Joka päivä mietin näitä kahta. Onko Jumala oikeasti olemassa ja voiko kuoleman jälkeen päästä taivaaseen?
Siitä olen täysin varma että maanpäällä on taivas ja helvetti. Olen ollut niissä molemmissa. Toisessa soitetaan klassista ja toisessa Death metallia.
Olen pitkään ollut sitä mieltä ettei Jumalaa ole, mutta kun kuuntelen klassista musiikkia niin tuntuu kuin kuulisin siinä pienen aavistuksen Jumalallisuudesta. En nyt sano että se todistaisi Jumalan olemassa oloa, mutta tunne että ihmisen taistelu maanpäällä ei ole turhaa tulee välillä mieleen. Välillä tulee mieleen että mikä on se perimmäinen syy miksi ihminen jatkaa tätä kurjuutta maanpäällä ja siihen yksi vastaus voisi olla Jumala. Että Jumala ei salli ihmisen tehdä itselleen jo toisille pahaa. Näin olen asian ajatellut: Että täytyy olla jokin minkä takia ylipäätänsä ihminen ei hyppää koskeen, sillä jos todella on niin että millään ei ole mitään väliä niin ihmettelen miksei koko ihmiskunta ole jo maatunut.
Toisaalta voin todeta sen että joko Jumala on olemassa tai ei ole. Eihän siinä ole mitään ehkä mielipidettä. Mutta mietin myös sitä että vaikka en itse uskoisi Jumalaan niin miljoonat lähes miljardit ihmiset uskovat Jumalaan ja Jeesukseen. En voi olla miettimättä sitä, että kyllä kristinuskossa täytyy olla se jonkinlainen totuuden pohjavire. Jonkinlainen oikeudenmukaisuus ja syvällisyys siinä täytyy olla, koska kirkkoja on niin paljon ja ajanlaskukin perustuu Jeesuksen syntymään.
Toisaalta uskonto voi olla erittäin vaarallinen asia. Sen nyt tajuaa jo siitä että kuinka paljon verta on vuodatettu sen nimissä.
Ehdottomasti olen sitä mieltä että uskonnot pitäisi heti lopettaa jos yksikin ihminen joutuisi murhatuksi sen takia. Kuitenkin elämä ja ihminen ovat ne tärkeimmät asiat sillä niistä voimme olla varmoja. Tämä elämä ainakin on totta.
Silti mietittyttää uskon asiat ja kuolemanjälkeinen elämä..? Kiitos jo valmiiksi vastauksista….
Kiitos viesteistä.
Mietin vielä sitä, että miten tämä kristinusko on selvinnyt näin pitkään ehjänä. Ehkä siinä on juuri se lähimmäisen rakkauden ydin, mitä elämässä tarvitaan. Vaikka ei olisi uskossa niin varmasti voi myöntää, että Jeesuksen sanat olevat todella viisaita ja voi myöntää että niiden avulla pärjää hyvin elämässä.
Annan nyt pari esimerkkiä: "Sen tien portti on ahdas mikä vie elämään." Siis että elämään kuuluu selviämis kamppailu jne. Ja vain siten voi tavoittaa sen taivaallisen elämän mistä Jeesus puhui. Sitten toinen: " Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Siis että itseään kuuluu rakastaa ja samoin lähimmäistään. Siis en tarkoita itserakkautta vaan sellaista että kunnioittaa omaa elämää ja toisten elämää.
Sitte siitä materialismista: Siis ajattelin niin että jos ateismi menee niin pitkälle että se kieltää ns. ihmisen vapauden. Tarkoitan sitä että jos mennään niin pitkälle että kuvataan ihmistä vain koneena jolla ei ole minkäänlaista tahdon vapautta ja ruoka on kuin bensaa ja urheilu moottorin huoltoa. Sellaista tarkoitin: siis ettei nähdä enää sitä inhimillistä puolta vaan että ihmiset ovat vain automaatteja. Toki se voi olla tietenkin mahdollista että näin on mutta jotain se vie pois inhimillisyydestä. Ja se että tietoisuus on pelkkä aivojen tuote ei edes kaikkien neurologien mielestä ole fakta...
Hei!
Omat ajatukset Jumalasta ja ihmisestä on hyvin pitkälti samanlaisia kuin Joiella. Sanana usko jo keroo kaiken. Ihminen uskoo ja luottaa Jumalan olemassaoloon, tai sitten yrittää tieteellisesti selittää hengellisyyttä. Perusteita ja tieteellisiä selityksiä löytyy puolesta ja vastaan. Olemme kaikki varmaan huomannrrt että Jumalan olemassaoloa ei voi tieteellisesti todistaa, vielä.
Autuaita ovat ne jotka uskovat vaikka eivät näe, sillä suuri osa niista jotka näkivät eivät uskoneet.
Kaikkia ihmisiä ei saada uskomaan olivatpa perustelut miten päteviä tahansa. Mutta mielestäni suurinta uskoa tarvitsevat he jotka ajattelevat tämän kaiken syntyneen räjähdyksestä, jos hiukka huumoriakin sallitaan. Tosi kivaa ja haasteellista vaihtaa teidän kanssanne ajatuksia. Olette selvästi pohtineet näitä asioita pitkään.
Elsa3
Moi elsa3!
Vaikka sanoitkin asian puoliksi leikillä: siis alkuräjähdyksen, niin itse kyllä uskon siihen vahvasti. Tai siis sehän on todistettu. Mutta en näe silti estettä sille että Jumala olisi sen tehnyt.
Omasta mielestä olennaisin ja itselleni kaikkein vaikein pala on se että jos Jumalaa ei olisi, niin miten maailmankaikkeus on voinut syntyä tyhjästä. Siis se ajatus lyö minut ihan ällikällä ja on yksi niistä syistä miksi uskon Jumaluuteen...
