Jatkuva ahdistunut olo
Oon juuri kirjautunut tänne enkä kerenny lukaista mitään viestejä täällä ja ajattelin hakea vertaistukea tai muutakin tukea tähän jatkuvaan ahdistukseen koska puhuminen yleensä auttaa paljon. 🙂
Tää kaikki alkoi Keskiviikkona tai torstaina en ole siitä ihan varma, mutta tuli ensin sellanen olo, että ihan kun jännittäisin jotain hirveesti, mutta ei ollut mitään syytä jännittää mitään.
Ajattelin, että se on vaan sen yhden päivän ja menee sitten ohi. No ei ollut.
Vielä tänäänkin on ahdistunut olo, ihan kun henki ei kulkisi vaikka tiedän, että se kulkee ihan normaalisti (ainakin uskon niin).
Olen ihan perusterve, mutta minulle on diagnisoitu noin. 10kk sitten määrittämätön ahdistuneisuushäiriö (en tiedä mitä se määrittämätön tarkottaa) johon liittyy luulotaudin tapaisia pelkoja (okei en osaa paremmin sitä kirjottaa) ja OCD, mutta tuo OCD on jo ihan hyvällä mallilla vaikka n. 6kk sitten se oli ihan sietämätöntä ja mun koko joulu – kesä meni sen kanssa tapellessa enkä oikeestaan tehnyt mitään koska en voinut.
Olen käynyt kyllä yleensä joka viikko psykologilla juttelemassa paitsi nyt en ole pariin viikkoon koska olen ollut kipeä.
Mulla on nyt muutenkin tosi rankka elämäntilanne tai ei ehkä ”normaalille” ihmiselle olisi. 🙄 En tiedä.
Elämäntilanteesta sen verran, että mun pitäis kyllä olla varmaan tosi iloinen ja onnellinen koska pääsin opiskelemaan ja sain OCD edes jotenkin kuriin, mutta ei kun en osaa hallita mitään tunteita silleen järkevästi nykyään ja tuntuu, että oon kiittämätön kun en osaakkaan nauttia elämästä vaikka selätin melkein kokonaan OCD kun sillon kun OCD oli pahimmillaan niin sanoin kaikille (ketkä siitä tiesivät), että sitten kun paranen tästä niin olen varmasti tosi onnellinen kerrankin… no en ole. ☹️
Yliammun aina mun kaikki tunteet enkä osaa kontrolloida niitä yhtään, esim. nyt kun oon koulussa ja tykkään tästä alasta niin ahdistun kaikista koulutehtävistä ja koulunkäynti tuntuu liian raskaalta enkä vaan jaksais käydä sitä samaan tahtiin kun muut… mulla siis oli opiskelun välissä melkein 2 vuoden tauko joten ehkä ymmärrettävää että en jaksa ja oon ihan loppu vai onko se normaalia? 😀
Niin ja tässä on vielä se, että hyvän kaverini perheessä on tapahtunut todella iso muutos, sellainen kaverilleni henkisesti raskas, mutta en halua avata sitä sen enempää, että mikä muutos vaikka se varmaan tässä aika olennaista olisi, mutta se ei kumminkaan periaatteessa kuulu minulle, mutta tämänkin takia ahdistaa koska kaverini on tosi rakas minulle ja ollaan oikeestaan jokapäivä jollakin tavalla yhteydessä joten tämä asia osittain koskettaa myös minua.
En vaan nyt oikein tiedä mistä kaikesta tämä minun ahdistus oikein aiheutuu ja onko tämä vaan ohi menevää tai varmasti menee ohi jossain vaiheessa, mutta en tiedä millon ja tuskin kukaan tietää.
Ehkä kaikista inhottavinta tässä on se etten ole saanut pariin yöhön nukuttua kunnolla ehkä yössä nukun sen 4-5 tuntia ja ruokahalukin on aikalailla mennyt pois. 😞
Toivottavasti joku on jaksanut lukea tämän ja vastaisi edes joku tähän jotain.
Mielelläni keskustelenkin jonkun kanssa ahdistuksesta ja elämästä ylipäätään. 🙂
Alun perin itse menin lääkäriin juuri tuon mieliala vaihtelun vuoksi. Jälkeen päin olen kertonut että riitti kun oli tulitikku väärin päin lattialla niin siitä saatoin saada hirveen raivarin. Ei sellaista kukaan kauan jaksa. Kuukausien kuluessa näitä tällaisia tilanteita alkoi vaan tulla enempi ja enempi. 😳
Tilanne tuli niin nopeasti päälle ettei siihen kerenny reagoimaan. Silmillä vaan näki jotain joka ärsytti niin saman tien hirvee mekkala ja kaikki mitä sai käsiinsä niin lensi. Siinä oli kyllä itelläki pallo hukassa😐. Luonteeltani kun muuten olen hyvin rauhallinen🙂.
