Jatkuva ahdistunut olo
Oon juuri kirjautunut tänne enkä kerenny lukaista mitään viestejä täällä ja ajattelin hakea vertaistukea tai muutakin tukea tähän jatkuvaan ahdistukseen koska puhuminen yleensä auttaa paljon. 🙂
Tää kaikki alkoi Keskiviikkona tai torstaina en ole siitä ihan varma, mutta tuli ensin sellanen olo, että ihan kun jännittäisin jotain hirveesti, mutta ei ollut mitään syytä jännittää mitään.
Ajattelin, että se on vaan sen yhden päivän ja menee sitten ohi. No ei ollut.
Vielä tänäänkin on ahdistunut olo, ihan kun henki ei kulkisi vaikka tiedän, että se kulkee ihan normaalisti (ainakin uskon niin).
Olen ihan perusterve, mutta minulle on diagnisoitu noin. 10kk sitten määrittämätön ahdistuneisuushäiriö (en tiedä mitä se määrittämätön tarkottaa) johon liittyy luulotaudin tapaisia pelkoja (okei en osaa paremmin sitä kirjottaa) ja OCD, mutta tuo OCD on jo ihan hyvällä mallilla vaikka n. 6kk sitten se oli ihan sietämätöntä ja mun koko joulu – kesä meni sen kanssa tapellessa enkä oikeestaan tehnyt mitään koska en voinut.
Olen käynyt kyllä yleensä joka viikko psykologilla juttelemassa paitsi nyt en ole pariin viikkoon koska olen ollut kipeä.
Mulla on nyt muutenkin tosi rankka elämäntilanne tai ei ehkä ”normaalille” ihmiselle olisi. 🙄 En tiedä.
Elämäntilanteesta sen verran, että mun pitäis kyllä olla varmaan tosi iloinen ja onnellinen koska pääsin opiskelemaan ja sain OCD edes jotenkin kuriin, mutta ei kun en osaa hallita mitään tunteita silleen järkevästi nykyään ja tuntuu, että oon kiittämätön kun en osaakkaan nauttia elämästä vaikka selätin melkein kokonaan OCD kun sillon kun OCD oli pahimmillaan niin sanoin kaikille (ketkä siitä tiesivät), että sitten kun paranen tästä niin olen varmasti tosi onnellinen kerrankin… no en ole. ☹️
Yliammun aina mun kaikki tunteet enkä osaa kontrolloida niitä yhtään, esim. nyt kun oon koulussa ja tykkään tästä alasta niin ahdistun kaikista koulutehtävistä ja koulunkäynti tuntuu liian raskaalta enkä vaan jaksais käydä sitä samaan tahtiin kun muut… mulla siis oli opiskelun välissä melkein 2 vuoden tauko joten ehkä ymmärrettävää että en jaksa ja oon ihan loppu vai onko se normaalia? 😀
Niin ja tässä on vielä se, että hyvän kaverini perheessä on tapahtunut todella iso muutos, sellainen kaverilleni henkisesti raskas, mutta en halua avata sitä sen enempää, että mikä muutos vaikka se varmaan tässä aika olennaista olisi, mutta se ei kumminkaan periaatteessa kuulu minulle, mutta tämänkin takia ahdistaa koska kaverini on tosi rakas minulle ja ollaan oikeestaan jokapäivä jollakin tavalla yhteydessä joten tämä asia osittain koskettaa myös minua.
En vaan nyt oikein tiedä mistä kaikesta tämä minun ahdistus oikein aiheutuu ja onko tämä vaan ohi menevää tai varmasti menee ohi jossain vaiheessa, mutta en tiedä millon ja tuskin kukaan tietää.
Ehkä kaikista inhottavinta tässä on se etten ole saanut pariin yöhön nukuttua kunnolla ehkä yössä nukun sen 4-5 tuntia ja ruokahalukin on aikalailla mennyt pois. 😞
Toivottavasti joku on jaksanut lukea tämän ja vastaisi edes joku tähän jotain.
Mielelläni keskustelenkin jonkun kanssa ahdistuksesta ja elämästä ylipäätään. 🙂
Moikka moi!
