Tämän päivän ajatus on elämänhallinnan menettäminen. Kaikki elämän osa-alueet liittyvät elämänhallintaan ja siten toisiinsa. Totaalinen elämänhallinnan menettäminen on epätodennäköistä, se on pikemminkin ajoittaista ja vaiheista. Elämänhallinnan voi menettää tietyiltä osin ja silti loistaa toisella osa-alueella.

Olen tänään miettinyt omaa elämänhallintaani. Minun täytyy vielä tehdä lista, jotta ymmärrän kokonaisuuden. Mutta tänään ymmärsin, että olen menettänyt elämänhallinnan joiltakin osin.

Mistä sen tietää? Miltä se tuntuu?

Se tuntuu siltä, että hukut koulusta tuleviin viesteihin, joten jätät ne lukematta. Et välitä, jos teinillä on luvattomia poissaoloja tai alakoululaisella ei ole asianmukaisia liikuntavarusteita.

Otat päivällä nelinkertaisen määrän ahdistukseen tarkoitettua rauhoittavaa (kolmiolääke) ja hyppäät silti auton rattiin, koska et vaan enää välitä. Itsesi lisäksi vaarannat omat ja toisten lapset, jotka ovat kyydissäsi.

Jouluihmisenä joululahjojen ostaminen on ainut asia, joka tuottaa tällä hetkellä iloa. Joten ostat joululahjoja, vaikka on vasta syyskuu. Käytät isoja summia rahaa lahjoihin, koska se saa hetkeksi hymyn huulille. Millään muulla ei ole väliä. Osta. Osta. Osta.

Viiltelet itseäsi joka päivä, jotta pääsisit pienen hetken eteenpäin päivässä. Jotta tuntematon ja määrittämätön ahdistus antaisi sinulle edes hetken tauon, jotta voit ajatella tai keskittyä sinulle tärkeään.

Siinä muutama esimerkki elävästä elämästä. Alan vasta tajuta, kuinka pahasti minulla on elämä hukassa. Onneksi vielä niitä hyviäkin asioita löytyy.

Hyviä kuvauksia, September. Ymmärsin paljon lisää viiltämisen taustasta. Tärkeää ymmärrystä.

Minulla elämänhallinta menee silloin, kun päälle kaatuu liikaa kaikkea. Tarkoitan, että olen ollut liian kuormitettu liian pitkään. Tämä ei ole mitään dramaattista, vaan se voi tapahtua jo muutaman päivän aikana, jolloin itselläni ei ole ollut riittävästi "omaa aikaa". Tarkoitan omalla ajalla sellaista vapaata aikaa, jolloin voin tehdä tai olla tekemättä mitään.

En vieläkään oikein hyväksy enkä ymmärrä, miten suunnattoman paljon tarvitsen tuollaista tyhjää aikaa, jolloin pystyn saamaan itseni tasapainoon. Tai varsinaisesti en tee mitään. Minussa asiat menevät itsestään tasapainoon, jos tyhjää aikaa on riittävästi. Silloin voi tulla jotain muita ongelmia, mutta ei tule kuormituksesta johtuvaa elämänhallinnan menettämisen ongelmaa.

En tiedä, tarkoititko juuri tällaista elämänhallinnan menettämistä. Minulla se menee useimmin niin, että hoidan lapsen asioita, joita tuleekin liikaa. PItää laittaa ruokaa ja mennä kauppaan ja juuri koulusta tulee uusia vaatimuksia ja pitää auttaa tehtävissä tai hankkia juuri jotain varusteita tai ottaa kantaa johonkin ikävään tapahtumaan. Ei tarvitse tulla kovin monta yllättävää vastoinkäymistä tai pelkästään uutta "vaatimusta", joita varten pitää yrittää saada jotain suoritettua: hankittua, autettua, järjestettyä jne. Hyvin pian olen epämääräisessä sekavassa tilassa enkä saa mitään aikaan. Voin huonosti enkä nuku ja joudun käyttämään enemmän lääkkeitä ja kaikki tuntuu menevän pilalle ja olevan toivotonta.

Kun lopulta saan tuon liiallisen kuormituksen hullunmyllyn poikki, voin huonosti monta päivää. Jos tilanne on pitkittynyt ja on ollut paha, voi mennä monta viikkoakin.