Joie kirjoitti 21.1.2019 20:24
Mun nähdäkseni se menee toistepäin... ei niinkään Jumala ole inhimillinen vaan ihmiset on jumalallisia. "Sillä omaksi kuvakseen Jumala loi ihmisen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät." Uskon, että se, kuinka mies ja nainen yhtyy toisiinsa ja rakkauden hedelmänä syntyy lapsia, kuvaa Jumalan olemusta. Toki tämä asia ihmisten kesken on maailmassa pahoin turmeltunut. Mutta jos ajattelee tilannetta ilman pahuutta, täydellisessä rakkaudessa, niin eihän lapsia haluata sen tähden, että vanhemmat tarvitsevat heitä ja heidän rakkauttaan. Lapset syntyy miehen ja naisen keskinäisestä suhteesta, rakkaudesta.
Näin ajattelen, että ihmisetkin on alkujaan syntyneet: kolmiyhteisen Jumalan keskinäisestä rakkaudesta. Rakkauden olemukseen kuuluu se, että se synnyttää elämää. Ajattelen, että jokainen ihminen on syntynyt jo ennenkuin maailma olikaan, unelmana Isän Jumalan sydämessä. Jokainen ihminen tuo ainutlaatuisella tavalla näkymättömän Jumalan näkyväksi maan päällä.
Rakkauden kaipaus on syvään juurtuneena jokaisen ihmisen olemuksessa...kaipaus täydelliseen, ehdottomaan rakkauteen. Mielestäni se johtuu siitä, että meidät on alkujaan luotu elämään täydellisessä rakkaudessa. Sen ulkopuolella voimme huonosti. Kun palaa Jumalan rakkauteen, palaa sille paikalle, jolle on alunperin tarkoitettu. Siitä paikasta käsin kaikki alkaa pikku hiljaa asettua oikeisiin uomiinsa. Mutta niin kauan kun vielä eletään täällä pimeyden maailmassa, synti, sairaus ja pahuus vaikuttaa kaikkiin ihmisiin. Sit tulee se päivä ku Kuningas palaa ja pahuus hävitetään "eikä kuolemaa ole enää oleva eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva sillä kaikki entinen on mennyt."
Nyt mennään sellaisissa sfääreissä, että uskonnoton ei saa tästä oikein mitään otetta.
Jos miehen ja naisen yhteys ja sen hedelmä on puhtainta rakkautta, Jumalan kuvaa, niin miksi kristinusko, kuten monet muutkin uskonnot, suhtautuvat niin karsastaen yhdyntään? Harrastetaanhan seksiä ilman rakkauttakin, pelkän halun ajamana, pelkän hyvänolontunteen vuoksi? Syntyyhän lapsia ilman rakkauttakin? Olen ymmärtänyt, että kolmiyhteys kuvaa Jumalan eri puolia?
Tästä "jokainen ihminen on syntynyt jo ennenkuin maailma olikaan, unelmana Isän Jumalan sydämessä" tuli mieleen jostain kuulemani tulkinta, että ihmiset olivat olemassa ikään kuin biologisina koneina, kunnes Jumala antoi heille sielun.
Mutta olen kyllä vähän kateellinen tästä ajatuksesta jumalaisesta rakkaudesta kaiken alkuna, on niin mahtavan positiivinen näkemys. Minä kun olen tullut vanhemmiten niin tylsän kyyniseksi (ei mitään tekemistä uskonnottomuuden kanssa!), että itseänikin ärsyttää.
minäitse89 kirjoitti 22.1.2019 10:32
Vaikka ei olisi uskossa niin varmasti voi myöntää, että Jeesuksen sanat olevat todella viisaita ja voi myöntää että niiden avulla pärjää hyvin elämässä.
Tämä on kyllä totta. 🙂 Raamatussa on paljon hyviä ajatuksia, vaikka juurikin tuo "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi". Mutta niin on muissakin pyhinä pidetyissä kirjoissa ja maallisissa kirjoissa. Esimerkiksi äärimmäisen hyvä ohje eli kultainen sääntö tunnetaan miltein sanasta sanaan myös muissa uskonnoissa ( https://fi.wikipedia.org/wiki/Kultainen_s%C3%A4%C3%A4nt%C3%B6 ).
Raamatussa on myös paljon sellaista, mikä on väärin ja julmaa, ja mitä - onneksi! - eivät edes tiukimmin Raamantun mukaiseen Jumalaan uskovat noudata. Kuten on varmasti muissakin pyhissä kirjoissa ja maallisissa kirjoissa.
minäitse89 kirjoitti 22.1.2019 10:32
Sellaista tarkoitin: siis ettei nähdä enää sitä inhimillistä puolta vaan että ihmiset ovat vain automaatteja. -- Ja se että tietoisuus on pelkkä aivojen tuote ei edes kaikkien neurologien mielestä ole fakta...
En näe inhimillisyyden olevan teismiin sisäänkirjoitettu ominaisuus, eikä sen puuttuminen siten ole (edes ääri)ateismin ominaisuuskaan. Uskonnottomallakin on tunteet, ajatukset ja moraali. Robottimaisen kylmä ihminen on mielestäni vain ja ainoastaan sairas.
Henkilökohtaista maailmankatsomusta ja tiedettä ei mielestäni missään tilanteessa saisi sekottaa. Jenkeistä löytyy pelottavia tuloksia siitä miten käy, kun uskomukset nostetaan tieteen rinnalle ja kun tiede valjastetaan todistelemaan uskomuksien todenperäisyyttä. Neurologi, tähtitieteilijä tai vaikkapa geologi saavat henkilökohtaisesti olla mitä mieltä tahansa uskonkysymyksistä, mutta tiedettä tulee tehdä vain ja ainoastaan tieteen metodeilla ja ehdoilla.
Siispä jos joku neurologi kokee, että Jumala selittää tietoisuutta tai sen osaa, niin se heidän henkilökohtainen näkemyksensä. Tiede kuitenkin tarvitsee aina todisteita.
elsa3 kirjoitti 22.1.2019 13:43
Hei!
