löytänyt ihmisen kenenkä kanssa haluan rakentaa elämäni, menemme kihloihin varmaankin muutaman vuoden sisään...se on jotain niin aitoa ja lämmintä mikä antaa elinvoimaa jos kaikki muut joet ovat kuivuneet.

Ehdottama kirjasi vaikuttaa äärimmäisen hyvältä! Olen aina ollut kiinnostunut buddhalaisuudesta, se uskonto on aidosti hyväksi. Minut kasvatettiin todella kristillisesti, piti rukoilla aina iltaisin etten joudu helvettiin jos kuolen nukkuessani, tämän vuoksi erosin kirkosta muuton yhteydessä ja ryhdyin nihilistiksi. Kaiken näköistä sitä ollaan koettu, vaikka todella olen vasta 18 kesäinen 🤔

Usein minua luullaan reilu kaksikymppiseksi, 15 vuotiaana 19 vuotiaaksi, olen psykologin mukaan äärimmäisen varttunut ikäisekseni, se on ainakin asia mistä voin olla ylpeä.

Onnea työnhakuun! Uskon että löydät itsellesi sopivan ja hyvän työpaikan, kuitenkin asialliselta ja todella lämpimältä ihmiseltä vaikutat. Ongelmat mielenterveydessä eivät koskaan ole este, vaan hidaste!!☺️

Ah! Onneksi on viikonloppu, ei tarvitse enempää viettää aikaa yksin ja voi rauhakseen nauttia synttäreitä kumppanin kanssa ja mennä perheen kera syömään.

Hei Nyhvero,

kiitos vastauksestasi! Toivottavasti sulla oli kiva viikonloppu!

Melkoinen tarina kyllä sinulla.
Hurjaa, että olet jo 9-vuotiaasta sairastanut syömishäiriötä, se on lähestulkoon käsittämätöntä. Miten vaikeaa onkaan silloin parantua, kun ei oikein edes tiedä muuta tapaa elää?!? 😮
Ja että muuttanut pois kotoa niin nuorena, en suurinpiirtein pysty edes kuvittelemaan millaista se on ollu sulle kasvaa nuoreksi aikuiseksi tuolla tavalla.

Mutta se mikä susta kyllä tulee kuva, on, että jos jotain todella päätät, niin sen teet, tai tuo taistelutahtosi tulee hyvin esille. Melkein että tahtosi on niin voimakas... mielesi on niin päämäärätietoinen päättäessään jotain, että kehosi ei pysy mukana. En tiedä onko tämä oikea tulkinta?

En tiedä oliko sulla vapautta valita… koska olit pieni lapsi, että ollut vain ainoa selviytymiskeino minkä olet tiennyt, tai mikä on sulle tarjoutunut. 😭

On upea juttu että tahdonvoimasi kääntyi elämisenhalun puolelle. Kammottavaa joutua tuollaiseen tilanteeseen noin nuorena, mutta vau miten vahva päätös, upeaa. Pienin askelin, kuulostaa todellakin että olet todella matkalla kohti paranemista, ja paaljon parempia aikoja. Varmasti tulee vaikeita osuuksia, mutta se, että olet päättänyt parantua, olet päättäny elää, se, että sulla on rakkaus ja poikaystäväsi… ne tulee auttaan sua aina eteenpäin. ☺️❤️☺️ Olet todella rohkea, ja olet vahva 🙂👍

Aa, hauska että innostuit tuosta kirjasta, ja että löysit sen suomenkielisenä! 🙂👍 🙂👍
jaksoitko jo laahustaa kirjastoon? Ehditkö jo lukea sitä? mitä pidit jos ehdit?

Voi apua tuo iltarukous !! Melko extreme kyllä... 😐
Onko sulla muuten ollut sisaruksia ollenkaan tukenasi, vai oletko ainoa lapsi?

