Ystävällä oli eilen isot juhlat. Olo on yllättävän hyvä, joskin aika väsynyt. Kävimme rääppiäisissä syömässä eilisiä tähteitä (juhlapaikka oli siivottu jo aamulla, eli auttamaan emme ehtineet), lähtiessä työnnettiin vielä oluet käteen. Juna kotiinpäin lähtee keskellä yöllä, joten olemme hotellissa vielä tämän päivän. Kallista, mutta ehkä se ettei tarvitse kuluttaa päivää raahaten rinkkaa ympäri kaupunkia on sen arvoista.
Eilen ja tänään eivät ole olleet helppoja päiviä. Vaikka on paljon tekemistä, vaikka pitäisi pystyä paljoon ja olla koko ajan menossa, heti kun pysähtyy... tulee tunne että ei vaan pysty. Että katastrofin ainekset on ilmassa ja se leijuu pään päällä ja vain odottaa tapahtumistaan. Olo tuntuu masentuneelta ja itseinhoiselta, ei yhtään sellaiselta millaisena olen oppinut itseni tuntemaan. Vähän niin kuin en olisi minä silloin kun olen masentunut, tai kuin seuraisin tilannetta en ihan täysin omista nahoistani, vaan hieman kehoni ulkopuolelta. Vastoinkäymisten sietokyky on nolla, paniikkikohtaustelin eilen näennäisesti pikkuasioista. Tänään paniikkikohtausta ei tullut (ei saanut tulla, koska olin vastuussa omasta ja toisten turvallisuudesta eksyiltyämme päiväretkellä ja harhaillessamne jyrkänteillä), mutta olo oli kamala. En osaa tätä kollektiivista syyllisyyttä tai vastuunkantoa, jos jokin menee pieleen tuntuu aina että se olen minä jonka olisi pitänyt pystyä estämään se. Mulla on ruoanlaittovuoro (niitä ei määrätä mitenkään virallisesti mutta käytännössä menee niin että se jolla on selkein visio tai eniten kokemusta ruokalajista ottaa ohjat käsiinsä) joten pitää ruveta vääntämään pitsataikinaa.
Ikävä kuulla, että tuntemuksesi ovat olleet ikäviä. Monet asiat vaikuttavat tukalaan oloon. Kun tarpeeksi kertyy taakkaa niin mikään ei tunnu hyvältä ja kestää aikansa palautua normaaliin olotilaan.
Olemme täällä maalla olleet jo pidempään. Vain välillä käyneet kaupunkikodissa ja kaupoilla. Täällä luonnon rauhassa sielu lepää. Eilen kuultiin naapurilta, että kaupunkikodin pihassa vieraita lapsia ollut palloa pelaamassa! Ei tunnu hyvältä, että näin tapahtuu. Vanhemmat eivät valvo eivätkä kasvata lapsiaan ja tällaistakin näyttää tapahtuvan. Eniten pelkään ikkunoiden särkymistä. Täytyy varmaan asentaa pihakamera, jolla voi seurata etänäkin pihan tapahtumia. Harmittaa tällainen ylimääräinen huoli ja vaiva. Ennen on saattanut luottaa siihen , että koti ja pihapiiri on turvassa. Nyt nämä nuoret tekevät mitä lystäävät ja vanhemnat joko eivät välitä tai ovat ihan lastensa "armoilla". Ei ihme, että vanhukset ovat jo pelon alla. Ei näytä hyvältä kun tulevaisuutta ajattelee pitemmällä tähtäimellä.
Teillä on varmaan kaupunkikodissa kiva piha leikkeihin Mollyann, kun se noin naapuruston lapsia houkuttelee! Palloleikit lasten tai nuorison ajanvietteenä ovat varmaan sieltä harmittomimmasta päästä - toki tähän uskomukseen voi vaikuttaa oma kokemus siitä että ikkunoiden rikkoutumisesta aina lapsena varoiteltiin mutta milloinkaan en sitä itse sattunut kokemaan, mutta voihan se vain olla että meillä kävi tuuri tai että osasimme varoa. Valvontakamera voi kyllä olla ihan hyvä idea ja saattaahan siitä olla isokin apu asioiden selvittämisessä jos jotain rikkoutuu tai tontilla alkaa näkyä merkkejä ilkivallasta - jos ei muuta, niin luulisi ainakin helpottavan levottomuutta siitä kun joku tulee omin lupinensa tontillenne.
Jokin sorsalintu kaakattaa, varmaan lentäessään talon yli joko läheisen lintujärven suuntaan tai sieltä pois, ja ainakin tämän hetken ajan tunnen rauhaa. Ahdistuilin pahasti eilen töistä palatessani, hyperventiloiden.lähes koko kävelymatkan, mutta oloni helpottui sen jälkeen kun kumppani houkutteli minut kertomaan peloistani istuessamme hetken aikaa kahdestaan parvekkeella. Olin tunnekuohujen jälkeen niin väsynyt että vetäydyin aikaisin yöpuulle ja nukuinkin hyvin lähes aamuneljään asti, jolloin jäin valvoskelemaan painajaisen jälkeen. Paljastui että kumppani ei ollut saanut nukuttua kunnolla koko alkuyönä, joten kerroin hänelle oloni parannuttua illalla juttutuokiomme jälkeen merkittävästi, ja toivon sen vaikuttavan niin että valvomisvuoro vaihtuisi - ihan niin kuin siinä meditaatioharjoituksessa jossa yritetään vaihtaa omaa kärsimystä jonkun toisen onnellisuuteen.
