Hei!
En tiedä, onko muita lääkärikammoisia kuin minä. Mua on aina pelottanut lääkärissä käynti ja varsinkin, jos joutuu riisumaan edes paidan puhumattakaan enemmästä. Tammi- helmikuussa olin viimeksi lääkärissä kaatumisen vuoksi. Silloin oli ns. oma lääkäri.
Heinäkuussa mulla on lääkäri mm. työarvion tiimoilta sekä masennuslääkkeen tarkastus. Osaksi koronan ja kesälomien takia taas on vieras lääkäri. Olen kyllä kuullut häntä kehuttavan. Mua kauhistuttaa puhua hänelle mm. mun masennuksesta, masennuksen pahenemisesta sekä hetkittäisistä itsetuhoajatuksista. Mulla on vanhat traumat aktivoituneet aivan kuin kävisin kaiken tuskan uudestaan läpi.
11 vuotta sitten äitini kuoli ja sairastuin ekan kerran masennukseen. Silloin mulla alkoi kolmen vuoden lääkäri-potilassuhde työterveyslääkärin kanssa. Hän osasi auttaa ja neuvoa. Niin sitten tyl loppui ja loppui myös hoitosuhde. Se on mielestäni kultaakin kalliimpaa, että kokee lääkärillä tulleen kuulluksi ja autetuksi.
Nyt kaksi vuotta isän kuoleman jälkeen yksi lääkäri totesi astman, toinen lääkärillä antoi masennuslääkityksen, kolmas lääkärillä vaihtoi masennuslääkityksen, neljäs lääkäri antoi lääkekuurin kipuun ja viides lääkäri määräsi jatkuvan lääkityksen uuteen vaivaan. Ja osaksi siksi, että asun alueella, jossa ns. oma lääkäri on vaihtunut puolen vuoden välein. Nyt korona vei täältä oma lääkäri -järjestelmän pois joko väliaikaisesti tai pysyvästi.
Lauantaina sain pahan närästyskohtauksen. Siinä suhteessa olen onnekas, että niitä tulee tosi harvoin. Yksi aikaisempi paha kohtaus tuli 9 vuotta sitten yövuorossa töissä, kun olin avioeron jälkeen muutenkin huonossa hapessa. Lauantaina mulla oli vain 1 Rennie, minkä pystyin ottamaan. Ei millään helpottanut. Tein omahoitoarvion, kun pelkäsin johtuvan sydämestä. Omahoitoarvion mukaan mun olisi pitänyt soittaa 112. No, enhän mä voi siihen soittaa. Soitin päivystykseen. En päässyt läpi, mutta siihen pystyin jättämään soittopyynnön. Sieltä miessairaanhoitaja soitti. Hän sanoi, ettei puhelimessa voi antaa arviota, johtuuko närästys sydämestä vai vatsasta. Hätätapauksessa sanoi, että silloin soittaa ambulanssi.
Hätäpäissä ja paniikissa soitin myös serkulle. Lapsiani en halunnut huolestuttaa. Serkku ehdotti kokeilemaan ruokasoodaa veden kanssa. Se auttoi jonkun ajan päästä. En halunnut edes uskoa närästyksen johtuvan sydämestä. Polte oli suussa ja rintalastan takana. Mulla ei ollut hiki, vaikka pahalta tuntuikin. En meinannut uskaltaa mennä nukkumaan, jos kuolisin.
Mua hirvitti pelkkä ajatus päivystykseen menosta ja varsinkin, jos olisin mennyt turhaan kuluttamaan terveydenhoidon resursseja. Sydänfilmiin, jos olisin joutunut, niin paita olisi pitänyt nostaa.
Helmikuussa, kun jouduin päivystykseen liukastumisen ja reiden revähtämisen takia. Mulla vilisi 10 vuoden takainen raiskauksen jälkeen käynti samassa paikassa. Se aiheutti sen, että lääkärin tutkiessa jalan vammaa. En antanut mieslääkärin koskea mun käsiin ja auttaa mua nousemaan kyykystä ylös. Tajusin sen siinä hetkellä. En vaan pystynyt tarttumaan sen käsiin. Enkä pystynyt sanomaan syytä siihen.