Tuosta elämänhallinnasta... Eläämähän ei voi hallita, omaa osuuttaan siinä voi siinä määrin kun voi, kun voimia. Jokaista kuitenkin ympäröi muutakin elämää (lapset/läheiset) kuin omat valinnat. Usein tuo 'tyhjä aika' (kiitos Purjevene!) on päivän pelastus. Mielen täytyy välillä saada 'kelailla' merellään löytääkseen merkitystä hetkestä/ajanjaksosta, jossa milloinkin on. Muistan tuon ajan kun lapset pieniä. Silloin ei ollut hetkeä itselle kun vasta yksin mökillä ollessa. (Harvoin.) (Yleensä koko pesue mukana)

Tuo hallinta... jos ei tee päätöksiä, joku toinen tekee ne itsenkin osalta. Niin pitkälle kuin voi, mieluummin itse tehdyin päätöksin omimman näköinen elämä. Jos voimia ei joka tilanteeseen riitä, siitä ei ole syytä rankaista itseä, jo voimattomuus on rangaistus.

Elämä imee meistä välillä kaikki voimat ja tahdonkin jaksamiseen. Mistä te imette ne uudet lataukset kuhunkin päivään?

Niin se tosiaan on, että jos ei tee päätöksiä, joku taho ne tekee sitten kuitenkin ja asiat valuvat jonnekin suuntaan.

Tuo on hyvin sanottu, keskustelua, että mielen täytyy saada välillä kelailla merellään. Niin se tosiaan tekee. Ja jos tuo itsenäinen kelailu estyy liian pitkäksi aikaa, tulee vaikeuksia.

Aina ei ole latausta seuraavaan päivään tarpeeksi. Aika paljon vaikuttaa sekin, miten edellinen yö on mennyt. Sainko nukuttua vai jäikö katkonaiseksi ja lyhyeksi unet. Öiden valvominen on kamalaa. Onko teillä muilla unettomuutta?

Minua ainakin motivoi jaksamaan puolisoni ja lapset. Heidän vuokseen nousen joka aamu ylös. Heidät pidän mielessä, kun mietin jotain peruuttamatonta. Samalla tavallaan ajattelen itseäni, koska he ovat elämäni.

Tämä päivä on ollut todella vaikea, mutta sain vihdoin mielenrauhan. Nyt makaan terassin sohvalla viltin alla syysauringon paistaessa omenapuun lehvästön takaa. Tämä hetki on hyvä. Ihan kuin aika olisi pysähtynyt. Sillä ei ole väliä, että viilsin itseäni ja olen ottanut jonkin verran rauhoittavia. Ei, ei se ole väärin. Ansaitsen tämän täydellisen hetken. Taidan sittenkin selvitä.

On unettomuutta, tai nukahtamisvaikeuksia välillä. Kun edessä uusi tilanne, etukäteen mietityttää ja yö voi mennä samalla monen muunkin asian ympärillä miettiessä. Hankalimpia ne yöt, kun ei saa unta, mutta ei saa noustua edes wc-käyntiin, mikä yleensä katkaisee jonkin hereillevalveutumisen. Tällä viikolla on ollut pari miltei unetonta yötä. Ajatukset ei silloin lakkaa mutta niin väsynyt ettei täysin valveilla jolloin toimis mitenkään järkevästi. Ohjeitahan on vaikka miten monenlaisia tuohonkin tilanteeseen. Jotenkin tunnepuoli käynnissä ajatusmaailmassa. Nuo yöt ei olleet perättäisiä. Mutta kaiken kaikkiaan aika kökkö viikko oli levon kannalta. Kerran vain   ( koko viikon aikana) lenkin tein vaikka liikkumalla ajoissa päivän aikana useammin saisin paremmat unet. Meneekö teillä muilla noin, jos ei fyysistä rasitusta, mieli laukkaa sitten yöt?

Tänään on parempi päivä pitkästä aikaa. Olen selvinnyt jo liki puoleenpäivään ilman epätoivoisia tekoja. Ostin olohuoneeseen uusia leikkokukkiakin tämän maanantain kunniaksi.

