Kuinka selviän henkisesti ja taloudellisesti?

Kuinka selviän henkisesti ja taloudellisesti?

Käyttäjä Roikale aloittanut aikaan 10.11.2012 klo 15:34 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Roikale kirjoittanut 10.11.2012 klo 15:34

Olen kolmekymppinen mies, ja edessäni on työttömyys, ero ja elatusmaksut kahdesta pienestä lapsesta. Takanani ja aina läsnä vuosien vakava, diagnosoitu muttei juuri hoidettu masennus. Jään työttömäksi kuun lopussa ja tulen saamaan ansiosidonnaista n.1000e nettona. Vuokra-asunto, mielellään kaksio, pitäisi saada että lapsetkin voivat vierailla luonani. Minulla on eron jälkeen velkaa noin 4000e, jonka minimi lyhennys on noin 170e/kk. Jos vuokrani tulee olemaan väkisinkin noin 500e/kk, elatusmaksut minimin verran eli kai noin 170e/kk ja lainanlyhennys saman verran ja siihen päälle pakolliset menot vähintään 300e/kk, kuinka muka voin säilyä edes elossa, saati sitten elää edes suhteellisen normaalia, surkeaa elämääni? En ole joutunut tekemisiin tämän kaltaisten ongelmien kanssa ennen, eikä minulla ole hajuakaan siitä, kuinka selvittää nämä asiat. Ahdistaa ja itkettää koko ajan. Haluaisin vain kuolla ja lopettaa tämän rimpuilun. Jotain pitäisi alkaa tekemään, mutta mitään en ole pystynyt tekemään. En ole hakenut asuntoa, en työtä. En koe tosin olevani työkykyinenkään. En jaksa. En vain jaksa tätä. En pysty tähän. Itsemurha pelottaa. Mutta niin pelottaa kaikki muukin.

Käyttäjä repukka kirjoittanut 11.11.2012 klo 11:37

Ikävä tilanne. Onko sulla hoitoa masennukseen? Joku hoitava taho? Jos ei, kannattaisko sun mennä terveyskeskukseen lekurille ja pyytää sitä kautta lähete psyk.polille/mielenterveystoimistoon tms? Itsemurha-ajatukset ovat minusta aika selkeä merkki siitä, että tarvitset apua ja hoitoa. Ja töihin on turha edes haaveilla menevänsä, jos on huonossa kunnossa.

Taloudelliseen tilanteeseen taas selvennystä voisi tulla siitä, että varaisit ajan sossuun. Voiko elatusapuun vaikuttaa? Meinaan, että jos taloudellinen tilanne on kovin huono, pitääkö sitä maksaa? En tiedä, kun ei ole kokemusta. Voisiko lainanmaksuun hakea lykkäystä? Tai pienentää maksettavaa summaa ja siten pidentää maksuaikaa?

Minusta on surullista, että maailmassa on niin paljon kärsimystä ja tuskaa. Toivottomuus ja masennus on minullekin tuttua. Uskon kuitenkin, että sinun tilanteesi voi kyllä selvitä, mutta apua siinä tarvitset kyllä. Tsemppiä!

Käyttäjä Mariellaa kirjoittanut 14.11.2012 klo 11:46

Ihan ensiksi haluan sanoa että kaikesta selviää! Mikään ei ole sen väärti että lapset menettävät isänsä!
Ihan ensiksi ajattelen että sinun olisi hyvä soittaa mielenterveystoimistoon ja pyytää sinne aikaa. Saat keskusteluapua, hieman selkeyttä ajatuksiin jonkun ulkopuolisen avulla. Tai sitten varaat ajan ihan omasta tk:sta lääkärille ja pääset sitä kautta avun piiriin. Masentuneenahan usein on vaikea nähdä sitä todellista kuvaa ja aina ei välttämättä edes huomaa kaikkia keinoja mihin voisi turvautua.

Sitten sinun kannattaisi hakea sitä asuntoa ja myöskin asumistukea. Pienituloiset ovat oikeutettuja asumistukeen. Elatusmaksusta kannattaa käydä lastenvalvojalla sopimassa ja juttelemassa kuten muutenkin eron tullessa lasten tapaamisoikeudet ja huoltajuussopimukset paperilla ja kirjallisena niin ei missään tilanteessa jää alakynteen esim. riitatilanteessa. Siellä sinulle lasketaan elatusmaksun suuruus, joka voi olla pienempikin. Vai oletteko siellä jo käyneet? Kovin suurelta kuulosti tuo summa jonka mainitsit. Jos laskelma on tehty palkkatulojen mukaan niin se täytyy ehdottomasti laskea uudestaan.

Ja mikäli vajetta jää niin sosiaalitoimesta voit hakea toimeentulotukea ja mahdollisesti harkinnanvaraista tukea jos joskus jokin isompi tarve tulee.