***
Kiitos, työhaku tsempistä. Onglemani tuntuvat siis todella pieniltä verrattuna niihin kokemuksiin mitä sinä olet kokenut.
Olin jo ajatellut vaihtaa alaa… siis alkaa opiskelemaan jotain uutta alaa, tai ainakin testata, jos tykkäisin jostain muusta paremmin, mutta puhuin eilen äitini kanssa puhelimessa, ja en tiedä mikä minun on, mutta jos joku sanoo mulle että mun tarvis vain hakea töitä, koska tarvitsen toimeentulon, niin meen siitä ihan sekaisin ja sykkyrään ja kaikki katoaa. Siis, kun mulla on ihan täydellinen työnhaku lukko, ja olen tullut aivan umpikujaan tämän oman alani työhaku asian kanssa. Siis kaikki into on kadonnut omasta alasta. Ja haluaisin ikäänkuin uudelleen määritellä koko oman identiteettini, ja sen missä voin olla hyvä yms. Silloin kuin hain tätä yhtä työpaikkaa, ja oli katastrofi haastattelu, niin viikko sen jälkeen vielä olin aivan lamassa epäonnistumisesta, ja siitä että eivät valinneet mua, vaikka en olisi edes halunnut kyseiseen paikkaan. Osittain ahdistus oli sitä, että vaikuttivat niin työntekijöiden alistaja ja hyväksikäyttäjä toimistolta. Siis ongelma on se, että olen tosi hyvä, ja olen tosi menestynyt kaikesssa mitä olen tehnyt ja hyvä, mutta en pidä itse perus työstä tai perus työpaikoista, ja kukaan perus työnantaja ei arvosta taitojani. On turhauttavaa, koska olen rakentanut identiteettini sen varaan että olen tosi hyvä ja suoritan työtäni. Niin huomata se, että eipä perus työantaja arvosta tätä kokemusta ollenkaan. Siis sanoivat suoraan haastattelussa, että mun on aloitettava alusta…eikä ole ensimmäinen kerta. Ja mielikuvani on, että siihen vaikuttaa se, että olen nainen sukupuoleltani, että tulee tuon tyyppistä perustelematonta mökkyä niskaan kerta toisensa jälkeen. Anteeksi tämä vuodatus, ja tosiaan ongelmani on hyvin vähäpätöinen, mutta en vain pääse siitä eteenpäin, mutten tiedä auttaako tämä asiasta puhuminen asiaa, koska ongelmani on, että olen hyvin negatiivinen, herkkä ja itsekriittinen. Huoh, joten tämä on nyt taas olkapäilläni. Mietin siis koko ajan enemmän tai vähemmän paniikissa, että mitä ihmettä sitä tekisi. Näin nämä asiat menevät ylä- ja alamäkeä.

Tämä oli nyt taas tälläinen tyhmä viesti, kun olen niin allapäin.

***
Eilen olin siis tosi huonolla tuulella, kun kirjoitin tämän, mutta tänään olen innoissani. Aloin siis opiskella itsenäisesti koodausta! En tiedä onko siis jotain mistä tykkäisin pidemmän päälle, jo olenko liian "vanha" opiskelemaan uutta alaa, mutta toistaiseksi on ollut todella mielenkiintoista, ja olen tosi innostunut, vaikka ihan siis babysteps opiskelua. ☺️❤️
***

Tuo mottosi "Ongelmat mielenterveydessä eivät koskaan ole este, vaan hidaste!!” on aivan mahtava!! Toivottavasti sulla oli loistava viikonloppu, ja siis hyvää syntymäpäivää! 🙂🎂

Mutta toivon sinulle edelleen kaikkea hyvää ja voimia 🙂 Toivottavasti sulla on kiva viikon alku!

Hei!

Kävin tänään keuhkotähystyksessä....saattaa olla jotain vakavaa, selviää ensi kuun alussa.
Ja kait voisin luokitella itseni suhteellisen vahvaksi, kun tähän asti hengissä pysynyt. Ja se on todella rankkaa kyllä, kun syömishäiriö oli niin kauan ainut realiteettini todella kauan.
Ja ikinä ei ole liian myöhäistä mennä opiskelemaan, vaikka kuusikymppisenäkin voi suorittaa tutkinnon!!