Räjähtämisen jälkeen tuli melkein aina itku ja väsy.
Siinä tosi onnellisessa asemassa että ystävät auttoi ja siihen löytyi heti kerta laakista oikea lääke. Lääke ei ole muuttanut minua mitenkään mutta juuri se hetki kun rupeaa ärsyttämään niin lääke tarjoaa sen hetken miettiä ennen kuin tavarat lentää. Aamulla vaan pitää muistaa lääke ottaa.
Tosi asiahan se on et lääkkeet toimii toisilla paremmin kuin toisilla. Kokeile ja kyllä lääkärit yleensä mielellään kertovat vaihtoehdoista😎.
Joo mulla on noita mielialan vaihteluita tosi paljon, mutta osittain ne johtuu tästä minun jo diagnosoidusta sairaudesta kun se rajottaa niin paljon.
Kiitos kun kerroit tuosta lääkkeestä hieman. 🙂 On tullu peloteltua itseäni kaikilla mahdollisilla sivuoireilla jne. kun netistä nyt en löydä mitään kauheen positiivista lääkkeistä.
Toisaalta helpompi kertoa lääkkeestä mikä ei ole ollut hyvä, harvoin kukaan kokee tarpeelliseksi kertoa toimivasta lääkkeestä ja se olisikin mukavaa niin ei pelottais niin paljoa. No onneks on ensi viikolla aika lääkärille joka minulle noista lääkkeistä kertoo sitten.
Tänään sain aikaseks käydä taas kaverin luona, JES! 😀 Meinasin jo kääntyä takas kotiin kun rupes ahdistaa liikaa, mutta menin silti ja hyvä, että menin ja toisella kerralla voin sitten olla pidempääkin siellä. Huh.
Hyvää huomenta.Kyllä on ollut ihanaa,kun ei ole ahdistanut.No sitten viime yönä heräsin,kun rinnasta puristi oikein kunnolla.Joku uni herätti.Kyllä sen ahdistuksen vielä kestää,kun ahdistaa päivällä mutta,kun tulee yöllä niin ei kiva🤨.🙂🌻Aamu näyttää hyvältä ja aurinkokin paistaa😎.Kohta aamulenkille.Mukavaa päivää.
Yötä vaan! 😋
Hui ai sullakin puristi rinnasta yöllä 😮 Mulla nimittäin ihan täysin sama homma.
Oli kaikenkaikkiaan hyvä päivä ollu ja menin nukkumaan joskus 1-2 yöllä ja sitten herään jossain vaiheessa ja puristan mun kädellä rinnan kohdalta kun tuntu sellanen puristava tunne joka ei helpottanu aluksi yhtään ja se tuntu tosi epämukavalta. hyi. 😞 No soitettiin sitten ambulanssi koska en ole koskaan tuollaista kokenut enkä tiedä mikä se oli.
No ei mitään akuuttia löytyny ja he kehottivat menemään seuraavana päivänä käymään lääkärissä kun tuolloin ei ollut tarvetta.
Sain lääkäriajan vasta 19.11 joten odotellaan sitä sitten. Toki voin huomenna aamulla soittaa lääkärille ja varata huomiselle ajan jos tänä yönä tulee yhtään samanlaisia tuntemuksia koska se oli jotain ihan kauheeta. Mulla on ollu tuntemuksia rinnan alueella aikasemminkin ja on vieläkin joten saattaa olla, että varaan lääkärin jo huomiselle.
Kipu voi myös olla lihaksessa tms. mutta hyvähän tälläset on tarkistaa. Toisaalta hävettää mennä lääkäriin taas... koska oon käyny niin usein erilaisten syiden takia ja osa tietenkin ihan oikeesti tarpeellisia käyntejä.
Mulla on kumminki diagnosoitu hypokondria joten inhottaa kun lääkärit saattaa luulla, että kuvittelen vaikka se ei nyt niin ole. 😞
Huomenta! 😎 Tänään piti paistaa aurinko, mutta kappas kun ei paistakkaan. Sinne meni sekin hyvä päivä sitten. Hups, oon taas niin negatiivinen. Yritän harjotella pois siitä.
