Jatkuva ahdistunut olo
Oon juuri kirjautunut tänne enkä kerenny lukaista mitään viestejä täällä ja ajattelin hakea vertaistukea tai muutakin tukea tähän jatkuvaan ahdistukseen koska puhuminen yleensä auttaa paljon. 🙂
Tää kaikki alkoi Keskiviikkona tai torstaina en ole siitä ihan varma, mutta tuli ensin sellanen olo, että ihan kun jännittäisin jotain hirveesti, mutta ei ollut mitään syytä jännittää mitään.
Ajattelin, että se on vaan sen yhden päivän ja menee sitten ohi. No ei ollut.
Vielä tänäänkin on ahdistunut olo, ihan kun henki ei kulkisi vaikka tiedän, että se kulkee ihan normaalisti (ainakin uskon niin).
Olen ihan perusterve, mutta minulle on diagnisoitu noin. 10kk sitten määrittämätön ahdistuneisuushäiriö (en tiedä mitä se määrittämätön tarkottaa) johon liittyy luulotaudin tapaisia pelkoja (okei en osaa paremmin sitä kirjottaa) ja OCD, mutta tuo OCD on jo ihan hyvällä mallilla vaikka n. 6kk sitten se oli ihan sietämätöntä ja mun koko joulu – kesä meni sen kanssa tapellessa enkä oikeestaan tehnyt mitään koska en voinut.
Olen käynyt kyllä yleensä joka viikko psykologilla juttelemassa paitsi nyt en ole pariin viikkoon koska olen ollut kipeä.
Mulla on nyt muutenkin tosi rankka elämäntilanne tai ei ehkä ”normaalille” ihmiselle olisi. 🙄 En tiedä.
Elämäntilanteesta sen verran, että mun pitäis kyllä olla varmaan tosi iloinen ja onnellinen koska pääsin opiskelemaan ja sain OCD edes jotenkin kuriin, mutta ei kun en osaa hallita mitään tunteita silleen järkevästi nykyään ja tuntuu, että oon kiittämätön kun en osaakkaan nauttia elämästä vaikka selätin melkein kokonaan OCD kun sillon kun OCD oli pahimmillaan niin sanoin kaikille (ketkä siitä tiesivät), että sitten kun paranen tästä niin olen varmasti tosi onnellinen kerrankin… no en ole. ☹️
Yliammun aina mun kaikki tunteet enkä osaa kontrolloida niitä yhtään, esim. nyt kun oon koulussa ja tykkään tästä alasta niin ahdistun kaikista koulutehtävistä ja koulunkäynti tuntuu liian raskaalta enkä vaan jaksais käydä sitä samaan tahtiin kun muut… mulla siis oli opiskelun välissä melkein 2 vuoden tauko joten ehkä ymmärrettävää että en jaksa ja oon ihan loppu vai onko se normaalia? 😀
Niin ja tässä on vielä se, että hyvän kaverini perheessä on tapahtunut todella iso muutos, sellainen kaverilleni henkisesti raskas, mutta en halua avata sitä sen enempää, että mikä muutos vaikka se varmaan tässä aika olennaista olisi, mutta se ei kumminkaan periaatteessa kuulu minulle, mutta tämänkin takia ahdistaa koska kaverini on tosi rakas minulle ja ollaan oikeestaan jokapäivä jollakin tavalla yhteydessä joten tämä asia osittain koskettaa myös minua.
En vaan nyt oikein tiedä mistä kaikesta tämä minun ahdistus oikein aiheutuu ja onko tämä vaan ohi menevää tai varmasti menee ohi jossain vaiheessa, mutta en tiedä millon ja tuskin kukaan tietää.
Ehkä kaikista inhottavinta tässä on se etten ole saanut pariin yöhön nukuttua kunnolla ehkä yössä nukun sen 4-5 tuntia ja ruokahalukin on aikalailla mennyt pois. 😞
Toivottavasti joku on jaksanut lukea tämän ja vastaisi edes joku tähän jotain.