Seuranani on tosin 9-vuotias tyttäreni, joka ei flunssan oireiden takia voi mennä kouluun. Hän on ihastuttava lapsi, hän on niin paljon, niin iso persoona. Hän on tulisielu ja pippurinen, mutta niin empaattinen, auttavainen ja toiset huomioonottava. Hän tuntee ja ymmärtää enemmän kuin ikäisensä ja hän on niin kiinnostunut maailmasta ympärillään. Hänen seurassaan päivä muuttuu paremmaksi. Hän on kuu ja tähdet taivaallani.

Eilinen ja tämä päivä ovat olleet vaikeampia, mutta tänään sain ripauksen toivoa.

Minulla oli videovastaanotto hoitokontaktini kanssa. Keskustelu oli vaikeaa, mutta itse vastaanotto antoi silti toivoa. Sain sovittua seuraavan ajan jo maanantaille. Pidämme nyt vastaanotot tiheästi. Lisäksi lääkärini soittaa minulle maanantaina. Nyt selviän maanantaihin, kun on mitä odottaa.

Sain myös vastauksen pariin kysymykseen ja niistä suurimpaan... Sain ajan sähköhoitoon. Auttaa paljon, kun ei ole enää epätietoinen.

Viikonloppuna on sukutapaaminen Tampereella. Pakkaan lapset autoon ja annan miehelle yhden päivän omaa aikaa, hän todella ansaitsee ja varmaan tarvitseekin sen. On todella kiva nähdä sukulaisia, mutta se vaatii minulta todella paljon. Mutta kuka tahansa pystyy pari tuntia esittää jotain muuta kuin on. No jaa, toisaalta on kiva laittautua ja näyttää hyvältä, kun on viikkotolkulla ollut ihmisraunio. Ja olen edelleenkin, vaikka näyttäisin hyvältä. Kaikki on kulissia.

September, pystyt hirmuisen vaativiin asioihin, huonovointisenakin. En itse selviytyisi kuvaamastasi sukutapaamisesta, jonne pitäisi ilman toista aikuista mennä lasten kanssa. En jaksaisi enkä kykenisi. Toivoisin, että minullakin olisi noin paljon voimaa jossain, ainakin ajoittain, että jaksaisi tehdä muutakin kuin selviytyä.

Keskustelua, minulla liikunta tai sen puute ei tunnu vaikuttavan uneen. Olen kuullut, että monet saavat liikunnasta apua ja nukkuvat paremmin. En myöskään saa liikunnasta mitään mielihyvää. En ole ikinä saanut. Jostain luin, että pienehkö osa ihmisistä on tällaisia, ettei liikunta tuota mielihyvää. Sitä ennen olin ajatellut, etten ole vain yrittänyt tarpeeksi tai oikealla tavalla. Suurimmalle osalle ihmisistä se kuitenkin tuottaa mielihyvää ja jälkeenpäin on parempi olo, ja monella uni paranee. On paljon positiivisia vaikutuksia.

Minulla liikkumisiin liittyy jos voi reilusti astua, liukkaiden aikaan harvemmin lenkkeilen. Korvakuulokkeiden kautta musiikki vaikuttaa lenkin reippauteen, vaikka enimmäkseen kävelen ilman niitä. Varsinaisesti hyvän olon saan hien myötä, lenkin jälkeen suihkussa käytyä ja puhtaisiin pukiessa. Jotenkin hyvä olo siitä kun saanut itsen, kehonsa, käyntiin. Ote tekemisiin kuin oisi kokonaan, tavallaan enemmän, herännyt. Lihaksissa hyvä olo (varsinkin jos venytellyt).

Ehkä osa liikkumisiin liittyvästä hyvästä olosta siinä, että kokee saaneensa itestä irti ainakin sinä päivä jotain. Voi hyvillä mielin olla lopun päivää  vapaa ilman painetta 'pitäis tehdä'-ajattelusta. Aika usein kuitenkin tulee tehtyä jotain muutakin liikkumisilla aloitettuna päivänä.

Tampereen reissu oli oikein mukava, mutta uuvuttava. Oli kiva nähdä serkkuja ja pikkuserkkuja ja muita sukulaisia. Parin tunnin ajo suuntaansa oli väsyttävää, mutta sen arvoista. Kotiin tullessa olo oli stressaantunut ja ahdistunut.