No jos nyt pitää jotain hyvää kertoa niin se, että sain nukuttua suht hyvin, mutta heräämisen kanssa on ongelmia kun ei millään jaksaisi nousta sängystä.
Aina tulee se mutta sieltä.
Pitäisi jaksaa pakata tavaroita kun sunnuntaina muutto. Tiedän, että sanon näin vielä lauantainakin koska oon niin saamaton, että en saa tehtyä mitään ajoissa. Pitäis ottaa itseään niskasta kiinni ja oikeesti nyt vaan tehdä kaikki tarvittava.
Oispa joku kaveri auttamassa mua. 😋 Sais ehkä helpommin aikaseksi jotain. En vaan kehtää pyytää apua... vaikka nyt ei iso homma olisikaan. Eipä. 😀
Ehkä pakkaan pari laatikollista niin en tunne huonoa fiilistä saamattomuudestani.
Palailen kertomaan teille sitten miten jaksoin. Jos nyt ketään kiinnostaa minun jaksamiseni pakkaamiseen. 😀 Onhan se niin mielenkiintoista. 😉
Jepjep, palaillaan!
Hyvää päivää.Niin nämä päivät vaan menevät vauhdilla😉.Pakkaaminen on ihan kivaa,jos sen saa tehdä rauhassa ja vielä,jos siihen saa kaverin avuksi🙂.Huh ei ole kivoja noi ahdistukset yöllä.Minulla tämä ahdistuneisuus on tuonut tullessaan monta oiretta.Koitan meditoida joka päivä, se lievittää ahdistuneisuutta oloa.Yritän vielä olla mahdollisimman positiivinen,mutta tämä peikko yrittää ottaa vallan🤕.Enkä varmasti anna ahdistuksen voittaa.Laitoin tänään ikkunaan koristeita piristämään☺️❤️.Ensviikolla on lääkäri.Katselin jo noita terapia vaihtoehtojakin ,oli niin hienoja sanoja,että en oikein ymmärtänyt mitä tarkottaa pitää googlata.Koitetaan löytää joka päivä jotakin hyvää🙂👍.Näillä mennään eteen päin.
Väliaika tiedot nyt vähän jäi, mutta sain pakattua nyt jonkin verran eikä ole paljoa tavaraa jäljellä. 🙂 Ei mulla onneksi nyt niin paljoa sitä tavaraa olekkaan etten selviytyisi siitä määrästä. Nyt on tavoitteena saada huomenna loput tavarat pakattua.
Ja joo todellakin pakkaaminen on mukavaa jos sen saa rauhassa tehdä.
Kävin tänään myös ystävän luona kylässä. Pelattiin siinä vähäsen ja tietenki koirat otin mukaan ja niillähän vasta oli meno päällä. 😀 Kaks sellasta hirveen pirteetä tapausta. No ainakin tekemistä oli.
Ei ole nyt kovin pahana ahdistus ollut, aina aamuisin vaan. Pelottaa kyllä, että millasta elämä on ilman ahdistusta ja jotenkin kokoajan odotan sitä ahdistusta ja kun se ei tulekkaan niin oon ihan että what😮 toisaalta ihan hyvä vaan jos välillä on poissa.
Ihmettelen vaan kun tällästäkin pitää miettiä ja luulis, että se tuntuu kivalta, mutta en tiedä pelkäänkö sitä elämää ilma ahdistusta vai sitä, että ahdistus palaakin takaisin. Mun puolesta se voisi mennä kokonaan pois.
Kumminkin asiasta taas toiseen. Hassua miten oon huomannu nyt yhtäkkiä etten pelkää enää pimeää siis ennen olin ihan pelosta jäykkänä tuolla ku menin metsäteitä joissa oli kuitenkin katulamput ja ei tullu kuuloonkaan, että oisin kävelly jossain pimeellä ilman valoja. Olin tuossa pari päivää takaperin vanhempien luona ja siellä kävelin pimeessä metsätiellä joka ei ollut kovin pitkä matka ja muualta heijastui katuvalot, mutta ennen mua pelotti sielläkin ja tänään siellä ystävän luona käytin koiria metsätiellä (oli katuvalot) niin ei siinäkään pelottanut ollenkaan. ☺️ Joskus jopa havahdun niin, että kävelen tuolla rappukäytävässä koirien kanssa pimeessä portaita ylös kun unohdan laittaa valot päälle.