Akuuttiin hätään voit kysyä apua mm. seurakunnan diakoniatoimistosta; ruoka-apua, rahallista apua jostakin isosta laskusta selviämiseen tai esim. osa vuokravakuudesta. Toimistosta varataan aika diakonille ja sitten menet juttelemaan tilanteesta ja he auttaa jollain tavalla.
Myös eu-ruokakasseja voi hakea monilla paikkakunnilla. Seurakunnilla on myös erilaisia ruokailuja joissa ihmiset voivat käydä syömässä jopa ilmaiseksi. Esim. meillä lähikirkossa on kerran viikossa ilmainen aamupala.

Vaikka kliseeltä kuulostaakin niin kaikki kääntyy vielä' hyväksi ja sinä selviät tästä eteenpäin! Vaikka tilanne on nyt tiukka ja synkkä niin se helpottaa ja paranee kun saat asioita hoidettua ja mieltä vähän paremmaksi!

Tsemppiä!

Käyttäjä Roikale kirjoittanut 23.11.2012 klo 11:16

Yritin itsemurhaa. Viinaa, lääkkeitä ja puukko. Lääkkeitä oli liian vähän, käteenkin vain muutama tikki. Ex-puoliso soitti paikalle ambulanssin kun lähetin hyvästit tekstiviestillä ennen tajunnan menetystä. Nyt olen hoidossa mielisairaalassa. Ei näitä taideta enää sellaisiksi kutsua, mutta kuitenkin. Tulen olemaan täällä useita viikkoja, ja ehkä onkin hyvä niin. Jos vaikka löytyisi jokin oikeanlainen lääkitys ja tämä kuoleman kaipuu loppuisi. Haluan edelleen kuolla. PDI testissä sain 43 pistettä, muttei kukaan oikein kertonut, että mitä se tarkoittaa? Loppuisipa tämä elämä pian. Ennen sain lohtua nukkumisesta, nyt en pysty enää siihenkään edes lääkkeillä kuin maksimissaan 3 tuntia yössä. Päivällä ei väsytä. En jaksa/pysty uskomaan, että minua voitaisiin vielä auttaa, saati sitten parantaa. Elämä on hirveää.

Käyttäjä Roikale kirjoittanut 27.11.2012 klo 10:33

Turta ääni sisimmässä vaatii vapauteen, silti hukkuu huuto virtaan yksinäisen kyyneleen. Ei enää muita tunteita, ei lainkaan kaipuuta; vain jäinen, musta tahto päästä pois maailmasta.

Olikohan tuo runo? Jos oli, niin kirjoitin sellaisen ensimmäistä kertaa elämässäni...

Käyttäjä purppuraenkeli kirjoittanut 27.11.2012 klo 11:25

Olen todella pahoillani puolestasi. - Kiinnostuin runosta jonka olit kirjoittanut viestiisi. - Masentuneen ollessaan tuntojaan on hyvä purkaa kirjoittamalla. - Itse kirjoitin runoja teoksen verran ollessani siis vuosia masentuneena. Tuttu äidinkielenopettaja kehoitti tuomaan runot esille - teoksena. Runot kertoisivat varmasti sinunkin kohdallasi asioista joita runoja lukevan ja niitä ymmärtävän on helppo tajuta ja tulkita. Kirjoita lisää ja kerro niissä sisimmässäsi käyvästä myllerryksestä - kirjoita lisää - 🙂👍

Käyttäjä Roikale kirjoittanut 27.11.2012 klo 18:27

Tietääkö kukaan lääkkeistä? Kärsin unettomuudesta, masennuksesta ja lievästä paniikkihäiriöstä. Lääkemäärät kuulostavat minusta aika suurilta, mutta eihän tuo meinaa silti uni maistua... Päivittäiset lääkkeeni sairaalassa ovat LYRICA 150mg kerran päivässä, ZYPREXA 10mg kerran päivässä, TEMESTA 1,5mg 4 kertaa päivässä, INSOMIN 5mg kerran päivässä, CIRCADIN 2mg kerran päivässä, VENLAFAXIN ACTAVIS 75mg päivässä ja tarvittaessa ahdistukseen QUETIAPIN ACTAVIS 50mg 4 kertaa päivässä.

Käyttäjä Roikale kirjoittanut 29.11.2012 klo 12:11

Uusi runo.

Lennän läpi sankan usvan, edessäin näen hahmon mustan. Nyt pelko hylkää sielun synkän, jättää raatooni vain aukon tyhjän. Kohtaloni olen hyväksynyt; nyt se kuolee, mikä on syntynyt. Nyt rauhassansa ruumis makaa, kun ikuisuuteen sielu matkaa. Lähden taakseni enää katsomatta, kotiini enää palaamatta.

