Kaksisuuntaista menoa
Perustan nyt oman foorumin omille jutuilleni. En aio esitellä itseäni mitenkään. Aion kirjoittaa just siitä mistä huvittaa. Lue tai ohita, jos ei kiinnosta. Saa myös kysyä ja osallistua.
Pari kuukauttahan mulla meni oikein mukavasti edellisen osaston jälkeen. Nyt kuitenkin tuntuu, että olen taas syöksykierteessä pohjalle. No, tätähän tää kaksisuuntaisen elämä on.
Perhe kävi tapaamassa uutta karvaista perheenjäsentä lauantaina. Sunnuntaina puolestaan kieputtiin Lintsin laitteissa. Uusi vuoristorata Taiga oli hurja, mutta tulipahan käytyä. 8-vuotias oli ihan pähkinöinä lähes kaikista laitteista.
Huomenna on oman hoitajan aika sitten sairaalasta kotiutumisen. Arki tuntuu kovin haastavalta, kun sähkö vie muistin. En oikeastaan edes muista, mitä tässä on viime aikoina tapahtunut. Lapset korjaavat alvariinsa, mitä en muista kunnolla. Täytyy sanoa, että on ollut aikamoinen kesä, kun olen melkeinpä ollut enemmän sairaalassa kuin kotona.
Hei, September! Miltä susta tuntuu, ettet muista asioita? Onko se pelottavaa, vai minkälaista? Musta tuntuu, että olen jatkuvasti vain niin väsynyt, etten muista kaikkea.
Olet tänään tavannut hoitajan, oliko se niin...
Anteeksi. Mä en nyt jaksa kirjoittaa. Haluaisin kuitenkin ilmaista sen, että sinun kuulumisesi ovat minulle tärkeitä!
JP
Kiitos JP viestistäsi. Tieto siitä, että kuulumiseni kiinnostavat sinua, on minullekin tärkeää.
Tänään oli raskas päivä, kun miehen mummo haudattiin. Mummo kuoli nopeasti sairauden uuvuttavamana ja oli erityisen tärkeä ihminen minun ja lapsien elämässä, vaikkei hän minun oma mummo ollutkaan. On niin vaikea käsittää, että hän on poissa, kun kaikki tapahtui niin nopeasti. Mummo jätti ennen kuolemaansa meidän lapsille lahjakortit koruliikkeeseen, jotta jokainen lapsistamme saa ostaa korun, joka muistuttaa häntä isomummosta. Ihana ajatus häneltä vielä kuolinvuoteella.
Menemme huomenna katsomaan yhtä asuntoa. Asunnon vaihto tuntuu nyt sopivalta seuraavalta askeleelta eteenpäin tässä elämässä. Tarvitsemme isomman asunnon. Aiomme kuitenkin pysytellä samalla alueella, jotta lasten ei tarvitse vaihtaa koulua.
Perjantaina on taas sähköhoito. Saan sähköä enää kerran viikossa, ylläpitohoitona, kun sairauteni masennusjaksot ovat lääkeresistantteja. Sähkö vie muistin, mutta olen oikeastaan jo tottunut siihen. Muu perhe korjaa minkä kerkee aukkojani muistissa. Yleensä unohdan sellaisia asioita kuin esimerkiksi lasten koulunkäyntiin liittyvät asiat, kuten muutokset lukujärjestyksessä. Hyvin usein myös unohdan käydyt keskustelut. Saatan aloittaa keskustelun, joka on jo kertaalleen käyty.
Sain syyskuulle ajan lääkärille koskien kesällä osastolla diagnosoitua epävakaata persoonallisuushäiriötä. Pääsen ehkä sen tiimoilta polin omaan dialektiseen käyttäytymisterapiaan.
