Hyvää huomenta.Tulin eilen reissusta ja oli kiva reissu.Tein vaan sen virheen,että otin vähän juomaa ja tiedän sen,että sillon,kun on ahdistusta niin ei saisi nauttia A-juomia.No. aamulla sitten ahdisti,mutta tiesin mistä se johtuu.En voi siis yhtään ottaa,nolla linjalla pysyttävä.Toinen onkin sitten kahvi😉.Negatiivisuus on sellainen joka karkottaa ihmisiä läheltä.Ahdistus ja masennus on sellaisia,joita ei ymmärrä,kuin sellainen ihminen joka on itse joutunut käymään ne läpi.Masentuneena ja ahdistuneena ei vain aina jaksa etsiä niitä hyviä asioita.Minä elin liikaa muille ja unohdin kokonaan itseni ja nyt sitten tässä koitan hoitaa itseäni.Itsensä kanssa joutuu elämään koko elämän.Eikä minusta pidä kukaan muu huolta,kuin minä itse.Baileys saatko kiinni ahdistuksesta?tiedätkö mistä se tulee?Itselläni tämä ahdistus tuli,kun oli niin monta asiaa päällekkäin eikä tiennyt mistä aloittaa.Vyyhtiä lähdin purkamaan helpoimmasta päästä.Kirjotin listaa tehtävistä,jotka pitää hoitaa siis tärkeimmistä.Nyt annan itselleni aikaa levätä,kuunnella,ajatella ja opetella rakastamaan itseään sellaisena kuin on
☺️❤️.Auringonpaistetta elämään.

Huomenta! Kiva, että oli kiva reissu! 🙂👍 Voisin itsekkin harkita joskus jonnekkin reissaamista kunhan nyt nuppi ois vähän paremmassa kunnossa. Ei tässä kyllä mihinkään kiire ole.
Kun kirjotit tuon, että elit liikaa muille niin se kohta on kyllä ihan täysin minuakin.
Autoin muita aina heidän ongelmissaan, surussaan ja muutenkin kuuntelin ja harvoin enää itsestäni puhuin kenellekkään. Joskus jotain pientä jos huoletti, mutta en mitään suurta esim. ahdistuksesta tms. en vaan osannut ja muiden ongelmat tuntui paljon suuremmilta enkä halunnut siihen väliin töksäistä itsestäni mitään kun sekin saattaa jossakin tilanteessa olla aika töykeää.
Olen ollut myös koko lapsuuteni liian kiltti tai liian empaattinen muita ihmisiä kohtaan. Vaikeaa oli sanoa ei, koska tuntui, että jollekkin tulee siitä pahamieli tai he pitävät minua törkeänä. Toki osasin omat mielipiteet ilmaista ja käyttää ei sanaa jos joku asia oli ihan sellainen mitä en halunnut tehdä. Toisaalta saatoin ilmaista omat mielipiteet liian rankasti ja se sitten saattoi loukata jotain ja pyysin tietenkin heti anteeksi koska en halunnut olla ilkeä vaikka se toinen henkilö sitä ei edes loukkaukseksi olisi voinut sanoa.
Toisaalta sillä oli huonotkin puolet kun olin ''liian'' kiltti ystäviäni kohtaan kun he sitten aina laittoivat kaikki syyt minun niskaani sillon yläasteella.
''Ne tulitikut oli baileysin'' (tupakasta siis kyse) ''Baileys hommas meille kaljaa'' tms. tuollasta joten voitte vaan kuvitella kuinka vieläkin yhden kaverin äiti luulee, että minä olen se hirveä kakara joka pakkojuotti ihmisiä. Yleensä en edes ollut heidän kanssaan sillon kun he minun syyksi asiat laittoivat. ☹️
Kerran kaverini äiti huuti minulle kun hänen oma tytär tuli tuhannen tuiskeessa kotiin ja he puhalluttivat hänet sillon. Hän huuti, että ''mitä olet juottanut meidän tyttärelle, mitä sä olet sille antanu'' no olin sillon 15-vuotias joten tuskin olen ketään juottanut... eiköhän sen ikäinen juo ihan omilla kätösillään. Hänen äitinsä siis inhoaa minua vieläkin. Tiedä sitten mitä kaveri on hänelle kertonut. Vähän pistää v-tuttamaan kun tuollasta on ollut, koska kumminkaan se ei minun syyni ole ollut. Ja miten lapsellisia aikuiset ihmiset voivat olla kun huutavat 15-vuotiaalle noin.
Toisaalta se kaveri saattoi sepittää minusta kaikenlaisia tarinoita, että olisin mahdollisimman paha hänen äitinsä silmissä, että tämä kaverini pääsisi pälkähästä kun on ollut vähän nauttimassa. 😠 En ymmärrä. Joskus tekis mieli mennä sanomaan hänen äidilleen, että miten asiat on, mutta en kehtaa. Koska viimeksi hänen äitinsä ei minua edes moikannut kun menin heille. Siitä on n. vuosi ja ennen sitä en ollut käynyt siellä varmaan 3-4 vuoteen joten lapsi mikä lapsi. 🙄

