Koulussa/työelämässä jaksaminen, kun aina joku taho hengittää niskaan ja vaatii jotain

Koulussa/työelämässä jaksaminen, kun aina joku taho hengittää niskaan ja vaatii jotain

Käyttäjä Premnas aloittanut aikaan 01.03.2010 klo 20:18 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Premnas kirjoittanut 01.03.2010 klo 20:18

Hei! Miten te muut pärjäätte koulussa tai työelämässä jatkuvien vaatimusten alla?

Itsellä sellainen tilanne, että aloitin kyllä ammattikoulussa ja vuoden jaksoin, minkä jälkeen tuli täysromahdus. Tokaa vuotta aloittelin, mutta epäonnistui täysin. Haettiin sitten kuntoutusta, jotta saisin ammattikoulun käytyä loppuun. Ihan aluksi toimi, vaan ei enää. Koska toka vuosi meni puoliksi pieleen, opiskelut viivästyvät ja venyvät ainakin puolella vuodella. Kuntoutus on kuitenkin myönnetty vain tämän alkuperäisen keston mukaan. Nyt olisi vielä tämä kevät jäljellä ja sitten menee yliajalle ensi syksynä, vaan kuntoutusta ei ole sinne syksylle myönnetty.

En jaksaisi tapella enää. Koko ajan joku vaatii jotain. Kela vaatii edistymistä samaan tahtiin kuin opintotuellakin. Koulua pitää käydä. Minä en oikeasti jaksa hakata enää päätä seinään. Saan ihan käsittämättömiä kiukkuraivoitkupotkuraivarikohtauksia että oksat pois. Seuraavaksi itken ja nauran hysteerisesti samaan aikaan. Keho on riekaleina stressistä. Hiihtoloma oli kiva ja teki tehtävänsä, hyvin jaksoin tehdä asioita jotka minua kiinnostivat, jaksoin pitää huolen siitä että syön kunnolla ja tein muutenkin kivoja asioita.

Nyt kun mietin kouluasioita ja varsinkin kirjallisia tehtäviä, jotka pitäisi palauttaakin kohta, pala nousee kurkkuun ja tuntuu kuin kuristettaisiin kuoliaaksi. Tätäkö koulunkäynti on? Kaikki vaan sanovat ”sellaista se koulu/elämä on”, mutta kun minä en sitten halua tätä elämää! Miksen voi riittää.

Tajuan sen nyt vasta, että koulunkäynti on aikaisemminkin ollut lähinnä paniikkisuorittamista. Suoritan ja yritän niin paljon, että varmasti pääsen läpi. Jos laskisin rimaa, kaikki kurssit olisivat hylättyjä ja sittenpä vasta olisinkin pulassa! En jaksa enää tätä. Tarvisin varmaan tällä normaalilla tahdilla oikeasti korkeintaan 2 viikkoa koulutöitä ja sitten 2 viikkoa sairaslomaa. Tälleen jaksotettuna.

Minulle tulee olo, että miten tällainen rääkki voi pärjätä missään? Ei varmaan ole sellaisia töitäkään joita jaksaisin uupumatta. Kaikkein eniten suorastaan huvittaa, että minä olen KUNTOUTUKSELLA. Kuitenkin ”kuntoutus” ajaa vaan pahempaan jamaan. Ei ole kuitenkaan mitään järkeä nyt lopettaa koulu. Mitä minä sitten tekisin?

Sitten vielä ”huvittaa” sellainenkin seikka kuin taloudellinen tilanne. Kelan kuntoutusraha on todella pieni. Saan koko ajan stressata, onko varaa syödä, voiko ostaa vaatteita kuluneiden tilalle jne. Ei tämä ainakaan mitenkään edistä jaksamista. Ja sen pienen rahan vastineeksi pitää pärjätä yhtä hyvin kuin ennen?

Ennen kaikkea: onko teillä ollut tällaista tilannetta ja mitä tekisitte tai teitte?

Käyttäjä Premnas kirjoittanut 15.04.2010 klo 23:32

En ihan oikeasti jaksa. En sitten pätkääkään. Yhtään. Mitään.