Toivottavasti päääset DKT-terapiaan, jos koet sen vastaavan tarpeitasi! Itse olin siinä myös mukana, mutta minua se ei auttanut. Tiedän kuitenkin, että se on muuttanut monien elämää, ja ehkä minullekin on jotain opittua jäänyt käyttöön... 🙂
Harmillista, ettei DKT sopinut sinulle JP. Minä olen käynyt jo osastolla neljän kerran DKT-sarjan. Se oli ihan mielenkiintoista, mutta en tiedä, oliko siitä juurikaan apua tilanteeseeni. Neljän kerran aikana aihetta käsiteltiin supervauhdilla, joten siitä ei hirveästi jäänyt mieleen.
Asunto, jota kävimme katsomassa, oli ihan kiva. Kyse on asumisoikeusasunnosta, johon olemme toisella sijalla. Meillä on miehen kanssa jonkun verran risteävät toiveet uuden asunnon suhteen. Niissä täytyy päästä yhteisymmärrykseen. Lapset ovat ihan innoissaan ajatuksesta uudesta asunnosta, kunhan heidän ei tarvitse vaihtaa koulua. Saamme maanantaina vastauksen asunnosta. Ykkössijalla oleva perhe ei tullut asuntoesittelyyn. Joko se on hyvä merkki tai sitten ajankohta oli vain hankala.
Päivät kotona ovat hankalia ja tyhjää täynnä. Olin ennen aamuvirkku, mutta nykyään aamut ovat todella vaikeita. Minulla ei ole mitään muuta ohjelmaa kuin sähköhoito kerran viikossa. Tarvitsisin jotain sisältöä päiviini, vaikka samaan aikaan minusta tuntuu, että päivissäni on sisältöä juuri sen verran kuin jaksan. Onpa hankalaa. Tarvitsisin vaikka jonkun ryhmän, johon osallistua. Tarvitsen sosiaalisia kontakteja, mutta mitä ne voisivat olla? En juuri innostu ajatuksesta nähdä ystäviä, koska arki tuntuu niin vaikealta muutenkin. Perusasiat, kuten esimerkiksi aamupalan syönti, ovat haasteellisia. En pääse kotoota ulos kauppaan tai lenkille. Kaikki on niin vaikeaa. Miten tästä elämästä saisi otteen?
Hyvää perjantaita. Odottelen sähköhoitoon pääsyä, minulla on kohta aika sinne.
Oli taas tolkuttoman vaikeaa nousta tämä aamuna. Varsinkin, kun ennen sähköhoitoa pitää olla syömättä ja juomatta enkä saa kahvia. Itse asiassa moccamasterista tippui eilen virtanappi, joten en taida saada kahvia muutenkaan. Onneksi sähköhoidon jälkeen on kahvia ja aamiaisleipiä tarjolla. Tai ehkä isäni keittää minulle kahvit, kun tulee hakemaan minut täältä sähköstä.
Lupasin serkun lapselle meille pieneksi jääneitä vaatteita, joten niitä pitäisi käydä läpi. Ehkä teen sen tänään. Pojan vaatekaapista varmasti löytyy jotain. Poika alkaa jo kohta siirtyä miesten kokoihin. Hän on pitkä 13-vuotias. Kavereitaan päätä pidempi niin kuin minä ja mieskin oltiin.
Hei, September. Miltä susta tuntuu sähkön jälkeen? Oletko tokkurassa tai jotenkin muistamaton? Olen vain nähnyt osasto-oloissa ihmisiä, jotka on tulleet sähköstä, enkä heistä oikein tiedä...
Mainitsin tuossa aiemmin, että en jatkanut DKT-terapiaa loppuun. Ja harmittelin koko terapiaa omassa ketjussani. Ajattelin nyt kuitenkin sinulle kirjoittaa, että varmasti se toimii toisilla. Ja minäkin olin ensimmäinen - ehkä ainutkin -, joka lopetti meidän ryhmässä. Oliko sun osastokokemus DKT:sta yksilöllistä ohjausta vai ryhmämuotoista?
