Niin. Yksinäiseksi olon kokevana voi joskus käydä noin, vertaisten kautta vaikutuksia omaan arkeen, jotka ei välttämättä vie hyvään suuntaan. Ehkä oma ikä ja tilanne myös vaikuttaa miten herkästi muuttaa omaa elämistään jonkun toisen vaikutuksesta?
Puhuit oravanpyöräelämästä. Miten on, voiko tuota oravan pyörää purkaa vaikka osiin? Oravanpyörälaatikkoon? Erotella niitä asioita mitkä siinä pyörässä sitoo toiminnasta seuraavaan toimintaan kuin jatkumona, ajattelematta? Lasten 'oravat ja pyörät'hän voi kasata laatikkoon ja työntää vaikka lastenhuoneen sängyn alle. (Siihen muuten leikin avulla ohjata lapset ite tekemään aina niin, mistä voi sitten palkita vaikka sylihetkellä?) (Katella yhdessä tovi kirjaa?) - (en kyllä tiede minkäikäisiä lapsia sinulla on)
Mutta se oma (prkuleen) oravanpyörä? Mitä osia siinä on? Omasta äidistä(isästä?) iskostuneita vaatimuksia takaraivossa? Jaksamattomia möykkyjä mielessä, jotka imee kaiken mehun muuten ehkä aurinkoisesti alkaneesta aamusta? Käsittelyssä olevia fundeerauksia tai niitä jotka takataustalla muistuttaa jostain, haihtuvanoloisista toiveista kun tahtois jotain muuta mitä just on?
Huoliboxiin vaan.jokainen surunmuru. Jokainen mieltä korventava kivun aihe.
On oikeus aikaan.itseä varten. Ilman sitä ei oikeastaan jaksa olla olemassakaan. Kannattaa ottaa vaikka peili käsiin keittiön pöydän äärellä ja pitää palaveria itsen.kanssa. "miksi ei mee oikein?" "Mikä tässä mättää?" "Mihin mun voimat valuu?" "Miksei oo voimia?" Jos se en oliskaan ite, joka ei nyt jaksa, miten antaisin vinkkiä sille joka peilissä mua katsoo ihan tööttinä?" "Näkisinkö silmien syvyydestä sen syvän syyn miksi se joka minua peilistä katsoo, on niin ihana?!" Sanon sen ääneen.
Jokaisessa meissäkin kaikissa asuu sisällään kaunis elämä.
Kaunis voima. Levon kautta vaurastutaan ja voimaannutaan.
🌷