Tiedän tunteen kun pelkästään se ahdistaa kun ahdistaa. Se on minulla yleensä se syy miksi minua ahdistaa. Inhoan sitä.
No tänään taas oli päivä suoraan sieltä ja syvältä. Ihan hirveetä. Yöllä nukahdin ehkä 3 aikaan ja jaksoin nousta n. 10-11 aikaan ja sitten en tehnyt yhtään mitään. Koiria tietenkin oon käyttäny pitkin yötä ja päivää, mutta en muuta.
Ei ollut edes kunnollista ruokaa jääkaapissa ennen iltaa ja siitäkös mun ahdistus ja kaikki sai taas alkunsa kun verensokeri oli niin alhainen, että se pahensi kaikkia minun psyykkisiä ongelmiani. Olin hetken taas tuolla jossain pimennossa enkä ulos pääsyä nähnyt.
Sain sitten kumminkin syötyä ja olo on nyt ihan suht normaali. Ainut ahdistava tilanne on kun yksi perheenjäsenistä lähtee pitkälle työreissulle tai no ei nyt kovin pitkälle hän on n. 400km päässä 3 viikkoa vaikka toki nyt viikonloppuna tulee käymään kotona.
Tässä ahdistaa se, että hän on läheisin ihminen kuka tietää minun kaikista ongelmistani ja on oikeastaan joka päivä jollakin tavalla tukena ja nyt oon ihan hukassa kun lähtee pois vähäksi aikaa... tosin nyt vaan muutaman päivän, mutta seuraavaksi on parisen viikkoa poissa. En tiedä mitä teen.
Toisaalta kyllä mä pärjään. Ainahan mä pärjään.
No ei mulle sitten oikeastaan kuulu yhtään mitään muuta tätä samaa vanhaa vaan. Ei yhtään mitään erikoista ikinä. Siis ei mitään positiivista tapahdu koskaan minulle. Se ois ihan kivaa kun tapahtuisi.
Huomenna sitten terapiaan aamusta ja sen jälkeen kouluun pariksi tunniksi. Pitää yrittää mennä ajoissa nukkumaan niin jaksan taas herätä aamulla aikaseen.
Eipäs tälläkertaa muuta. Hyvää yötä! 🙂 Kyllä me jaksetaan!
Moi.Kyllä aika menee nopeasti.Juu tsempataan toinen toisiamme🙂👍.Kävelin eilen pimeässä rapussa ja viimeset rappuset teki tiukkaa,mutta en laittanut valoja rappuun,avasin ovenkin pimeässä.Nyt olen miettinyt sitä kirkasvalolamppua,kun aamusin on vaikeaa nousta ylös sängystä.Miten teillä ahdistaako joulun tulo?Minä olin ennen joulu ihminen tykkäsin laittaa joulua,leipoa ja tehdä karkkeja.Nyt,kun elämässä on ollut paljon muutoksia niin ei osaa enään oikein nauttia siitä joulusta.Ennen oli paljon porukkaa ympärillä jouluna.Ihanaa,kun toi aurinko pilkistelee tuolta puitten välistä🙂.Mukavaa päivää🌻🙂🌻
Moikka kaikki!
En ole aikasemmin tänne julkisesti uskaltanut kirjoitella ja nyt ajattelin rohkaistua.. 🙂
Minua vaivaa myös jatkuva ahdistunut olo, en oikein tiedä mitä sille voisi tehdä. Olen käynyt terapiassa ja juttelemassa asioistani, mutta se ei tunnu helpottavan. Kävin tänään pyörimässä 3h ulkonakin jos se olisi jotain auttanut, kun huomasin että alkaa ahistaa ja pahasti. No..asia sitten meni niin, että etsin itselleni ulkoa paikan missä ei ihmisiä liiku ja purskahin itkuun. Kun tulin kotiin, olin ihan yhtä ahdistunut kuin lähtiessäni. Alan olemaan jo tähän todella väsynyt, tätä on jatkunut jo siitä lähtien kun oli ala-aste ikäinen ja nyt olen 24.
Pahimmalta tuntuu se, että olen yksin asian kanssa. Minulla ei ole yhtään ystävää..oikeasti, eikä vanhempani halua olla tekemisissä kanssani. Ei ketään kenelle soittaa tai pyytää käymään..ketään kuka voisi sanoa minulle edes jotain positiivistä.
