Aika on taas rientänyt eteenpäin melkoista kyytiä, ja tekemistä olisi enemmän kuin päivässä tunteja. Onneksi kumppanin esimerkki kannustaa ottamaan aikaa myös lepoon ja palautumiseen, en ajaudu sellaiseen suoritusmoodiin (joka mulle joskus tulee ahdistuksen kompensoimiseksi) läheskään yhtä helposti/vahvasti kuin yksin asuessani. Toki vuorovaikutus on joskus omalla tavallaan vaativaa, enkä aina huomaa ottaa itselleni riittävästi tilaa.
Kai sitä jostakin kulmasta pitää vaan aloittaa ja yrittää tehdä homma kerrallaan, samalla kun yrittää pitää kirjaa siitä ettei mitään kovin kriittistä/tärkeää jää tekemättä.
Ymmärrän kyllä hyvinkin mitä haet, saloka, kiitos fiksuista neuvoista! Onnistuminen ei vaadi taitoa ja kestävyyttä läheskään yhtä paljon kuin uudelleen yrittäminen/eteenpäin jatkaminen aina takapakin jälkeen.
Nótt, kommenttisi luettuasi oli helpottavaa ajatella että ehkä kyse olikin vain lievästä refluksista. Pahoinvointi on onneksi helpottanut. Tuntuu kyllä tosiaan suorastaan siunaukselta että ympärillä on enemmän tai vähemmän läheisiä ihmisiä, jotka tuntuvat siltä että heihin voi luottaa - se tuo turvallisuuden tunnetta itsellenikin. Saa nähdä mitä kesän aikana muodostuneille kaverisuhteille käy nyt kun ei ole helppoa tilaisuutta lounastaa tai muuten nähdä säännöllisesti.
Näin viikonlopun tienoilla useana yönä painajaisia, joihin liittyi kuolemanpelkoa. Saa nähdä onnistuuko joulunaika suunnitellusti vai meneekö sisärajoja taas kiinni sitä ennen.
Onneksi on Ylen Pentulive, josta voi käydä kurkkimassa koiranpentu-pesueen touhuja (toistaiseksi lähinnä syömistä ja nukkumista, niillä on kyllä prioriteetit kohdallaan!) ja emon viilipyttymäistä olemusta.
-
Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta sitten. Syy: typo
-
Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta sitten. Syy: korjaus