Omat ajatukset Jumalasta ja ihmisestä on hyvin pitkälti samanlaisia kuin Joiella. Sanana usko jo keroo kaiken. Ihminen uskoo ja luottaa Jumalan olemassaoloon, tai sitten yrittää tieteellisesti selittää hengellisyyttä. Perusteita ja tieteellisiä selityksiä löytyy puolesta ja vastaan. Olemme kaikki varmaan huomannrrt että Jumalan olemassaoloa ei voi tieteellisesti todistaa, vielä.
Autuaita ovat ne jotka uskovat vaikka eivät näe, sillä suuri osa niista jotka näkivät eivät uskoneet.
Kaikkia ihmisiä ei saada uskomaan olivatpa perustelut miten päteviä tahansa. Mutta mielestäni suurinta uskoa tarvitsevat he jotka ajattelevat tämän kaiken syntyneen räjähdyksestä, jos hiukka huumoriakin sallitaan. Tosi kivaa ja haasteellista vaihtaa teidän kanssanne ajatuksia. Olette selvästi pohtineet näitä asioita pitkään.
Elsa3
Tiede perustuu faktoihin, havaintoihin, todisteisiin. Siis asioihin, joihin ei tarvitse uskoa, esimerkiksi alkuräjähdys perustuu havaintoihin. Siispä tieteellä ei ole mielenkiintoa todistaa Jumalan olemassa oloa. Ylipäätänsä todistustaakka on aina väitteen esittäjällä.
minäitse89:llä on kyllä aika mielenkiintoinen ajatus Jumalasta alkuräjähdyksen aiheuttajana.
Monilla teistä vaikuttaisi olevan ajatus tieteestä ja uskosta vastavoimina, joko-tai-vaihtoehtoina. Okei, taidan itsekin kuulua tähän sakkiin 😉 Mutta mitä mieltä olette tieteestä Jumalan luomistyön selittäjänä, kuten ymmärtääkseni tieteen pitkälti aina noin uudelle ajalle saakka ajateltiin olevan. Siis pitkäänhän tiedettä tehtiin luostareissa ja kirkkojen perustamissa oppilaitoksissa. Minun silmissäni tämä on vain vaihe tieteellisen ajattelun kehittymisessä, mutta olisi mielenkiintoista kuulla, että mahtuvatko tiede ja usko mielestänne samaan ajatusmaailmaan?
Kiitos viesteistä!
Mielestäni tiede ja uskonto kyllä jossain määrin sopivat yhteen. Mutta ensin sanon tämän: tarkoitin neurologiin viitaten että ihan yleisesti on niin ettei tiedetä mitä tietoisuus oikeastaan on. Me voimme tarkkailla aivon eri alueita. Mutta yksinkertaisesti ei voida missään nimessä vakuuttaa edes tieteellisesti että tietoisuus olisi pelkästään aivojen tuote.
Tietysti joskus tulevaisuudessa ehkä saadaan selville, mutta tällä hetkellä ei yksinkertaisesti tiedetä. Voisihan joku ns. sielu ollakin. Siis että tietoisuus olisi osa aivoja mutta toisaalta myös jokin erillinen.
Tiede sopii jotenkin uskon kanssa yhteen, mutta uskonto pystyy selittämään minusta asioita inhimillisemmin, siis minun näkökulmasta juuri kristinusko.
Ja kun puhuin kultaisesta säännöstä, niin se on hyvinkin voinut olla monissa uskonnoissa, mutta ei se mielestäni vähennä säännön arvoa.
Vielä tuosta tieteestä ja uskosta. Minun mielestäni ne eivät ole täysin vastakohdat, sillä tiedemiehetkin tarvitsevat tietynlaista uskoa esim. emmehän voi nähdä painovoimaa meidän täytyy vain uskoa että sellainen on. Toki siitä on todisteita, mutta miksei olisi Jumalastakin? Minkä takia Raamatussa ei voisi olla yleismaailmallisia faktoja.
Ja suurin osa Raamatussa esitettävistä asioista on metaforia ja ne on tarkoitettu ihmiselle pohdittavaksi. Eihän sitä nyt (muut kuin fundamentalistit) lue täsmällisenä tieteellisenä kirjoituksena. Osa varmasti sieltä on totta, osaa voidaan spekuloida.
Toki en väitä sitä etteikö tiede voisi ratkaista kaikkia ongelmia, se vaan näyttää tällä hetkellä aika epätodennäköiseltä, esim. ilmastonmuutos ja erilaiset vaikeat sairaudet.
Eli kyllä minusta tiede ja esim. kristinusko täydentävät toisiaan, mutta kuitenkin ehkä kristinuskon lähestyminen on jollain tapaa henkilökohtaisesti puhuttelevampaa, kuin esim. robotiikka...
Tämä ketju on tosi mielenkiintoinen ja ajan kanssa luen sen alusta asti joku kerta ajatuksella. Pohdin näitä asioita paljonkin tällä hetkellä.
Mutta pakko kommentoida, että siinä missä painovoimalle ei ole löytynyt vielä niinsanottua tyhjentävää selitystä on se kuitenkin mitattavissa ja tutkittavissa oleva asia, siten tiedettä.
Usko taas on, kuten sanotaan, uskon asia. Uskon asioita ei voi käsittääkseni mitata. Ja siihenhän uskovaiset useimmiten vetoavatkin, ettei sitä tarvitsekaan pystyä mittaamaan, koska se (Jumala) on ihmismielen tavoittamattomissa oleva asia, liian vaikea meidän käsittää. Vähän sama kuin yrittäisimme muurahaiselle selittää, että millainen maailma on. Muurahainen ymmärtää vain oman näkökulmansa eikä tule ikinä käsittämään, että maailman toinen puoli on olemassa ja että sielläkin on muurahaisia. Samalla tavalla me käsitämme vain meidän maailman sillä kapasiteetilla mikä meillä on.
Tämä pohdinta siis ottamatta kantaa siihen onko Jumalaa olemassa..