Käyttäjä Roikale kirjoittanut 30.11.2012 klo 13:49

Kuinka voisin olla mitään, mitä minulta vaaditaan, vasara jolla kauniimmaksi maailma taotaan? Enhän minä ole kukaan, enkä koskaan kukaan halunnut ollaakaan. Kuihtunut elämä on lakannut olemasta, ja vaikka taival jatkuukin, kuljen läpi oman pääni luoman Helvetin. Mieleni on kovin heikko ja sydämeni raskas kuin lyijy lyödessään, vaan silti se jatka, jostain syystä uskoo elämään. Mutta onko mitään järkeä pitää kiinni tästä irvokkaasta elämästä, kun olen jo antanut käteni kuolemalle eloni alkuhämärässä, on vasarastani varsi katkennut tässä myräkässä.

Käyttäjä draned kirjoittanut 03.12.2012 klo 13:52

Tilanne tuntu sinusta toivottomalta koska et ole ennen sellaista kokenut.😞
Mutta muista että sinulla on kaksi lasta jotka varmastikkin kaipaavat sinua.

Apua voit myös saada ensi- ja turvakotien liitosta yhteystiedo saat netistä, he voivat varmastikkin auttaa sinua ja keskustella asioistasi tai kertoa mistä saat apua.
Kelasta voi hakea asumistukea, sosiaalitoimistosta muuta apua. Ajat ovat huonot etkä ole ainut, hae rohkeasti apua/ selviytymiskeinoja älä jää yksin pulmiesi kanssa.🙂👍
Voimia🙂🌻

Käyttäjä Roikale kirjoittanut 04.12.2012 klo 17:34

Onpa hienoa tässä masennuspäissään tajuta sekin asia, että tämä saraalassa lymyily maksaa lähes 500/kk ja joudun olemaan täällä varmasti ainakin pari kolme kuukautta. Joo-o, voin jo tuntea ulosottomiehen hengityksen niskassani. Voi kun olisi onnistunut se itsemurha... Täällä on vähän hankala yrittää uudelleen. TAHDON POIS TÄSTÄ MÄDÄSTÄ MAAILMASTA!

Käyttäjä Roikale kirjoittanut 06.12.2012 klo 17:26

Olen ollut kohta kaksi viikkoa hoidossa ja lääkitys on kuulema erittäin voimakas. Haluan silti kuolla ja ajattelen koko mm. että hirttäydyn verhoon tms... Meneekö tämä koskaan ohi, vai onko minun tehtävä se itsemurha, että saan rauhan? Voinko minä edes parantua tästä, kun ei lääkkeet vieläkään auta?

Käyttäjä Aurelie kirjoittanut 08.12.2012 klo 01:04

Hei,

kerrohan psykiatrillesi siellä tästä halustasi kuolla. Varmaan olet jo kertonutkin.
Sosiaalitoimi maksaa sairaalalaskusi joten älä sitä murehdi.
Nyt on tärkeintä saada sinut kuntoon ja se ei tapahtu sormia napsauttamalla vaan
pikkuhiljaa.

Lapsesi rakastavat sinua sellaisena kuin olet. Jaksa elää heidän vuokseen.
Sinä paranet, olen aivan varma.

Käyttäjä arka kirjoittanut 08.12.2012 klo 09:39

Hei Roikale!
Jaan sinun tunteesi halusta kuolla. Se minullakin on mielessä, köyhyys ja näköalattomuus painavat. Mitenkään en osaa tilannettani muuttaa. Yritä parantua, sinä olet tärkeä lapsillesi.

Käyttäjä Roikale kirjoittanut 11.12.2012 klo 16:27

Tämä sairaalassa olo alkaa, jos mahdollista, ahdistaa entistäkin enemmän... Lääkitys eikä puheet ole poistaneet itsetuhoisuuttani. En kerro sitä hoitajille, etten joudu eristykseen ja ties mihin pakkopaitaan. Mietin tai pikemminkin kaipaan kuolemaa koko ajan. Ajatus ei jätä minua rauhaan. Joka kerta kun ajan partaa höylällä mietin, että saisiko sillä viillettyä valtimoon asti. En halua elää enää. En halua aloittaa alusta ja vieläpä mielettömän huonoilla korteilla... Taidan viiltää hieman käteeni ja katsoa, tyydyttyykö peto sisälläni siitä.😑❓😯🗯️

Käyttäjä repukka kirjoittanut 11.12.2012 klo 18:28

Tuttu tilanne. Olen itsekin ollut samankaltaisessa tilanteessa. Siis tuon pakonomaisen itsemurhan ja kuoleman ajattelun kanssa. Kuin myös sairaalassakin. Ja toivottomuudessa. Puhu kuitenkin hoitajalle tai lääkärille tuosta, koska minusta tuo on merkki siitä, ettei lääkitys tepsi. Tuosta toivottomuudesta VOI selvitä. Sinua tarvitaan tässä maailmassa vielä. Ainakin lapset tarvitsevat. Minäkin olen selvinnyt. Ja moni muukin. En tiedä, mikä lopulta minut pelasti. Jossain vaiheessa vain alkoi helpottaa ja kaikki keskeneräiset asiat alkoivat selvitä.