Musta kyllä tuntuu että ärtyneisyys ja riitely ainakin osittain kuuluu tähän sairauteen. Mulla ainakin se on niin jaksoittaista. Välillä pinnaa riittää vaikka miten ja toisinaan taas on aivan välinpitämätön olo.
Ja sama toistuu lasten kanssa. Nyt on menossa sellainen välinpitämättömyys ja haluttomuus vaihe. En vaan jaksa reagoida. Lapsetkin osaa käyttää sitä tavallaan hyväkseen. Isompi varsinkin. Se tietää etten jaksa väitellä ja multa on helppo saada lupa mihin vaan. Ja tuntuu ettei mulla ees oo mitään mielipiteitä asioihin. Ei mitään sanottavaa muille.
Ja kun oma tila on ahdistunut ja masentunut ei jaksa välittää tosiaankaan muiden höpinöistä. Mieluiten olisi ihan rauhassa ja yksin. Mutta nyt en voi sulkeutua mökkiini kun pitäisi päästä muuttamaan. Sekin tökkii nyt niin pahasti että hommasta ei tule yhtään mitään. Oikeasti olis hyvä kun olis vähän ees vauhtia päällä mutta lääkkeisiin en kyllä uskalla kajota.
Vaikka olen ahdistunut ja masentunut niin mulla on silti tosi levoton olo. Silti olen aika saamaton ja lamaantunut. Inhottava yhdistelmä kun ei pysty tekemään mitään eikä myöskään rauhoittumaan. Onneksi sentään lääkkeet rauhoittaa nukkumaan eli tota liian aikaisin heräämisen ongelmaa ei nyt ole. Se on kyllä tosi ilkeää kun herää keskellä yötä eikä saa enää nukuttua.