Ystävällä oli eilen isot juhlat. Olo on yllättävän hyvä, joskin aika väsynyt. Kävimme rääppiäisissä syömässä eilisiä tähteitä (juhlapaikka oli siivottu jo aamulla, eli auttamaan emme ehtineet), lähtiessä työnnettiin vielä oluet käteen. Juna kotiinpäin lähtee keskellä yöllä, joten olemme hotellissa vielä tämän päivän. Kallista, mutta ehkä se ettei tarvitse kuluttaa päivää raahaten rinkkaa ympäri kaupunkia on sen arvoista.
Kivaa kirjoitti:
Hei soroppi. Vaihdoin nimimerkkiäni, mutta minut tavoittaa nyt täältä. Kivaa.
Hei, kiva kun kerroit. Mikä saa sinut aina silloin tällöin vaihtamaan nimimerkkiä?
Hei soroppi. Minulla on visio, että onnistun paremmin näin. Onkohan totta? Ehkä otan itseni vain pirun tärkeesti. Voi olla etten vielä edes itse tiedosta mistä siinä kaikessa (nimimerkin vaihtamisessa) on oikeastaan kysymys, mutta uskoisin sen koskevan vain minua itseäni. Joka tapauksessa pidän kivana tänne tukinettiin kirjoittamisen mahdollisuutta.
Muuten olen moneen kertaa kyllästynyt siihen edelliseen nimimerkkiini. Ja halusin vaihtaa sen jo aiemmin, mutta en keksinyt mihin.
Kivaa kirjoitti:
Hei soroppi. Minulla on visio, että onnistun paremmin näin....
Ja halusin vaihtaa sen jo aiemmin, mutta en keksinyt mihin.
Hyvä syy, ei siihen välttämättä sen kummempaa perustelua tarvita. Kunhan ihmettelin, kun itselläni ei ole ollut samanlaisia oloja 🙂
Takana viikko itsekseen uudessa kaupungissa. Outoa olla taas itsekseen - riippumattomuus muiden aikatauluista luo vapautta, mutta samalla kaipaam arkista vuorovaikutusta. Viestittely ei ole sama, on se miten tiheää tahansa.
Hankin kirjastokortin (mikä minulle merkitsee asettumista), mutten tajunnut ettei koronan takia pääse kunnolla selaamaan. Muutama valikoimahylly oli tarjolla kuitenkin, poimin siitä jotain mukaan.
Runsaudenpulaa on tämä elämä nimeltään... vaihtoehtoja vaihtoehtojen vierellä- Mihin saa ajan riittämään.... ? Nykyään on kaikkea tarjolla enemmän kuin tarvitaankaan. Me ihmiset pienet singutaan ja kootaan reput täyteen, mutta onneksi itsemääräämisoikeus jokaisella, oma elämä, omat reput, oma tahto omat valinnat. Voimaannuttavia niitä, valintoja!
🌹
Onneksi kirjaston kirjojen valinnassa ei ole kovin isoista asioista kysymys 🙂 Siinä kohtaa suppeampi valikoima säästää aikaa ja vaivaa aika tavalla. Äiti kertoi että oli tyhjentänyt kotona kirjahyllyä - pitäisi kuulema käydä katsomassa haluanko poistokassista jotain ennen kuin ne annetaan eteenpäin.
Kurkku on kipeä. Tuntuu että olin tyhmä tyhmä tyhmä tyhmä, kun istuin maanantaina pitkään ulkona liian vähistä vaatteista huolimatta. Tuntui niin hyvältä tulla kutsutuksi seuraan, tuntea kuuluvansa joukkoon. Kotiin tullessani maistelin sanaa "ystävä". Voisiko se tosiaan olla niin helppoa?
Huomasin että minulla on paljon kirjoja joita en ole aukaisut sen jälkeen kuin ne hommasin. Ja uusia tilailen kokoajan. Mihinköhän laitan ne kohta. Pitäisikö ostaa uusi kirjahylly. 😁😴
Äiti kans tekee ton kirjahyllyn siivouksen aina välillä. Mun kirjahyllyt paisuu kirjoista, joita en ees lue. Olen yrittänyt lukee, mut olen hidas lukemaan ja illalla ei enää jaksa oikee paneutuu lukemiseen.
