Kaikki päin helvettiä täälläkin

Kaikki päin helvettiä täälläkin

Käyttäjä Desper aloittanut aikaan 05.08.2012 klo 16:58 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Desper kirjoittanut 05.08.2012 klo 16:58

Ajattelin jo välillä vaihtaa nimimerkkini Esperanzaksi (’toivo’), mutta olkoon. Olen kyllästynyt sammuviin toivonkipinöihin, väsynyt turhiin ponnisteluihin, nääntynyt vuosikausien itkemisestä. Sen verran edistystä on vuosien aikana tapahtunut, että jokahetkinen ahdistunut epätoivo on osittain vaihtunut apatiaksi. Elonmerkkinä on sietämätön tuska. Ajatus toiminnasta oksettaa, eikä mikään ole tuottanut mielihyvää vuosiin. Aurinko näkyy paistavan, entä sitten? EVVK. Muistelen hämärästi olleeni iloinen joskus kauan, kauan sitten. En jaksa enää toivoa. Odotettavissa ei ole muuta kuin sairastamista yksin ja hauta. Mitä tännekin kannattaa kirjoittaa? Samaa valitusta sivutolkulla, eipä näy missään eikä kenelläkään ratkaisua mihinkään. Eihän tosin mikään taho ole luvannut minulle onnellista elämää, en voi jättää valitusta mihinkään instanssiin. Tämä on naurettava kirjoitus, mutta olkoon.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 05.08.2012 klo 18:20

Tuskasi satuttaa...

Samaa paskaa kai meistä liki jokainen kokee. Mutta ei toivottavasti jatkuvasti. Toivottomuus on elämässä pahinta. Kunpa olisit saanut vaihtaa nimimerkkisi!

Mitä muuta sinulle sanoisin? Tunnen tuskasi ainakin osittain. 😞

Jardin Prive

Käyttäjä Vaeltaja-ihmettelijä kirjoittanut 05.08.2012 klo 18:27

Terve, Desper!

Olen jo kaivannut Sinua ja olen ihmetellyt, mihin olet häipynyt. Hyvä, kun ilmoitit itsestäsi. Se mistä kerroit, ei ole hyvää, mutta on tärkeää, että kerroit olostasi.

On hyvä, että kirjoittelet tänne, vaikka se Sinun mielestäsi olisikin valitusta valituksen perään. Tiedätkö, että sillä on merkitystä, että kirjoittelet tänne. Sinua kaivataan, ja moni haluaa tietää, miten Sinä jaksat. Purkaa vain tänne sitä pahaa oloasi, vaikka miljoonannen kerran. Jos on kurja olo, niin siitä täytyy saada puhua ja kirjoittaa.

Ei tässä muillakaan se aurinko aina paista, vaikka ulkona paistaakin.

Vaeltaja-ihmettelijä

Käyttäjä arka kirjoittanut 05.08.2012 klo 18:31

Hei Desper!
Kyllä tänne kannattaa kirjoittaa, itse olen ainakin ilahtunut joka kerta kun olet vastannut minulle. Totta on että psyykkiset prosessit ovat hitaita ja ei taida olla mitään helppoja vastauksiakaan joita täällä voisi jaella. Mutta valittaakin saa, minä ainakin olen sitä mieltä. Kun koskee niin koskee ja ei positiivinen ajattelu aina pysty nostamaan mieltä maasta. Toivoa kuitenkin on. Minulla kun on tämä usko Jumalaan ja Jeesukseen joka haluaa kulkea rinnallamme, on myös toivo. Itse olen rukoillut etten joutuisi sairaalaan ja en ole joutunutkaan tänä kesänä. Sairaala on paikka jonne en haluaisi millään, haluan olla perheeni keskellä. Paljon olen rukoillut myös työpaikan vaihtoa mutten ole saanut vielä rukousvastausta. Rukoilen sinun puolestasi Desper, että saisit elämänhalua ja iloa elämääsi.
En osaa neuvoja antaa, mutta haluaisin antaa sinulle halauksen.

Käyttäjä Desper kirjoittanut 05.08.2012 klo 20:58

Kiitos tuesta, rakkaat ystävät!

