Mulla meni kolmisen vuotta ennenkö sain lähetteen kipupolille ja kysyin sinne lähetettä vähintään kerran pari kuukaudessa.
Kun jo pelkän migreenin takia pitäisi sinne päästä! Mutta tämä nyky terveydenhuolto jostakin.. 😠

Elä muuta sano tästä terveydenhuollon palvelusta, yritin aamulla soittaa aikaa kunnallisen puolen lääkärille aikaa mut ei ole aikoja ei sitten kiireellisiäkään vaikka käsi oli kuin tulessa, itkuhan siinä tuli kun ei meinaa apua saada😭.
No menin sitten päivystykseen ja yksi kirurgi sitten katsoi minut ja määräsi tietty taas kipulääkkeitä ja sirdaludia jos ne auttais, viikon päästä sitten aletaan kattomaan kaikki uudestaan jos ei kivut ala hellittämään. Mutta kerrankin oli lääkäri joka kuunteli ja oli myötätunteinen ja ainakin tuntui ymmärtävän minun tilanteen. Eli taas sitten odotellaan ja toivotaan että tämä kipu edes jossakin määrin helpottaisi,jospa sitä nytten saisi sen ajan sinne kipupolille 🙂👍.....

HEI KIPUILIJAT!
Ei ole helppoa päästä kipupolille. Omassa tk:ssa on kipulääkäri, sinne on varattu aika kahden viikon päähän. Josko hän sitten sen lähetteen tekee. Nyt kokeilen päivystyksen antaman reseptin lääkkeitten tehoa. Celebra ja Panacod. Triptyl ei auta, Voltarenia ei vatsa kestä, Tramal oksettaa, Mobic ei tehoa. Tottua täytyy kipuun sanoo ortopedi. Kaks selkäleikkausta takana, nivelrikot, fibro. NO onhan siinä. Ulkona on sateinen sää, mutta yritetään sädehtiä itse lämpimästi.🙂🌻

Moi!

Mietin pitkää, kirjoitanko tänne. Kipuja on ollut koko ikäni, nyt vaan pahentuneet ja lääkkeet ei auta. Eikä liikunta, mikään asento ei ole hyvä, ei istuninen ei makaaminen ja seisominen on myös tuskaa. 😭

Kipupolille en edes ole pyyttänyt aikaa, kun en kuitenkaan sinne pääse. Anomus lääkinnälliseen kuntoutukseen on vetämässä.

Niin ja se miks on kipuja on selän synnynäinen vika ja perus-sairaus. Ja migreeni. Ne nyt aiheuttaa kipuja. Ja tuntuu aivan turhalta mennä päivystykseen kun ei oteta tosissaan. Selkää on leikattu moneen kertaa lapsuudessa ja toivon kyllä että ei tarvis enää leikkauksia. Vasta kuvattiin mutta ei siihen mitään muuta sanottu kuin, että kuntoutus hakemus laitetaan. Niin ja saako sitä on sitten eri asia, siis saako kuntoutusta. 😑❓
Ja mistä muusta sais apua kipuihin, no oli tulla kirjoitettu ruokavalion vaikutuksesta. En käytä alkoholia enkä syö punaista lihaa, vain riistaa ja kalaa, sekä kasviksia. suklaata hyvin harvoin. Mutta mulla on vaan aattellinen tuo että en syö lihaa se tarkoittaa että en kasvatettua vain mitä luonnosta saa.

Vaikka kipuja on ollut aina niin ei niihin totu, vaikka ehkä keho turtuu. Mutta kyllä kipu on aina läsnä ja kun sitä ei lääkärit ota uskoakseen. Mutta kun viimeks kävin niin oli tosi mukava lääkäri se laittoi kuviin. Ei löytynyt refleksia toisen jalan nilkasta. Ohje on että jos jalat pettää, tai ei pysty pidättämää ulostetta tai pissaa niin silloin. heti lääkäriin ja vieelä jos ei pysty pissaamaa... Ei paljoa kuitenkaan lohduta🤔. Kivut on kovat, olen kokeillut koti konsteja ja apua en ole löytyänyt.

