September.

Äitinäoleminen on kokopvätyö. Jos aattelee työmaailman kautta, siinäkin saa olla taukoja, lomia, hetkiä ilman huolen häivää. Ja tili. Se tulee lasten kautta, toki jos on puoliso, puolisonkin.

Meissä jokaisessa sisimmältään on onnen aines. Se välillä hukkaantuu kun olo keikahtaa käänteeseen mikä sumentaa mielen. Kunnes tulee valo. Elämässä se valo voi olla melkein mikä vaan poikkeama rutiinista. Mikä osuu siihen sisimmän onnen ainekseen.

Millä mielellä heräsit tähän aamuun? 🤸‍♂️🌺🌿

Kauniita ajatuksia, keskustelua, kiitos niistä!

September, voitko ottaa yhteyttä terapeuttiin, kun on noin huono olo? Kunpa olosi paranisi edes vähän.

Minulla tuntuu olevan keskinkertainen päivä, ei ole vielä kaikista huonointa oloa ollut.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 10 kuukautta sitten. Syy: -

Heräsin unesta itkien. Näin pahaa unta. Niin on viime aikoina käynyt useasti, että herään omaan itkuuni. Nukuin 11,5h. Unentarpeeni on suuri. Nukun keskimäärin 10-12h yössä. Välillä olen nukkunut jopa 15h, mutta nuo kerrat ovat satunnaisia. Päivisin en osaa nukkua ellen sitten ole ottanut rauhoittavia ja torku niiden voimalla. Unesta on tullut pakokeino todellisuudesta.

Tänään on se 10. hääpäivä. Pelkään, ettei mies muista tai ettei kukaan muukaan muista. Se on todennäköisesti turha pelko, mutta olisin valtavan pettynyt, jos kukaan ei muistaisi. Äitini onnitteli muutama päivä siskoani hääpäivästä, joten tuntuisi todella pahalta, jos hän ei onnittelisi meitä. Pikkumurheita, tiedän, mutta minulle tärkeä asia. Ja tämmöiset pikkujutut tuntuu paljon suuremmilta, kun vointi on huono.

Tämä aamu on alkanut itkien. Ja on muutenkin hirveän paha olla. Tänään pitäisi saada jotain aikaiseksi. Eilen makasin kuusi tuntia sängyssä itkien. En ole tehnyt vielä mitään viikonlopun synttärikahvien eteen. Huomenna saan onneksi tukihenkilön tänne, ja sovimme, että siivoamme kodin yhdessä viikonlopun vieraita varten.

Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan.

Unen suoja voi olla tarpeen kun ratkaisevan tai merkittävän  paalupäivän tuntuisia aikoja läpikäy.

Ethän moiti itseä siitä että hakeudut suojaan. Joskus on aikoja joina vain lepo saa otteen jostain kipeästä hellittämään.

Eilinen oli hiukan helpompi päivä, vaikka se alkoikin huonosti. Sain tehtyä kaikki asiat, jotka olin suunnitellut ja vähän enemmänkin. En jäänyt sänkyyn makaamaan.

Tänään on ohjelmassa paljon, mutta onneksi minun ei tarvitse selvitä kaikesta yksin. Tukihenkilö ja mies on apuna. Tai no, ei paljon, mutta esimerkiksi kodin siivoaminen ja kaupassa käynti vaativat paljon voimia, joita minulla ei nyt ole.

Heräsin tähän aamuun vähän paremmalla mielialalla. Luulen, että tästäkin päivästä tulee hiukan parempi. Viikonloppu stressaa, mutta muuten negatiiviset ajatukset eivät ole vielä vallanneet mieltä.

Askel kerrallaan tähän päivään. Tämäkin päivä on kohta ohi ja olen taas lähempänä terapeutin tapaamista. Muutenkin, sen jälkeen kalenteri on tyhjä. Alan jo kaipaamaan syksyä ja normaalia arkea. Pidän kesästä, mutta se on aina vaikeaa aikaa minulle.

