Ystävällä oli eilen isot juhlat. Olo on yllättävän hyvä, joskin aika väsynyt. Kävimme rääppiäisissä syömässä eilisiä tähteitä (juhlapaikka oli siivottu jo aamulla, eli auttamaan emme ehtineet), lähtiessä työnnettiin vielä oluet käteen. Juna kotiinpäin lähtee keskellä yöllä, joten olemme hotellissa vielä tämän päivän. Kallista, mutta ehkä se ettei tarvitse kuluttaa päivää raahaten rinkkaa ympäri kaupunkia on sen arvoista.
Kiitos lämpimistä ajatuksista, Eieiei 💟 Toivottavasti teille tulee äidin kanssa vielä monia hyviä aikoja.
Eieiei kirjoitti:
On niin surullista.
...ja tavallaan taas ei. Viimeksi käydessäni kun mummon kanssa juttelin, hän käytti paljon aikaa sen vakuutteluun, miten hänellä on kaikki hyvin, ettei hänellä ole hätää. Hän vaikutti väsyneeltä ja hetkittäin tuskaiselta, mutta yleisvaikutelma oli tyytyväinen. Välillä hän puhuu siihen sävyyn että vaikuttaa jo toivovan lähtöä.
Toissapäivänä uudestaan palannut outo kurkkutuntuma, totaalinen äänenmenetys ja rohiseva yskä saivat selityksensä kun mittasin puolen päivän maissa taas kuumeen puolella olevat lukemat. Ei siis ilmeisesti jälki- vaan jokin ihan uusi tauti. Eipä kyllä ihan hirveästi jaksaisi istuallaan ollakaan, kävelystä tai seisolusta puhumattakaan.
Onneksi nyt on töissä sellainen tilanne, että voin pitää sairaslomaa aiheuttamatta isoja/kalliita aikataulumuutoksia. Ehkä makoilen/nukun vähän aikaa ja katson sen jälkeen onko enemmän työskentely- vai tietokoneella pelailu -olo.
Kipuisampi ja väsyneempi olo, yskiminen tuntuu ilkeästi vatsalihaksissa. Kumppanillakin vatsavaivoja. En jaksaisi olla kipeänä mutta ei kai tässä vaihtoehtojakaan ole.
Soroppi sairautta on nyt minullakin. Olin rokotuksessa ja sen jälkeen olen ollut pahoinvoiva ja voimaton. Ei ole tullut työn teosta nyt mitään. Kun teen töitä etänä voi työn teosta joustaakin, mutta nyt on sellainen olo, että tämä pitää nyt sairastaa. Hevillä en anna periksi, mutta onneksi nyt järki voitti ja olen ihan aloillani. Joskus menee näin, ei voi mitään. Pikaista paranemista sinulle ja samaa toivon itselleni myös.
Samoin pikaista paranemista, Mollyann! Nyt alan olla jo ihan normaalissa kunnossa ja odotan innolla että kunto sallii taas liikunnan. Selkä tulee kipeäksi jo parin päivän paikallaanolosta. Ehkä viikonloppuna on kuitenkin hyvä aloittaa varovasti, esim. ihan vaan kuljeskelemalla metsässä jos sinne asti pääsee.
Hei soroppi. Joko voit paremmin? Minä olen jostain vain saanut koronan!
SÄÄLI kirjoitti:
Hei soroppi. Joko voit paremmin? Minä olen jostain vain saanut koronan!
Hei Sääli, voin hyvinkin, henki kulkee jo helpommin ja hajuaistikin alkaa ehkä vähän kerrassaan palautumaan. Saatiin ystävältä vahvaa juustoa jonka maku on ainakin toistaiseksi jäänyt minulle aika lailla arvoitukseksi, mutta valkosipulin sentään maistoin tämän päivän ruoasta.
Miten voit? Toivottavasti sulla menee korona vähin oirein ja nopeasti ohi.
Hei soroppi. Korona on mennyt ohitse jo. Ei ollut kovin paha ollenkaan. Pääsin aika helpolla.