Iltaa! 🙂 Niin ikävältä kun se tuntuu niin kyllä ahdistaa joulu.
Viime jouluna alkoi kaikki minun psyykkiset sairaudet tai sillon ne räjähti käsiin joten menin ensimmäistä kertaa kertomaan ongelmistani ja uuden vuodenkin ohi nukuin. Olin oikeastaan joulukuusta - heinäkuun loppuun ihan tosi huonossa kunnossa, enkä mielellään muistele sitä ja en siitä niin kovin paljoa muistakkaan, mutta se oli rankkaa.
Nyt kun joulu on taas tulossa niin se vaan tuo minulle mieleen kaikki huonot muistot ja pelottaa, että mitä jouluna tapahtuu.
Tosin nauttisin varmaan enemmän jos pystyisin syömään ihan normaalisti vanhemmillani. Mutta en voi niin se harmittaa.
Oon nyt enemmän ollut mukana tekemässä joulukortteja sekä laittanut jouluvaloja jne. mutta ehkä yritän jotenkin tehdä joulusta paremman mitä se on ollut viimeksi.
Tuntuu, että tosi monella tämä vuosi 2014 on ollut tosi rankka.
Ainakin kun katson tuttujani ja kavereita niin heillä on ollut poikkeuksellisen vaikeaa. Toivotaan, että vuosi 2015 olisi paljon parempi! 🙂👍
Tämäkin päivä on ollut jotenkin hirveen vaikea minulle. Kaikki on tuntunut paljon vaikeammalta mitä ne oikeasti on.
Joskus on vaan sellanen olo, että tekis mieli vaan olla sängyssä koko päivä, eikä liikkua mihinkään. En vaan voi niin tehdä kun on kaksi koiraa joita pitää lenkkeilyttää ja eikä se olisi varmaan hyvästä muutenkaan vaan maata sängyssä. Se ois vaan niin kivaa.
Sitten kun saisi ruuatkin valmiina pöytään, mutta joutuu nekin itse tekemään.
Okei tiedän, että periaatteessa minähän se päätän miten elämääni elän ja tällähetkellä tuhlaan aikaa tälläisiin typeriin psyykkisiin sairauksiin... no en ihan niitä ole voinut päättää, mutta välillä tuntuu, että oon liian katkera koska minä joudun elämään tällästä elämää enkä saa elää niinkun oikeasti haluaisin vaikka minä sen päätän. Vaikeeta selittää, toivottavasti ymmärsitte jotenkin.
Hyvää yötä! 🙂🌻
Pidin joulusta ennen. Nyt vaan näyttää että joulu yksin. Eikä kiinnosta pätkän vertaa😝
Ja taas😴😴😴
Pupsis90 kirjoitti 3.12.2014 17:26
Moikka kaikki!
En ole aikasemmin tänne julkisesti uskaltanut kirjoitella ja nyt ajattelin rohkaistua.. 🙂
Minua vaivaa myös jatkuva ahdistunut olo, en oikein tiedä mitä sille voisi tehdä. Olen käynyt terapiassa ja juttelemassa asioistani, mutta se ei tunnu helpottavan. Kävin tänään pyörimässä 3h ulkonakin jos se olisi jotain auttanut, kun huomasin että alkaa ahistaa ja pahasti. No..asia sitten meni niin, että etsin itselleni ulkoa paikan missä ei ihmisiä liiku ja purskahin itkuun. Kun tulin kotiin, olin ihan yhtä ahdistunut kuin lähtiessäni. Alan olemaan jo tähän todella väsynyt, tätä on jatkunut jo siitä lähtien kun oli ala-aste ikäinen ja nyt olen 24.
Pahimmalta tuntuu se, että olen yksin asian kanssa. Minulla ei ole yhtään ystävää..oikeasti, eikä vanhempani halua olla tekemisissä kanssani. Ei ketään kenelle soittaa tai pyytää käymään..ketään kuka voisi sanoa minulle edes jotain positiivistä.
Moikka!🙂 Hyvä, että uskaltauduit kirjottamaan tänne ja se kyllä kannattaa.
