Koulussa/työelämässä jaksaminen, kun aina joku taho hengittää niskaan ja vaatii jotain
Hei! Miten te muut pärjäätte koulussa tai työelämässä jatkuvien vaatimusten alla?
Itsellä sellainen tilanne, että aloitin kyllä ammattikoulussa ja vuoden jaksoin, minkä jälkeen tuli täysromahdus. Tokaa vuotta aloittelin, mutta epäonnistui täysin. Haettiin sitten kuntoutusta, jotta saisin ammattikoulun käytyä loppuun. Ihan aluksi toimi, vaan ei enää. Koska toka vuosi meni puoliksi pieleen, opiskelut viivästyvät ja venyvät ainakin puolella vuodella. Kuntoutus on kuitenkin myönnetty vain tämän alkuperäisen keston mukaan. Nyt olisi vielä tämä kevät jäljellä ja sitten menee yliajalle ensi syksynä, vaan kuntoutusta ei ole sinne syksylle myönnetty.
En jaksaisi tapella enää. Koko ajan joku vaatii jotain. Kela vaatii edistymistä samaan tahtiin kuin opintotuellakin. Koulua pitää käydä. Minä en oikeasti jaksa hakata enää päätä seinään. Saan ihan käsittämättömiä kiukkuraivoitkupotkuraivarikohtauksia että oksat pois. Seuraavaksi itken ja nauran hysteerisesti samaan aikaan. Keho on riekaleina stressistä. Hiihtoloma oli kiva ja teki tehtävänsä, hyvin jaksoin tehdä asioita jotka minua kiinnostivat, jaksoin pitää huolen siitä että syön kunnolla ja tein muutenkin kivoja asioita.
Nyt kun mietin kouluasioita ja varsinkin kirjallisia tehtäviä, jotka pitäisi palauttaakin kohta, pala nousee kurkkuun ja tuntuu kuin kuristettaisiin kuoliaaksi. Tätäkö koulunkäynti on? Kaikki vaan sanovat ”sellaista se koulu/elämä on”, mutta kun minä en sitten halua tätä elämää! Miksen voi riittää.
Tajuan sen nyt vasta, että koulunkäynti on aikaisemminkin ollut lähinnä paniikkisuorittamista. Suoritan ja yritän niin paljon, että varmasti pääsen läpi. Jos laskisin rimaa, kaikki kurssit olisivat hylättyjä ja sittenpä vasta olisinkin pulassa! En jaksa enää tätä. Tarvisin varmaan tällä normaalilla tahdilla oikeasti korkeintaan 2 viikkoa koulutöitä ja sitten 2 viikkoa sairaslomaa. Tälleen jaksotettuna.
Minulle tulee olo, että miten tällainen rääkki voi pärjätä missään? Ei varmaan ole sellaisia töitäkään joita jaksaisin uupumatta. Kaikkein eniten suorastaan huvittaa, että minä olen KUNTOUTUKSELLA. Kuitenkin ”kuntoutus” ajaa vaan pahempaan jamaan. Ei ole kuitenkaan mitään järkeä nyt lopettaa koulu. Mitä minä sitten tekisin?
Sitten vielä ”huvittaa” sellainenkin seikka kuin taloudellinen tilanne. Kelan kuntoutusraha on todella pieni. Saan koko ajan stressata, onko varaa syödä, voiko ostaa vaatteita kuluneiden tilalle jne. Ei tämä ainakaan mitenkään edistä jaksamista. Ja sen pienen rahan vastineeksi pitää pärjätä yhtä hyvin kuin ennen?
Ennen kaikkea: onko teillä ollut tällaista tilannetta ja mitä tekisitte tai teitte?
Niin. Kaippa ihminen kuitenkin on vihaa, masennusta, ystävällisyyttä jne. Kun päivästä toiseen mieliala vaihtelee niin paljon. Jotkut asiat unohtuu jossain vaiheessa ja jossain vaiheessa ne tulevat taas mieleen.
Jossain sanottiin joskus että ihminen on vain lehti virrassa.
Uskonnollisuus toimii usein. Toki siinä on haitta puoliakin, mutta missä ei olisi. Ajattelin että ei kaikkea tarvitse tietää maailmasta. Uskoakin voi.
Uskollisuus itselle, itsen kuuleminen eri tilanteissa varsinkin jos kohtaa toisia ihmisiä, vaikka perhettään, niissä tilanteissa jos kuuntelee omaa oloaan eikä anna sen sekoittua toisten vaikutuksista.
On hirveän vaikeaa saada koulutehtäviä tehtyä, kun ne ei kiinnosta yhtään. Olen siis vielä kirjoilla eräässä aikuisopistossa ja ei meinaa tulla kyllä mitään opiskelusta. Niin hirvittävän tylsiä aiheita tehtävissä. Varmaan jätän kesken opinnot. Minua ei kyllä kiinnosta yhtään tuo kirjasto-ala, nyt kun olen tarkemmin siihen tutustunut. Ainut mikä kiinnostaa on filosofia. Ainut vaan että minun vanhemmat koko ajan sanovat että pitäisi saada jokin ammatti ja että kannattaisi opiskella jotain muuta kuin filosofiaa. Mutta kun en mahda sille mitään, että minua ei kiinnosta mikään muu kuin filosofia. Minusta on vähän väärin painostaa ihmistä opiskelemaan jotain sellaista joka ei kiinnosta yhtään. Ei minusta ikinä tule mitään kirjastonhoitajaa, se on varma asia. Ei vain tule. Ainut haaveeni on päästä opiskelemaan filosofiaa tutkinto-opiskelijaksi. Se on vaan fakta, enkä pysty väkisin kiinnostumaan mistään muusta...
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 10 kuukautta sitten. Syy: Kirjoitusvirhe