Mutta tuossa vähän taas teille minun lapsuudestani.
Tosiaan siitä ahdistuksesta. En oikein tiedä saanko siitä kiinni mistä se aina johtuu, kun se vaan tulee. Joskus saan sen ajattelemalla pois kun mietin, että mitään hätää ei ole ja ihan turhaan ahdistun, mutta silti se saattaa jäädä.
Uskon, että se ahdistus varmaan osittain kumpuaa juurikin tuolta nuoruudesta. Se millä tavalla minusta tehtiin se paha ihminen vanhempien silmissä niin itkettää mua vieläkin... Oikeesti ainakin tänäkin päivänä kahden kaverin vanhemmat luulevat, että olen hirveä.
Ei se mukavaa ollut, nuorelle 15 vuotiaalle olla sellanen mitä ei oikeasti ole. Sitten yhden tutun (isoveljeni eksä) äiti inhoaa minua kun hänen tytär oli sanonut, että minä kiusaan häntä. Asia ei ollut niin, vaan hän ja hänen kaverit kiusasivat minua 8 luokalta 9 asti tai en ottanut sitä niin raskaasti, mutta mietin vaan miksi minusta on tehty tuollanen vaikka yritin ihan oikeesti vaan tulla kaikkien kanssa toimeen? Siis ihan oikeasti, en ollu ilkee kenellekkään tahallaan. 😞
Joo, mutta niin. Luulen, että se tulee tuolta ja siitä, etten sillon uskaltanu mennä sanomaan miten asiat oikeasti on. Olis tietenki pitänyt. Ja nuorempana en oikeestaan ajatellut mitään syvällisempää tai mitään itseäni joten nyt joudun etsimään itseeni ja miettimään mitä haluan tehdä jne.
Ehkä nuo tai sitten ei... en osaa sanoa.
Mutta hyvää tiistaita! ☺️❤️

Hei.Hyvää keskiviikkoa🙂.Kyllä tuo kiusaaminen jättää omat jälkensä.Jotkut asiat kyllä pystyy unohtamaan,mutta jotkut asiat tulevat sitten myöhemmin taas mieleen.Tuo muiden syyksi laittaminen ei ole reilua,siinä toinen haluaa pelastaa oman nahkansa.Itse olin kanssa lapsena ja nuorena niin kiltti,että tein sellaistakin jota en olisi halunnut.Nyt huomaa kyllä vanhemmalla iällä,että ihmisiä on karsiintunut ympäriltä,kun ei teekkään enään niin kuin ennen.Aina myös sai kuulla,kun on niin kiltti.Tuo kiltti sana on kyllä jäänyt soimaan korvissani.Jalkoihin kyllä jää,jos ei pidä puoliaan.Muistan nuoruudestani sellaisen kuinka kaverini otti syyt niskoilleen ja puolusti minua🙂👍.Jokapäivä oppii jotain uutta elämältä.☺️❤️

Moikkamoi ja hyvää perjantaita! 🙂
Täällä taas kirjottelen, piti kyllä kirjottaa aikasemminkin, mutta en saanut ajatuksia päähän niin olisi ollut aika tyhjää tekstiä.
Nyt oon saanu muuton valmiiksi ja nyt tulee kolmas yö täällä uudessa asunnossa. Vielä pitää vähän maalata edellisessä asunnossa ja kerätä sellasia pieniä tavaroita pois sieltä, mutta muuten on ihan valmista. 🙂👍
Täällä uudessa asunnossa makuuhuone oli tosi kylmä ja nukuin pari yötä täällä ihan kylmissäni kunnes älysin kääntää patteria isommalle... 😀 Ei ole onneksi enää kylmä.
Koiratkin on tykännyt asunnosta ja on tästä helpompi niitä lähteä käyttämäänkin kun asun ensimmäisessä kerroksessa kun viimeksi asuin 5 ja kävelin portaat niiden kanssa monesti päivässä ylös ja alas. (Hissikammo)
Oon hurahtanu hirveesti kynttilöihin! Siis ennen en ole oikein jaksanu sytytellä niitä, mutta nyt ne on oikeestaan päällä kokoajan ja ne näyttää niin kivoilta. 😀 ☺️❤️
Tekis mieli vuorata koko asunto täyteen kynttilöitä. Ne oikeestaan rauhottaa aika hyvin. Tuntuu ihan kodilta tämä asunto nyt. Enemmän kun se edellinen ja tuntuu, että on enemmän tavaraakin vaikka ei ole yhtään enempää ja asun nyt yksin 53 neliön kaksiossa ja silti täällä ei hirveän avaraa ole.
Yhdestä asiasta pitää kyllä valittaa, että ei ole lunta. 😞 Haluan, että tulis lunta kun ulkona on niin inhottavan pimeää nyt. Tai joo onhan tuolla ehkä puoli senttiä lunta maassa, mutta ei se ole sama asia. Pitäis olla ainakin 10cm ja sekin riittäis ihan hyvin. Voivoi kun muistan sen ku olin pieni niin lokakuussa tuli jo lumet maahan. 😋 Se oli kivaa! Ei ole nykyajan lapsosilla niin kivaa kun on ankea lumeton talvi, eivät oikein voi leikkiä niin paljon ulkona. No pidetään peukkuja, että kohta tulisi lunta! 🙂👍
Totta muuten tuo, että joka päivä oppii jotain uutta!
Kivaa viikonloppua! ☺️❤️