Kivaa kirjoitti:
Huomasin että minulla on paljon kirjoja joita en ole aukaisut sen jälkeen kuin ne hommasin. Ja uusia tilailen kokoajan. Mihinköhän laitan ne kohta. Pitäisikö ostaa uusi kirjahylly. 😁😴
Tai vähemmän kirjoja 😉
saloka kirjoitti:
Äiti kans tekee ton kirjahyllyn siivouksen aina välillä. Mun kirjahyllyt paisuu kirjoista, joita en ees lue. Olen yrittänyt lukee, mut olen hidas lukemaan ja illalla ei enää jaksa oikee paneutuu lukemiseen.
Ehkä se lukeminen on sellainen asia johon voi palata myöhemmin, sitten kun taas tuntuu siltä, sen pohjalta mitä hyllyissä sattuu silloin olemaan. Hassua miten pieni asia voi joskus katkaista lukuinnon - minulta katkesi lukeminen tänä aamuna siihen, että kertoja vaihtui. En ollut edes tajunnut että olin kiintynyt kertojaan ennen kuin teksti muuttui toisen henkilön päiväkirjamerkinnöiksi, ja se ärsytti... Taitava liike kirjailijalta kyllä, luulen että tulen kahlanneeksi myös ne vähemmän kiinnostavat pätkät läpi, ihan vaan nähdäkseni edistyykö alkuperäisen kertojan tarina siitä vielä mitenkään.
***
Koronatesti oli negatiivinen. Nyt pitäisi vaan malttaa mielensä ja odottaa että oireet häipyvät, ennen palaamista ns. normiarkeen. Aikaikkuna ennen muuttoa tuntuu turhan kapealta - minun pitäisi järjestää itseni ja tavarani nykyisestä majapaikastani seuraavaan paikkaan tiistaihin mennessä. Aikataulullisesti olisi hyvä jos olisin jo huomenna sellaisessa kunnossa että voin viedä pari kassia tulevaan kotiini ja noutaa avaimet, mutta katsotaan mitä mieltä tuleva kämppis asiasta on, ja olenko ylipäätään siinä kunnossa että jaksan roijata tavaroita ympäriinsä - pieni kuumeilu jatkui eilen vielä suurimman osan päivää, mutta myöhään illalla se oli tiessään.
Matka vanhempien luokse peruuntui ja edessä on tyhjä viikonloppu. Toivottavasti maltan olla tekemättä töitä - työn ja vapaa-ajan erottamisen kannalta (mikä varmaan olisi hyvä mielenterveydelle) tauko olisi hyvä, mutta toisaalta olisi pari asiaa joiden kohdalla työn imu tuntuu voimakkaalta. Alaltani leikattiin rahoitusta, mikä heikentää mahdollisuuksia saada palkallisia töitä, mikä voimistaa tarvetta yrittää erottua joukosta edukseen, silloin kun mahdollisuus siihen on olemassa. Pelkään, että jos annan tämänsuuntaisen ajattelun ajaa minua eteenpäin, saatan saada sen mitä ammatillisesti haluan, mutta en ole varma olenko valmis maksamaan sen hinnan mikä siitä yksityiselämän ja terveyden puolella saatetaan vaatia. Toisaalta, kaikkien ei aina ole mahdollista tai edes tarvitse saada sitä mitä haluaa.
Ei kai sitä voi kuin jatkaa päivän kerrallaan, yrittää tehdä yhä uudestaan valintoja joiden uskoo johtavan hyvään, sen hetkisen parhaan tietonsa ja ymmärryksensä perusteella. Hitto kun omat ajatukset tuntuvat mahtipontisilta.
Äiti toi taas yhden kirjan tänään mulle. Mihin kummaan mä sen laitan. Kyl mä sen luen, mut sitä ennen pitää toi yks rikoskirja lukee loppuun. Jos tänään jaksais illalla lukee, ennen kun nukahtaa. Saakohan ne sen yhden miehen kiinni... hmm...
Kivaa et testi oli nega. Oliko testinotto minkätuntuinen. Mulla on pelkkä se piikin ottaminen saa ahdistamaan. sellai erinlailla. Mulla onkin eka piikki perjantaina, onneks äiti tulee mukaan, vaikka pääsisin taksilla sinne ja takas yksinki. Pyysin äitiä mukaan kumminki.
Kiva kuulla että saat äidistäsi seuraa rokotteessa käyntiin 🙂 Ei sen testin ottaminen kivalta tunnu, mutta ei se mitenkään sietämätöntä ole, ja aika nopeasti menee ohi kumminkin. Multa on aika monta otettu testi kun olen joutunut matkustamaan.
