Ystävällä oli eilen isot juhlat. Olo on yllättävän hyvä, joskin aika väsynyt. Kävimme rääppiäisissä syömässä eilisiä tähteitä (juhlapaikka oli siivottu jo aamulla, eli auttamaan emme ehtineet), lähtiessä työnnettiin vielä oluet käteen. Juna kotiinpäin lähtee keskellä yöllä, joten olemme hotellissa vielä tämän päivän. Kallista, mutta ehkä se ettei tarvitse kuluttaa päivää raahaten rinkkaa ympäri kaupunkia on sen arvoista.
soroppi kirjoitti:Keskustelua, vaikka ei ihan joka päivä hikiliikkumaan ehtisikään, ihan vaan ulkoilu ja raikas ilma voisivat auttaa jo jonkin verran. Siitä ainakin itse haaveilen!
Mua on tänään vaivannut unisuus - olen vähemmän stressaantunut kuin viime viikolla mutta vaikka nukuin aamulla pitkään, tuntuu ettei kahvi vaikuta tuntia pidempään. Ehkä se on tämä pimeys - vaikka välillä ehtii pistämään nenänsä ulos valoisan aikaan, taivas on niin paksussa pilvessä ettei valon määrä vaan meinaa riittää. Turhauttavaa, kun tuntee itsensä tyhmäksi vaikka tietääkin, että väsymyksestä se ajatuksenjuoksun hitaus vaan johtuu.
Äiti toi karanteenipaikan ovelle pienen joulukinkun. Saadaan huomenna kokeilla, miten sen paistaminen onnistuu.
Tuosta kinkusta kysyisin... Hiukan etuajassa paistoitte? Oliko hyvää? Pikkukinkut ei kai harmaasuolattuja, ainakaan mainitusti? Tästä sun viestistä kimmokkeen saaneena en voinut olla ostamatta pientä pikkukinkkua. No eihän sitä tänne asti riittänyt.. Tytär pyysi heille maistamaan kinkkuvalvojaisten jälkeisenä aattona harmaasuolattua. Sen verran rohkenen liikahtaa. Kai. Pojalta sain viestin uudenvuodenpäivänä pyörähtävät kumppaninsa kanssa. Tänään vien työpaikalleen heille joulumuistamisen.
Valoisaa ja mieliinpainuvaa lämmön 🎄 🌟juhlaa sulle, Soroppi ❤️ läheis(t)esi kanssa.
Hyvää joulua. Soroppi, sun muut. 😀🌲❄
Kiitos, samoin! En tiedä kinkun suolausmenetelmästä tarkemmin, en hoksannut katsoa paketista. Paistettiin reilusti etuajassa, kun tiesin/arvelin viettäväni joulua ympäristössä jossa ei ole kinkkuperinnettä.
Seuraava etappi on uusi vuosi. Kuinka olet ajatellut viettää sen?
🧸 kävin
Kausittaista unettomuutta, tätä se nyt sitten on. Jos pysyy sillä tasolla että nukun huonosti (4h) yhden yön viikossa, kai se vielä menee. Sänky on kova, selkäni alkaa olla aika väsynyt siihen.
Sotkin tänään aikataulut ja missasin tapaamisen. Olin vihainen itselleni (ei niitä tapaamisia nyt niin usein ole, etteikö yhtä ainoaa voisi muistaa), ja surullinen menetetystä mahdollisuudesta.
Uudeksi vuodeksi ollaan menossa kumppanin kaverin luokse, ellei korona sotke suunnitelmia. Kaverin sukulainen on testattu positiiviseksi, mutta ilmeisesti kaverilla ei ole ollut kontaktia sairastuneen kanssa yli viikkoon, joten todennäköisesti uuden vuoden viettäminen yhdessä ei suurenna riskiä sen enempää kuin muukaan ihmisten tapaaminen näinä päivinä. En halua jäkättää ihmisten tapaamisesta ja sosiaalisesta eristyksestä kumppanille - jos ei tapaa sukulaisiaan ja ystäviään vuosiin, kai se on ymmärrettävää että tilaisuuden tullen heidän kanssaan haluaa myös viettää aikaa. Eli todennäköisesti uusi vuosi menee vieraskielistä keskustelua kuunnellen (en ole tavannut kovin montaa täkäläistä jotka puhuisivat kovin aktiivisesti englantia), ja siihen kyllästessä itseksekseni lukien ja lenkkeillen. Maisemien pitäisi kyllä olla aika mahtavat, kaveri asuu vuorenrinteellä.
Hyvää uutta vuotta. Ja pidä hauskaa vuorenrinteellä.
Toivotaan tulevalta 🌠vuodelta 🌠 💤 huolettomampia hetkiä enemmän kuin menneessä oli!