Olen jotenkin tosi väsynyt tänään! Nukuin yön huonosti ja hyvin katkonaisesti. Mulla oli makuuhuoneen ikkuna auki koko yön, ja jonkin kerran aamulla herätessäni huone oli täynnä tupakankäryä! 🙁 Alaovella poltetaan. Soitin asiasta isännöitsijälle, vaikka tiesin, ettei se johda muuhun kuin kehotukseen mulla hakea tupakattomaan taloon, ja siihen mulla ei ole varaa.
Hyvää viikonloppua sinulle!
Hyvää lauantaita!
Kokemukset sähköhoidosta tai olo sähköhoidon jälkeen on hyvä! Fyysisiä haittoja, kuten päänsärkyä, ei ole ollut sitten ensimmäisten kertojen. Sähköstä herättyä olo on yleensä hyvä ja energinen. Muistihaitat tuntuvat olevan pysyviä ja niiden kanssa joudun kamppailemaan päivittäin. Yleisimmin unohdan käydyt keskustelut, päivän tapahtumat ja lasten kouluun liittyvät muistettavat asiat. Muistiongelmat eivät sinällään minua haittaa, kun hyväksyn sen, että en kykene nyt tavalliseen elämään.
Osastolla käymäni Dkt-ryhmät olivat tosiaan ryhmämuotoisia. Niissä käytiin todella rivakkaa vauhtia DKT perusteita. En tiedä, onko DKT juuri minulle sopiva juttu, mutta haluaisin olla jossain ryhmässä mukana. Keväällä olin kaupungin järjestämässä vanhempi-lapsi vertaistukiryhmässä.
Olisipa jo maanantai, että saisimme vastauksen asunnosta. Tulen kyllä pettymään kovasti, jos emme saa sitä.
Tässä lisää luettavaa:
Minulla on synttäriviikonloppu tänään. On meillä kakkua tarjolla, mutta ei muuten juuri juhlisteta syntymäpäivääni.
Käytiin perjantaina koruliikkeessä ostamassa lapsille muistokorut. Nuorin ja vanhin valikoivat korupalat Nomination koruihinsa. Keskimmäinen valitsi T-kirjaimen riipukseen mummon etunimen alkukirjaimen mukaisesti.
Kissa on sopeutunut meille. Hän on kovasti nuorimman tytön perään niin kuin hän oli jo mummolla ollessa. Tuo lapsi vetää eläimiä puoleensa.
Huomenna on se kaikkien jännittää päivä, kun asuntoasiat ratkeaa...
Hei, September! Kerro sitten huomenna, miten asunnon kanssa kävi. Tunnen vähän jännitystä asiasta kanssasi... Mulla oin ihan kiva asunto itselläni, mutta takuuvuokran kohtalo mietityttää. Upeaa, että olette saaneet uuden asunnon rahoituksen järjestettyä!
Ei ole kuulunut asuntovälittäjästä mitään eli taisimme jäädä ilman tällä kertaa. Harmillista, mutta eihän sille mitään voi. Ehkä ensi kerralla on parempi onni. Jäämme seuraamaan tiiviisti asumisoikeusasuntoja tällä alueella. Haluaisin päästä pian muuttamaan, koska tämä asuminen täällä on niin tuskallista ahdistukseni, harhaluulojeni ja perusteettomien pelkojeni vuoksi.
Ja juuri kun lähetin edellisen tekstin, kiinteistövälittäjä soitti ja tarjosi asuntoa meille, kun ne ketkä oli jonossa ekana, eivät halunneet sitä.
UPEAA!!!
Milloin pääsette muuttamaan? (Olettaen, että olette päättäneet ottaa uuden asunnon...) Olisin itse varmaan tuossa tilanteessa ihan töpinöissä... 🙂 Olisi kai ihana suunnitella kaikkea. Mutta kova työ teillä on silti edessä, kun muutatte kaiken toiseen osoitteeseen. Tuntuuko, että jaksat?
Olen tosi iloinen puolestanne!