Käyttäjä zimba2 kirjoittanut 06.08.2012 klo 12:21

Kieltämättä kivestää täälläkin suunnassa. Huumorin kukka ei kuiteskaan Ihan napsauttamalla tuo einestä pöytää helpottaa kyllä. Tulikin mieleen et pitää lähteä "hoitamaan terapia tätiä"😉.

Tämä on tylsää vaan sanon kummiski, pärjäile🙂.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 06.08.2012 klo 19:10

Hei. Tulipa tuosta edellisestä viestistä mielee, että kävin minäkin "hoitamassa terapiatätiä". Tämä tosin oli eka kerta, enkä tiedä haluanko "hoitaa" häntä enää koskaan...

Jardin Prive

Käyttäjä Desper kirjoittanut 06.08.2012 klo 23:05

Terapia on ansa. Hyvässä (?) lykyssä terapeuttiin alkaa luottaa ja kiintyä, ja sitten on pakko jatkaa loputtomiin ja viedä hänelle kaikki rahansa ja elää nälkäkuoleman partaalla. Paitsi tietysti teille, jotka ette joudu maksamaan sitä omasta pussistanne. (Minähän osallistun teidänkin terapioittenne maksamiseen verorahoillani.) Terapialle on tietysti vaihtoehto, ja se alkaa kohta tuntua ainoalta.
Katkeroituneena ja kyynisenä, älkää välittäkö
D., paha ihminen, jos nyt ihminenkään

Käyttäjä Desper kirjoittanut 06.08.2012 klo 23:53

Nälkäkuolema! Siinä vaihtoehto! Kun ruoka ei maistukaan yhtään, tänäänkin olen väkisin järsinyt yhden kanankoiven ja aamiaiseksi kaksi näkkileivänpalaa, en mitään muuta. Viime yönä söin väkisin yhden porkkanan ja greipin, että saisin vitamiineja, nyt ei niitäkään jaksaisi millään jäytää. Onkohan nälkäkuolema kauhean tuskallinen? Sopivia lääkkeitä olisi, mutta ne on sellaisia, että kuolema olisi tosi tuskallinen. Mistähän kaikesta pitäisi huolehtia? Minä ainakin ehtisin ruveta haisemaan, ennenkuin kukaan omainen soittelisi ja ihmettelisi. Ikkunat ainakin kiinni, ettei tule kärpäsiä... Muovia alle, että patja säästyy? Haluaisin elää, mutta kun tästä ei tule mitään. Olen itkenyt ainakin neljä vuotta, rintaan sattuu. Kuoleekohan siihen lopulta?

Käyttäjä salainen55 kirjoittanut 07.08.2012 klo 09:00

Muistan kuinka joskus 2006 tai jotain löysin tämän paikan netissä mihin voi kirjoittaa kun ahdistaa ja tämä oli pelastava rengas kun oli asiat sykkyrällä.
Pikkuhiljaa olen saanut asiani järjestykseen ja kaaoksessa on ollut valoa jo pitkään.
Uskon siihen että kun ihminen edes vähän yrittää itse hakea apua niin silloin on vielä toivoa, että parempi päivä on edessä päin.
Nyt on sellainen vaihe ollut elämässäni, että kykenen jo katsomaan menneisyyteen ja näkemään itseni sellaisena kuin olin, en ole enää, vaan olin. Oli aika jolloin en halunnut katsoa itseäni rehellisesti, en uskaltanut, koska tunsin itseni niin pahaksi, hirveäksi, olemattomaksi, nollaksi, epäonnistuneeksi yms. etten kestänyt sitä. Eikä se silloin olis onnistunutkaan, koska mieleni ei olis kyennyt sitä ilman romahdusta kestämään.
Pitää tulla välimatkaa ennenkuin kuin uskaltaa raottaa totuuden verhoa ja katsoa mitä siellä on.
Nyt opettelen hyväksymään itseni tällaisena. En tosiaan ole mallikelpoinen. Mutta minulla on hyviä vinkkejä jakaa muille mitä ei kannata tehdä ettei käy huonosti, niin jos joku niitä edes kuuntelee. Jokainen kun haluaa itse elää ja havaita, ei kukaan kenenkään jalanjäljissä halua tarpoa. Eikä monikaan halua uskoa muuta kuin mitä itse oivaltaa, ja sehän se paras lääke onkin. Kun on itse etsinyt apua ja ongelmiinsa ratkaisunsa.