10 vuoden takainen raiskaus kummittelee vielä, vaikka sen muiston olen yrittänyt työntää pois. Nyt se estää mua hakeutumasta päivystykseen, koska se paikka tuo mieleen sen raiskauksen. Kuinka menin ja ilmoittauduin luukulle, että mut on raiskattu. Hoitajaa ja lääkäriä... Poliisien odottelua... ja sieltä tuli kaksi miespoliisia. Olisin voinut vajota maan alle. Sitten se tutkimus...karvojen nyppimiset ja paperin päällä tepastelut alasti. Mun mielestä raiskaajan pitäisi saada sama kohtelu.
Noista tuntemuksista pitäisi kai saada sanotuksi psykiatrisella. Nytkin olen sanonut liikaa. Häpeän tätä vuodatusta, mutten voi sille mitään.
Kuukauden vaihteessa menin kovien vatsakipujen takia lääkärille. Lääkäri oli "terroristin" näköinen. Mua pelotti jo valmiiksi. Lääkärin tutkiessa hoitopöydällä mun vatsaa. Hän laski vähän mun housuja alas. Siinä koin häivähdyksen jostain vanhasta takaumasta. Ihme on, kun uskalsin tarttua lääkärin ojennettuun käteen, jotta pääsin ylös. Sain lääkityksen paksusuolen tulehdukseen. Labraan menin seuraavana päivänä. Mulle ilmeni sitten myös diabetes. Diabeteshoitaja peruutti huhtikuussa ajan koronan takia. Nyt uutta aika on lokakuun lopussa. Tuntuu, että se on vihoviimeinen sairaus, mitä olisin kohdalleni halunnut. Ei riitä, että psyyke on multa hajonnut. Mun fysiikka pettää mut pala palalta, enkä tahdo jaksaa.
Viime viikkoinen psyk.hoitajan kanssa puhuminen oli ettei puhelimitse. Sain mä jotain sanotuksi. Sanoin myös, että vaikeaa on puhelimessa kommunikointi. Perjantaina tapaaminen on kasvotusten maskit kasvoilla. Täytyy olla vaan itkemättä. Sitten menee hyvin.
Voi tätä elämää! Maanantaina oli psykiatrian poliklinikalla hoitajan kanssa juttusilla. Ennen puolta kuuta on lääkärin kanssa palaveri toivottavasti, koska sitten vaihtuu lääkäri. Kerkesin mä kerran näkemään tämän tänhetkisen. Maanantaina oli puhetta, mulla on oikeus psykoterapiaan. Se on vaan, miten sen työttömänä pystyn maksamaan.
Perjantaina mulla oli se diabeteshoitaja ja sain mittarin sokereiden mittaukseen. Olen hiukka sekaisin.
Hei Pala Lasia,
onko sinulla mahdollisuutta saada Kelalta tukea tuohon psykoterapiaan? Jos ei, niin on lyhytterapiavaihtoehtokin, jossa kai enemmän teemakeskeisesti (kuvittelen, en ole sellaisessa ollut) pohditaan ratkaisuja eri tilanteisiin, jotka olleet tai on vaikeita.
Täällä muutettu systeemiä, dbhoitaja aluellisesti nimetty, omalla kohdalla kuulostaa olevan että 200 ihmisen paperipino hänen käsiteltävä ennenkuin ottaa yhteyttä. Olen joutunut ottamaan siihen hänen nroon, jossa joka kerta ollut joku tuuraamaassa (kesäloma, sairasloma....) eli en tiedä eteneekö oma tilanne. Unirytmi täysin kateissa ollut pitkään, ruoka ei maistu, lenkkeillä ei jaksa eikä liikenteeseen uskalla kun olo päässä kuin humalatilaa...
Kysyin lääkäriltä soittoaikaa kysyäkseni kunnon rohtoa noihin öihin, oleminen alkaa olla aika sietämätöntä.
Miten sulla on syksy mennyt? Tai olen nyt nämä viimeajan viestit sulta lukenut, niiden sisällön tiedän. Voi kun löytäisit hyvän terapeutin eikä rahasta tulisi ongelma!
Ihanaa, kiitos keskustelua! Tuli tarpeeseen sun viesti. Harmi on, jos sulla on vaikeuksia päästä db-hoitajalle. Toivottavasti saat apuja yöuneen.