En tiedä onko tämä aihe jo käsitelty tässä ketjussa 🙂 En ehtinyt lukea kuin osan... 🙂
star-crossed kirjoitti 22.1.2019 20:54
Jos miehen ja naisen yhteys ja sen hedelmä on puhtainta rakkautta, Jumalan kuvaa, niin miksi kristinusko, kuten monet muutkin uskonnot, suhtautuvat niin karsastaen yhdyntään? Harrastetaanhan seksiä ilman rakkauttakin, pelkän halun ajamana, pelkän hyvänolontunteen vuoksi? Syntyyhän lapsia ilman rakkauttakin? Olen ymmärtänyt, että kolmiyhteys kuvaa Jumalan eri puolia?
Hyvä kysymys. Sitä minäkin ihmettelen
Ensimmäiseks pitää toki huomioida, että Jumala ja suhde Jumalaa on eri asia kuin uskonto. Uskonto on kaikki ne tavat, tottumukset, uskomukset, kulttuuri ym. joiden kautta ihminen pyrkii olemaan yhteydessä Jumalaan. Ajattelen, että jos uskonto ei johda yhteyteen elävän Jumalan kanssa, sillä uskonnolla ei ole mitään tekoa.
Miehen ja naisen suhteessa ja yhteydessä on paljon mennyt rikki syntiinlankeemuksen seurauksena. Ihminen on tarkoitettu elämään rakkaudessa, täydellisessä rakkaudessa. Monet asiat vääristyy pahasti, kun niitä toteutetaan rakkauden ulkopuolella. Seksuaalisuus on yksi niistä asioista.
Ajattelen, että uskontojen seksuaalikielteisyys johtuu siitä, että seksuaalisuus on hämmentävä asia. Monet ihmiset on nuorina tutustuneet siihen ilman rakkauden suojaa, vastuullista aikuisuutta ja vanhemmuutta. Sen tähden niin monet meistä, itseni mukaan lukien, on vielä aikuisinakin sisällisesti pieniä tyttöjä ja poikia, joita seksuaalisuus ja seksi toisaalta kiehtoo ja toisaalta hämmentää. Kun ihminen kokee hämmennystä ja avuttomuutta jonkin asian edessä, sitä mielellään yritetään hallita. Uskontojen keino hallita seksuaalisuutta on kahlita, tukahduttaa ja piilottaa sitä. Sillä on monenlaisia pahoja seurauksia.
Toinen keino hallita seksuaalisuuteen liittyvää hämmennystä on sen repostelu. Tämä on minun näkemykseni asiasta. Minusta ei ole enää tervettä se, kuinka seksuaalisuus on näkyvillä meidän yhteiskunnassa tänä päivänä. Paljasta pintaa ja seksiä mainoksissa, TV:ssä, netissä, vähän joka paikassa. Minusta se, että ajatellaan irtosuhteiden ja esiaviollisten tai avioliiton ulkopuolisten seksisuhteiden olevan ok, on ihmisen halventamista . ihmiset on arvokkaita, rakastettuja jokainen. Samoin ihmissuhteet ja parisuhde on tosi arvokkaita asioita. Ei semmoinen voi olla kertakäyttötavaraa ja toisen hylkääminen ok.
star-crossed kirjoitti 22.1.2019 20:54
Minun silmissäni tämä on vain vaihe tieteellisen ajattelun kehittymisessä, mutta olisi mielenkiintoista kuulla, että mahtuvatko tiede ja usko mielestänne samaan ajatusmaailmaan?
Ilman muuta. Tiedehän tutkii Jumalan luomaa maailmaa ja ihmisiä. Koska siinä näkyy Hänen kädenjälkensä, tiede opettaa tuntemaan Jumalaa siinä missä hengelliset kokemukset tai pyhät kirjoituksetkin.
minäitse89 kirjoitti 23.1.2019 15:6
Ja suurin osa Raamatussa esitettävistä asioista on metaforia ja ne on tarkoitettu ihmiselle pohdittavaksi. Eihän sitä nyt (muut kuin fundamentalistit) lue täsmällisenä tieteellisenä kirjoituksena. Osa varmasti sieltä on totta, osaa voidaan spekuloida.
Ajattelen, että Raamatussa on paljon sellaista, mikä on suunnattu ihmisen sydämelle. Näin myös Jeesus puhui: ei niinkään kuulijoiden järjelle vaan sydämelle.
Mä olen eri mieltä siitä asiasta, että Jeesuksen puheet olis ollu yleisinhimillisiä ja hyviä elämänohjeita. Suuri osa siitä, mitä hän puhui, oli todella jyrkkää ja ehdotonta. Se mitä hän puhui ja miten toimi oli aivan vastoin vallitsevaa uskonnollista järjestelmää ja kulttuuria, ihmisten sopivaisuussäädöksiä ja ylipäänsä sitä, mikä ihmisestä tuntuu järkevältä. Hän oli todella radikaali ja kaukana minkäänlaisesta uskonnollisuudesta. Hänet ristiinnaulittiin tuomittuna jumalanpilkasta.
Kun Jumala tuli itse maan päälle, hänet tuomittiin kuolemaan jumalanpilkasta se kertoo paljon siitä, miten kauas ihmissydän oli eksynyt Jumalasta. Mut sitä varten hän kuoli ja nousi kuolleista, että jokainen ihminen voisi saada uuden sydämen ja uuden elämän. ☺️❤️
metsänmenninkäinen kirjoitti 23.1.2019 16:12
Tämä ketju on tosi mielenkiintoinen ja ajan kanssa luen sen alusta asti joku kerta ajatuksella. Pohdin näitä asioita paljonkin tällä hetkellä.
Mutta pakko kommentoida, että siinä missä painovoimalle ei ole löytynyt vielä niinsanottua tyhjentävää selitystä on se kuitenkin mitattavissa ja tutkittavissa oleva asia, siten tiedettä.
