Hei!
Kiitos sekä Jardin Prive että Leijona 55, teidän ihanista viesteistä. ☺️❤️ Ootte molemma ollu mulla mielessä, ja olen koko viikonlopun ajatellut kirjoittaa.
Olin tänään ulkonä kävelyllä, mikä vaikutti tosi paljon ja positiivisesti mielialaan. Oon viimeiset päivät ollut paljon rauhallisempi sisältä päin fyysisesti, niin mielikin on voinut rauhoittua. Huomaan, että jos en mene ulos koko päivänä, mieliala on tosi levoton ja ei kovin asettunut. En yleensä halua mennä ulos, koska pelkään että edellisen työpaikan työkaverit tulevat vastaan, ja kun tarpeeksi kauan on sisällä ei enää halua lähteä ulos laisinkaan. En ole varmaan pariin viikkon mennyt yksin ulos. Oon ainoastaan illalla pimeässä mennyt mieheni kanssa joko kävelylle tai olemme hyppinyt hyppistä. Nyt oli ihana kävellä päivän paisteessa puistoissa ihan yksin. 🙂
Mulle kävi omituinen tapaus puistossa. Siellä istui puiston penkillä vanhempi mies joka tarvitsi apua johonkin, mutta puhui saksaa/italiaa, joten en ymmärtänyt. Pyysin yhtä ohikulkijaa, vanhaa naista (jolla oli ihana sheltti-koira) auttamaan, ja hän ymmärsi tietysti miestä ja selitti että miehellä on parkinsonin tauti ja tarvitsee jonkun auttamaan taluttamaan hänet kotiin, ja hän asuu noin parin korttelin päässä. Nainen ei aluksi halunnut lähteä mukaan, koska hänellä oli itsellään dementiaa sairastava mies kotona yksin, mutta lähti sitten onneksi myös auttamaan, ja talutimme lopulta miehen yhdessä kotiin ja hänen olohuoneeseen nojatuoliin istumaan. Ilmeisesti miehelle tulee välillä aivoissa motorinen katkos ja hän ei enää sen jälkeen pysty liikkumaan ilman apua.
Lähtiessämme, jo ulkona, tämä vanha nainen puheli minulle, että olet nuori, kannusti että nuorena on tehtävä asioita joista pitää (vaikken ollut kertonut itsestäni mitään), ja se on tärkeää, että hän nyt vanhana elää vain muistoillaan. Että päivänä minä hyvänä hänen oma kuntonsa voi olla yhtäkkiä huono, ja kertoi dementiaa sairastavasta miehestään.
En ole monenkaan paikallisen kanssa täällä jutellut noin extempore, joten tuo kokemus ja kohtaaminen tuntuu tosi tärkeälle. Oli kiva voida auttaa, ja samalla tulee selvemmäksi koko ajan, että asioita on tehtävä nyt eikä myöhemmin.
Mietityttänyt juuri tuo, ja tuntuu että tullut paljon vahvistusta sille, että todellakin sen seuraaminen, että tekee mistä pitää tai mistä haaveilee on oikea tie.
Mitä kirjoitat, Leijona55 että sulla on juna jo ohitse, että itsekin haaveilit samantapaisesta elämäntavasta, on mietityttänyt.
Toisaalta haluisin ajatella, että missä tahansa paikassa ja fyysisessä/henkisessä tilassa voi aina tehdä valintoja, jotka on enemmän siihen suuntaan miten itse haluaa elää. Ei sen tarvitse välttämättä olla maatila, se voi olla vaikka puutarha parvekkeella tai kasvilampuilla sisällä, tai kasvis/vegaaninen ruokavalio, jos niin haluaa. Tai pyrkimys minimalismiin, tai roskajätteen vähentämiseen (ajattelen nyt ulkoisia asioita mistä itse haaveilen, ja pidän tärkeänä).
Tiny house-liike on kiinnostanut hirveästi just sen takia, että se voi mahdollistaa sellaisten asioiden tekemistä mitkä muuten tuntuisi aivan mahdottomilta. Esim. asua omassa omakotitalossa ja että on puutarha ja voi kasvattaa omia vihanneksia osittain, ja toisaalta että voi elää ilman tai pienellä asuntolainalla, siinäkin tilanteessa että vuokrat nousevat tms. On vaan jotenkin viehättynyt siihen ajatukseen, että vähemmällä voi tulla toimeen, joka sitten toisaalta voi mahdollistaa muita asioita.