Täältä saa vertaistukea ja minua ainakin aina ilahduttaa kun joku on tänne kirjottanut oli se sitten positiivista tai pelkkää valittelua niin silti.
On mukavaa päästä purkamaan omia tuntemuksia.
Käytkö töissä tai opiskeletko? Voisitko kuvitella harrastavasi jotain missä tapaisit uusia ihmisiä? Tai omistatko koiran? Koira on hyvä vaihtoehto jos on yksinäinen. Itselläni niitä on pari kappaletta... tosin noista minun riiviöistä ei ole koirapuistoon. Siellä tapaisi uusia ihmisiä ja muutenkin on kaikkia ryhmälenkkejä joillakin paikkakunnilla. Tosin onhan lemmikki aika iso päätös ja siihen pitää sitoutua.
Vastaan tähän vasta nyt kun tänään huomasin että olit kirjotellu kun nämä tekstit tulee aina vähän myöhässä tänne.
Kirjottele taas! ☺️
Iltaa/yötä tänne. 🙂 On taas kyllä ollu tylsä perjantai tai siis ilta on ollu klo 18 jälkeen niin tylsä. Olisin halunnu tehdä tänään jotain, mutta eipä se oikein onnistunu kun yksi tapaaminen peruuntui ja nyt ei oo oikein ketään tällähetkellä kenen kanssa hengailisi. Oisin voinu vanhemmille mennä mutta ei ole autoa nyt käytössä. Huomenna sitten menen.
Ei väsytäkkään yhtään vielä. Mitähän sitä keksisi tähän aikaan? Koiraa tosin menen kohta käyttämään ulkona. Toinen lähti tänään taas porukoille yökylään. 😀 On vähän rauhallisempa kun ei ole villimpää osapuolta täällä nyt.
Olisikohan mitään sarjaa mitä voisi katsoa koneelta kohta ja yrittää sitten nukkua. Posse on ainakin yksi ohjelma mitä on tullu tylsinä iltoina katsottua.
En oikein omista fiiliksistä osaa nyt sanoa mitään kun välillä tuntuu että en edes tunne miltä minusta tuntuu tai ei tunnu yhtään miltään. Toisinaan oon taas hyvinkin ahdistunut ja pelkään kaikkea sekä kaikki psyykkiset ongelmat tuntuu ylitsepääsemättömiltä. Joskus saatan sitten olla pirteä ja sellanen energinen ehkä liiankin. Voi kun olisi tämä mieli tasapainossa edes joskus... itsehän minä tähän kyllä vaikutan suurimmaksi osaksi.
Oon aika hukassa välillä.
Tuleeko teille sellasia kausia, että tekee mieli vaan syödä, syödä ja syödä eikä maha täyty ikinä tai täyttyy, mutta silti tekee mieli syödä lisää vaikka ei enää mahdu mitään. Nimittäin mulla on just nyt menossa sellanen, on ollu jo pari päivää. Inhottaa kun maha on täynnä ja tekis mieli vaan syödä, mutta kun ei voi! 😀 Haluisin niin paljon syödä kaikkea hyvää.
Jeps. Ehkä nyt kirjotelut oli tässä tälläkertaa.
Hyvää yötä! ☺️❤️
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! 😀
Tulin nyt nopsaan vaan kirjottelemaan teille. Mulla on taas huono päivä. En jaksa näitä huonoja päiviä. Ei tekis mieli nousta sängystä tai ei jaksa yhtään ja ei jaksais tehdä mitään ja kaikki tekeminen tuntuu hirveän hankalalta ja olo on muutenkin tosi vaikea.
Tää olo on samanlainen millanen olo oli joskus teininä/murrosiässä kun ketutti joku asia ihan tosi paljon eikä mikään onnistunu. Eroa tällä on vaan kun en ole enää teini enkä kärsinyt moneen vuoteen murrosiästä joten minkä piikkiin tämän ailahtelevan mielen voisi laittaa?
Oispa jokapäivä hyvä päivä tai niin olisikin jos mun mieliala ei vaihtuis näin radikaalisti viikottain/päivittäin. Haluaisin, että joka päivä ois hyvä olla ja oon pakottanu itseni tekemään asioita etten vaan jäisi kotiin makaamaan.