Olen suhteellisen maassa...päivän vietto taas sairaalassa ei ole kovin mukavaa, mutta onneksi ystävä tuli pitämään seuraa. Ja raahauduin kirjastoon, en ole paljoa kerennyt lukea illanviettojen ja päivän kestävän krapulan vuoksi 😀

Lapsuus ei ollut maailman mukavin kokemus, kumpa olisin voinut elää sen kunnolla ja olla lapsi, mutta täytyi aikaisin aikuistua...

Harmitti todella paljon että vanhemmat ilmaantuivat perheillalliselle (mikä vietettiin synttärien kunniaksi) todella humalassa. Pelkäsin todella paljon että taas alkaa joku kunnon rähinä yleisellä paikalla, mutta onneksi mitään ei käynyt.

Sain piirtopöydän nyt käyttöön, eli edes jotain hieman mielekkäämpää tekemistä kuin sängyssä makaaminen.

Pelko jostain vakavammasta sairaudesta on viimeisen kahden päivän aikana lamauttanut minut täysin....En tiedä mitä pitäisi tehdä. Poikakaverikaan ei saa armeijassa nukutuksi kun hänkin on huolissaan..

Olen nähnyt painajaisiakin, olen joko ylensyönyt ja oksentanut tai ollut syömättä....tuntuu että mikään ei mene putkeen ja kauhean sekalainen, pelokas ja toivoton olo. Sydänkivut ja vastaavat vaivaamat edelleen. Koulukin mennyt päin puuta kun en masennuksen takia ole koulussa voinut käydä, saatika fyysisen olon.

Masennus on vain pahentunut, asioiden aikaansaamisessa kestää entistä pidempään ja olen paljon, paljon väsyneempi.

Itsetuhoisia ajatuksia on lisääntynyt, ja kuukausi pitäisi mukamas rauhassa tuloksia keuhkotähystyksestä venata.....

Mikä neuvoksi....olen niin pahassa jamassa että minua itseänikin jo kauhistuttaa.☹️

Hei Nyhvero,
Oletko siellä vielä?
Kuulostaa kurjalta ja hurjalta 😮
Miten voit?
Oletko vieläkin siis sairaalassa?

Toivottavasti voit jo paremmin.
Koita ottaa asiat pienin askelin.
Koita jaksaa ja koita levätä. Älä murehdi lukiota ollenkaan nyt, keskity pieniin juttuihin mitkä saisivat olosi hiukan paremmaksi. Voit ihan milloin vaan taas mennä opiskelemaan kunhan terveytesi paranee. Olet todella hyvä, oot sen jo moninkertaisesti todistanut, sun ei tarvi huolehtia siitä.
Terveytesi on tärkeintä. Hyvä että sait piirustuspöydän. Mitä aattelet miten voisit parantaa mielialaasi? Onko mitään mikä saisi paremmalle tuulelle? Vaikka esim komedia ohjelmat tai musiikki, jotain edes millä saisi ajan kulumaan? Voithan vielä jutella terapiakontaktillesi? Onko hän osannut ehdottaa jotain keinoja, ja mitä mieltä hän on tilanteestasi?

Anteeksi etten ole vastannut aikaisemmin.
Opiskelin koodausta netissä, ja olin siitä niin innostunut, ettei tullut käytyä täällä. Nyt tuli takapakki-päivä ja aloin kyseenalaistamaan, onko mitään järkeä siinä mitä teen. Itsekin olen nyt kääriytynyt peittojen alle masennusmykkyrään. Kiitos tuosta mitä sanoit, että 60-vuotiaanakin voi opiskella! ☺️❤️

Hei, toivon sinulle nyt täältä rauhaa ja lämpöä että jaksat keskittyä pieniin juttuihin ja mielialasi paranisi myös. Toivottavasti olet vielä täällä ja kirjoitat, tsemppiä sulle ja jaksamista