Käyttäjä Jaksaako? kirjoittanut 07.08.2012 klo 09:12

Janoon kuolee paljon nopeammin kuin nälkään.

Käyttäjä Desper kirjoittanut 07.08.2012 klo 10:05

salainen55 kirjoitti 7.8.2012 9:0
---
Uskon siihen että kun ihminen edes vähän yrittää itse hakea apua niin silloin on vielä toivoa, että parempi päivä on edessä päin.
---

"Edes vähän"! Kukaan ei taatusti ole yrittänyt enempää kuin minä.

Käyttäjä Etsijä kirjoittanut 07.08.2012 klo 10:51

Hei Desper,

onko mitään mahdollisuutta että vaihtaisit terapeuttia? Minulle kirjoituksistasi välittyy ainakin se tunne, että olet älykäs ihminen. Toisaalta vihasi ja katkeruutesi kertoo ennen muuta siitä, että tilanteesi on aika kriittinen. Oletko kertonut avoimesti kuolemantoiveistasi ynnä muusta? Oman kokemukseni mukaan asiantuntijan erottaa maallikosta juuri siinä, että asiantuntija suhtautuu näihin tuntoihin ja ajatuksiin vakavasti.

En voi oikein kirjoittaa muuta, koska en tunne tilannettasi lähemmin. Yleisesti ottaen pahan olon tunteet pyrkivät lisääntymään yksinäisyydessä ja tietysti myös sellaisessa seurassa, johon ei tunne kuuluvansa. Masentuneesta useimmat ihmiset tuntuvat epäkiinnostavilta, ahdistuneena kokee usein olevansa hyökkäysten ja pilkan kohteena. Tämä kaikki on ihan tuttua.

Valitettavasti avun hakeminen on paitsi nöyryyttävää, kallista ja hankalaa, ei ole takeita, että apua myös saa. Pitää olla sinnikäs, mikä tuossa tilassa hipoo jo mahdottomuutta. En näe kuitenkaan muuta keinoa kuin että yrität yhä uudelleen hakea apua, koska yksin ei selviä tuollaisesta tilasta kuiville. Ei kukaan. Mikä tahansa vaihtoehto on parempi kuin kuolema, koska se on peruuttamaton. Kaikissa muissa elämäntilanteissa on aina vaihtoehtoja. Juuri tätä tarkoittaa sanonta: niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Se pitää paikkansa. Akuutissa tilanteessa auttaa usein se, että yrittää keskittyä johonkin itsensä ja ongelma-alueensa ulkopuolella olevaan. Ongelmien kroonistuessa tarvitaan järeämpiä toimenpiteitä.

Tsemppiä!

Käyttäjä Desper kirjoittanut 07.08.2012 klo 11:02

Kiitos, Etsijä! Ei ole mitään syytä vaihtaa terapeuttia, sillä nykyinen on paras mahdollinen. Ei vain ole varaa käydä siellä.

Käyttäjä Desper kirjoittanut 07.08.2012 klo 14:17

Otin tässä masennus- ym. lääkkeitten lisäksi rauhoittavaa. Jospa tosiaan rauhoittuisi ja näkisi asioita toisin. On kiva olla pilvessä eikä rintaa ahdista enää.

Käyttäjä Animi kirjoittanut 07.08.2012 klo 19:33

Moikka Desper,
on tässä vuosien mittaan tullut monia sinun viestejä luetuksi, millä oot monia rohkaissut.
Kurjaa kuulla, että voit nyt niin heikosti. miten juuri tänään ja nyt?

tiedän minäkin jotain siitä mitä on itkeä ja taas itkeä, 6 vuotta olen käynyt tätä kärsivän tietä. mutta matkan varrella on kaikeks onneksi myös rauhan hetkiä, jolloin ahdistus ei ylitä kaikkia voimia ja Joku Jumalan kipinä saa unelmoimaan.

Ulkona tuulee ja koivut hojuu myöäiskesäntummina, ilma eneeilee syksyä ja värien muuttumista. suokoon meille Jumala, että meidän sisimpien ilmpapiiri saisi myös rauhoittua ja viilentyä- tulis lepopaikkoja korpeen.

🙂🌻
Animi