Usko taas on, kuten sanotaan, uskon asia. Uskon asioita ei voi käsittääkseni mitata. Ja siihenhän uskovaiset useimmiten vetoavatkin, ettei sitä tarvitsekaan pystyä mittaamaan, koska se (Jumala) on ihmismielen tavoittamattomissa oleva asia, liian vaikea meidän käsittää. Vähän sama kuin yrittäisimme muurahaiselle selittää, että millainen maailma on. Muurahainen ymmärtää vain oman näkökulmansa eikä tule ikinä käsittämään, että maailman toinen puoli on olemassa ja että sielläkin on muurahaisia. Samalla tavalla me käsitämme vain meidän maailman sillä kapasiteetilla mikä meillä on.
Tämä pohdinta siis ottamatta kantaa siihen onko Jumalaa olemassa..
En tiedä onko tämä aihe jo käsitelty tässä ketjussa 🙂 En ehtinyt lukea kuin osan... 🙂
Olen hieman ehkä eri mieltä. Kyllähän ehkä uskoakin voi jollain kysely kaavakkeella mitata. Ei nyt tietysti yhtä hyvin kuin painovoimaa.
Mutta myönnän että annoin ehkä huonon esimerkin. Otetaan sitten vaikka pimeä aine tai energia. Siitä ei ole minkäänlaista mitattavaa todistus aineistoa, sen vain oletetaan olevan olemassa sillä muuten maailmankaikkeus ei olisi nykyisenlainen.
Eikö yhtä hyvin voida olettaa että Jumalakin olisi olemassa vaikkei hänen olemassa oloa voida millään laitteella tutkia?
Ja sitä vielä mietin ja tätä tässä olen hokenut, että luulisi nyt jonkinlaista totuus arvoa olevan kristinuskolla, ei se nyt täysin väärässä voi olla. Ja se vielä että vaikkei Jumalaa olisi tai Jeesus ei olisi Jumalan poika, niin silti kristinuskossa on monia hyviä piirteitä mitkä on hyvä säilyttää, kuten lähetystyö, kirkon ulkomaanapu ja ns. moraalinen puoli.
Itse kyllä toki uskon että Jumala on olemassa ja että Jeesus oli Messias. Mutta laitoin nyt tähän tuollaisen ajatus leikin...
Star-crossed, sellainen ajatus tuli, että jos uskot siihen että ihmiset ovat vain geenien synnyttämiä koneita. Vai siis uskotko siihen? No kuitenkin 🙂 jos ihmiset olisivat vain ns. eläimiä niin minkä takia pidämme huolta vanhuksista ja sairaista? Mikä moraalinen pakko meillä periaatteessa olisi siihen että auttaisimme heikkoja, jos kerran elämä on vain hengissä selviytymistä? En löydä evoluutiosta ja geeneistä tai DNA:sta mitään sellaista mikä toisi ihmiselle moraalin. Löydän moraalin vain uskonnosta...
Vai mitä olet mieltä?
Vielä jos lisään: mun mielestä jotain Jeesuksessa oli joka säväytti ihmisiä. Eihän oikeastaan kukaan ihminen historiassa ole saanut niin suurta kuuluisuutta ja vielä se että laskemme vuosiakin Jeesuksen syntymästä. Ja kun ottaa huomioon että koko länsimainen sivistys pohjautuu kristinuskoon.
Väitän niin, että jos Jeesus olisi ollut vain tavallinen tallaaja ja jos hän ei olisi noussut kuolleista, niin historia olisi aivan erilainen. Mutta kun historia ei ole jossittelua. Historia on mitä on. Historiaa ei pysty muuttamaan. Näin Jumala on ilmoittanut itsestään ihmisille ja antanut tietyt neuvot miten toimia....
Huh, onpa tänne tullut viestejä! 😮 Mutta hienoa, että mukaan on tullut uusia keskustelijoita. 🙂👍
minäitse89 kirjoitti 23.1.2019 15:06
Mutta yksinkertaisesti ei voida missään nimessä vakuuttaa edes tieteellisesti että tietoisuus olisi pelkästään aivojen tuote.
Tämä on taas tätä uskonnottoman näkökulmaa, mutta mitä muuta kuin aivojen tuotos tietoisuus voisi olla? Tieteellisesti kun mistään eteerisestä olemuksesta tai sielusta ei ole todisteita.
minäitse89 kirjoitti 23.1.2019 15:06
Ja kun puhuin kultaisesta säännöstä, niin se on hyvinkin voinut olla monissa uskonnoissa, mutta ei se mielestäni vähennä säännön arvoa.
Totta 🙂
minäitse89 kirjoitti 23.1.2019 15:06
Vielä tuosta tieteestä ja uskosta. Minun mielestäni ne eivät ole täysin vastakohdat, sillä tiedemiehetkin tarvitsevat tietynlaista uskoa esim. emmehän voi nähdä painovoimaa meidän täytyy vain uskoa että sellainen on. Toki siitä on todisteita, mutta miksei olisi Jumalastakin? Minkä takia Raamatussa ei voisi olla yleismaailmallisia faktoja.
Ja suurin osa Raamatussa esitettävistä asioista on metaforia ja ne on tarkoitettu ihmiselle pohdittavaksi. Eihän sitä nyt (muut kuin fundamentalistit) lue täsmällisenä tieteellisenä kirjoituksena. Osa varmasti sieltä on totta, osaa voidaan spekuloida.
Mutta Raamattuhan heijastaa vain kirjoitusajankohtansa tietoa. Aurinko kiertää maata, Raamatun tapahtumat sijouttuvat vain pienelle Lähi-Idän alueelle ja mainittujen eläinlajien kirjo koskee vain juurikin tuon alueen eläimiä...
Minäkin ymmärrän Raamatun tarinat juurikin metaforina, koska sellaisia ovat muutkin myytit ja syntytarinat. Pohdinnan apuna Raamattu voikin olla edelleenkin paikallaan oleva kirja, kunhan vain ottaa huomioon sen aikasidonnaisuuden.
Mutta jos osa on totta, niin mistä lukija tietää, että mikä osa? Jos Raamatussa on osakin erehtymättömän Jumalan sanaa, niin miksei Jumala tai häneltä tietonsa saanut kirjoittaja selvästi merkinnyt, että tämä on vertauskuvallinen tarina ja tämä totista totta?
