Ystävällä oli eilen isot juhlat. Olo on yllättävän hyvä, joskin aika väsynyt. Kävimme rääppiäisissä syömässä eilisiä tähteitä (juhlapaikka oli siivottu jo aamulla, eli auttamaan emme ehtineet), lähtiessä työnnettiin vielä oluet käteen. Juna kotiinpäin lähtee keskellä yöllä, joten olemme hotellissa vielä tämän päivän. Kallista, mutta ehkä se ettei tarvitse kuluttaa päivää raahaten rinkkaa ympäri kaupunkia on sen arvoista.
Hei. Oletko päässyt ystäväsi kanssa muuttamaan taas yhteen?
En, vielä menee melkein kuukausi. Ulkotöitä, kaikki paikat mudassa ja märkiä. Mutta ainakaan ei ole samalla tavalla hyisen kylmää kuin alkuviikosta.
Moi, miten menee?
saloka kirjoitti:
Moi, miten menee?
No moi! En oikein tiedä. Nukkuminen on huonoa (puoliksi valvottuja öitä tulee ehkä pari viikossa, mikä on pitkällä aikajänteellä liikaa), mutta oli mukavaa että poikakaveri oli käymässä viikonloppuna. En ollut keksinyt sille oikein mitään synttärilahjaa, ja se harmitti.
Jotkin päivät ovat hyviä ja jotkin huonoja - huonona mielessä saattaa välähtää toivottomuus tai halu olla olematta, tai sitten vaan kaikki ärsyttää koko ajan. Ja seuraavana päivänä kotiin pyöräillessään tuntee hiljaista onnen/tyytyväisyyden hyrinää. Onnesta kertoo riittävä uni, nauru työkaverien kanssa, innostus luontohavainnon tai muun mieltä liikuttavan äärellä. Kipu on kurkkua kuristavaa huolta, turhautumista pieleen meneviin asioihin, jatkuvaa kamppailua sen eteen että uskoo vähän sinnepäin hoidetut asiat oikeasti täysin riittävän hyvin tehdyksi.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 1 kuukausi sitten. Syy: toisto
Voimia ja jaksamista. Olet tärkeä.
saloka kirjoitti:
Voimia ja jaksamista. Olet tärkeä.
Kiitos saloka, merkitsee paljon että sanot noin. Sitä samaa sinulle.
Vuokraamastani huoneesta lähti eilen huonekalut takaisin vanhemmille (pikkupöydän ja tuolin sain väliaikaisesti lainattua kämppikseltä - on se kyllä tosi kiva tyyppi), ja yö meni patjalla pyöriessä ja kääntyillessä. Toivottavasti ehdin tottumaan siihen siinä määrin että alan nukkua paremmin. Eilinen lenkkiyritys kariutui ahdistukseen ja ilmansaasteisiin - kamalaa kun mieleen hiipi pelko hengittämistä kohtaan, ja pettymys oli kova kun kerrankin olisi ollut ohjelmatonta aikaa viettää ulkona. Ehkä uusi yritys tänään, kun olen saanut vähän lukuhommiani eteenpäin.
Kellojen kääntö sentään, kun kahdeksalta ei meinaa enää silmät pysyä auki. Kaipa mä viimeistelen tuon teekupillisen, käyn pesemässä hampaat ja menen peiton alle lukemaan - kirja ei ole hirveän mielenkiintoinen mutta nukuttaapahan sitten sitäkin aikaisemmin. Viikonloppua voisi kaiketi kuvata sanalla levoton - kun on kuukauden yrittänyt käyttää 110% saatavilla olevista tehoista eikä yllättäen enää tarvitsekaan, mieli ei osaa asettua tai rauhoittua siihen että nyt saisi levätä.
Jalkoja särkee. Kylmetyin eilen työpaikkalounaalla, jonne lähdin ilman takkia, ja jossa ruokaseura halusi istua verannalla. Toivottavasti en ole tulossa kipeäksi.
Heräsin keskellä yötä. Tänään pitäisi palauttaa työpaikan avaimet ja koska hommaa on vielä jäljellä enemmän kuin mistä voin luottaa päivän aikana selviäväni, taidan syödä aamupuuron (kahvin jo joinkin) ja yrittää selvitä aikaisin töihin. Tavarat ovat epämääräisessä läjässä huoneen nurkassa, pelottaa miten selviän pakkaamisesta univajeisena. Silmät tuntuvat seisovan päässä nytkin.