Kyllä mulla on mahdollista päästä Kelan tukemaan psykoterapiaan, koska edellisestä on jo 7 vuotta. 5 vuotta täytyy olla aikaa edelliseen. Se vaan on, ettei mulla ole välttämättä varaa työmarkkina- ja toimeentulotuella psykoterapiaa maksella. Psyk.sh oli sitä mieltä, että toimeentulotukiasiakkaana kunta voi lähteä tukemaan.
Tänään mulla oli neljäs kerta psyk.hoitajalla. Hoitoneuvottelu psykiatrin kanssa on vasta joulukuussa. Siinä tulee taas joku tuntematon. Ekassa hoitoneuvottelussa oleva lääkäri on erikoistuva ja lopettaa ensi viikon jälkeen. No hoitoneuvottelussa on psyk.hoitaja mukana, joka on nyt jo vähän tutumpi.
Eilen kävin Kannassa lukemassa, mitä db-hoitaja oli viikko sitten olevasta tapaamisesta kirjoittanut. Samalla vilkaisin reseptejä. Huomasin, että lääkäri oli maanantaina määrännyt verenpainelääkkeeseen annostusta lisää ja kolesterolilääkkeen. Eilen oli jo torstai, enkä tiennyt asiasta mitään. Soitin terveysasemalle vastaajaan. Sieltä soitettiin takaisin ja sanottiin, että olipa hyvä, kun soitin. Yleensä lääkäri laittaa hoitajan soittamaan. Nyt lääkäri laittoi kirjeen, joka tuli tänään. Tänään olen sitten apteekissa käynyt. Tätä lääkäriä en ole henkilökohtaisesti tavannut. Hän on pari kertaa ollut ääni puhelimessa ja määrännyt viime aikaiset lääkkeet. Ensi vuoden puolella mulla pitäisi olla lääkärissä käynti, jos on uskominen lääkärin kirjoituksiin Kannassa. En tiedä, uskaltaako toivoa tätä lääkäriä vai osoittautuuko kauhistukseksi.
No, olen innostunut pitkästä aikaa neulomaan. Se saa ajatukset muualle. Olen neulonut lapasia ja sukkia. Sitten tyttäreni ilmoitti sunnuntaina, että mummun pienestä 1,5 vuotiaasta tulee isosisko kesällä. Tavallaan olen iloinen. Samalla olen huolestunut ja toivon, että pikkuperhe muuttaisi takaisin tänne päin. Musta ei ole mitään apua heille täällä kaukana.
Hei
Eilen mulla oli Tyksiin aika keuhko- ja sydänpoliklinikalle uniapneaan liittyen. Mulla oli hoitajalle meno ennen lääkäriä. Hoitajalla sain sisäisen paniikkikohtauksen. Hoitaja alkoi mittaamaan mun verenpainetta. Samalla hetkellä ovi takana avautuu ja miespuolinen hoitajaopiskelija tulee sisään. Mun sydän hyppäsi kurkkuun. Mulle tuli pakenereaktio. Mun verenpaine oli sillä hetkellä 166/116. Hoitaja ihmetteli lukemaa. Sanoin, että sydän hyppäsi kurkkuun. En voinut sanoa ääneen, että pelkäsin, kun mies tuli takaa sisään. Olisin mä hoitajalle sen voinut sanoa, mutta en sen miehen kuullen. Mulle toi reaktio tuli ihan puskista. Siitä sitten lääkärille. Oli kyllä erikoinen kokemus, kun molemmilla on maski päällä. Olisin heti saanut vehkeen mukaan, mutta haluan henkilökohtaisen opastuksen, jossa pääsee kokeilemaan eri maskityyppejä. Se on sitten ensi helmikuussa. Lääkäri ei sanonut määräävänsä mulle mitään lääkettä. Kannasta luin sitten illalla, että oli määrännyt mulle nenäsumutteen. Mä en kestä enää yhtään lääkettä lisää. Vaikeaa on muistaa ottaa tämänhetkisiäkin. Eilen aamulla unohdin ottaa diabeteslääkkeen aamupuuron jälkeen. Tabletti odotti mua pöydällä, kun tulin Tyksistä kotiin. Nyt ei mene oikein mikään putkeen.