Painovoimasta on todisteita, se ei vaadi uskoa. Painovoima koskee myös niitäkin, jotka eivät sen olemassa oloon usko, toisin kuin Jumalan olemassa olon kokeminen, joka vaatii uskoa toimiakseen.
minäitse89 kirjoitti 23.1.2019 15:06
Toki en väitä sitä etteikö tiede voisi ratkaista kaikkia ongelmia, se vaan näyttää tällä hetkellä aika epätodennäköiseltä, esim. ilmastonmuutos ja erilaiset vaikeat sairaudet.
Eli kyllä minusta tiede ja esim. kristinusko täydentävät toisiaan, mutta kuitenkin ehkä kristinuskon lähestyminen on jollain tapaa henkilökohtaisesti puhuttelevampaa, kuin esim. robotiikka...
Tiede edistyy kyllä koko ajan, mutta kaikkien ongelmien ratkaisu kuulostaa minustakin utopialta. Koska kuten tähänkin saakka, on yhden ongelman ratkaisu on paljastanut toisen ongelman tai peräti johtanut toiseen ongelmaan.
Njoo, voin ymmärtää uskon tarjoavan inhimillistä näkökulmaa, mutta vain jos ne Raamatun julmuudet voidaan ohittaa. Toisaalta mielestäni inhimillisyys ei vaadi uskoa, mutta kaipa tässä on tärkeintä, että sen kokemuksen saa jostain.
minäitse89 kirjoitti 24.1.2019 10:23
Mutta myönnän että annoin ehkä huonon esimerkin. Otetaan sitten vaikka pimeä aine tai energia. Siitä ei ole minkäänlaista mitattavaa todistus aineistoa, sen vain oletetaan olevan olemassa sillä muuten maailmankaikkeus ei olisi nykyisenlainen.
Eikö yhtä hyvin voida olettaa että Jumalakin olisi olemassa vaikkei hänen olemassa oloa voida millään laitteella tutkia?
Ja sitä vielä mietin ja tätä tässä olen hokenut, että luulisi nyt jonkinlaista totuus arvoa olevan kristinuskolla, ei se nyt täysin väärässä voi olla. Ja se vielä että vaikkei Jumalaa olisi tai Jeesus ei olisi Jumalan poika, niin silti kristinuskossa on monia hyviä piirteitä mitkä on hyvä säilyttää, kuten lähetystyö, kirkon ulkomaanapu ja ns. moraalinen puoli.
Pimeä aine ja energia menevät taas sellaiselle alueelle, jota minun on mahdoton ymmärtää. Mutta käsittääkseni niiden olemassa oloa voidaan tutkia, havainnoida ja kenties todistaakin erilaisilla tieteellisillä metodeilla. Kuitenkin vankkojen todisteiden puuttuessa näistä puhutaan oletettavina ilmiöinä.
Oletko kuullut Russelin teekannusta? Siinä väitetään, että aurinkoa kiertää posliininen teepannu. Kukaan ei pysty todistamaan sen olemassa oloa tai olemattomuutta. Siispä pitäisikö meidän todisteiden puuttuessa olettaa, että sellainen teekannu siellä todellakin voi olla?
Kristinusko on tehnyt ja tekee edelleenkin hyviä tekoja. Sitä ei käy kieltäminen. Mutta tässä on hyvä pitää mielessä, että hyvän tekeminen ei vaadi uskoa.
Lähetystyö ei uskonnottoman silmissä ole hyvän tekemistä. Uskomusten pakonomainen levittäminen on yksi uskontojen yksi vastenmielisimmistä piirteistä, jonka tulisi loppua nyt eikä heti. Homman pitäisi toimia niin, että ne joita uskonasiat kiinnostavat hakeutuvat ihan itse niiden kirkkojen tai lähetysseurojen kanssa yhteyksiin. Ei ovikellojen pimputtelulle! Lisäksi näen lähetystyössä sen ongelman, että siinä apu saattaa tulla ääneen lausumattoman vaatimuksen kanssa, ehdollisena.
minäitse89 kirjoitti 24.1.2019 15:12
Star-crossed, sellainen ajatus tuli, että jos uskot siihen että ihmiset ovat vain geenien synnyttämiä koneita. Vai siis uskotko siihen? No kuitenkin 🙂 jos ihmiset olisivat vain ns. eläimiä niin minkä takia pidämme huolta vanhuksista ja sairaista? Mikä moraalinen pakko meillä periaatteessa olisi siihen että auttaisimme heikkoja, jos kerran elämä on vain hengissä selviytymistä? En löydä evoluutiosta ja geeneistä tai DNA:sta mitään sellaista mikä toisi ihmiselle moraalin. Löydän moraalin vain uskonnosta...
Vai mitä olet mieltä?
En näe ihmisiä vain biologisina robotteina. Meillä on (ei-jumalaista alkuperää oleva) vapaa tahto, joka antaa mahdollisuuden toimia sosiaalisia normeja ja biologisia viettejä vastaan. Voimme esimerkiksi paastota nälän tunteesta välittämättä tai ylittää itsesuojeluvaiston.
Moraali on sosiaalinen normisto, joka tekee yhteiselämästä toimivan. Ei tarvita uskontoja kertomaan, että jos minä saan motata ketä tahansa ja mistä syystä tahansa, niin kaikilla muillakin on samanlainen oikeus minua kohtaan. Ryhmiä tai yhteisöjä ei voi olla, jos ihmiset eivät kykene työskentelemään yhdessä. Siispä on syntynyt sääntöjä ja normeja, jotka ohjaavat käyttäytymistä.
Myös eläimet osoittavat moraalista käyttäytymistä: https://www.ted.com/talks/frans_de_waal_do_animals_have_morals
Heikoimpien auttamisen takana voi olla ihmisen kyky empatiaan. Pystymme samaistumaan toisen hätään ja ymmärrämme, että joskus se hädässä oleva voikin olla minä itse.
