Kiitos, hyvää joulua sulle myös keskustelua.

En jaksa tätä tautia - en pysty olemaan yskimättä niin kauaa että nukahtaisin. Jos yritän olla yskimättä, tuntuu että tukehdun - jos hengitän yhtään syvempään, yskä ja tukehtumisen tunne palaa. Kokeillaan höyryhengitystä, jos se ei auta niin tästä taitaa tulla uneton yö.

Höyry auttoi, olisi ehkä ollut fiksua tehdä aamulla vielä toinen satsi. Mutta sain kuitenkin kuutisen tuntia unta, joten ehkä se riittää. Pelkään että mummo yrittää taas udella lapsettomuudestani. Varmaan hänellä on ystävälliset tarkoitusperät, tai varmaan hän ei niin tekisi jos tietäisi että koen sen ikäväksi - ehkä hän ajattelee että myös minulle olisi hyväksi jos olisi perhe, mutta on ahdistavaa kuulla hänen muistutteluaan siitä että liian pitkään ei kannata odottaa. En halua - juuri nyt tuntuu siltä etten uskalla, tai voi - puhua lapsettomuudesta.

Otin verhot alas - pitäisi lyhentää niitä joululomalla. Lähtöstressi. Kaadoin teetä sohvalle, onneksi en paljoa ja se oli niin laimeaa että väri tuskin näkyy.

Hei soroppi. Ja Hyvää Joulua ja Uuutta Vuotta. Sinulla oli yskä, ja otit esille Mummisi kannan lapsettomuuteesi. Itse kärsin aikanani lapsettomuudesta, ja siihen liittyvistä traumoista ja tunne vajaavaisuuksista, joita perusteltiin sillä ettei minulla ole lapsia. Silloin saatoin suuttua aivan mahdottomista pikku tuntemuksistani ja syyttää niistä muita, liittyen kuukautiskiertooni, joka oli siitä syystä tosiaan hurja, mutta en antanut sen lannistaa itseäni.

Hyvä, ettet antanut sen lannistaa Pikemiten.

Sulle Soroppi, oletko kokeillut Carmolis-tippoja? niitä on varmaan tavan kaupassakin, ei tarvi apteekkiin asti mennä niiden takia. Mulla tapana sokeripalaan tiputtaa aika reilusti tipauksia(20) , auttaapahan reilummin. Se on kai melekin ennaltaehkäiseväkin, jos ei ole vielä tauti päälla vaan tunne sen tulosta.

Jaksetaan.....................

Huomenta, Soroppi! Miten on lomasi mennyt? Kuinka pitkään olet Suomessa ja milloin palaat takaisin kotiin?

Täällä on sää pari astetta pakkasella ja vähän sataa lunta taivaalta. Näin sen katulampun valossa. Oon ajatellut pyykätä tänään. Pakkasin jo pyykit pussiin ja etsin pesuaineet... Menin illalla ajoissa nukkumaan, jo puoli kymmenen aikoihin. Mulla oli niin huono olo psyykkisesti, että kun soitin jo toista kertaa päivystykseen, sain ohjeen ottaa iltalääkkeet normaalia aikaisemmin ja mennä sitten nukkumaan. Nyt sitten nousin ennen kuutta. - Voi olla, että joudun menemään takaisin sänkyyn olo on huono.

Toivon sinulle tervehtymistä ja hyvää vuodenvaihdetta!

Minäkin odottelen kysymyksiä lapsettomuudesta, kun suku tulee loppiaisena. Minusta hauska kysymys on, että olenko tietoisesti lapseton?? Siis häh, vissiin olen, koska jos mulla olisi lapsia, kai sen tietäisin ja toisinpäin, kun ei ole lapsia, senkin hyvin tiedän.

Täällä pakkasta 24 astetta ja tämä päivä on lähes vapaa.Hoidan poroja ja huomenna olen taas tonttuna.

Mulle taas tehdään raskaustestejä, kun ei uskota sanaani. Viimeks tehtiin kesällä.