Mielelläni keskustelenkin jonkun kanssa ahdistuksesta ja elämästä ylipäätään. 🙂
En ole tänne käynytkään kirjottamassa. En tiedä mitä oisin sanonut jos olisin tullut tänne kirjottamaan... oli minulla asiaakin ja olin kirjottamassa perjantaina, mutta en kirjottanut.
En osaa kunnolla ilmaista itseäni kirjottaessa ja yleensä kirjotan tosi epäselvästi ja tuntuu ettei tekstistä oikein saa selvää.
Huomenna alkaisi koulu tai huominen päivä ei ole niin pakollinen... en tiedä menenkö.
Ainakin aamulla pääsen puhumaan taas ongelmistani psykologille, en olekkaan 3 viikkoon siellä käynyt. Huh.
Vieläkin ahdistaa ja ei ahdista, eli en tiedä. Itseasiassa mulla on liikaa aikaa miettiä asioita joten ahdistaa koska mietin niin paljon. Inhottava tapa. 😞
Välillä olen ollut onneni kukkuloilla ja sitten taas pää maassa. Yleensä aamulla olo tuntuu inhottavalta, mutta päivää kohden taas paranee ja sitten yöllä on taas aika inhottavaa.
Mulla ois niin paljon sanottavaa, mutta en jaksa kirjottaa... lukeeko tätä edes kukaan jos kirjotan😐
Miten teillä menee? 🙂
Hei Baileys ja kaikki muut.Lukee minä ainakin luen.Olen huomannut,että aamut ovat vaikeita ja varsinkin se ylös nouseminen sängystä.Jos,menen heti ulos kävelemään herättyä niin voin paremmin ja jaksan päivän touhuta kaikkea.😉.Sitten taas,jos olen koko päivän kotona niin ahdistaa.Kyllä tuo ulkoilma tekee ihmeitä ja ainakin minuun vaikuttaa raitis ilma.Uskon,että tämä kotona olo ja työttömänä olo vaikuttaa tähän ahdistuneisuuteen.On paljon aikaa miettiä ja pyöritellä asioita.Eihän tällainen olotila ole kivaa,kun ei voi oikein keskittyä mihinkään.Nyt on sellainen pysähtynyt tila,että ei koikein tiedä mistä päästä alkaisi vyyhtiä purkamaan.Odottaa,vaan,että joku tulisi ja tuuppaisi eteen päin🙂👍.Mukavaa päivää 😉.
Kiva kun luet tätä! 😍 Ja tietenkin kiva jos muutkin lukee! 🙂
En ole taas käyny kirjottamassa vaikka hirveesti tekis mieli kirjottaa kaikkea kokoajan... en vaan tiedä mistä alottais.
Mulla on ollut aika kauheeta tässä nyt viikon aikana, että en ees osaa kuvailla mun oloa.
Se on ollu jotain aivan hirveää.
Päivällä osaan kaikille muille esittää, että ei tässä mitään (Lääkärille, äidille ja sisaruksille), mutta en muille eli ystäville tai isälle... niille mä itken kokoajan koska en tiiä mulla on vaa paha olla vaikka kaiken pitäs olla hyvin, oikeesti. 😞
Haluaisin kuulla jos jollakin on lääkkeet auttanu ahdistukseen?
Mua pelottaa ihan kokoajan, että millon mua taas ahdistaa enkä sen takia ole onnellinen. Hyi inhoon itseeni tälläsenä. ☹️
Oli mulla kumminki tänään synttärit! jee. 🌻🙂🌻
Hei Baileys.
Onnittelut näin jälkikäteen. Juhlitko synttäreitä ? Oletko käynyt sairaanhoitajan
tai lääkärin juttusilla? En osaa sua lääkeasioissa neuvoa. Itselläkään lääkkeistä
aina apua. Ahdistusta ja masennusta pukkaa välillä. Se väijyy taustalla koko ajan.