Joie kirjoitti 23.1.2019 19:45
Ensimmäiseks pitää toki huomioida, että Jumala ja suhde Jumalaa on eri asia kuin uskonto. Uskonto on kaikki ne tavat, tottumukset, uskomukset, kulttuuri ym. joiden kautta ihminen pyrkii olemaan yhteydessä Jumalaan. Ajattelen, että jos uskonto ei johda yhteyteen elävän Jumalan kanssa, sillä uskonnolla ei ole mitään tekoa.
Miehen ja naisen suhteessa ja yhteydessä on paljon mennyt rikki syntiinlankeemuksen seurauksena. Ihminen on tarkoitettu elämään rakkaudessa, täydellisessä rakkaudessa. Monet asiat vääristyy pahasti, kun niitä toteutetaan rakkauden ulkopuolella. Seksuaalisuus on yksi niistä asioista.
Ajattelen, että uskontojen seksuaalikielteisyys johtuu siitä, että seksuaalisuus on hämmentävä asia. Monet ihmiset on nuorina tutustuneet siihen ilman rakkauden suojaa, vastuullista aikuisuutta ja vanhemmuutta. Sen tähden niin monet meistä, itseni mukaan lukien, on vielä aikuisinakin sisällisesti pieniä tyttöjä ja poikia, joita seksuaalisuus ja seksi toisaalta kiehtoo ja toisaalta hämmentää. Kun ihminen kokee hämmennystä ja avuttomuutta jonkin asian edessä, sitä mielellään yritetään hallita. Uskontojen keino hallita seksuaalisuutta on kahlita, tukahduttaa ja piilottaa sitä. Sillä on monenlaisia pahoja seurauksia.
Toinen keino hallita seksuaalisuuteen liittyvää hämmennystä on sen repostelu. Tämä on minun näkemykseni asiasta. Minusta ei ole enää tervettä se, kuinka seksuaalisuus on näkyvillä meidän yhteiskunnassa tänä päivänä. Paljasta pintaa ja seksiä mainoksissa, TV:ssä, netissä, vähän joka paikassa. Minusta se, että ajatellaan irtosuhteiden ja esiaviollisten tai avioliiton ulkopuolisten seksisuhteiden olevan ok, on ihmisen halventamista . ihmiset on arvokkaita, rakastettuja jokainen. Samoin ihmissuhteet ja parisuhde on tosi arvokkaita asioita. Ei semmoinen voi olla kertakäyttötavaraa ja toisen hylkääminen ok.
Suhde Jumalaan on niin henkilökohtainen, että vaikka toinen sitä miten selittäisi, niin siihen on tosi vaikea tarttua. Uskonnottomana minun on myös helpompi keskustella uskonnosta, koska se on edes jollain tavalla itselleni tuttua ja havaittavaa.
Minä en näe esiaviollisia tai irtosuhteita kategorisesti tuomittavina asioina. Ihmiset ovat vapaita nauttimaan seksuaalisuudestaan myös sinkkuina, kunhan vain molemmat osapuolet tietävät, että missä mennään. Pettäminen on luonnollisestikin eri asia.
Siitä olen samaa mieltä, että nyky-yhteiskunnassa seksuaalisuus on turhankin voimakkaasti esillä. Tulee tunne, etteikö ihmiselämässä sitten muuta olekaan. Itse sinkkuna kaipaan ensisijaisesti kumppanuutta ja henkistä läheisyyttä. Toisaalta sitten jossain yhteyksissä olen kokenut esimerkiksi elokuvissa ja tv-sarjoissa olevan seksin olevan ihan paikallaan tuomassa realistisuutta ja tiettyä rosoisuutta. Näin esimerkiksi Game of Thronesin kanssa.
Mutta takaisin aiheeseen. En katso, että millään uskonnolla tai yhteiskunnalla on oikeus määrittää oikeaa ja väärää tapaa olla seksuaalinen. Ihmiset saavat puuhaata keskenään mitä tahtovat, kun siitä ei ole mitään haittaa (ts. kukaan ei ole uhri) ja suhteen pelisäännöt oikeuksineen ja velvollisuuksineen ovat tiedossa.
metsänmenninkäinen kirjoitti 23.1.2019 16:12
Mutta pakko kommentoida, että siinä missä painovoimalle ei ole löytynyt vielä niinsanottua tyhjentävää selitystä on se kuitenkin mitattavissa ja tutkittavissa oleva asia, siten tiedettä.
Usko taas on, kuten sanotaan, uskon asia. Uskon asioita ei voi käsittääkseni mitata. Ja siihenhän uskovaiset useimmiten vetoavatkin, ettei sitä tarvitsekaan pystyä mittaamaan, koska se (Jumala) on ihmismielen tavoittamattomissa oleva asia, liian vaikea meidän käsittää.
Minusta tämä oli hyvin tiivistetty. Uskossa on lopulta kysy uskosta, eikä sitä pysty todistamaan tai epätodistamaan. Tässä mielessä tieteeseen vertaaminen tai uskon tieteellä todistelu ovat turhia.
Toisaalta sitten taas tällaiset pohdiskelut vaikkapa uskon ja tieteen yhteensovittamisesta - kiitos kaikille vastauksista! - ovat mielenkiintoista luettevaa. Jos me vain todettaisiin, että uskoa on uskoa, niin ei tätäkään keskustelua olisi koskaan voitu käydä.
Star-crossed, minkä toivon näet sitten ihmisellä olevan, jos pahat eivät saa palkkaansa eikä hyvät ja maailma vain kiertää radallaan ja lopulta kaikki tuhoutuu, eikä sitten ihmistä ole enää missään. Tämä on mielestäni se ydin että onko sitten maailmassa mitään oikeudenmukaisuutta? Kaikki tanssitaan vaan DNA:n tahtiin ja jos näin on niin eihän kenenkään tarvitse vastata teoistaan, kun voi vaan sanoa että on sellaiset geenit että teki ns. rikoksen. Ja onko rikoksiakaan enää kun jos Jumalallinen moraali puuttuu niin kaikki on sallittua.