Ei sekään aina kauheasti auta. Oon edelleen ihan hukassa.
Mitenkäs teillä muilla menee? Toivottavasti hyvin tai edes paremmin kun minulla.
Ei tälläkertaa enempää. Saattaa olla että tulen kirjottamaan lisää tänään tai sitten en.
Ihan kohtalainen mieliala vaan väsyttää ankarasti. Vähintään 10h yö unet + Parit kahden tunnin tirsat niin jotenki jaksaa.😝. Joo😴😴😴
Heippa kaikille! todella hyviä viestejä ootte kirjottanu ajdistuksesta. Ahdistus ei oo kyl mitää kivaa. Ite oon just kirjottanu ja sain huipputodistuksen mist oon tosi tyytyväinen. Mut tulevaisuus ahdistaa aivan älyttömästi ja itkettää usein.
Kirjotusten jälkee on ollu aika rankkaa. Hain töitä mut niiden saaminen kesti. Ku oli ihan tyhjän päällä ni alko tulee ajatus että kohta tulee paljon rankempaa kohta ei saa vapaa-aikaa enää ollenkaa. Seki ahdisti ettei ollu päivässä selkeetä rytmiä. Itketti joka päivä eikä ruoka oikee maistunu. Onneks läheiset oli mun tukena.
Nyt oon ollu kuukauden töissä ja on menny ihan hyvin. Keväällä ois tarkotus hakee jatko-opintoihin yliopistoon. Tulevaisuus ahistaa vieläki ja välillä itkettää😭. Pelkään et elämästä tulee vaan onnetonta oravanpyörää ja suorittamista mistä ei pääse irti. Ja ku kaikkialla puhutaan koko aika harmaasta arjesta, puurtamisesta ja "näkkileivästä" ni jotenki siit tulee niin toivoton ja lohduton olo☹️. Tulee tunne et jos elämällä ei oo mitään muuta tarjottavaa ku loputonta suorittamista ja "harmaata puurtamista" ni mitä järkee roikkuu täällä? Ei sillä et oisin itsetuhoinen tai mitää sellasta mutta olosta tulee apea. Onkohan muilla samanlaisia kokemuksia?
Heippa Dory! Minä olen lueskellut palstaa vasta lyhyen aikaa ja päätin nyt kirjoittaa ekan viestini, kun kirjoituksesi herätti kiinnostukseni. Olen nyt kolmekymppinen ja sairastin keskivaikeaa masennusta parikymppisenä opiskellessani yliopistossa ja luultavasti myös lukioaikana. Tässäpä mietteitäni asiasta siinä järjestyksessä kun ne mieleeni putkahtavat 😀.
Viestisi perusteella vaikuttaa, että sulla on ahdistuksen lisäksi myös masennusta. Mulla oli samankaltaiset aatokset lukion lopulla ja opiskelun aikana. Kaikki tulevaisuuteen liittyvä tuntui ahdistavalta ja pelottavalta, ankealta ja harmaalta. Nostan sulle hattua siitä, että oot uskaltanu hakea ja mennä töihin, mä olisin nimittäin ikäisenäsi kokenut sen varmaan ylitsepääsemättömän pelottavaksi.
Nyt kun katsoo taaksepäin siihen aikaan, niin huomaa että ton "maailmankuvan" loi just masennus ja ahdistus, eli se ei ole mun persoonani oma käsitys maailmasta ja elämästä. Silloin aivot vaan oli jumittuneet siihen yhteen ja samaan, eikä onnistunut sairauden takia ajattelemaan tai tuntemaan muulla tavoin. Kun aloin vähitellen toipua, en ollut uskoa omia havaintojani ajatuksistani ja tuntemuksistani. Ihan kuin ois väläyksittäin saanut näkökykynsä takaisin ja ajan kuluessa väläykset muuttuivat pidemmiksi ajanjaksoiksi.