No ehkä vähitellen, tai kuin ennen sanottiin, hiljaa, hyvä tulee. Inhimillistä tuo jos joku tbl jää ottamatta, itekin huomaan joskus aamun tyroksiinin jääneen ottamatta. Nyt viime aikoina olen joutunut nappaamaan öisin kipulääkettä liikaakin.
Toivottavasti löydät sulle sopivan terapeutin. Nuo menneiden vaikutukset ei ole mukavia kokea, puhuit paniikista jossain aiemmassakkn viestissä.
Marraskuukin kääntynyt jo jälkimmäiselle puoliskolle. Ja korona jyllää siellä sun täällä enemmän ja vähemmän. Koitetaan jaksaa vaikka vaikeitakin vaiheita välillä.
Minkälaista on se musiikki, joka antaa sulle voimia?
Kiitos keskustelua vastauksesta! Toivottavasti saat sun kivut rauhoitettua. Sama vika täällä.
Kyllä musiikki on tärkeää. Tällä hetkellä nautin uudesta Vain elämää -kaudesta. Lempparimusiikkia on kuunnella 80-luvun musiikkia eli omaa nuoruuden musiikkia. Sitten, kun haluan muistella pikkusiskoa, silloin kuuntelen tai katson elokuvaa Dirty Dancing. Tällä hetkellä yksi voimaa antava laulaja on Mikko Harju. Melodiat on lempeitä ja sanat kolahtaa.
Nyt ruokaa tehdessä löysin uuden kappaleen: Lasgo: Cry
- Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 12 kuukautta sitten. Syy: Lisäys
Ihmissuhderomantiikkaa... tuo laulu, jonka löysit. Kaunista kaipausta.
Vain elämää -ohjelman ihmiset on kyllä avanneet tuntemuksia. Tuota samaa voisiko kokea, jos ihmiset ohjelmaan kutsuttuja olisivat klassisen musiikin ihmisiä?
keskustelua kirjoitti:
Ihmissuhderomantiikkaa... tuo laulu, jonka löysit. Kaunista kaipausta.Vain elämää -ohjelman ihmiset on kyllä avanneet tuntemuksia. Tuota samaa voisiko kokea, jos ihmiset ohjelmaan kutsuttuja olisivat klassisen musiikin ihmisiä?
Ei huono idea.
Olen niin väsynyt. Kaksi viikkoa sitten mulla oli paksusuolen tähystys. Jännitin sitä hirveesti. Lääkäri ja hoitaja olivat rauhallisia ja kannustavia. Se meni paremmin kuin minä pelkäsin. Nyt odotan mahdollisia tuloksia.
Tänään mulla oli psykiatrian poliklinikalla hoitoneuvottelu lääkärin ja hoitajan kanssa. Jännitin sitä ja sain etukäteen paniikkia asiasta. Lääkäri oli uusi erikoistuva. Hoitaja oli sama, mikä nyt kolme kuukautta on ollutkin. Sain sanotuksi lääkärikammosta ääneen. Tämä lääkäri on toukokuulle asti. Hoitaja vaihtuu. Vähän hirvittää tai ei niin vähääkään. Luulin, että mut heitetään kuin nalli kalliolle. Tosiasia on, että haluan saada hyvän olon joskus takaisin.
Huomenna Walttiin työttömän terveystarkastukseen. Viime aikoina olen ollut suurennuslasin alla. Huomisessa kootaan mun terveysongelmat yhteen. Tuleekohan musta enää ehjää?
pala lasia kirjoitti:
Olen niin väsynyt. Kaksi viikkoa sitten mulla oli paksusuolen tähystys. Jännitin sitä hirveesti. Lääkäri ja hoitaja olivat rauhallisia ja kannustavia. Se meni paremmin kuin minä pelkäsin. Nyt odotan mahdollisia tuloksia.
Toivotaan parasta 👍
Tänään mulla oli psykiatrian poliklinikalla hoitoneuvottelu lääkärin ja hoitajan kanssa. Jännitin sitä ja sain etukäteen paniikkia asiasta. Lääkäri oli uusi erikoistuva. Hoitaja oli sama, mikä nyt kolme kuukautta on ollutkin. Sain sanotuksi lääkärikammosta ääneen. Tämä lääkäri on toukokuulle asti. Hoitaja vaihtuu. Vähän hirvittää tai ei niin vähääkään. Luulin, että mut heitetään kuin nalli kalliolle. Tosiasia on, että haluan saada hyvän olon joskus takaisin.