Ajattele sitä että se on ihan sama sitten miten tämän elämän elää kun kuitenkin kuollaan, ja millään hyvällä teolla elämän aikana ei ole mitään merkitystä tulevaisuutta silmällä pitäen tai ehkä joku ihminen voi antaa positiivista palautetta, mutta sekin unohtuu lopulta kun kaikki kuollaan.
Tähänkö tiede meidät on ajanut että millään ei ole enää mitään väliä kun kaikki on vain sattumaa?
En näe ateismissa mitään hyvää. Se tekee maailmasta vain pakkoleirin ja teurastuslaitoksen. Olemme nyt nähneet mitä tieteiden vallankumous sai aikaan: ilmasto lämpenee ja kaikki vain ihmettelevät että mistä se johtuu. Eiköhän syy kuitenkin ole teollisuudessa ja siis tieteissä.
Mun puolesta maailma olisi saanut jäädä keskiajalle, kukaan ei olisi huolissaan maailman tilasta eikä olisi näitä sovelluksia ja luonnon tuhoamista. Kaikki uskoisivat Jumalaan, ei käytännössä olisi ateismia. Asuisimme linnoissa tai puutaloissa ja pelkäisimme Isää kaikkivaltias jumalaa ja noudattaisimme 10. käskyä.
Ateismi on vienyt maailman siihen että kaikki on turhaa, mikä tieteen oikeastaan muu tehtävä onkaan muuta kuin todeta että kaikki on turhaa. Vaikka tiede pelastaisi yhdeltä sairaudelta niin toinen tulee kuitenkin ja vie mukanaan. Minkä takia tähyämme tähtiin kun kuitenkin me elämme korkeintaan 80 vuotta kunnes ateismin mukaan, tulee tyhjyys. Eikö ateisteja järkytä tällainen maailmankuva? Se on minusta kammottava, sillä se tekee meistä täysin itsekeskeisiä, jos kerran on niin että elämä on vain hengissä selviämistä niin minkä takia meillä on kulttuuria: musiikkia, elokuvia, näytelmiä. Eikö nämä kaikki ole täysin turhaa ateistin silmissä? Jos elämä on vain syömistä, nukkumista ja tarpeiden tekemistä. Minkä takia meillä on sitten uskontoja, uskomuksia jne.?
Ja vielä yksi pointti: ei ihmiset olleet tyhmiä kaikki antiikin ajalla. Heistä suuri osa oli erittäin fiksuja ja silti he hyväksyivät Jeesuksen ylösnousemuksen. Vaikka se rikkoi kaikkia luonnonlakeja. Mutta luonnonlakeja voi rikkoa vain Jumala ja ylösnousemus on vahva todiste sille että Jeesus oli Messias Jumalan poika....
Luin tekstejänne ja oma mieleni takertui lähetysasiaan. Lähetyshän tarkoittaa sitä että ihmisille tarjotaan mahdollisuus kuulla Jeesuksesta ja pelastuksesta. Ovelta ovelle kulkijat tekevät KÄÄNNYTYSTÄ mikä on täysin eri asia. Lähetys tänä päivänä tapahtuu suurelta osin radion välityksellä, ainakin islamin uskoisiin maihin, mikä on turvallisinta, koska siellä rapsahtaa helposti kuolemantuomio. Ihminen on vapaa kääntämään kanavaa, tai laittamaan radion kiinni.
Itsekkään en hyväksy käännytystä
Alkuräjähdys??? Miten mitään voi syntyä tyhjästä? Edes räjähdys? Miten selität että kaikki ihmiset tarvitsevat tai ajattelevat jotain suurenpaa olentoa, kohtaloa, karmaa tai jotain??Kalevi Lehtinen kerran sanoi että Jumala on luonut ihmiseen kaipuun itseensä. Minä uskon siihen selitykseen.
Mitäs ajattelette niistä kokemuksista kun ihminen irtoaa omasta ruumiistaan, varmaan olette lukeneet niistä leikkauksen tai jonkun onnettomuuden yhteydessä tulleista jutuista. Uskotteko niihin?
Elsa3
elsa3 kirjoitti 25.1.2019 13:38
Luin tekstejänne ja oma mieleni takertui lähetysasiaan. Lähetyshän tarkoittaa sitä että ihmisille tarjotaan mahdollisuus kuulla Jeesuksesta ja pelastuksesta. Ovelta ovelle kulkijat tekevät KÄÄNNYTYSTÄ mikä on täysin eri asia. Lähetys tänä päivänä tapahtuu suurelta osin radion välityksellä, ainakin islamin uskoisiin maihin, mikä on turvallisinta, koska siellä rapsahtaa helposti kuolemantuomio. Ihminen on vapaa kääntämään kanavaa, tai laittamaan radion kiinni.
Itsekkään en hyväksy käännytystä
Alkuräjähdys??? Miten mitään voi syntyä tyhjästä? Edes räjähdys? Miten selität että kaikki ihmiset tarvitsevat tai ajattelevat jotain suurenpaa olentoa, kohtaloa, karmaa tai jotain??Kalevi Lehtinen kerran sanoi että Jumala on luonut ihmiseen kaipuun itseensä. Minä uskon siihen selitykseen.
Mitäs ajattelette niistä kokemuksista kun ihminen irtoaa omasta ruumiistaan, varmaan olette lukeneet niistä leikkauksen tai jonkun onnettomuuden yhteydessä tulleista jutuista. Uskotteko niihin?
Elsa3
Hei!
Olen kanssasi samaa mieltä että lähetystyö on juuri sitä että annetaan vapaaehtoisesti ihmiselle tilaisuus tutustua kristinuskoon. Eihän ketään tulisi pakottaa mihinkään uskontoon vaan se on aina vapaasti valittavissa.
Ajattelen kehosta irtautumisessa, että ihmisellä on jokin ns. sielu joka säilyy ikuisesti ja kun esim. leikkauksessa on kriittinen tila, niin sielu lähestyy Jumalaa ja näin se irtoaa ruumiista.