Kuinka selviän henkisesti ja taloudellisesti?

Kuinka selviän henkisesti ja taloudellisesti?

Käyttäjä Roikale aloittanut aikaan 10.11.2012 klo 15:34 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Roikale kirjoittanut 10.11.2012 klo 15:34

Olen kolmekymppinen mies, ja edessäni on työttömyys, ero ja elatusmaksut kahdesta pienestä lapsesta. Takanani ja aina läsnä vuosien vakava, diagnosoitu muttei juuri hoidettu masennus. Jään työttömäksi kuun lopussa ja tulen saamaan ansiosidonnaista n.1000e nettona. Vuokra-asunto, mielellään kaksio, pitäisi saada että lapsetkin voivat vierailla luonani. Minulla on eron jälkeen velkaa noin 4000e, jonka minimi lyhennys on noin 170e/kk. Jos vuokrani tulee olemaan väkisinkin noin 500e/kk, elatusmaksut minimin verran eli kai noin 170e/kk ja lainanlyhennys saman verran ja siihen päälle pakolliset menot vähintään 300e/kk, kuinka muka voin säilyä edes elossa, saati sitten elää edes suhteellisen normaalia, surkeaa elämääni? En ole joutunut tekemisiin tämän kaltaisten ongelmien kanssa ennen, eikä minulla ole hajuakaan siitä, kuinka selvittää nämä asiat. Ahdistaa ja itkettää koko ajan. Haluaisin vain kuolla ja lopettaa tämän rimpuilun. Jotain pitäisi alkaa tekemään, mutta mitään en ole pystynyt tekemään. En ole hakenut asuntoa, en työtä. En koe tosin olevani työkykyinenkään. En jaksa. En vain jaksa tätä. En pysty tähän. Itsemurha pelottaa. Mutta niin pelottaa kaikki muukin.

Käyttäjä Roikale kirjoittanut 21.12.2012 klo 20:12

Minä en saa hyvää oloa mistään. kirjoittamisesta saan hieman mutta niin vähän, ettei se riitä normaaliin elämään. Kaikki halut ovat jättäneeet minut. Vain kuolemaa kaipaan :/

Käyttäjä White princess2 kirjoittanut 22.12.2012 klo 10:51

Me emme tunne toisiamme, mutta ajattelin antaa pari vihjettä miten voi tämän yhteiskunnan luokittelulta ainakin selvitä sillä tavoin, että asuu sitten missä tahansa, niin kotonaan saa olla oman historiansa tulos. Laitapa kotiisi aina jotain sillä tavalla tärkeää, että kukaan muu ei tiedä, miksi niillä esineillä tai jotka hoitavat sinua, mutta eivät vahingoita selviät tämän yhteiskunnan naurettavasta luokittelusta ainakin siksi ihmseksi joka olet. Älä kommentoi mistä rahasi tulevat, rahaasiat eivät kuulu kenellekään. Itse hetki sitten selviydyin eräänltä yhteiskunnalliselta luokittelulta sillä tavoin, että kodissani on asioita, joista tiedän että olen minä. Ei työkkäri tunne sinua. Ei kela tunne meitä. Ihmisinä.
Vertaistukea kannattaa joskus hakea, jos esim. hallituksellä näyttää olevan oikeus laittaa eism. ns. kafferahat julkiseksi. Ei kafferahoja tarvitse kommentoida. Eivät n ole julkisia asioita mielestäni.

Käyttäjä arka kirjoittanut 22.12.2012 klo 16:57

Hei Roikale!
Kirjoitit että kaikki halut ovat jättäneet sinut ja että kaipaat vain kuolemaa. Tilantwwni on aivan samanlainen. Töissä käyminen on kauheaa mutta järkyttävintä on että vapaa-aikanakaan ei voi nauttia mistään. Itsemurha on usein mielessä heti herätessä (usein yöllä, en saa nukuttua aamuun asti). En vaan perheen takia ole vapaa tappamaan itseäni ja muutenkin se pelottaisi. Oletko Sinä sairaalassa? Toivottavasti lääkkeistä on apua sinulle. Toivotan sinulle hyvää joulua kaikesta huolimatta ja ensi vuodelle parempaa oloa.

Käyttäjä Roikale kirjoittanut 22.12.2012 klo 19:03

Olen nyt ollut itsemurha yrityksen takia reilun kuukauden sairaalassa. Mitään edistystä ei ole vointini suhteen tapahtunut :/

Käyttäjä repukka kirjoittanut 23.12.2012 klo 11:10

On parempi, että olet siellä itseltäsi turvassa. Kyllä se olo siitä vielä paranee. Vaikka nyt ei siltä tunnukaan. Tiedän, koska olen itse ollut samassa tilanteessa. Toivottavasti lähtisi nyt helpottamaan.

Käyttäjä IisaMari kirjoittanut 26.12.2012 klo 13:39

repukka kirjoitti 23.12.2012 11:10

On parempi, että olet siellä itseltäsi turvassa. Kyllä se olo siitä vielä paranee. Vaikka nyt ei siltä tunnukaan. Tiedän, koska olen itse ollut samassa tilanteessa. Toivottavasti lähtisi nyt helpottamaan.

Olen samaa mieltä repukan kanssa. Olen nyt kiitollinen siitä, ettei minun annettu tappaa itseäni viisi vuotta sitten. Tunteet tulevat voimalla ulos sielustani, mutta enää en halua kuolla. Haluan elää.

Käyttäjä IisaMari kirjoittanut 26.12.2012 klo 21:10

Tunnistan vihan itsessäni. Sen saman vihan, jota minulla ei ollut lupa tuntea äitiäni kohtaan lapsena. Se viha tulee nyt, ja minä annan sen tulla. Korvat punoittavat ja sydän tykyttää. Se on ok.

Käyttäjä Jilly kirjoittanut 26.12.2012 klo 21:15

Itsekin 10v taistellut ylös masennuksesta ja olen joka päivä kiitollinen siitä että en ole tappanut itseäni vaikka itsetuhoinen olinkin monta vuotta. Lääkkeet ja läheisten tuki ovat auttaneet minut tästä ylöspäin. Onko sinulla läheisiä ystäviä tai sukulaisia joiden kanssa voisit puhua asioista ja saada tukea? Ja oikeanlainen lääkitys ja mahdollinen terapia ovat myös avain selvitymiseen.