Hei soroppi. Olen taas vaihtanut nimimerkkiäni.
Pikemiten kirjoitti:
Hei soroppi. Olen taas vaihtanut nimimerkkiäni.
Joo, niin huomasin. Toivottavasti se taas helpottaa oloa ja ongelmia 🙂
Täällä on satanut reilusti lunta. Kumppanin tupakkatauko päivällä meni lumisodaksi (😄), ja toiselle lähtiessämme oli niin kaunis iltavalo (juuri auringon laskettua) että puhuin meidät molemmat ympäri jättämään työt sikseen ja kävelemään sen sijaan läheisen järven ympäri. Lumen paino oli kaatanut paljon puita ja katkonut oksia rantatien varrella, ja kotiin palatessamme läheisellä, ehkä lähinnä romumetallia sisältävällä parkkipaikalla oli valkohäntäpeura.
Pientä ihmissuhdekränää. Pyysin eilen illalla asiaa jota toinen oli minulle aikaisemmin ehdottanut mutta tullut ehkä myöhemmin katumapäälle. Sitten (tänään päivällä) hänelle puolestaan taisi tulla katumus kieltämisestä tai mieleni pahoittamisesta - mitä en tietenkään ollut myöntänyt (itsellenikään), mutta vaiheessa kun hän sanoo että pyytämäni asia voisi kuitenkin sopia minä olen jo luopunut ajatuksesta enkä osaa kääntää suuntaa... Koko asiasta tulee ihmeellistä tanssia jossa en ole enää varma tietääkö kumpikaan mitä alun perin halusi ja mitä tehdään vain siksi ettei haluaisi pahoittaa toisen mieltä. Yritän antaa olla sen painamatta mieltä - kiireisestä tai huolimattomasta kommunikaatiosta aiheutunut sekaannus selviää varmaan kyllä ajan kanssa.
Väsyttää eivätkä työt jaksa erityisemmin innostaa. En ole parina viime yönä nukkunut tarpeeksi - tällä kertaa ei siksi että kärsisin erityisemmin unettomuudesta, vaan koska tulen vain valvoneeksi illalla liian pitkään ennen kuin sammutan valot. Ehkä pidän pienen tauon ja loikoilen hetken olohuoneen matolla silmät kiinni, sillä aikaa kun odotan että kahvi valmistuu.
En saa unta. Kävin jo yhteen otteeseen lukemassa kirjaa olohuoneessa ja sen jälkeen olen makoillut sängyssä ehkä puolisen tuntia. Väsyttää ja harmittaa, neljän tunnin päästä olisi työhaastattelu ja haluaisin olla skarppina sen alkaessa.
Ärtymisherkkä olo. Jos yritän ajatella päivääni objektiivisesti siihen sisältyi monia asioita joista voisi olla hyvillään tai tyytyväinen (ja ehkä olenkin, jonkinlaisella kurttuotsaisella ja kärttyisällä tavalla) mutta se ei välity juuri nyt kokonaisuuteen. Halu suorittaa hiipii vapaa-aikaan, se sanoo etten harrasta tarpeeksi liikuntaa tai ainakin että minussa on jotain vikaa kun en aina lähde lenkille innosta hihkuen. Jos yritän olla sillä hetkellä itselleni lempeä ja kuunnella omia tarpeitani siitä seuraa etten juuri kuntoile - kaamoksen ja loskapaskasään aikaan tekee työpäivän jälkeen harvoin mieli mennä ulos mutta jos en tee sitä heti, en aikaisemman kokemuksen perusteella tee sitä myöhemminkään.
Olen stressaantunut töistä ja huolissani perhepiirin sairasteluista. Mummo on sairaalassa (odottaa leikkausta, joka on lykkääntynyt jo useamman päivän) ja äidin voimat alkavat olla kaiketi aika lopussa. Mitäköhän tästäkin joulusta tulee.
Hyvää ja onnellista viikonvaihdetta.