Harmi että olet kipeä. Toivottavasti parannut nopeesti.

Hei, Soroppi. Miten joulu meni? Olitko vielä flunssainen? Aiotko viettää Suomessa Uuden vuoden?

Mulla on perheen kanssa ongelmia. Tai sitten perheellä mun kanssa.

Hyvää vuoden vaihdetta!

Hei kaikki! Yskä on jo vähenemään päin, mutta vielä on ääni hukassa aamuisin. En ole oikein saanut unirytmiä käännettyä suomalaiseen aikaan, joten aamuisin nukuttaa pitkään - eikä se sinänsä haittaa.

Joulu meni melko mukavasti (ei lapsettomuus-kysymyksiä, mummolla taisi olla akuutimpeja huolia) lukuunottamatta sitä että isä on ollut humalassa harva se päivä. Ei se mitään kenellekään tee, kunhan juo ja (iltaisin) mököttää. Silti se ahdistaa, ja itseä ärsyttää kun en pysty suhtautumaan asiaan neutraalisti - se vitsailu vain tuntuu niin tyhmältä, tai olen niin ärsyyntynyt (tai häpeissäni) hänen juomisestaan.

Tehdään äitin kanssa palapeliä tai pelataan Trivial pursuitia, poikakaverin kanssa katsotaan sarjoja ja ulkoilutetaan koiraa. Aloitin pari yötä sitten hyvän kirjan, kun ei sattunut nukuttamaan. Eilen kävimme lumisella kävely- ja makkaranpaistoretkellä. Suomesta lähdetään pois heti uuden vuoden jälkeen, paria kaveria pitäisi nähdä ennen sitä.

Minä olen juonut nyt joulun aikana - ja yleensäkin - miestä enemmän. Viskiä meni Irich Coffeena ja paljaana, ja viiniä risotossa ja juomana... Nyt voisin pitää taukoa juomisessa... joko pääsiäiseen, vappuun tai ihan juhannuksen asti. Olen viimeksi ennen joulua ottanut viiniä juhannuksena. Silloin tuli raja ylitettyä jonkin verran (silloin aamuun mennessä krapula oli jo poissa), ja sen seurauksena päätinkin pitää taukoa.

Miten määritetään alkoholiongelma? En halua sitä itselleni...

Hei soroppi.

Kiva kuin viihdyit suomessa. Ehkä yskäsikin helpottaa, kuin olet levännyt tarpeeksi. Menettekö lentokoneella takaisin?

soroppi kirjoitti:
Kiitos huolenpidosta, olen ehdottoman samaa mieltä auttamismahdollisuuksien rajallisuuden ja vastuiden suhteen, ja voi olla että olet oikeassa myös siinä että liiallista vastuuta ottamalla ja asioita toisten puolesta liikaa järjestämällä teen ystävälleni karhunpalveluksen - mutta en ole ihan valmis uskomaan että ihmiset heittäytyvät tietoisesti uhrin/lapsen asemaan. Ehkä kyse on enemmän siitä, että se aikuisuuden (mitä se sitten pitääkään sisällään - itsetuntemusta ja -luottamusta, ehkä myös itsemyötätuntoa) kehittyminen on jäänyt joiltain osin ohueksi, ja siitä johtuu että ihmisten on vaikeaa seisoa omin jaloin. Mulle luonnollinen reaktio siinä vaiheessa on yrittää auttaa, ja toivoa että välittämällä ja tukemalla (niissä rajoissa kuin pystyn tai jaksan) voin auttaa jos en suoraan niiden ominaisuuksien kehittymistä, niin ainakin edesauttaa sellaisen turvallisen ympäristön luomista, missä se kehitys on mahdollista. Tämä sanottuna, vaikuttaa siltä että ystävärintamalla on asiat paremmin, tai sitten olen oppinut huolehtimaan rajoistani sen suhteen paremmin.