Itse sain korvaamattoman avun YTHS:ltä eli ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöltä. Nyt jälkeenpäin ajatellen neuvoisin sinua ottamaan heihin yhteyttä jo opintojesi alussa, tai jos et yliopistoon mene, niin sitten terveyskeskuksen kautta. Itse pääsin heidän avullaan KELAn tukemaan psykoterapiakuntoutukseen eli kävin viikoittain keskustelemassa psykologin kanssa kolmen vuoden ajan ilman että siitä koitui minulle mitään kustannuksia (tämä KELAn suurin korvaus on voimassa muistaakseni alle 25-vuotiaille). Tästä kuntoutusjaksosta minulla on erittäin hyvät kokemukset.
Yksi asia, jonka olisin toivonut tietäväni jo opintojeni alussa on, että opiskelijakin voi jäädä sairaslomalle. Se on itse asiassa parempi vaihtoehto, kuin opintosuoritusten jatkaminen, jos terveys pettää. Tämä siksi, että opintotuki- ja asumislisäkuukaudet eivät kulu toipumisaikana, sillä niiden sijaan saa sairaspäivärahaa ja yleistä asumistukea. Eli opinnotkin voi suorittaa omaan tahtiin. 🙂👍
Ajatuksiaan kannattaa hakeutua selvittämään, jos ahdistus- ja masennusoireita on. Vaiva ei nimittäin ole nuorillakaan mitenkään harvinainen, vaikka kulisseissa elämä näyttää kaikilla olevan mallillaan ja sitä helposti luulee itse olevansa se ainut "heikkohermoinen panikoija". Ja mitä tähän maailmaan ja elämään tulee, siitä annetaan mielestäni usein liiotellun kova ja kilpailun- ja suorittamisentäyteinen kuva. Kannattaa itse miettiä, mitä elämältään haluaa, eikä ihan helpolla lähteä mukaan siihen oravanpyörään ja kieli vyön alla juoksemiseen. Kyseenalaista, ystäväiseni, muitakin reittejä nimittäin on 😉.
Heippa vaan teille! 🙂
Dory hyvä, että sait lukion päätökseen hyvin arvosanoin! 🙂👍 Toivon että itsekin saan kouluni suoritettua loppuun vaikka sen vasta aloitinkin.
Kannattaa kuitenkin hakea apua myön ammattilaisilta pieneenkin ahdistukseen, ihan sellaista jutteluapua, uskon, että sinun ongelmasi ratkeasi ilman lääkitystä. Toki en vähättele.
Saisit tukea tuon kaiken muutoksen keskelle ja sillä enemmän jaksamista.
Läheisten tuki on tärkeää, mutta se on silti erilaista tukea mitä ammattilainen voi tarjota ja suosittelen kyllä itse!
Tosiaan kannattaa ottaa yhteyttä heti uudessa koulussa jonnekkin ketkä voisivat auttaa sinua jaksamaan jos tuntuu siltä, että sellaista apua tarvitset niin se on heti mukana siitä koulun alusta asti joka tekee siitä helpompaa ja sinullekkin varmaan mielekkäämpää käydä sitten koulua ilman ahdistusta tai huonoa fiilistä.
Jospa se aurinko paistaisi välillä tännekkin niin ei olisi niin synkkää kokoajan kun mieli nyt on synkkä muutenkin niin olisi edes sää parempi. 😀
Tosin kohta on taas tammikuu ja sitten alkaa valostumaan taas!
Tsemppiä kaikille ahdistuksesta sekä kaikesta muusta psyykkisestä kärsiville ja miksi ei muillekkin ketä elämä potkii välillä päähän.☺️❤️
Joo, voisin hieman kertoa omia kuulumisia tänne. Tai oikeestaan minulle kuuluu sitä samaa mitä aina ennenkin. Nyt vaan on ollut suht normaalia tämä elämä taas tämän päivän ja olen kyllä nauttinut tästä kun ei ole niin kova ahdistus päällä. Ihanaa.☺️
Toisaalta nyt ei ole tapahtunutkaan mitään kauhean järisyttävää miksi pitäisi enemmän ahdistaa vaan elämä on melko samanlaista joten alkaa taas tasottua tämä mieli.
Hassua on huomata sellanen, että ei välttämättä olekkaan ainut kuka tuntee kehossa jotain omituista ja ole hieman hypokondrinen. 😀 Se on ihan mukava tietää vaikka en toivo, että kukaan sairastaisi mitään enkä sitä, että jollakin olisi tämä sama luulotautisuus kaiken muun lisäksi.