Hyvää huomenta.Eilen satoikin sitten lunta iltaan asti.Tuli heti vähän valoisampaa.Kiva,kun olet kotiutunut uuteen asuntoon.Kynttilät luovat tunnelmaa ja se luonnonvalo on kaunista katseltavaa;-.Siinä saa hyvää liikuntaa,kun kävelee rappusia edes,takas.Laskitko muuten edellisessä talossa rappuset joita kävelit joka päivä?Selailin joululehtiä ja siinä oli laitettu kauniisti rappusille joulutonttuja ja tuikkuja🙂.Nyt tulikin mieleeni paljon kaikenlaista rappusista.Askartelin joulukortteja ja sainkin aika monta tehtyä.Kävin paperikaupassa ostoksilla ja sieltä sai hyvää palvelua 🌻🙂🌻.Vaikuttaa kyllä paljon tuo,että minkälaista palvelua saa🙂.Hyvää lauantaita

Hyvää lauantai-iltaa! 😀
Joo siis oli satanu lunta yön aikana! JEE! Oon ollu niin fiiliksissä tänään sen takia. Vaikka eipä tuota paljoa kyllä ole ja varmaan sulaa pois.
Ihanaa, sinäkin oot tehny joulukortteja. 🙂 Itelläni on kyllä vasta suunnitelmissa äidin kanssa sellasia väsätä tässä. En olekkaan ennen sellasia tehny, mitä nyt joskus pienenä koulussa tms. joten ihan kivaa vaihtelua. Jotenkin oon ihan hurahtanu jouluun tässä. 😀 En ole koskaan ollu näin jouluihminen.
Harmittaa vaan tuleva jouluaatto ja kaikki ne ruuat kun mulla on ongelmia sen suhteen. :/ No onneks siihen on aikaa niin ehkä kaikki vielä jotenkin menee paremmin, että voin niistäkin nauttia. 🙂👍
En laskenu niitä portaita, en ainakaan muista, että oisin laskenu. Ehkä kerran saatoin laskea, mutta ei ole ollut tarvetta laskea joka kerta. 🙂 Hyvä vaan. Vaikka en yhtään ihmettele vaikka olisinkin laskenut kun olen tällänen pakko-oireinenhäiriö-ihminen.
Tosiaan hyvää liikuntaa siinä kyllä sai, ihme vaan kun ei ollut jalat koskaan kipeät sen jälkeen vaikka en mä ole mitään venytellyt. Sitten kun muutin tänne uuteen asuntoon ja asun ekassa kerroksessa niin meni jalat kipeeksi. 😀 En tajua.
Tosin innostuin koiria käyttämään lenkillä useemmin kun ei tarvitse kävellä rappusia juuri yhtään. Ihanaa asua ensimmäisessä kerroksessa! ☺️❤️
Tein hetki sitten super hyvää jauhelihakeittoa. Keitot muutenkin talvella maistuu niin hyviltä, että en kestä. Hirveen energinen olo nyt kun masukin on ihan täynnä hyvää ruokaa. ☺️
Ihanaakin ihanempaa lauantaita! 😍

Moikka!

En jaksanut lukea kuin vähän viimeisiä viestejä, mutta aloitellaan nyt tästä..

Täällä kans yksi, jota ahdistaa jatkuvasti. Tai jos ei koko ajan, niin ainakin lähes joka päivä jossain vaiheessa. Usein se ahdistus on sellaista, etten edes tiedä, mistä se sillä hetkellä tulee. Se vaan tulee jostain ja saattaa olla tosi pahaakin, enkä usein selviä siitä ilman rauhoittavia lääkkeitä. Eikä sitten vain jaksaisi tehdä yhtään mitään. Ei vaan pysty.