Nyt vaivaa lähinnä nälkä. Herätyskello soi reilun puolen tunnin päästä - häiritsisiköhän se vieraita jos mahdollisimman hiljaa yrittäisin hipsutella keittiöön ja tekisin itselleni pari voileipää varhaiseksi aamupalaksi? (Yleensä syön puuroa koska sen ainekset on niin helppo pitää saatavilla, mutta seinän takana nukkuvat vieraat ovat mainio tekosyy olla huudattamatta mikroa ja syödä jotain maukkaampaa.) Vieraskoreus on saanut ainakin minut pienentämään omia annoskokojani, ja kumppanin paino (joka ei kyllä kärsisi tippua enää yhtään, kun painoindeksi hälyttää jo nytkin punaisella) oli viikonlopun jälkeen laskenut kilolla. Onneksi mulla ei ruokahalu juurikaan reagoi stressiin, vaan kaikki maistuu hyvältä, varsinkin silloin kun on nälkä.
Kyllä ne lasten palloleikit ovat harmittomia siihen saakka, kun esim. ikkuna särkyy ja on itse muualla. En ymmärrä, että toisten pihaa käytetään pallokenttänä, kun virallisiakin pelipaikkoja on ihan lähellä. On iso työ tehty nurmikon kanssakin. Naapuri onneksi otti yhteyttä ja kertoi asiasta, muuten oltaisiin vain ihmetelty nurmikon kuntoa.
Vieläkin asia harmittaa ja kun kyseessä ei ole pikkulapset, vaan aikuisten miesten kokoiset isot korstot,harmitus on monta astetta isompi.
Ei ne päivät aina mene yhtä hyvin ja tulee mutkia matkaan. Hyvä kun voi avoimesti keskustella puolison kanssa. Se kyllä helpottaa, kun samassa veneessä ollaan kuitenkin.
Saunailta käsillä ja se virittää viikonloppuun, vaikka täällä periferiassa ei oikein hahmota onko arki vai sunnuntai.
Mollyan kirjoitti:
Kyllä ne lasten palloleikit ovat harmittomia siihen saakka, kun esim. ikkuna särkyy ja on itse muualla. En ymmärrä, että toisten pihaa käytetään pallokenttänä, kun virallisiakin pelipaikkoja on ihan lähellä. On iso työ tehty nurmikon kanssakin. Naapuri onneksi otti yhteyttä ja kertoi asiasta, muuten oltaisiin vain ihmetelty nurmikon kuntoa.
No tottahan se harmittaa kun ihmiset eivät tajua huomioida toisten vaivannäköä niin huolella kuin sen itse pyrkii tekemään!
Kivaa saunailtaa teille! Mie varasin meille huomisillaksi pöydän ravintolaan niin saa olla yhden illan miettimättä ruoanlaittoa tai tiskejä.
Mitä kuuluu soroppi.
Pikemiten kirjoitti:
Mitä kuuluu soroppi.
Mikäs täällä vauvakuumeillessa, enimmäkseen ihan hauskaa jännää 😊
Kävin pienellä soolovaelluksella (jeejee! Nyt alkaa jo selvästi jalat olemaan palautuneet, ja mieli alkaa työntää taka-alalle sen miten paljon siellä oli mäkärää 😅) ja seurasin sen jälkeen kumppania hänen työmatkalleen, tänään viimeistä päivää kaveripariskunnan kellarin vierashuoneessa. Kumppanilla aikainen aamu joten mäkin join kahvini jo kuuden maissa, mutta sain kehotuksen mennä vielä takaisin petiin koska mun pitäisi ottaa ensimmäinen ajovuoro sen jälkeen kun hän saa hommat valmiiksi. Nyt ei kyllä nukuttaisi yhtään, mutta ehkä lepäilen hetken lukemalla kirjaa ja (jos en sen aikana käy hyvin uniseksi) menen vielä moikkaamaan parhaillaan heräileviä kavereita ennen kuin heidän työpäivänsä alkaa. Vielä tämä päivä olisi virallisesti lomaa mutta toiveissa olisi viettää aamupäivä kirjastossa ammattikirjallisuuden parissa - on niin ihanaa kun kerrankin voi ottaa aikaa lukemiselle ilman että syyllisyyttä siitä ettei ole parhaillaan tekemässä jotain muuta.
Huonon nukkumisen putki, viimeisen viikon aikana aamuyön/varhaisen aamun valvoskelua kertynyt peräti viitenä yönä 😒 Työhommia pinoutuu toistensa päälle niin että suunniteltuja aikatauluja on pakko siirtää kalenterissa eteenpäin, ja vähän univajeisena jo se että yrittää pitää kirjaa deadlineista ja helposti unohtuvista yksityiskohdista tuntuu kaamealta urakalta. Pitäisiköhän vaan uskaltaa hellittää kontrollin suhteen ja yrittää luottaa siihen että tärkeät asiat kyllä palautuu mieleen, eikä ole mikään katastrofi jos joku mahdollisuus menee sivu suun koska en ollut ajoissa liikenteessä...