Voimia sinulle ja kirjoitte kuulumisiasi sekin voi helpottaa. Meitä on täällä paljon.
Itse kullakin murheensa yritetään auttaa toisiamme.
Hei Baileys ja onnittelut eilisen syntymäpäivän johdosta🙂🎂.Minä olen saanut ahdistukseen lääkettä joka helpotti oloani ja ahdistusta.Lääkkeet kyllä vaikuttavat ihmisiin eri tavalla.Pystytkö käsittelemään asiota jotka ahdistavat sinua?Itse olen koittanut tarttua heti kiinni ahdistaviin asioihin silloin,kuin ahdistus tulee.🌻🙂🌻 tsemppiä päiviin.
Kiitos onnitteluista! 🙂
Huhhu, eilen kirjotin tänne hirveesti kaikkea, mutta just ku olin lähettämässä niin netti päätti olla toimimatta nii hävis sitte koko teksti jonnekkin. 😀
Katotaa jos nyt onnistuis vaikka tämä.
Mulle kuuluu tällähetkellä ihan hyvää, vähän oon vaa väsyny eikä aina jaksais tehdä kaikkea, mutta silti iha ok olo.
En uskalla ikinä vaan myöntää, että voin hyvin ku pelottaa, että sitte kaikki menee huonosti.
Joo, juuri kun olin tuon kirjottanu niin ei mennykkään ku tunti (jätin kesken tän kirjotuksen ku piti lähtee asioille) nii koko helv**** sairaus otti takapakkia, no ei ollu silleensä uutta ku se on jo toinen kerta kuukauden sisään... inhottaa ku pelottaa, että kaikki se alkaa ihan alusta taas ku se oli ihan kauheeta, eikä mulla ole voimia siihen.
En jaksa oikeesti enää jos se alkaa alusta, en tiiä mitä sitten teen.
Okei, ei saa luovuttaa tai olla hälläväliä fiiliksellä, mutta toivoisin vaan, että voisin taas olla normaali.
Kai se pitää heti maanantaina pyytää sitä sairaslomaa kun en oo vieläkään saanu aikaseks sitä hommata... liekkö ne erottaa koulusta jos on joku tietty psyykkinen sairaus? 🙄 toivon ettei niin käy.
Turhauttaa niin paljon tämä.
Okei täällä monet on sairastanu masennusta montamonta vuotta, mutta silti saan varmaa valittaa vaikka mulla ei ole menny kun n. vuosi (sillon hain siis apua) ja kyse ei ole masennuksesta edes vaan ihan kaikesta muusta... ei ole edes diagnoosia masennuksesta (vielä) niin hyvä vaan.
Miten teillä muilla viikonloppu?🙂
Hyvää sunnuntaita.Viikonloppu meni hyvin ja ilman ahdistuksia.Lauantaina olin paljon menossa ja tuli ulkoiltua paljon😉.Sunnuntai menikin sitten rauhallisemmissa merkeissä.Tuli kotona levättyä ja katseltua tv.tä.Ei ne erota koulusta,jos on lääkärintodistus.Eikä niiden tarvitse tietää mikä on poissaolon syy.Eikös ne nykyään ole niillä latinalaisilla nimikkeillä.☺️❤️
Hyvää sunnuntai iltaa! 😀
Joo on ne kai jotkut jollai latinalaisilla, mutta luulen, että koululääkäri laittaa kyllä ihan kaikki normaalisti, että mikä vaivaa.
Torstaina mulla se aika sinne vasta on, jospa ne siellä koulussa jotai ymmärtäis.
Oon kumminki jo koulusta poissa ollu pari viikkoa ilman mitään todistuksia... huoh.
Kai se huomenna pitäis sinne kyllä mennä, oishan se jo aika, mutta mielummin menisin sitten kun saan asiat kuntoon jotenkin.
Ei mulla nyt niin hankalaa ole, mutta on niin monia asioita mitä pitää samanaikaisesti tehdä niin se on vaikeeta.