🙏
Kiitos, pikemiten ja keskustelua! En ole nukkunut läheskään tarpeeksi mutta kun ei nukuta niin ei nukuta. Vierashuoneessa ei ole yövaloa joten en halua herättää kumppania lukemalla - nousin istumaan ajatuksena että voin lukea yhtä kirjaa joka minulla on läppärillä, mutta itse asiassa täysikuu möllöttää ikkunasta sen verran kirkkaasti (ja aamu alkaa valkenemaan) että saattaisin nähdä lukea ihan perinteistä kirjaakin.
Kukko alkoi kiekumaan. Hyvää uutta vuotta!
Voimia - ja unta - Uuteen Vuoteen 2021, Soroppi!
Hyvää (parempaa) uutta vuotta, tai ainakin sen toivotuksia, myös saloka ja JP!
Selkää särkee. Nyt en (vaihteeksi) jaksaisi olla seurassa. Pelaamme toista iltaa korttia. En ole voitolla, mutten viimeisenäkään - tosin tuossa pelissä se vaihtelee aika nopeasti. Väliäkö sillä.
Hei soroppi. Minulla on sädehoidot vielä kesken, mutta kohta loppuvat, sitten alkaa elämä ilman ongelmia. Olen ottanut rauhallisesti, psyykkeeni ei ole kunnossa, poden ajoittaista vainoharhaa. En oikeastaan tiedosta mistä siinä on kyse, mutta minun tärkeydestäni se jotenkin johtuu, ehkä minun ystävilläni on siinä merkitystä ( kaikki eivät ole sitä mitä yrittävät olla ) ja joidenkin kanssa olen enemmän tekemisissä. Kissani on ollut nykyään seurallisempi, mutta sillä ei ole merkitystä riittävästi, se ei osaa leikkiä ( kumpa osaisin auttaa edes sitä leikkimään ) ja olen siitä syystä kovin surullinen.
Hei Pikemiten, hyvä kuulla. Haluatko kertoa ystäviin/omaan tärkeyteesi liittyvistä ajatuksistasi enemmän? Kissat taitavat olla vähän semmoisia etteivät ne aina käyttäydy sillä tavalla kuin ihmiset haluaisivat - tai se käsitys niistä minulle on tullut. Olen nyt kylässä kissatalossa. Jos minulle ei tule pitkään kissojen kanssa oleskellessa allergiaoireita, voitaisiin ehkä harkita että meillekin tulisi joskus kissa.
Soroppi. Minulla on menossa sellainen vaihe elämässä etten tiedä miksi sitä kutsuisin. Minulla on Facebookissa kaverina kaimani, ja hän on ilmeisesti haksahtanut huumeisiin. Hänen postauksensa ja kommentinsa ovat neutraaleja, mutta kaikesta voinut päätellä etteivät kaikki hänen tekonsa ole sitä. Hän kyseli taannoin hyväksynkö minä hänen aineiden käyttönsä, ja minä vastasin hyväksyväni. Nyt olen saanut kummallisia harhoja, joita luokittelisin vainoharhoiksi, että hän käyttää hyväksensä hyväksymistäni ollakseen päihtynyt. Tästä saattaa seurauksena olla minulle sairaus, koska en saisi hyväksyä päihteiden käyttöä. En tiedä mitä tästä ajattelisin, jos hän käyttää minua kilpenänsä maailmaa vastaan. Miksi ei siihen pystyisi muutkin. pikemiten.
Hei Pikemiten! Harmittaa etten ole vastannut sinulle kunnolla, enkä tiedä vastaanko nytkään - aihe on monimutkainen, että pelkään sohaisevani mehiläispesää (tai antavani huonoja neuvoja) jos yritän siitä jotain sanoa.
Jos ystäväsi huumeidenkäyttö häiritsee sinua, asiasta (omista tunteista) kannattaa hänelle varmaan sanoa. Hyväksyminen voi tässä tilanteessa olla hänelle karhunpalvelus (johtaa hänen kannaltaan huonoihin seurauksiin, tai sinulle liian ahdistavaan tilanteeseen), vaikka se onkin ehkä sitä mitä hän sinulta toivoisi... En tiedä.
Mulla on ollut iltapäivästä lähtien oksettava olo, joka pahenee liikuskellessa. Tein melkein koko päivän töihin tai siis työttömyyteen liittyviä juttuja jotka olivat stressaavia, vähän sillä rajoilla mihin koen pystyväni - ja samalla tulin entistä turhautuneemmaksi itseeni siitä, etten osaa ottaa työttömyyttä lunkisti/huilin kannalta. (Kaveri, jolla on enemmän työtehtäviä kuin niihin tarvittaisiin aikaa, suhtautuu vähän katkerasti siihen että teen, stressaan, ja ahdistun, vaikka minun ei olisi pakko.) Tunsin itseni kelvottomaksi, sekä omasta tunnetilasta ja siitä että muut asiat joita olin toivonut tänään tekeväni, eivät edistyneet yhtään.