Välillä mietin onko suhteeni töihin epäterve. Lounaspöydässä sivuttiin pari päivää sitten rajojen asettamista ja burnouttia. Tuntuu että elän velaksi voimavarojeni suhteen - mikä on ehkä okei, niin kauan kuin en anna velan kertyä liian suureksi.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 1 kuukausi sitten. Syy: lisäys
- Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 1 kuukausi sitten. Syy: irtonaisen lauseen poisto
Päänsärky. En usko että kaksi olutta olisi riittävästi aiheuttaakseen krapulaa joten ehkä se on jännitysperäistä. Voi kyllä olla nestehukkaakin - nyt kun mietin niin veden juominen on ehkä vähän unohtunut (työpaikkalounaita lukuunottamatta) viime päivinä.
Ajatukset pyörivät kaleidoskooppina päässä. (Nyt pitää sitten Googlata mikä se on - ahaa, käytinpä taas sanaa tietämättä sen tarkkaa määritelmää. No, ehkä se silti ainakin jollakin tapaa sopii asiayhteyteen.)
En tiedä pitäisikö alkaa pakkaamaan, nyt kun en kerran nuku. Toivon ettei laiva keinuta pahasti. Päivällä pitäisi kyllä olla aikaa pakkaamiseen ja huoneeni muuttosiivoukseen mutta nokosille ei jää välttämättä aikaa, jos en ole tehnyt enempää valmiiksi.
Hemmetti tätä päänsärkyä. Taidan kyllä katsoa onko särkylääke, jota minulla ehkä on, Ibuprofein-pohjaista niin että sitä voisi turvallisin mielin syödä oluen nauttimisen jälkeen.
Ikävä JP:tä ja maanvaivaa muuten (luulen että molemmat ovat poistuneet Tukinetistä pysyvästi, mutta sanonpa nyt siltä varalta että heistä vielä kuultaisiin). Ja Nóttin, Mollyannin ja keskusteluan kuulumisia olisi kiva kuulla. Miksei tietysti muidenkin!
- Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 1 kuukausi sitten. Syy: lisäys
Moi soroppi!
Olen käynyt useasti lukemassa palstalle kirjoittajien juttuja, mutta oma kirjoittelu on jäänyt. Tuntuu, ettei ole mitään kerrottavaa. Elämä valuu eteenpäin, mutta kuviot ovat silti samat kuin palstalle tullessa. (Herttinen! Siitäkin on jo yli 4 vuotta! 😲 Aika se rientää että matelee.) Koronakaan ei enää sillä tavalla vaikuta arkeeni, töitä on samalla tavalla kuin ennen pandemiaakin (eli liian vähän ja nekin todella epäsäännöllisesti) ja maskin käyttökin tuntuu jo arkiselta rutiinilta.
Mutta kieltämättä palstalla on viime aikoina tapahtunut vanhojen tervaskantojen vaikeneminen ja uusien kirjoittajien tuleminen. Joskus tulee mietittyä, että mitähän niille palstalta poistuneille kirjoittajille kuuluu, esim. Joie, jos luet tätä, niin pistähän viestiä että miten menee! 😊
Jos jotain kuulumisia pitää kertoa, niin näin torstaina sen uutisiinkiin päässeen tulipallon. Kerrankin sattui hyvä tuuri! Hämmentää ajatella miten korkealla tuokin meteoroidi (meteoriitti?) lensi, koska se näytti välähtävän aivan lähihorisontissa.
Tai hyvänen aika, onhan minulla jotain kerrottavaakin. Täytin tänä vuonna 40 vuotta ja päätin jo ajat sitten, että silloin ostan itselleni lahjaksi jotain erityistä. Mutta jostain syystä en vain keksinyt mitään tai jos keksin, ne olivat aivan liian kalliita (uusi kamera...). Mietin mm. Oura-sormusta ja langattomia nappikuulokkeita, mutta ahdisti ajatella edellisen näyttämiä huonojen unien mittauksia ja vaikka jälkimmäinen on edelleen haaveissa, niin luultavasti suhteellisen pieni korvaisena taidan joutua odottamaan, että nappien koot pienentyvät. Keksin sitten, että nyt maskiaikana voisin poistattaa leuassani olevat pari pientä luomea, kun töissä tai muutoin ihmistenilmoilla liikkuassa rupivaihe jää maskin taakse piiloon. Joten kävin sitten laseroitavana. Ei ihan sellainen lahja kuin mitä alunperin ajattelin, mutta eipä enää tarvitse antaa mokomien vaivata.