Huomenna pieni kummipoikani tulee hetkeksi hoitoon luoksemme. Yritän sanoa kyllä kaikkeen mahdolliseen, jos se vaikka helpottaisi oloani. Yleensä kaikenlainen tekeminen saa synkät ajatukset hetkeksi muualle.

Viime päivät ovat olleet hiukan helpompia ja kohta sähköhoitokin jatkuu. Toivotaan, että olo pian helpottaisi. Pelkään vähän hypomaniaakin. Syksyllä on yleensä ollut lyhyt maaninen jakso ja sen jälkeen aina romahdus.

Minulla oli tänään masennuspäivä. Makasin sohvalla koko iltapäivän. Oli raskasta laittaa ruokaa lapselle. Aika ei kulunut ja jokainen tekeminen vaati suunnatonta ponnistelua. Lihakset olivat veltot ja ovat vieläkin. Haluaisin olla yksin ja hävitä tästä maailmasta. On liian raskasta pyörittää tätä kaikkea. En tajua miten selviän huomisesta. En jaksaisi enää yhtään päivää. Väsyttää kamalasti mutta uni ei tule.

Pahoittelut Purjevene masennuspäivästä. Toivottavasti löydät taas voimasi ja paremman mielialan.

1,5-vuotias kummipoikani oli hetken aikaa hoidossa. Se meni oikein hyvin, hän ei vierastanut ja oli kovin kiinnostunut serkkutyttöjen touhuista. Yritin nauttia tästä tilaisuudesta viettää aikaa kummilapseni kanssa, mutta kaiken jälkeen minulle jäi vain tyhjä olo.

Huomenna on hoitajan aika ja lääkärin puhelinaika. Mietin asioita valmiiksi lääkärin keskusteluun. Omia toiveita ja niitä asioita, jotka nyt oleellisesti vaikuttavat oloon. Sain puettua yhden tärkeän asian sanoiksi. Suuri syy siihen, ettei minua kiinnosta tehdä asioita, on sisäinen puhe. Se sanoo minulle, että "tuo on ihan tyhmää", "tuo on ihan turhaa", "olet huono, turha edes yrittää", "miksi haaskaat aikaasi tuohon", "et onnistu tuossa"... jne... jne... jne. Tuo sisäinen puhe estää minua edes yrittämästä. En ole aiemmin tuota osannut sanoittaa.

Miehellä alkaa kahden viikon kesäloma. En aio siis suostua päiväosastojaksoon, jota lääkäri todennäköisesti ehdottaa sähköhoidon ajaksi. Käyn sähkössä kotoota käsin ja yritämme miehen kanssa keksiä päiviin jotain tekemistä. Hänelle on vaikeampi kestää liikaa aikaa. Harmillista, ettemme voi tehdä mitään erityistä, koska lapsilla ei ole lomaa. Lounastreffeillä voisi olla hauska käydä.

Hoitajan tapaaminen oli hyvä. Puhuimme tuosta oivaltamastani sisäisestä puheesta ja siitä, miten sitä voisi lähteä haastamaan.

Lääkäri soitti sovitusti, mutta vain siirtääkseen aikaa sähköhoidon päättymiseen. Tuolloin arvioidaan tilannetta ja mahdollisesti sähköhoidon jatkamista edelleen. En tiedä, mitä ajattelen siitä.

Tänään on ollut hyvin tunteikas päivä. Paljon vaikeita tunteita. Hetken jo luulin sortuvani, mutta olin tällä kertaa vahva ja sain vaikeat tunteet tukahdutettua.

Hienoa, että hoitajan tapaaminen oli antoisa, September.

Minulla masennus hellitti vähäksi aikaa, ja eilen olin raivoa täynnä monesta asiasta. Toimin ulkoisesti "normaalisti" ja sain tehtyä suurin piirtein kaiken, mitä oli pakko tehdä, mutta tunsin valtavia raivontunteita sisälläni. Ne vievät voimia, mutta olin toimintakykyisempi kuin masennuspäivänä.

Tästä päivästä ei taas tiedä.