Hyvää huomenta.Juuh tiedän tuon tunteen,kuin on monta asiaa päällekkäin niin silloin jumittaa.Ei oikein tiedä mistä päästä alkaa vyyhtiä purkamaan.Nyt koitankin tsempata sinua😉,yritä ottaa joka päivä joku pieni tehtävä jonka hoidat pois alta🙂👍.Onko sinulla hyviä ystäviä jotka voisivat tukea sinua?.Minua ovat ystävät auttaneet eteenpäin silloin,kun on ollut vaikeaa.Joskus on myös sellaisia aikoja,että joutuu syömään lääkkeitä jonkin aikaa,että olo helpottuu.Itse olen aina vastustanut kaikkia lääkkeitä,mutta,kun pää ei enään kestänyt ja kaikki ajatukset pyörivät päässä niin suostuin kokeilemaan lääkettä.Voimia ja tsemppiä päivään🌻🙂🌻.
Heippa! ☺️
On mulla pari ystävää jotka tästä tietävät, toinen vaan asuu kaukana ja toisella on itsellään tosi rankka elämäntilanne niin hänelle en liikaa halua puhua asioistani vaikka tietenkin olen jotain sanonut.
Enemmän haluan olla hänen tukena... ei sillä, että hän ei haluais auttaa, mutta onhan se hänen tilanteensa paljonpaljon rankempi (tai ei periaatteessa hänellä mitään ole vaan perheellä) toisaalta ei sais verrata tälläsiä asioita.
Tänään pitäisi mennä käymään opon luona taas juttelemassa koulusta, mutta katsotaan jaksanko sinne asti kävellä vaikka matka nyt ei mikään kauheen pitkä ole.😀
Sairaslomaa sain terveydenhoitajalta kumminkin, että ei silleen ole hätää.
Inhoon kyllä sitä, että kaikki vähättelee mun ongelmia koulun suhteen, että kyllä mä jaksan ja pystyn siellä ihan normaalisti olemaan. No kun en pysty.
Psykologi sanoi myös, että ei voida kuntoutusrahaa hakea vielä mulle koska ei ihan vielä usko, että mun koulunkäyntiin vaikuttaa mun diagnoosit koska ensimmäinen jakso meni niin hyvin kun jaksoin olla siellä...
Toisaalta on mulla sieltäkin poissaoloja ja en ois jaksanu olla siellä ja sain monta ahdistuskohtausta, mutta pakotin itseni olemaan siellä ja olin aina illalla ihan poikki kun en kerenny mitään muuta tekemään kun aamulla koirat ulos, kouluun, koulusta pois ja koirat ulos, kauppaan, tehä ruokaa, koirat ulos, suihkuun ja nukkumaan. Okei aika perus päivä, mutta sellaselle joka on henkisesti hyvinvoiva ja kun en ole niin se tuntuu rankalta vaikka ihan normaalia elämää se on. Huoh.
Ja kyllä oisin mielummin ilman rahaa jos oisin vaan ihan kunnossa ja minkä minä sille voin, että kela tarjoaa vaan rahaa sieltä ja tottakai minä käytän tilaisuuden saada rahaa jos semmonen mahdollisuus minulla on, mutta en tee sitä siksi, että saisin vaa mahdollisimman paljon rahaa vaan siksi, että oon oikeutettu siihen.
Ihan typerää kun ne ajattelee vaan, että olen rahan perässä jne... voi v**** en kävis missään terapiassa jos ei tarviis jonkun rahan takia vaan. 😠
Huh, sainpa nyt taas purkaa tänne. Voisin kyllä joskus kirjottaa iloisemmistakin asioista. 😀
Mitenkäs teillä muilla menee? 🙂
Saikulla tässä ollaan vielä tämän kuukauden loppuun asti ainaki. Kaikenlaista pientä viritelmää on suuntaan jos toiseenkin, vaan enpä hättäile. 14v. tätä masennusta "(marttaa)" takana niin tietää et jos hätäilee niin sitten vasta sitä on kusessa. Kokemusta on, vielä kun sitä tilanteen mukaan osaisi käyttää😋.