Nukkumisesta ei tule juuri mitää kipujen ja unettomuuden takia. Vaikka on lääkkeet kumpaankin. Olikohan tuossa nyt omaa kokemusta...

Voi ihme ja kumma! Kävin tänään lääkärillä, joka ei pitänyt minua laiskana tai puolimielisenä. Ihana tunne, kun lääkäri kysyy minulta syytä tulooni ja... kuuntelee tarinani. Kaikkine oireineen. Antaa minun kertoa ja tekee diagnoosinsa puhtaasti oman näkemyksensä ja minun kertomukseni perusteella. Ei kuule eikä halua kuulla, muiden lääkäreiden asenteellisia diagnooseja, vaan haluaa tehdä omansa.

Sain hermokipulääkityksen, jonka toiminnasta voin kertoa vasta parin viikon päästä. Toivottavasti se auttaa. Ja kipu/särkypotilaat: älkää antako periksi. Vaatikaa (vaikka se vaatiikin luonnetta ja voimia) huomiota ja kunnon lääkitystä.

🙂Minäkin joskus ihan kysyin työterveyslääkäriltä, että kuvittelenko minä nämä kivut vai en? Niin hän sanoi että kyllä tässä on monta vuotta näitä kipuja on hoidettu ja todettu ne olevan oikeasti. Hän sitten konsultoi ortopedia ja päästiin minun diagnosissa varmuuteen.
Vuonna 2003 Töölön sairaalassa leikkauksen jälkeen kärsin kovia tuskia ja huusin apua eikä kipulääkitystä annettu enempää.
Mutta kun uusinta leikkaus v.2005 tehtiin, oli kivunhoito huippuluokkaa. En juurikaan ehtinyt kovan kivun luokkaan, kun minulle jo tarjottiin lääkettä.
Jos torjuin ettei vielä tunnu kipua niin todettiin ettei tarvitsekkaan tuntua. Koko leikkauksen jälkeinen kivun kokemus oli sidettävä eikä jäänyt traumoja niinkuin vuonna 2003.
t.Homssu

Minulla on viimeiset 3 vuotta ollut elämä jatkuvien kipujen kanssa taistelua. Vasta tänä vuonna minut on otettu tosissaan sitä ennen olin liian nuori että minulla voi olla selkä kipeänä. Viime vuoden lopulla otetut kuvat vasta avasi ovet; siellä on oikea vika. Sitä ennen esim. särkylääkkeiden uusiminen oli aina tappelua.
Nyt minulla on hoitosuhde kipulääkäriin ja olen menossa leikkaus arviointiin.
Minulla on myös hyviä ystäviä joiden kanssa olen saannut jakaa tuntojani.
Minusta on tärkeää puhua vaivasta ja myöntää se julkisesti, ennen häpesin jopa vaivaani. Vielä kun saisi työkyvyttömyys eläkkeen, tosin kela väittää että olen täysin työtkykyinen.

Toivon kaikille kivuista kärsiville helpotusta elämään tavalla tai toisella.

Hienoa kuulla, että meistä kipu/särkypotilaista edes joku joskus saa hoitoa! Itselleni hermokipulääkitys tuntuu auttavan. Ainoa sivuvaikutus on sen väsyttävyys. Sen vuoksi lääkitystä nostetaan vähitellen riittävälle tasolle ja se vie aikaa.

Mulla taas vaihteeks tilanne, ettei auttavaa kipulääkettä ole.. Tramal ei enää auta ja siitä tulee kirjaimellisesti oksettavat sivuoireet 😟
Yöt menee kukkuen, päivät töissä nukkuen 😴

onko teillä joillain tietoa/kokemusta turvallisesta jäsenkorjaajasta espoossa/muualla pääkaupunkiseudulla?
todella kovat kivut