Ystävällä oli eilen isot juhlat. Olo on yllättävän hyvä, joskin aika väsynyt. Kävimme rääppiäisissä syömässä eilisiä tähteitä (juhlapaikka oli siivottu jo aamulla, eli auttamaan emme ehtineet), lähtiessä työnnettiin vielä oluet käteen. Juna kotiinpäin lähtee keskellä yöllä, joten olemme hotellissa vielä tämän päivän. Kallista, mutta ehkä se ettei tarvitse kuluttaa päivää raahaten rinkkaa ympäri kaupunkia on sen arvoista.
Pää täynnä räkää, pientä kuumetta - kotitesti kuitenkin oli negatiivinen, jos nyt tahdonvoima riitti sorkkimaan nenää riittävän syvältä ja pitkään. Kamala tunne, josta tulee mulle (ainakin nyt) voimakas aivastusrefleksi. Uuni lämpenee pakastepitsaa varten, tällaisena iltana ei jaksa laittaa ruokaa.
Soroppi, voih, toivottavasti parannut jouluksi.
Soroppi, nyt on liikkeellä juuri tuollaisia flunssia. Koin juuri itse samaa. Ihan hirveän voimattomaksi vei olon ja räkää tuli valtavasti, testit negatiivisia. Toivottavasti voit levätä. Paranemista!
Täälläkin testitulos negat. - onneksi - kurkkukipua ja nuhaa. Nämä kelit...
Voimia kaikkeen mitä pitää ja varsinkin jos ei mitään jaksakaan ... 😳
Kiitos, nyt on onneksi jo loma. Ja flunssakin alkaa olemaan vähenemään päin, viime yö taisi olla ensimmäinen vähään aikaan että nukuin välillä suu kiinni.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 11 kuukautta sitten. Syy: lisäys
Toinen yö jolloin työhuolet tulevat uniin. En ole varma syyttäisinkö työni luonnetta vai itseäni (suhdettani töihin) vai sitä ettei minulla ole riittävästi rauhallista latautumisaikaa päivisin. Ehkä huomenna ehdin tai jaksan lenkille niin saan olla hetken omissa oloissani tuntematta painetta olla sosiaalinen. En kyllä koe olevani erityisen sosiaalinen nytkään - vietän valtaosan ruoka-ajan ulkopuolisesta ajasta istumalla olohuoneessa nenä kiinni kirjassa tai läppärin ruudussa yrittämättä aktiivisesti osallistua keskusteluun tai ymmärtää mitä ympärillä sanotaan, ja tunnen siitä huonommuutta. Vaativa/ratkaisuja hakeva osa minussa kaiketi ihmettelee miksi en käytä kaikkea liikenevää aikaani kielen opiskeluun kunnes pystyn seuraamaan keskusteluja vaivattomasti.
Sain käytyä lenkillä, ja sen jälkeen oli mukava syödä joululounas. Juoksu kulki paljon paremmin kuin pari päivää sitten - ilmeisesti pari lisäpäivää toipumiseen olivat tarpeeseen. Tihkusade puhdisti ilmaa niin ettei tarvinnut huolehtia pölystä tai ilmansaasteista, ja virkisti siinä vaiheessa kun ruumiinlämpö alkoi nousta. Tarkistaessani kännykästä karttaa kello löi kaksitoista ja läheisen kylän kirkonkellot alkoivat soida. Tuntuu hyvältä että löysin sopivanpituisen ja suhteellisen vihreässä ympäristössä kulkevan reitin - nyt tiedän minne mennä silloin kun en ehdi tai jaksa suunnittella.
Kuuntelitko Soroppi joulurauhan julistuksen? Olin juuri mennyt kolaamaan pihaa kun korvakuulokkeisiin tuli tuo julistus. Nyt sitten netti kertonut että joulurauha oli rikkoutunut ainakin poliiseilla ja niillä joiden vuoksi joutuneet lähtemään apuun.
Hyvää joulua sinne kauas!