Munkaan mies ei ole mitenkään erityisen käytännöllinen, enkä itsekään ole mitenkään käytännöllinen, useimmat ihmiset nykypäivänä eivät varmaan ole, mutta on myös mahdollista oppia ja muuttua.
Mutta juu, pidin hyvin paljon viestistäsi Leijona55, että nyt suunnittelemaan, ja aloitinkin suunnittelemaan pientä taloa (koitan tehdä mahdollisimman pienen, muttei liian pienen) ja suunnitella kasvimaata, ja muita asioita. Myös pidän ajatuksestasi yrittämisestä. En ole vielä ollenkaan varma, mitä koittaisin lähteä tekemään, mutta tavallaan ajatus siitä että koittaa jättää paineet siitä että sen on oltava jotain hienoa josta saa paljon palkkaa, auttaa ahdistusta tulevaisuudesta.
Kiitos Jardin Prive, kun kirjoitit uudelleen. 🙂 Joo, mieheni oli nyt (pe-ma) viikonloppuna kotona, niin oli seuraa ainakin, ettei yksin. (me ollaan kyllä molemmat sellaisia ruudun tuijottaja nörttejä
) Ja juu, olemme nyt enemmän ja enemmän kallistuneet Suomeen muuton kannalle. Meillä olisi mahdollisuus asua tosi edullisesti, koska mun vanhemmilla on asunto kaupungissa joka on suurimman osan tyhjillään, koska ovat itse maalla. Toisaalta voisin suunnitella ja alkaa tehdä kasvimaata sinne maalle, ja suunnitella pientä mökkiä sinne. Siellä olisi tilaa. Ainoa huono puoli on että omalla alallani (ja mieheni myös) käytännössä suurin osa töistä on Helsingissä. Mutta jotenkin en enää haluaisi muuttaa Helsinkiin töihin. Siellä on niin kallista elinkustannukset, enkä oikein ajattele että haluaisin pitempään asua niin kaupunkimaisesti
tai yksiössä. Mutta jos saisin jonkun työpaikan, missä voisin olla, vanhempieni asuinkaupungista, voisimme tehdä paljonkin kaikenlaisia asioita, ja silloin myös tehdä puutarhaa yms. ja ainakin kesällä viljellä pienimuotoisesti jotain ja tehdä polttopuita. Se on hyvinkin mahdollista.
Vaikka asiat paperilla olisi näin, niin siihen on vielä matkaa, ainakin siltä tuntuu. Luultavasti jouluna ollaan muuttamassa, kun vain tehdään päätöksiä. 🙂
Ymmärrän tosi hyvin Leijona 55, mitä kuvailet että olet myös ulkomailla ja masentunut ja yksinäinen. Joka päivä pitäisi olla hirmu hyvä rutiini, ja pitää itsestä huolta ja pysyä positiivisena, ja silti yksinäisyys hiipii jostain suunnasta. Täälläkin puolitoista vuotta sitten kun olin ihan selkeästi masentunut ja menin työkkäriin, täällä on tosi kovat aktiivisus vaatimukset siitä että saisi työkkäriä, eivät ne mitenkään voi auttaa mielenterveyden kanssa, koska ei ole mitään yleistä sairasvakuutusta, tai mitään terveydenhoitajaa tms. tai ammattiliiton mitään tukea, Itse on koitettava selviytyä. En pystynyt tietenkään niitä aktiivisuus vaatimuksia täyttämään, joten en lopulta koskaan saanut sitä työkkäriäkään, tai mitään muutakaan apua 😋
Se on silti oma juttunsa, että vaikka olisi aika hyvällä mielellä, niin sitten kun joka päivä on vain yksin kotona, niin alkaa vaan mieliala madaltua. Tarvii vaan koittaa taistella sitä vastaan, ja vaikka ei aina ne rutiini asiat tunnu niin mielenkiintoiselta, niin jos niitä onnistuu tehdä, niinkuin vaikka mennä ulos tai siivota vähän, niin auttaa se ainakin vähän pääsemään eteenpäin. Ja aina voi aloittaa alusta.
Kiitos teille hirveesti viesteistä, lämmittää mieltä tosi paljon teidän viestit ja myös kirjoittaa asioista. 🙂
Voimia teille molemmille myös Jardin Prive ja Leijona 55, ja kaikille muillekin myös 🙂
Ja kivaa päivää teille.
🌻🙂🌻
(Ja juu, munkaan viestit ei todellakaan ole aina niin loppuunmietittyjä
joten toivon etten vahingossa loukkaa ketään)