Lintsasin koulusta "ennakkoon"..tiesin varmaan että kohta Kelasta paukahtaa! Asutaan miehen kanssa yhdessä, mies työtön. No totta kai minun huikean suuret tuloni vaikuttavat myös hänen tukiinsa. En jaksa tätä paperisotaa. Koko ajan jotain papereita, sitä sun tätä paperia ja sitä ja tuota ja noita ja ja ja ja..!! Jos yrittää kysyä jotain, esim. kannattaako mennä kesätöihin vai meneekö tuet: EMME TIEDÄ. "Emme tiedä" *ivallinen sävy virkailijalla*. Haistakaa, sanonko mitä. En tietenkään niille haistattele, vaikka tekisi mieli. Kyllähän siitä erästäkin näkee, että leipääntynyt työhönsä. Ei se silti minun vikani ole. En minä niitä siellä tahallani ärsytä, mutta näköjään pelkkä ilmaantumiseni sinne riittää heillä suoranaiseen vittuiluun.

Olen niin hermopaskahalvauksen partaalla että kohta lentää tavarat tai jotain muuta. Aggressio iskee! Tai ehkä mieluummin alan hajottaa itseäni tavaroiden sijaan, nyrkki vaan heilumaan ja jalat paskaksi. Se olisi minulle oikein, kun en osaa elää täällä yhteiskunnassa. Saavatpahan sitten virkailijatkin jotain ilonaihetta kun taas on yksi pöljä itteensä vahingoittanut!

Että hoho ja haha ja hihi. Voi itku. En osaakaan tehdä enää muuta kuin kiihtyä aggressiivisesti nollasta sataan sekunnissa, seuraavaksi nauraa ja itkeä sekaisin. Kohta menen ja vaadin koko hemmetin loppuelämän sairaslomaa, ihan vaan Kelan ja muiden paskahalvausinstanssien takia. 🤕

Käyttäjä poropeukalo kirjoittanut 19.04.2010 klo 20:38

Voi sentään! Onpa kurjaa, että sun jaksaminen on noin heikkoa! Oletko kokeillut nyrkkeilyä tunteiden tuulettamiseen? Mä oon itse pahimpina hetkinä takonut seinää tai lattiaa tai paiskonut tyynyjä. Kyllä siitä mulle ainakin on apua ollut!

Voisitko käydä jossain toisessa Kelan toimistossa? Se toimisto, jossa nyt olet käynyt on näköjään aivan ala-arvoinen (tai siis se virkailija). Tai voitko soittaa Kelaan ja kysyä asioita sieltä? Sinulla on todellakin oikeus saada noihin kysymyksiin asiallinen vastaus.

Halaus!

Käyttäjä Premnas kirjoittanut 29.04.2010 klo 17:51

poropeukalo kirjoitti 19.4.2010 20:38

Voi sentään! Onpa kurjaa, että sun jaksaminen on noin heikkoa! Oletko kokeillut nyrkkeilyä tunteiden tuulettamiseen? Mä oon itse pahimpina hetkinä takonut seinää tai lattiaa tai paiskonut tyynyjä. Kyllä siitä mulle ainakin on apua ollut!

Voisitko käydä jossain toisessa Kelan toimistossa? Se toimisto, jossa nyt olet käynyt on näköjään aivan ala-arvoinen (tai siis se virkailija). Tai voitko soittaa Kelaan ja kysyä asioita sieltä? Sinulla on todellakin oikeus saada noihin kysymyksiin asiallinen vastaus.

Halaus!

Hei! Mietin juuri että olisko jostain pahoinpitelypussukoista hyötyä..mulla vaan auttaa eniten asioiden hajottaminen. Jos asiat jää ehjiksi, ei auta. Semmonen vihaisentyytyväinen tunne, kun hajottaa jotain tärkeetä, mutta jälkeenpäin harmittaa tosi paljon. Esim. papereiden repiminen on suorastaan nautinnollista, tai tavaroiden heittely. Ne auttavat senhetkiseen purkaukseen. Siis että saa purettua sen fyysisen agression tai tunteen, kun verisuonissa kuohuu liikaa.

En oikeen tiedä voinko käyttää muuta, tämä kun on ainoa tällä paikkakunnalla..viime kerrallakin taas..siis muuten ehkä kestävät, mutta jos esitän vaikka koko käynnin aikana enemmän kuin yksi tai kaksi kysymystä, tuntuvat rasittuneilta ja hermostuneilta ja haluavat minusta äkkiä eroon. Siis se on jotenkin hirmu ärsyttävää kun esitän kysymyksiä? Tai jos unohdin viime kerrasta jonkun kysymyksen vastauksen ja kysyn sitä uudestaan, niin se on tosi ärsyttävää heille.

Nyt on välillä mennyt paremmin mutta välillä en jaksa mitään, makaan vaan sängyssä. Mitäköhän ensi kesästä mahtaa tulla.