Väsyttää vaan pirusti😴. Voimia🙂👍
Kiva kun kirjotit! 🙂
Ohhoh, 14 vuotta. Pitää kyllä nostaa peukkua sulle 🙂👍
Rauhassa hyvää tulee.
Kyllä tämä elämä vielä tästä joskus menee paremmin meillä kaikilla! 🙂🌻
14v. on pitkä aika. Olen toki väliin ollu ihan hyvässä kuosissa väliin taasen huonompi. Itsestä vaan tuntuu ettei "martta" minua ikinä hylkää vaikka "eropapereita" monesti kiikuttannukki moneen eri paikkaan😝.
"martan" tarkoitus ei varmasti ole ollut tehdä minusta puheliampaa ja rohkeampaa kuin ennen masennusta mutta niin vaan on käynyt. 😎
Väliin ilomielin ajattelen että "martta" taitaa nykyään olla masentuneempi kuin minä, ainaski silloin kun minulla menee hyvin😋.
No se on hyvä, että on ollut hyviäkin aikoja ja kyllähän niitä tuohon 14 vuoteen mahtuu.
Oon huomannu, että tälläset psyykkiset sairaudet vaatii hirveesti itsensä tutkiskelua eikä se aina ole helppoa. Ainakin itseäni ahdisti aluksi miettiä kaikkia asioita ja pyöritellä niitä tuolla päässä, mutta nyt ehkä pikkusen huomaan ja alan hyväksymään itseni tälläsenä kun olen ja tuntuu, että tämä on vaan osa mun persoonaa.
Tietenkin se on vaikeaa olla ihmisten seurassa jotka ei tunne ja he näkevät vaan päällepäin millanen olen ja en ihan innolla ole uusille tuttaville kertomassa omista asioistani ja se vaikeuttaa sitten tutustumasta lähemmin jonkun miehen kanssa, etten anna itsestäni huonoa kuvaa koska pitemmän päälle jos viettäisin aikaa niin minusta huomaisi ettei kaikki ole kunnossa, mutta pelkään sitten kertoa kun pelkään reaktiota. Ehkä siks oon vältelly ihastumista ja liikaa hengaamista miespuolisten kanssa. 😀
Oon huomannu myös sen, että toisaalta oon paljon vahvempi ja varmasti minusta tulee vielä vahvempi, mutta silti olisin vaikka heikompi ilman näitä sairauksia kun nämä vie niin suuren osan mun elämästä kun olen kumminkin niin nuori vielä, mutta en voi täysillä elää sellaista elämää mitä oikeasti haluan. ☹️
Hyvää viikonloppua kaikille!!☺️❤️
On taas p**** olo. 😯🗯️ En tiedä miks.
Pelkään kaikkea, okei mulla on hypokondria, ehkä siksi.
Mieliala vaihtelee kokoajan ihan saattaa vaihtua parin tunnin välein... en ehkä kestä. Ärsyttää kun saatan itkeä pahaa oloa sen tunnin ja sitten olla taas normaali ja sitten uudestaan kaikki on päin jotain. 😀
Ehkä mietin liikaa tai itseasiassa mietin liikaa, mutta en jaksa olla vaan tällänen ns. heikko. Haluan olla vahva ja oikeesti olla onnellinen.
Kertokaa kokemuksia mielialalääkkeistä? Mulle ehdotetaan kokoajan lääkkeitä ahdistukseen, mutta oon tosi epäileväinen ja pelottaa, että aluksi ahdistus vaan pahenee enkä todellakaan kestäisi sitä. Inhottaa jo tällänen ''pieni'' ahdistus.
Ja kertokaa mitä teille kuuluu? 🙂
Ois kiva kuulla muiltakin miten menee ja muutenkin kiva jutella vähän edes samanlaisien ihmisten kanssa.
Jeps, hyvää yötä!