Pitkästä aikaa omalla työpaikalla lähitöissä, yritin huhuilla saman tiimin jäseniä kahviseuraksi mutta kukaan ei taida ehtiä. No, istun vielä hetken ja siirryn sen jälkeen toimistoon katsomaan mikä olisi sellainen kiva pieni parin tunnin ajan edistettävä homma. Optimitilanteessa se olisi jotain jonka ehdin saada valmiiksi niin että saisi endorfiini-kiksit työlistan lyhenemisestä, mutta noita pidempiä hommia (joiden aloittaminen tuntuu siltä kuin yrittäisi lapioida valtamerta tyhjäksi) jotka ovat semikiireellisiä on myös jonkin verran.
Moikka!
Kyllä se on hieno tunne, kun saa jonkun homman edistettyä hyvään vaiheeseen ja juhlan aihe, kun saa loppuun tehtyä. Se on sitä työn iloa ja sen voimalla jaksaa hankalatkin päivät. Onnistumisen kokemus on tärkeä aina.
Sää vielä kesäinen ja toivon, että vielä jatkuu tämä "vihreä kausi". Minä jatkan vielä pitkään maalla olemista täyspäiväisesti, sitten pitkiä viikonloppuja
Mollyan kirjoitti:
Sää vielä kesäinen ja toivon, että vielä jatkuu tämä "vihreä kausi".
Samoin! Loppukesän väripaletti ei ole yhtä heleän kirkas kuin alkukesällä, mutta tummemmissa ja murretummissa sävyissä on jotenkin oma viehätyksensä. Tykkään tässä vuodenajassa eniten tuoksuista - jotenkin se että ilmassa/kasvillisuudessa on enemmän kosteutta tekee niistä jotenkin paljon uhkeampia kuin alkukesästä. Näin eilen illalla ensimmäisen kerran tähtiä (joskin vaan kaupungin valoissa) tummaa taivasta vasten, ja huomenna tai siis myöhemmin tänään olen varmaan menossa vanhempien kanssa mökille... olisipa siellä yöllä kirkas taivas!
Kävin työterveydessä eilen terveydenhoitajalla kun aloitus-tarkastus oli jäänyt tekemättä ja perusverenkuvasta selvisi että mulla on ensimmäistä kertaa elämässäni kolesteroliarvot pikkuisen viiterajojen yläpuolella 😳 En kyllä yhtään odottanut, niin oli pieni järkytys (ja ehkä syy nyt valvomiselle? Tai ehkä se liittyy lähettämättömiin apurahahakemuksiin ja yleiseen elämästressiin.) Verihiutale-arvot oli myös hiukkasen koholla - toivottavasti se liittyy nyt vaan vielä siihen keskenmenon jälkimaininkeihin eikä kyse olisi mistään vakavammasta. Mutta mutta, tuon kolesterolin suhteen pitää varmaan vaan ruveta katsomaan rasvan laatua - onneksi myös kumppani kuulosti sellaiseen elämäntapa-remonttiin halukkaalta kun hänelläkin toiselta puolelta sukurasitetta sydän- ja verisuoniongelmille on.
Hei soroppi, en saanut selvyyttä oletko raskaana vai saitko keskenmenon äskettäin. Toivottavasti nukut hyvin ja näet kivoja unia yökaudet. Äläkä stressaannu varsinkin jos olet raskaana ettei käy huonosti, ne keskenmenot eivät ole leikin asia. Hyvää jatkoa ja onnea.
Hei Pikemiten, olin vähän aikaa raskaana viime keväänä mutta en oo enää. Kiitos hyvien unien toivotuksista, toivon samaa sinulle.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 3 kuukautta, 1 viikko sitten. Syy: lisäys
soroppi kirjoitti:
Hei Pikemiten, olin vähän aikaa raskaana viime keväänä mutta en oo enää. Kiitos hyvien unien toivotuksista, toivon samaa sinulle.
<ul id="bbp-topic-revision-log-441009" class="bbp-topic-revision-log">
<li id="bbp-topic-revision-log-441009-item-441010" class="bbp-topic-revision-log-item">Muokattu kirjoittajan toimesta 5 tuntia, 24 minuuttia sitten. Syy: lisäys
Näen nykyään paljon unia siitä miten minun pitäisi järjestää elämäni, että kaikki olisi parhain päin
Näen nykyään paljon unia siitä miten minun pitäisi järjestää elämäni, että kaikki olisi parhain päin
Onko se enemmän mukavaa vai stressaavaa? Mä näin viime yönä unta että löysin kylpyhuonepussistani kaikki ne kuumemittarit jotka olen muutaman viime vuoden aikana hävittänyt tai rikkonut.
Mittasin että kotimatka jalan kestää 45 min, pyörällä puolisen tuntia.