Kiitos, keskustelua! Olisi ollut ihan kiva kuunnella mutta tajusin sen olemassaolon vasta parinkymmentä minuuttia alkamisen jälkeen.
Pitäisi laittaa kännykkä pois ja yrittää nukkua vähän lisää. Olin hereillä jonkin epämiellyttävän unen jälkeen ja ehkä jo vajoamassa takaisin uneen kun jokin ääni valpastutti. Huomenna on suunnitelmassa patikointia, ja lähtöä varten pitää herätä reilun puolentoista tunnin päästä.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 11 kuukautta sitten. Syy: korjaus
Ahdistaa tekemättömät asiat, lamaannuttavalla tavalla. Lenkki, porkkanakakku, puhelu äidille - kaikki asioita joita olisi hyvä saada tehtyä ennen iltaa, jos en halua tuottaa pettymystä jollekulle. Vaivaa tunne siitä että ehkä se olisi mahdollistakin jos ei tarvitsisi huomioida muiden aikatauluja, mutta tilanne ei vaan nyt kerta kaikkiaan ole sellainen. En tykkää leipoa toisten keittiössä, varsinkaan kun kielimuuri tekee kysymisen vaikeaksi. Eikä ole yhtään sellainen olo että tekisi mieli kakkua... kaduttaa etten osannut ohjata kauhistelevaa ruokapöytäkeskustelua lihavuudesta kehopositiivisuuteen - töksäytin vain että minunkin vanhemmillani on ylipainoa, mistä seurasi todella epämiellyttävä hiljaisuus. En halua tehdä tästä mitään kriisiä mutta tuntuu pahalta.
Kuin tilauksesta, Ylen uutinen painoindekseihin liittyen: https://yle.fi/uutiset/3-12225590
Tein kakun loppujen lopuksi seuraavana päivänä, ja se oli loppujen lopuksi ihan mukavaa.
Ylen jutussa on Anette Palssa, joka oli esim. Keventäjissä jonka ohjeilla yritin kerran laihduttaa. Nälkä oli koko ajan ja laihduin ehkä viisi kiloa puolessa vuodessa. Koko päivä meni siihen, että merkkasin mitä syön ja mitä seuraavaksi syön. Sain syödä enemmän kun liikuin. Niin menin kuntosalille, jöin munkkikahvit mikä oli ihan oikein ohjeen mukaan. Herkkupallo hehkui punaisena mutta se ei nyt niin haitannut, kun saa joskus herkutella. Kävin kotona syömässä ja taas lenkille, että saan syödä enemmän. Ja samoja neuvoja Palssa edelleen jakaa.
Mun painoindekseni on lihavan rajoilla. Jos menen jotain valittamaan lääkärille, sanotaan ekana että pitäisi laihduttaa. Olen lopettanut lähes kokonaan lääkärillä käynnit. Syön mitä syön, en liho enkä laihdu. Aina silloin tällöin tulee mieleen laihdutus, ostan jotain nutrilettiä mutta paino ei oikeastaan laske niilläkään ja palaan taas normaali ruokavalioon.
Karppaus on ainoa tehokas laihdutuskeino. Se ei kuitenkaan täysin poista joillakin ihmisillä kuten minulla hiilarihimoa. Joku sanoi minulle joskus että makeanhimoni on korviketta s-turhautumilleni. Mutta joo, vain karppaamalla saa nopeasti ja ilman rehkimistä painon putoamaan.
Lehmus täällä toinen lihava. Vaaka näyttää sujuvaa 3 numeroa ennen pilkkua, joo ja näillä syömisillä. Olenki laittanu syyksi lääkkeet. En keksi muuta. En jaksa enää kävelläkkään lenkkiä. En tiä onko se painon vai masiksen syy. No, tammikuun lopulla on verikoe, jos se jotain näyttäis.
lehmus, tuli heti paha mieli. En tosiaan tarkoittanu että olet lihava. Mulla va on tk lääkärissä samoja kokemuksia. Käsketään aina laihduttaa ja laihduttaa. Tikkunako sinne pitää mennä?