Oletko sinäkin niitä ihmisiä, jotka eivät tunne janontunnetta ennen kuin vasta on jo lievä nestehukka tai sen uhka päällä? Sama vika Rahikaisella. Kesähelteiltä on hankalaa, kun pitää tietoisesti muistaa juoda. 🙄
Toivottavasti päänsärkysi hellitti nopeasti ja että muutto sujuu/sujui hyvin!
Omasta olostani voin vaan sanoa, että aikamoista tyhjäkäyntiä oleminen näin rankan vuoden lopussa. Ei oikein mitään sanottavaa, väsyttää ja yöt mitä on. Ei oikein maistu ruoka ja sitä myötä voimatonta oloa. Käyn täällä harvemmin, ja vielä harvemmin jaksan ottaa kantaa mihinkään. Tämä on kuitenkin tärkeä paikka. Te kaikki.
Nótt, vähänkö siistiä että näit tulipallon! Ja kivaa että löysit itsellesi mieluisan lahjan, täysiä kymmeniä sietääkin juhlistaa. Minua ilahdutti viikonloppuna suuresti se että keksin ostaa kumppanilleni synttäri-/joululahjaksi lihansyöjäkasvin. Luonteelleni uskollisesti en saanut pidettyä asiaa omana tietonani, joten yllätystä ei ole tiedossa mutta uskon että lahja on ainakin mieluinen - kunhan paikallistan kaupan josta sellainen löytyy.
Keskustelua, sulla on kyllä tainnut olla keskimääräistä rankempi vuosi. Tuntuuko että vielä on isän menettämiseen liittyvä sureminen on vielä ihan kesken, vai onko se (tai muut ihmissuhdekuohut) laukaissut masennuksen/uupumuksen? Toivottavasti voimat palautuu, mutta muistathan ettei sun tartte voida hyvin ja olla pystyvä ja jaksava ollaksesi tärkeä ja arvokas 💓
Mulla oli eilen illalla sen verran kipeät lihakset (todennäköisesti tavaroiden kantamisesta) että nyt mittailen ruumiinlämpöä puoliksi toivoen että saisin tekosyyn olla lähtemättä lenkille. Uutena stressioireena mainittakoon lievä pahoinvointi. Ihan niin kuin sellaisia olisi tarvittu 😣
Nótt kirjoitti:
Mutta kieltämättä palstalla on viime aikoina tapahtunut vanhojen tervaskantojen vaikeneminen ja uusien kirjoittajien tuleminen. Joskus tulee mietittyä, että mitähän niille palstalta poistuneille kirjoittajille kuuluu, esim. Joie, jos luet tätä, niin pistähän viestiä että miten menee! 😊...
Oletko sinäkin niitä ihmisiä, jotka eivät tunne janontunnetta ennen kuin vasta on jo lievä nestehukka tai sen uhka päällä?
Oho, Joien kyllä olin unohtanut kokonaan vaikka siinä kyllä yksi tukinetissä kävijä joka on jäänyt hyvällä tavalla mieleen!
En välttämättä tule juoneeksi kaikilla aterioilla mutta mulla on kyllä melkein poikkeuksetta vesipullo mukana sitä varten kun tulee jano. Kai se janon tunne itsessään jo kertoo pienestä nestehukasta (ennen päänsärkyä ja muita oireita), ja yleensä mun tulee reagoitua siihen mutta muuttoviikolla taisin vaan tuntea itseni niin kiireiseksi että muut asiat ajoivat janon edelle, ja stressipäissä janontunne sitten unohtui.
Kumppani tuli jo iltapäivällä kotiin ja piti muutaman tunnin taukoa koska hänelle ilmaantui iltatöitä. Päädyin lopulta pienelle lenkille eilen (se tuntui hyvältä vaikka aika vatsahappoisia röyhtäyksiä tulikin), ja tänään käytiin lyhyesti yhdessä.