Eilinen tosiaan oli parempi päivä. Tukihenkilökin sanoi, että minussa näkee selvän eron verrattuna edelliseen tapaamiseen. Sanoi, että näytän paljon pirteämmältä. En silti uskalla vielä hehkuttaa, että masennus olisi väistymässä. Elän päivä kerrallaan.

Tänään on hiukan jännittävä, stressaava ja ahdistavakin päivä. Tyttäreni tutustui seitsemän kuukautta sitten netissä samanikäiseen tyttöön ja heistä tuli heti parhaat ystävät. Tänään he vihdoin tapaavat kasvotusten. Menen tietysti mukaan valvomaan, että kaikki sujuu hyvin. Minua ahdistaa tämä tapaaminen vieraan lapsen ja hänen äitinsä kanssa. Yritän tehdä tästä kivan päivän, vaikka se onkin yli voimavarojeni.

Huomenna tulee vieraita juhlistamaan tyttöjeni syntymäpäiviä. Rajasin tällä kertaa vieraat lähipiiriin, koska en jaksanut järjestää isoja juhlia. Luulen, että se oli viisas päätös. Huomenna täytyy kyetä olympiatason suoritukseen, kun on niin paljon hommaa ja vieraiden edessä pitää vetää roolia, mikä on äärimmäisen raskasta. En halua kenenkään huolestuvan, joten esiinnyn heidän edessään niin kuin he ovat tottuneet minut näkemään. Juhlien jälkeen voinkin sitten alkaa stressaamaan seuraavan viikonlopun miehen grillijuhlia ja Tallinnan risteilyä lasten kanssa, jonne lähdemme juhlien ajaksi.

Kesään liittyy aivan liikaa vaatimuksia, liekö siksi kesä tuntuu aina niin vaikealta.

September, kuulostaa siltä, että sinulla on paljon isoja vaatimuksia lasten ja miehen taholta. Muut haluavat kaikenlaista, ja sinun pitää jaksaa mahdollistaa se kaikki. Ei ihme, jos voimat eivät meinaa riittää.

Yksinäisyys.

Se on minua vaivannut paljon viime aikoina ja vaikuttanut mielialaani. Tällä hetkellä en edes halua tavata ketään, mutta se ei estä minua tuntemasta yksinäisyyttä.

Minulla on kolme ystävää, joilla ei ole aikaa minulle. En todennäköisesti tapaisi heitä ollenkaan, jos en välillä ottaisi yhteyttä. He eivät koskaan tee aloitetta. Tiedän heidän viettävän aikaa muiden ystäviensä kanssa, joten se saa minut tuntemaan, että he merkitsevät minulle enemmän kuin minä heille. Toki historiamme ulottuu hyvin pitkälle ja sellainen ystävyys kestää pitkätkin ajat ilman tapaamisia. Joskus mietin, että käsittävätköhän he, että minulla ei ole ketään muita heidän lisäkseen.

Olen myös ollut paljon yksin lasten kanssa, kun mies on tehnyt kahta työtä ja säästänyt lomareissuamme varten. Neljän seinän sisällä oleminen yksin lasten kanssa on pahentanut yksinäisyyden tunnetta.

Perheeni on läheinen, mutta emme tapaa kuin juhlien merkeissä. Vanhempani eivät kysele vointiani. Meillä on hyvin tiivis ryhmä, mutta tunnen silti ulkopuolisuutta. Sairauksieni takia minulla menee huonosti ja olen epäonnistunut elämässä toisin kuin pikkusisarukseni, jotka ovat vanhempieni ylpeyden aihe.

Istun kaikki päivät kotona neljän seinän sisällä yksin. Ainoat sosiaaliset kontaktini oman perheeni lisäksi ovat tukihenkilöni. Onneksi minulla on edes heidät, vaikka eivät he korvaa ystäviä. Kukaan ei soita minulle, kukaan ei kysy viestillä kuulumisia eikä kukaan ehdota tapaamista. Olen kyllästynyt tekemään aina aloitteen.

Olen niin yksinäinen, että se sattuu.

Olen aivan lopussa. Odottamisesta ja epäselvistä suunnitelmista. Tyttöjen live-tapaamisen sopiminen ei ole sujunut mutkattomasti. En jaksa tällaista säätämistä ja epätietoisuutta.

