Klassinen musiikki hengenpelastajana.
Haluaisin avata keskustelun klassisesta musiikista. Nimittäin uskon että se voi pelastaa monia henkiä, enkä nyt vitsaile. Se saa aivoihin sellaisen selittämättömän tilan tai en tiedä onko se aivoissa vaan jopa sielussa. Se on pelastanut mun hengen monta kertaa. Kun on ollut erittäin synkät ajatukset, niin olen pistänyt klassista stereoista ja olen saanut edes vähän balsamia haavoille. Voin sanoa että se voi oikeasti olla teille jokaiselle eduksi jos vain ryhdytte sitä kuuntelemaan. Mielessänne saattaa välähtää taivas. Enkä nyt laske leikkiä. Olen iloinen jos saan jonkun täällä kiinnostumaan klassisesta musiikista, se on oikeasti tärkeää…
Hyviä kuuntelu hetkiä!🙂
Olen luukuttanut viime päivinä paljon tätä: Vox Clamantis - Alleluia Tropus (Arvo Pärt) https://youtu.be/8nWdTLeZ-Qg
Lukuvinkki meille klasaria hengenpelastajana käyttäville: John A. Sarkett - Classical Music Saved My Life
Saa olla eri mieltä, mutta mun mielestä Hevi musiikki on varmin tie helvettiin... Mutta hyvää maanantaita kuitenkin! Klassista taas kuuntelen. 🙂
Moi. Kirjotan tähän ryhmään nyt pitkästä aikaa: Mulle tuli viimeksi klassisen musiikinkonsertissa aivan ylimaallinen olo. En edes pysty kuvailemaan sitä kunnolla. Näköni alkoi sumentua ja keskityin täysin musiikkiin. Olin jossain unen rajamailla. On tää klassinen kyllä välillä ihmeellistä. 🙂
minäitse89 kirjoitti 8.3.2019 13:22
Moi. Kirjotan tähän ryhmään nyt pitkästä aikaa: Mulle tuli viimeksi klassisen musiikinkonsertissa aivan ylimaallinen olo. En edes pysty kuvailemaan sitä kunnolla. Näköni alkoi sumentua ja keskityin täysin musiikkiin. Olin jossain unen rajamailla. On tää klassinen kyllä välillä ihmeellistä. 🙂
Aivan ihanan kuuloinen kokemus! 🙂
Minä olen jo toista tai kolmatta viikkoa kuunnellut Turandotia, kenties suosikkioopperaani. Etenkin tätä versiota ( https://youtu.be/iZn_FGQmlVQ ), mutta välillä olen kuunnellut ja katsellutkin muitakin versioita tai pätkiä niistä. On aina yhtä mielenkiintoista huomata, miten ooppera elää tekijöittensä mukana.
Itse en ole päässyt vielä sisälle oopperaan. Täytyy yrittää. 🙂
Suosittelen kuuntelemaan Selim Palmgrenin Pianokonsertto No. 2 The River, suomeksi Virta. Tuntuu että tuo teos on Suomen musiikki historian yksi tärkeimmistä, eikä suotta. On se kyllä hieno. 🙂
Selim Palmgren oli täysin uusi nimi minulle. 😳 Nyt on taas yksi aukko vähemmän sivistyksessä, kiitos siitä! 🙂
Minä puolestani en oikein saa kiinni ei-lauletusta klassisesta musiikista.
Pavarotti on kyllä hyvä. 🙂
Olen kuunnellut paljon tätä ( https://youtu.be/-i0KZTP3SUM ) vaikuttavan painostavatunnelmaista Ch'ella mi creda -aariaa Puccinin La fanciulla del West -oopperasta. Tenori Jonas Kaufmannin tumma, baritonimainen ääni vain lisää aarian synkkyyttä.
Okei. Kiitos vinkistä.
Suosittelen Beethovenin sinfonioita. Siis millaisia tunnetiloja niistä tuleekaan. Hienoa musiikkia kyllä. 🙂
Totta, Beethoven on hyvä! 🙂
Valitettavasti en tunne hänen tuotantoaan niin hyvin kuin haluaisin, mutta suosikkejani ovat ns. Kuutamosonaatti, sinfonia nro 5, sinfonia nro 9 (etenkin kuuluisa viimeinen osa) ja tietysti aivan ihana Für Elise. ☺️❤️
Erityismaininta ehkä yhdelle kaikkien aikojen kauneimmista rakkauskirjeistä: http://www.lettersofnote.com/2011/06/immortal-beloved.html
Josta tulikin mieleen; oletko nähnyt Beethovenista kertovan Ikuinen rakkaus (Immortal Beloved) -elokuvan?
En ole nähnyt. Täytyypä vuokrata jostain. Kiitos vinkistä... 🙂 Tuo kirjekin oli ihan uusi juttu mulle...