Voi tätä vaihtuvuutta 🙁 mikään muu ei nykyään ole pysyvää kuin muutos!
Huomenna Walttiin työttömän terveystarkastukseen. Viime aikoina olen ollut suurennuslasin alla. Huomisessa kootaan mun terveysongelmat yhteen. Tuleekohan musta enää ehjää?
Tätä en tiennytkään. Työttömien terveydelläkö on nykyään väliä?!
😒😒
Tämä onkin eka kerta, kun se olisi ollut. Se meinaan peruuntui. Työmarkkinatuella olen ollut jo yli 400 päivää. Kyseinen hoitaja, jolle olisin mennyt, niin soittaa myöhemmin mulle uuden ajan. On joko itse sairastunut tai joutunut karanteeniin tai jotain. Tämä on eka kerta kahdeksaan vuoteen, kun olen pääsemässä työttömien terveystarkastukseen. Siinä kootaan mun terveysongelmat yhteen, jos on uskominen Voimalan ihmistä. Tämä kai liittyy siihen, kun vastuu työttömistä siirtyy kunnille. Periaatteessa olen ollut 8 vuotta työtön. Mitä nyt opiskelin tradenomiksi. Puoli vuotta olin töissä terveysaseman infossa. Käynyt 5 kuukauden myynti- ja asiakaspalvelukoulutuksen.
Sitä, kun työn ohella menetti työterveyshuollon, on mennyt huonompaan suuntaan. No nyt koronan takia kaikki on sekaisin. Oli se eilen hoitoneuvottelussa outoa, kun kaikilla kolmella on maski päällä.
Niin, työttömänä joutuu - on joutunut - olemaan oman onnensa nojassa aikakausia. Työterveyden huolto on nimensä mukaisesti terveiden huoltoa. Sairaat tilapäiset lyhytaikaiset jäävät paitsi siitä. Ei kun jonottamaan julkiseen terveysarvauskeskukseen...
On tämä kummaa aikaa. Naamaria joutuu pitämään kaikkialla. Joku voi kokea olevan enemmän suojassa kun ei tarvitse näyttää kuin silmät.
keskustelua kirjoitti:
Niin, työttömänä joutuu - on joutunut - olemaan oman onnensa nojassa aikakausia. Työterveyden huolto on nimensä mukaisesti terveiden huoltoa. Sairaat tilapäiset lyhytaikaiset jäävät paitsi siitä. Ei kun jonottamaan julkiseen terveysarvauskeskukseen...On tämä kummaa aikaa. Naamaria joutuu pitämään kaikkialla. Joku voi kokea olevan enemmän suojassa kun ei tarvitse näyttää kuin silmät.
Työttömänä on todellaan oman onnen ojassa. Terveyskeskus on arvauskeskus, kyllä.
Tuli luettua psykiatrisen diagnoosia. Se vaan kun mulla ei oikein kemiat toiminut lääkärin kanssa. Silloin kun mua oikein ahdistaa, niinkuin hoitopalaverissa ahdisti. Päästin suusta hyvätuulisen vitsin. Puhuin myös lapsenlapsestani iloisesti. En ollut kyllä kauhean vaikuttunut lääkärikohtaamisesta. Osaksi mua häiritsi, että lääkäri on mun esikoista nuorempi. Enkä tainnut antaa kauhean hyvää kuvaa itsestäni. Olin oma jännittynyt itseni. Paikoitellen olen jopa sosiaalinen tai jopa estynyt.
Pahoilta kuulostaa, että mulla on epävakaa persoonallisuus, estynyt persoonallisuus sekä vaativa persoonallisuus. Kukaan meidän äidin lapsista ei voi olla normaali. Eikä toistuvat raiskaukset auta asiaa. Eikä siskon raaka murha.
Saan mä sentään uuden hoitajan. Sekä toivottavasti pääsen alkuvuodesta mielialahäiriltyöryhmän tarjoama ryhmäkuntoutus. Siihen on haastattelu. Siihen otetaan maksimissaan 6 hlöä.