No, tunnin päästä he vihdoin tapaavat toisensa. Ja minun täytyy jaksaa tsempata vieraan perheen edessä. Mutta se on tärkeää tytölle.

Haluan vain nukkumaan.

September, miten tyttöjen tapaaminen meni, jaksoitko hoitaa sen?

Tiedän, miten yksinäisyys voi sattua. Välillä en koe sellaista, mutta välillä koen, ja se todella tuottaa myös fyysistä kipua.

Tyttöjen tapaaminen sujui hyvin. Se oli liikuttavaa ja ihan kuin suoraan elokuvista. Juoksivat toisiaan vastaan halaamaan niin onnellisina. Siitä tuli hyvä olo. Vaihdoin muutaman sanan tämän äidin kanssa ja jäin tyttöjen kanssa siksi aikaa, kun tämän tytön perhe kävi kaupassa.

Synttärikahvit ovat ohi ja olen aivan uuvuksissa. Mielestäni jaksoin tsempata niin hyvin, ettei kukaan huomannut minussa eroa. Korkeintaan sain isäni epäilemään, hänellä on tapana huomata.

Nyt haluan vain levätä ja olla. Ilman suunnitelmia. Olen kylläkin luonteeltani taipuvainen organisointiin, joten suunnitelmallisuudelta ei voi välttyä. Mielessä on heti ensi viikko ja sen vaatimukset. Tänään en kuitenkaan enää tee mitään.

Olen edelleen puhki eilisestä, vaikka nukuin kellon ympäri. Pitäisi jaksaa siivota eilisen jäljet, pestä pyykkiä ja käydä kaupassa. Kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei ole. Onneksi saan tukihenkilön tänään avuksi.

Ensi viikolla on väliarvio. Siinä arvioidaan, tarvitsenko vielä tukihenkilöitä. Luulen, että pärjäsin kevään niin hyvin vain tukihenkilöiden ja terapian turvin. Heistä on ollut enemmän apua psyykkisen voinnin tukemisessa kuin konkreettisissa asioissa kuten kotitöissä auttamisessa. En ole tarvinnut apua kotitöissä vaan enemmänkin keskusteluapua ja sosiaalisia kontakteja. En tiedä mitä odottaa väliarviolta, joten menen tapaamiseen avoimin mielin oli lopputulos sitten mikä tahansa. Ymmärrän, että tällaisesta avusta on huutava pula, joten tuki saattaa päättyä tähän. Jos se päättyy, niin sitten se päättyy.

Paljon olet jaksanut, September. En itse selviytyisi samanlaisesta urakasta. Mukavaa, että jaksoit lapsille järjestää noin paljon hyviä asioita.

Hyväksyminen tuo elämään harmoniaa. Toivottavasti harmonia tuo lepohetkiäkin puuhien puitteissa. Tai niistä huolimatta.

Vaikka sanoinkin olevani kyllästynyt tekemään aloitteen ystävieni suhteen, haluaisin kutsua heidät viettämään iltaa kotiimme hyvän ruuan merkeissä. Tämä kumpusi ehkä siitä, että ystäväni laittoi eilen viestiä ja pyysi lähtemään kävelylle joku päivä ja ilahduin siitä. Tuli sellainen olo, että joku ehkä sittenkin välittää ja haluaa olla tekemisissä kanssani.

Ainut ongelma on se, että masentuneet aivoni sanovat minulle, että heidän kutsuminen on aivan turhaa enkä ansaitse siitä seuraavaa iloa. Ja toki oma jaksaminenkin mietityttää ja se, kerronko heille masennuksestani vai vedänkö taas roolin päälle. Tiedän, että masentuneena tulisi tehdä asioita, jotka ovat tuottaneet aiemmin mielihyvää, mutta mitä jos en osaakaan nauttia illasta? Mitä jos se onkin yhtä tuskaa?

Haluaisin niin kovasti järjestää mukavan illanvieton, mutta mieleni keksii tuhat syytä olla kutsumatta heitä.