Oon myös huomannut sen, että säännöllinen ruokailu sekä suht aikaisin herääminen aamulla tekee päivästä siedettävän. Sellasen oikeenlaisen mikä sen pitäisi olla.
Vaikka laiskottaakin välillä niin ei kannattaisi jäädä vaan sänkyyn makaamaan.
En nyt tälläkertaa keksi muuta.
Hyvät illan jatkot kaikille! 🙂
Huomenta vaan kaikille! 🙂
Mulla on ollu ihan tosi surkee aamu ja viime yö. Inhoon näitä aamuja kun tuntuu että asiat on iham tosi huonosti. Tästä voin tälläkertaa syyttää mun luulotautisuutta. Löysin taas eilen sattumalta kaksi pientä pattia korvan takaa aika läheltä hiusrajaa ja nyt olen varma, että se on jotain vakavaa. Lääkärissä ne sanoisi vaan että jos ei ole lähtenyt 3-4 viikon päästä niin tule uudestaan tms joten sinne en vielä soita ainakaan ja aikojakin on varmaan vasta tammikuussa jos sillonkaan.
Oon menossa myös kilpirauhasen ultraan ensiviikolla koska sielläkin on/oli sellainen patti (en ole enää uskaltanu kokeilla onko se siellä vai ei) niin tutkituttamaaan sen ja tietenkin sen takia huolestuin noista kahdesta pienestä patista, että jos ne liittyy vaikka siihen.
Kouluun pitäisi 10 aikaan mennä, mutta huonosti nukutun yön sekä tämän valtavan ahdistuksen kera se tuntuu huonolta vaihtoehdolta eikä se edes tunnu vaihtoehdolta. Tekis mieli jäädä vaan kotiin, mutta tiedän, että se ei kannata ja se ois aika väärin muutenkin kun käyn vaan nyt max pari kertaa viikossa koulussa.
Se vaan siinä on kun ei siitä tule mitään kun pitäisi keskittyä kouluun, mutta keskittyy sitten ihan kaikkeen muuhun kun ahdistaa.
Onko teillä muilla luulotautia? Jos ei niin olkaa onnellisia. Inhottaa pelätä kokoajan jotain vakavaa tautia eikä koskaan mikään tietenkään ole mitään normaalia vaikka ainakin 90% todennäköisempää on se, että ei ole mitään vakavaa. Olen myös googlettanu hirveesti tässä lähiaikoina ja se on aina virhe! Aina.
Ei sais ikinä koska se vaan pahentaa kaikkea.
Rentouttavaa kirjoittaa tänne teille miltä tuntuu.
Toivottavasti teillä on ollut parempi aamu! 🙂
Oletko huomannut lisääntyykö luulotautisuus silloin kun oikein ahdistaa/masentaa😐.
Itse vaan olen huomannut et jos väsyttää ja on muutenki huono olo niin saa olla tosi varovainen ettei rupea esim. ihmisten puheista tai käytöksestä ottamaan nokkiin.😟. Voisin vaan kuvitella et nyt tällä hetkellä jos jonkun patin löytäisin niin en välittäisi juuri mitään. 3kuukautta sitten tilanne olisi ollut ihan toinen.
Kyllä minä tällaisena "kotikutoisena tohtorina" tiiän. Onhan minulla 14vuoden oma kohtainen kokemus alalta😋. leikki leikkinä
Moikkamoi! 🙂 Joo yleensä luulotautisuus pahenee jos ahdistaa/väsyttää ihan hirveästi. Muutenkin kaikki menee huonommin jos en ole nukkunut tai syönyt kunnolla.
Onhan tämä luulotautisuus mulla ollut melkein koko ikäni, mutta se aina unohtuu jos elämässä tapahtuu jotain kivaa... joskus se on poissa pitkiäkin aikoja. Aikalailla kausittain se tulee.
Ennen tätä nykyistä tilannetta tällänen luulotautisuus minulla oli joskus yläasteella, mutta oireili välillä muulloinkin, mutta meni nopeasti ohi, ehkä päivässä - viikossa.
Oon varmaan niin herkkä kaikille tälläsille.
Mukavaa päivän jatkoa!😎