Toisaalta hyvä vaan niin onpa ainakin yksi pelko vähemmän ja minulla niitä pelkoja kyllä riittää. ☹️
Kiva kun kirjottelit taas! 🙂🌻 ja mukavaa, että olet ottanut hieman selvää terapiasta. Kyllä tämä tästä vielä paremmaksi muuttuu. ☺️❤️
Yötä vielä! Kirjottelin tuossa hetki sitten tänne enkä edes tiedä tuleeko se näkyviin vai ei.
No nyt ahdistaa taas joku ihme juttu vaikka mitään oikeaa syytä ei ole... ahdistaa vaan. ☹️
Inhoon tätä ja juuri kun meni hetken vähän paremmin. En taida enää mainita ääneen tai kirjottaa mihinkään, että ei ahdista kun sitten kumminkin jonkin ajan päästä niin tapahtuu.
Kirjottamisesta on ehkä vähän apua tähän, mutta ei paljoa. Onhan tää tavallaan terapeuttista kirjottaa ja lukea joskus miltä on tuntunu.
Ois pitänyt sillon ihan alussa jo alkaa kirjottamaan jotain päiväkirjaa tms. kun minun psyykkiset oireet alkoivat tai siis kun hain niihin apua.
Siitäkin tulee kohta vuosi ja varmaan monta vuotta vielä edessä, mutta en lannistu tai luovuta vaikka joskus tekisi mieli.
Toisaalta olisin varmaan jo luovuttanut jos en omistaisi kahta aivan ihanaa koiraa koska ilman niitä tuskin lähtisin tuonne ulos kävelemään.
Tai onhan mulla koulukin jonne pitäisi mennä, mutta nyt on saikkua.
Oon kyllä vielä katkera mun kohtalosta saada tällänen elämä. Liikaa pahaa. 😞 Tää on niin epäreilua! Oisin halunnu olla normaali, mutta ei. Kukapa kertois mikä on normaali. Tuskin minä ainakaan.
Tuntuu etten saa tuntea enää hyvää oloa vaikka toisinaan jotkut pienet asiat tekee minun iloiseksi, mutta sekin tunne menee niin nopeasti ohi. Välillä en tunne ahdistusta enkä hyvää oloa ja olo on sellanen turta. Vaikka mitään lääkitystä minulla ei ole, vielä.
Nyt vaan itken taas ja kirjotan tätä sekavaa tekstiä. Ehkä lopetan hetkeksi ja kirjottelen taas kun siltä tuntuu... ehkä vielä tänään gai sitten en.
Huomenta! Oikeestaan heräsin jo 8 aikaan siihen kun koira haukku kun hullu. 😀 Huoltomies oli koputtanut oveen jonkin aikaa kun tuli korjaamaan tuon postiluukun.
Eilen yöllä oli vähän inhottava olo ja vähän vieläkin ahdistaa. 😞 Joskus tulee vaan sellanen olo, että tekis mieli huutaa ahdistus pois, mutta ei kehtaa.
Ihan tosi outoa on se, että kun nukun vasemmalla kyljellä niin alkaa jossain vaiheessa sattumaan johonkin sydämen alueelle? Mutta kipu menee pois kun vaihdan asentoa ja herään siihen kipuun aina. Mikähän siinäkin on.
Tekis mieli kirjottaa hirveesti kaikkea, mutta en osaa mun ajatuksia kirjottaa järkevästi.
Pidin tässä tauon kirjotuksesta hetki sitten ja nyt ahdistaa niin paljon taas. Oikeestaan hengenahdistusta on paljon. Inhottaa kun millon tietää, että hengenahdistus on psyykkistä/henkistä eikä fyysista? Ehkä tää mun on psyykkistä, en tiedä.
Huhhuh. 😞
Sununtaina muutto uuteen kotiin ja heti maanantaina pitäisi mennä kouluun. En jaksa enkä pysty. Miks mun pitää olla tällänen.
No ehkä oon saanu taas hetkeksi purettua ajatuksia tänne. Hyvää perjantaita kaikille! ☺️
Hyvää perjantaita.Mnä olen kirjoitellut päiväkirjoja ja sellaista vointi kirjaa kanssa.