Juu, se on totta, että haluttomuudelle tai kyvyttömyydelle ottaa vastuuta itsestään ja omista valinnoistaan on varmasti syynsä. Aikuisena kuitenkin jokaisella on mahdollisuus valita, mihin suuntaan haluaa kulkea. Tosiasia on, että kaikki eivät halua kulkea parantumisen suuntaan, koska se edellyttää vastuun ottamista omista toiminta- ja ajattelutavoista ja sitä, että on halukas muuttamaan niitä. Ihmiset, ketkä on omasta mielestään vaan uhreja eikä voi tilanteelleen mitään, vetää puoleensa ihmisiä, jotka taasen on ylivastuullisia ja kokee, että omalle vastuulle kuuluu kantaa sitä toistakin.

Itse just mietin sitä, että oon koko elämäni ajan eri yhteyksissä päätynyt jollain tavoin lattiamatoksi: kaikkien paskahommien tekijäksi, kaiken vastuun kantajaksi ja toisten hyväksikäyttämäksi. Tilanne vituttaa erittäin paljon, ja etenkin se, että olen taas päätynyt yhdellä elämän osa-alueella sellaiseen suhteeseen. Vielä enempi vituttaa se, että tästä tilanteesta tuskin on muuta tietä ulos kuin se, että suostun itse muuttamaan omia toimintatapojani. En MINÄ haluaisi muuttua!! Miksei sen sijaan ne ihmiset voisi muuttua, kellä on taipumus käyttää toisia hyväkseen ja kaataa omat vastuut mun päälle!! Samalla kumminki tiedän, että jos jään uhriksi, tämä paska vaan jatkuu ja jatkuu. Kai on pakko myöntää, että itse toimin tavalla, joka vetää puoleensa henkilöitä, joilla on taipumus käyttää toisia ihmisiä omien tavoitteidensa saavuttamiseen.

Tarkoitin sanoa, että on totta, että minulla todellakin on elämänhistoriassani hyvät syyt siihen, minkä tähden pelkään ihmisiä ja alistun. Mutta aikuisena on kuitenkin minun valintani, jäänkö uhriksi vai lähdenkö kulkemaan muutoksen suuntaan. Jos en halua muutosta, ei mikään apu tai hoito voi auttaa. Toinen ihminen ei voi minua kantaa tai minun elämääni elää. Ja jos joku suostuisikin sellaiseen, niin kuinka paljon siinä itse menettäisin! Vaikka se nyt tuntuisikin niin houkuttelevalta, että saisi olla vaan lapsi tai uhri eikä tarttis ottaa vastuuta omista valinnoista... miten paljon menettäisi, jos jäisi semmoiseen identiteettiin, että olen niin kipeä, niin rikki, en voi sitä enkä tätä jne. Hirveän monet asiat jäis tekemättä ja kokematta!!

Hienoa, että sait lomaa pidettyä. Saitko lepoa? Toivottavasti tauti on jo ohi. Mäkin koin joulun vapaapäivät rentouttavina, vaikka olin vanhempien luona ja vaikka töistä oli vapaata vaan ne kolme päivää. Mutta huomenna on taas pyhä, ja ensi viikollakin vaan 4 työpäivää. 😊 Jokainen vapaapäivä on kyllä todella tarpeen... Harmittaa vaan, että mulla on upouudet sukset eikä lumen lunta missään.

Samoin tsemppiä harjoitteluun ja hyvä kuulla, että se hurjan pitkä "lenkki" meni hyvin! Kiinnostavaa kuulla tuollaisesta rytmityksestä: kevyempi ja raskaampi viikko! Ei mulla oo koskaan käynyt mielessäkään sellainen. On vaan treenipäiviä ja sitten niitä enemmän tai vähemmän lepopäiviä. En kovin paljon kuuntele olotiloja.

