Kaikki päin helvettiä täälläkin
Ajattelin jo välillä vaihtaa nimimerkkini Esperanzaksi (’toivo’), mutta olkoon. Olen kyllästynyt sammuviin toivonkipinöihin, väsynyt turhiin ponnisteluihin, nääntynyt vuosikausien itkemisestä. Sen verran edistystä on vuosien aikana tapahtunut, että jokahetkinen ahdistunut epätoivo on osittain vaihtunut apatiaksi. Elonmerkkinä on sietämätön tuska. Ajatus toiminnasta oksettaa, eikä mikään ole tuottanut mielihyvää vuosiin. Aurinko näkyy paistavan, entä sitten? EVVK. Muistelen hämärästi olleeni iloinen joskus kauan, kauan sitten. En jaksa enää toivoa. Odotettavissa ei ole muuta kuin sairastamista yksin ja hauta. Mitä tännekin kannattaa kirjoittaa? Samaa valitusta sivutolkulla, eipä näy missään eikä kenelläkään ratkaisua mihinkään. Eihän tosin mikään taho ole luvannut minulle onnellista elämää, en voi jättää valitusta mihinkään instanssiin. Tämä on naurettava kirjoitus, mutta olkoon.