Lopetin sen vointikirjan kirjoittamisen,kun siihen tuli joka päivä ahdistaa ymm.Päätin,että kirjoitan seuraavan kerran,kun minulla on hyvä olo🙂.se on kiva huomata,kun on päässyt jostakin pelosta eroon/irti.Huomenna lähden vähän piristymään risteilylle🙂Ihanaa saada välillä muutakin ajateltavaa ja nähdä ihmisiä.Koirista on seuraa,itselläni on kissa joka pitää minulle seuraa☺️❤️.Mukavaa viikonloppua.
Hyvää reissua sulle! 🙂👍 Uskaltaisinpa itsekkin lähteä jonnekkin täältä omalta paikkakunnalta, mutta taitaa olla tällähetkellä liian vaikeeta sellanen.
Ahdistus vaan jatkuu, jatkuu ja jatkuu. En tiiä kauan jaksan tällästä. 😞 Onhan se tavallaan myös itsestään kiinni.
Hei, Baileys!
Mua ahdistaa jatkuvasti. En tiedä, mitä tehdä. En halua lähteä sairaalaan. En uskalla yrittää soittaa lääkärille, jos hän kehoittaisi lähtemään päivystykseen. Mitä tästä tulee?! Mua pelottaa!
Hei.kiitos onhan se kivaa lähteä vähän reissaamaan😉.Lääkkeistä saa kyllä avun ahdistukseen,jos ahdistus on paha.Itse vastustin pitkään kaikkia lääkkeitä.Särkylääkettäkään en ottanut kovin helpolla.Nyt otan kyllä avun vastaan ja pillerinkin,jos olo sillä helpottuu.Vaikkakin ei pilleri ole mikään ratkaisu ongelmiin.Katsotaan mitä lääkäri sanoo itten,kun menen käymään.🌻🙂🌻
Kyllä minuakin usein ahdistaa. Olen sellainen, että koen kaiken vahvemmin, hyvät ja huonot asiat. Joskus joutuu tekemään sellaista, mistä ei oikein pidä. Aika kauankin. Mutta terveyttään ei kannata millekään uhrata.
Itse en tiedäkään muita iloja elämässä kuin pienet ilot. En osaa haaveillakaan kovin suurista.
Välillä tuntuu, että on vääränlainen, mutta eiköhän täällä saa kaikki olla sellaisia kuin on. Jos ei ole muille paha.
Jotenkin tämä vertaistuki kummasti auttaa. Kiitos teille.
Hei mailis! 🙂
Joo pienet ilot on minullekkin se juttu. En isoista halua edes haaveilla kun sellasia nyt ei hirveesti tule ja tulee jos on tullakseen.
Vertaistuki on kyllä tosi tärkee, ainakin minulle. En selviäisi tälläisistä asioista ellen saisi niitä jonnekkin kirjottaa tms. vaikka tähän keskusteluun ei kukaan kirjottaisi niin olisin silti onnellinen jos joku tätä edes lukisi.
On ihanaa huomata, että jo muutamat tähän ovat tulleet kirjottamaan. ☺️❤️
Huhhuh, tänään on taas ollut melkonen päivä. Aamulla ahdisti, päivällä ahdisti, iltapäivällä ahdisti, illalla ei enää niin paljoa, mutta ahdisti silti. Ja vieläkin ahdistaa, en ehkä jaksa tätä oloa. En tiedä millon tämä menee pois kun haluan tämän pois NYT. 😞 Mutta ei lähde ei.
Ehkä pyörittelen mun omassa päässä liikaa asioita ja mietin.
Haluaisin kertoa ystäville ja vanhemmille ihan kaunistelemattoman totuuden mun elämästä, mutta en uskalla. Toisaalta jotkut vaan vähättelee tai sitten se olen minä joka vähättelee kun en kehtaa niin selvästi ilmaista, että olen luuseri enkä kykene nyt mihinkään muuhun kun olemaan kotona. Surettaa niin paljon. 😭
En tykkää tästä yhtään. Kukapa tykkäis.
Oon ihan hukassa itseni kanssa.
Välillä tiiän mitä teen ja kuka oon, välillä itken ahdistusta enkä tiedä mitä teen ja kuka oon, en tiiä mitä haluan, en tiiä mitään mistään. En vaan tiedä. 😠 Inhoon, inhoon, inhoon.
Oon negatiivinen kyllä. Ehkä kukaan ei kohta jaksa tätä ainaista valitusta kuunnella. 😀 Tää on vaan ainut paikka mihin voin kunnolla kertoa.
Hyvää yötä kaikille! ☺️❤️