Oon juuri kirjautunut tänne enkä kerenny lukaista mitään viestejä täällä ja ajattelin hakea vertaistukea tai muutakin tukea tähän jatkuvaan ahdistukseen koska puhuminen yleensä auttaa paljon. 🙂
Tää kaikki alkoi Keskiviikkona tai torstaina en ole siitä ihan varma, mutta tuli ensin sellanen olo, että ihan kun jännittäisin jotain hirveesti, mutta ei ollut mitään syytä jännittää mitään.
Ajattelin, että se on vaan sen yhden päivän ja menee sitten ohi. No ei ollut.
Vielä tänäänkin on ahdistunut olo, ihan kun henki ei kulkisi vaikka tiedän, että se kulkee ihan normaalisti (ainakin uskon niin).
Olen ihan perusterve, mutta minulle on diagnisoitu noin. 10kk sitten määrittämätön ahdistuneisuushäiriö (en tiedä mitä se määrittämätön tarkottaa) johon liittyy luulotaudin tapaisia pelkoja (okei en osaa paremmin sitä kirjottaa) ja OCD, mutta tuo OCD on jo ihan hyvällä mallilla vaikka n. 6kk sitten se oli ihan sietämätöntä ja mun koko joulu – kesä meni sen kanssa tapellessa enkä oikeestaan tehnyt mitään koska en voinut.
Olen käynyt kyllä yleensä joka viikko psykologilla juttelemassa paitsi nyt en ole pariin viikkoon koska olen ollut kipeä.
Mulla on nyt muutenkin tosi rankka elämäntilanne tai ei ehkä ”normaalille” ihmiselle olisi. 🙄 En tiedä.
Elämäntilanteesta sen verran, että mun pitäis kyllä olla varmaan tosi iloinen ja onnellinen koska pääsin opiskelemaan ja sain OCD edes jotenkin kuriin, mutta ei kun en osaa hallita mitään tunteita silleen järkevästi nykyään ja tuntuu, että oon kiittämätön kun en osaakkaan nauttia elämästä vaikka selätin melkein kokonaan OCD kun sillon kun OCD oli pahimmillaan niin sanoin kaikille (ketkä siitä tiesivät), että sitten kun paranen tästä niin olen varmasti tosi onnellinen kerrankin… no en ole. ☹️
Yliammun aina mun kaikki tunteet enkä osaa kontrolloida niitä yhtään, esim. nyt kun oon koulussa ja tykkään tästä alasta niin ahdistun kaikista koulutehtävistä ja koulunkäynti tuntuu liian raskaalta enkä vaan jaksais käydä sitä samaan tahtiin kun muut… mulla siis oli opiskelun välissä melkein 2 vuoden tauko joten ehkä ymmärrettävää että en jaksa ja oon ihan loppu vai onko se normaalia? 😀
Niin ja tässä on vielä se, että hyvän kaverini perheessä on tapahtunut todella iso muutos, sellainen kaverilleni henkisesti raskas, mutta en halua avata sitä sen enempää, että mikä muutos vaikka se varmaan tässä aika olennaista olisi, mutta se ei kumminkaan periaatteessa kuulu minulle, mutta tämänkin takia ahdistaa koska kaverini on tosi rakas minulle ja ollaan oikeestaan jokapäivä jollakin tavalla yhteydessä joten tämä asia osittain koskettaa myös minua.
En vaan nyt oikein tiedä mistä kaikesta tämä minun ahdistus oikein aiheutuu ja onko tämä vaan ohi menevää tai varmasti menee ohi jossain vaiheessa, mutta en tiedä millon ja tuskin kukaan tietää.
Ehkä kaikista inhottavinta tässä on se etten ole saanut pariin yöhön nukuttua kunnolla ehkä yössä nukun sen 4-5 tuntia ja ruokahalukin on aikalailla mennyt pois. 😞

Toivottavasti joku on jaksanut lukea tämän ja vastaisi edes joku tähän jotain.
Mielelläni keskustelenkin jonkun kanssa ahdistuksesta ja elämästä ylipäätään. 🙂