En tiedä vielä siitä puolimaratonista. Kattoo keväällä sitten, vieläkö se tuntuu hyvältä ajatukselta. En oo koskaan ollu halukas lähtemään mihinkään juoksutapahtumiin. Tuntuu ahdistavalta semmoisessa väenpaljoudessa juosta. Mutta toisaalta olisihan se yhdenlainen saavutus ja ihan kiva saada sellainen "virallinen" aika. Täysmaratonista en haaveile; niin suurta intoa ei juoksemiseen ole ja sen verran paljon ongelmia jalkojen kanssa, että tuskin olisi realistista. Onko sulla hyvät lenkkimaastot nykyisillä kotiseuduillasi?

Hei kaikki! Täällä junaillaan seuraavaa kohdetta kohti, saa nähdä onko siellä vielä lunta. Ollaan kaverin luona vielä yksi yö ennen paluumatkaa. Pikemiten, pääsen perille lentämättä - teen mieluummin niin, vaikka matka-aikaa se pidentää.

Varmaan alkoholiongelman määritelmään kuuluu jotain sellaista, että  juominen on jollain tavalla säännöllistä tai että siitä on sosiaalisia haittoja itselle tai läheisille. JP, jos asia huolettaa, varmaan netistä löytyy jotain alkoholin kulusmääriä (annosta/viikossa tai kuukaudessa) joita yleisesti pidetään riskirajoina. Olen itselläni pitänyt varoittavana merkkinä, jos huomaan että alkoholin käytön motiivina on ahdistuksen lieventäminen tai se, että hiprakassa/humalassa on helpompi olla kuin selvinpäin. (Musta vaikuttaa siltä, että isällä se on pääasiallinen rentoutumisen muoto, minkä seurauksena se ei oikein osaa olla lomalla ilman että se juo.)

Joie, tuosta näkökulmasta ymmärrän hyvin asenteesi! Olet kyllä ihan oikeassa sen suhteen, että uhrin asemaan juuttuminen voi estää monta hyvää kokemusta. Siitä ulos astuminen vaatii rohkeutta - samoin kuin sen myöntäminen, että aikuisena ihmisenä voi olla vastuussa vain itsessään tapahtuvista muutoksista. Mä olen ehkä ollut onnekas siinä, että kohdalleni ei ole sattunut kovinkaan paljoa kiltteyttäni hyödyntäviä ihmissuhteita, tai ainakin siitä että olen onnistunut luopumaan/irrottautumaan niistä jotka tuntuvat (pitkällä aikavälillä) enemmän ottavan kuin antavan. Kovasti tsemppiä sulle tilanteesi muuttamiseen!

Mä vedin tänään kilarit sukulaisiin liittyen, ja jouduin taas kerran toteamaan että viha on tunne jota en oikein osaa tuntea/käsitellä. Samalla kun suututtaa, tuntuu siltä että pitäisi ymmärtää ihmistä jonka toiminta aiheuttaa minussa suuttumusta, ja koska sen myös joltakin kantilta pystyy ymmärtämään, tuntuu myös siltä että vihastuminen on jollain tapaa epäreilua tai väärin, vaikka se ei varmaan paikkaansa pidäkään.

Viha, tuo normaalien ihmisten ylellisyys. On tervettä suuttua välillä, mutta sairasta käydä keneenkään käsiksi suutuspäissään. Sama juttu kuin itkemisen kanssa, on tervettä itkeä välillä. Suuttuminen ja itkeminen ovat sukua toisillensa, ne eivät viihdy minun persoonassani. 😀

Mulle taas itkeminen on hyvin luonteva reaktio (tai ainakin itku tulee herkästi, eikä siitä yleensä sen pahemmin maailma muutu), mutta suuttumista olen oikeastaan alkanut kokea vasta viime vuosina - ainakin jos ärsyyntymistä ei lasketa. Mun suuttumus kohdistuu useammin asioihin tai toisten tekemisiin kuin (muihin) ihmisiin yleensä. Ehkä viha voi toimia hyvänäkin moottorina, jos se saa aikaan sisuuntumista ja halua muuttaa jotain, mutta aika varovainen olen sitä ilmaisemaan.