Ootko muuten katsonut Suomen jääkiekkopelejä? (Toki muutkin saa vastata, mutta tämän kysymyksen olen halunnut esittää salokalle koko viikon, kun tiedän että seuraat urheilua.) Olen nautiskellut siitä että kerrankin on telkkari, ja voin katsoa pelit MTV3:lta. Tämäniltainen Saksaa vastaan kävi lopulta jännäksi - sitä edeltävä Italia-peli meni Suomelta niin hyvin että kävi melkein tylsäksi seurata.
Sain sen vanhan kirjan luettuu ja seuraava täytyy vissiin päivällä katella, et mitä alkais lukee....
Onneksi olkoon! Mä luin omaani vähän eilen ja tänään mutta vielä on yli kolmasosa jäljellä, kaiketi. Mut nyt ryhdyn kokeilemaan jos ehtisin meditoimaan tai lepäämään hetken ennen kuin lähden liikekannalle - makuuasento tuntuu hyvältä, vaikka tiedän hyvin mahdollisesti nukahtavani jos yritän meditoida näin. Vaan ehkei se niin vaarallista ole, jos laitan kaiken varalta herätyskellon soimaan!
- Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 5 kuukautta sitten. Syy: lauserakenne
Huomenta tähän aamuun... 🍊
Sinä Soroppi kun vaikutat siltä, että sulla on 'avaimia' vähän mutkaan kuin mutkaan, ajattelin kysyä...
harrastaessasi meditoimista, lähteekö sulla se tunteesta ( ) vai päätöksestä? että alat meditoida? Tarkoitan, onko se niin sisäistynyt osa esim.aamuasi?
Oma elämä ollut aina säännöllisen epäsäännöllistä, joka aamu alkaa kuin 'varkain', siis olen jo kahvikupin kanssa kahvia odottaen kun muistan, taas jäi fys harjoitusten tekeminen tältä aamulta. Selkälihasten kramppailuun on nyt ohjeet kuinka saa ne vähenemään, mutta .... 🙁
Terapiassa pyysin terapeuttia neuvomaan' aurinkotervehdysharjoituksen' kun tuli puhe kuinka hän aamunsa aloittaa. Jotenkin muistan vielä ne liikkeet, mutta enpä niin, että vielä niitä tekisin. Kolmeen kertaan silloin ensi kerralla tehtiin ne, ehkä olisi pitänyt tehdä kolmekymmentä krt kolme krt... tai en tiedä mikä on se määrä kun sisäistän jotain noin fyysistä. Teapiakerrat on tunnetusti lyhyitä...
keskustelua kirjoitti:
harrastaessasi meditoimista, lähteekö sulla se tunteesta ( ) vai päätöksestä? että alat meditoida? Tarkoitan, onko se niin sisäistynyt osa esim.aamuasi?
Öö, joo en kyllä voi sanoa että olisi sisäistynyt osa aamuani 😄 Yritän ottaa sitä välillä aina tavaksi, ja ryhmän tukemana se vähäksi aikaa saattaa onnistuakin, mutta välillä tulee taas sellaisia elämänvaiheita, ettei säännöllinen ajan löytäminen vain onnistu. Silloin kun oli sellainen vaihe, että se töiden puolesta oli mahdollista, meditaatiolle varattu aika oli mulla aamukahvin ja pienen työpäivään orientoitumisen jälkeen.
Siihen lähteekö se mulla tunteesta vai päätöksestä... en tiedä. Motivaation taustalla on kai se, että siitä on melko usein aikaisemmin tullut hyvä olo. Olen kai myös hieman utelias sen suhteen, millaiseksi harrastus muodostuisi pidemmällä aikavälillä, jos sille antaisi aikaa.
Mulle aurinkotervehdyksen opettanut kehotti tekemään sitä säännöllisesti, mutta säästeliäästi 🙂 (tyyliin 5-10 toistoa per päivä, eikä sillekään tasolle kuulema saanut hypätä suoraan vaan piti tehdä ensin vaikka 3+3 toistoa jonkin aikaa). En tiedä, millainen versio sinulle näytettiin, mutta minun oppimassani ollaan aika paljon käsien päällä - ja se voi kai rasittaa rannetta jonkin verran. Luulisin että ohjeita löytyy youtubestakin, jos huolettaa se että liikesarja ei jäänyt fysioterapiasta mieleen.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 5 kuukautta sitten. Syy: tarkennus + lisäys
- Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 5 kuukautta sitten. Syy: lisäys