Menneisyydestä ja niistä mahdollisista ahdistuksen syistä (joita silti aika vaikea yhdistää tähän hetkeen) sen verran, että olin koulukiusattu ainakin viidennestä luokasta lähtien yläasteen loppuun asti. Ja tietyllä tapaa sen jälkeenkin vielä lukioajan. En tarkkaan muista milloin se alkoi, kun on paljon asioita, joita en muista niistä ajoista. Siis koska muistan ja tiedän sen, että se oli ainakii viidennestä luokasta lähtien ihan päivittäistä, mut en silti muista kuin tiettyjä tapauksia tarkalleen, mutta muistan, että se kiusaaja keksi aina jotain uutta. Ja kuulin tuossa talvella, että ihmismuisti "poistaa" sieltä asioita, jotka on liian vaikeita tai traumaattisia. Sitä ennen olen ihmetellyt, miksi muistan niin vähän ala-asteen joistain vuosista ylipäätään, vaikka sitä ennen ja jälkeen muistan enemmän asioita.
Itse koin kiusaamiseni aika pahaksi, mutta aikuiset eivät siihen puuttuneet millään lailla. En sitten tiedä kuinka tietämättömiä opettajat siitä todellisuudesta oli, mitä koko ajan tapahtu. Itse olin siitä aika hiljaa ja pidin sen kaikki vuodet vaan sisälläni. Ehkä siinä tapahtu se, että kun on kertonut aikuisille, mutta yhtään mitään ei tapahtunut, niin miksi sitä uudestaan kertoa.. Ja varsinkin kun kiusaaja samalla uhkailee tappavansa ja mitä millonkin, jos kertoo opettajalle. Se oli siis nimittelyä, valheellisista ja keksityistä asioista haukkumista, tönimistä, potkimista, tavaroiden piilottelua ja kaikkea, mitä nyt ikinä vaan voi keksiä. Yläasteella oli sitten enemmän sitä fyysisempää puolta ja mm. tämä kiusaaja yritti pariin otteeseen kuristaa minua.

Nämä kiusaamisasiat palasivat mieleeni viime talvena päiväkodissa työskennellessäni, kun siellä tuli vastaan kiusaamistapauksia. Koin ne ilmeisesti niin paljon omien tunteiden kautta, että se hajotti minut täysin. Ja kun sitä ennen jo oli vaikeuksia tietyissä asioissa saada sitä ryhmää hallintaan ja tietysti itsetunnon kanssa koko ajan painiskelua. Näiden kautta se kaikki sitten ilmeisesti puhkesi ja todettiin vaikea-asteinen masennus.
Perheen kautta varmaan myös jonkinlaista "vaativuutta" on ollut, esimerkiksi kilpahiihdon osalta. Ehkä tarkoittamatta tapahtunut, mutta niin nyt vain on käynyt. Plus miljoona muuta asiaa, mitä ei jaksa luetella. Olen aivan lopussa, enkä tiedä miten tätä vielä jaksan ja pystynkö koskaan siihen lastentarhanopettajan työhön, jota haluan, ja milloin. Pelottaa sekin, että sitten joskus kun olisin valmis aloittamaan taas työt, niin kuitenkin joka paikassa vaaditaan niin paljon, että miten kestän sitä ja etenkin juuri sen alun suhteen. En vain jaksa enää edes olla.

Hyvää sunnuntaita.Tuli valvottua myöhään n.02 asti ja sitten aamulla pirteenä ylös.Nyt tämä aamu tullut istuttua koneen äärellä.Juuh sopat ovat kyllä hyviä talvella.Hyvä ruoka parempi mieli🙂👍.Koulukiusaaminen jättää kyllä jälkensä.Tämä ihmismieli on myös jännä siitä,että jotkut vaikeat ja ikävät asiat unohtaa.Jostain nämä asiat kuitenkin sitten ilmestyvät ja nousevat pintaan.Lastenparissa työskentely on vaativaa ja vastuullista työtä,mutta myös palkitsevaa.Päiväkoti on sellainen,jossa puututaan heti kiusaamiseen ja se huomataankin paremmin,kuin taas kouluissa joissa on paljon oppilaita.Itse väsyin hoitoalan töissä ja nyt olenkin miettinyt,että mitä alan tekemään.On hyvä myös kuunnella itseään🙂👍.Tsemppiä ja hyviä vointeja.

Moikka Annikki88! 🙂
Joo tänne on tullut kirjoteltua jo suht paljon niin ei jaksa lukea ihan alusta.
Mutta kyllä tuttua on se, että ahdistaa joka päivä ja koko päivän. Välillä tosin ei ahdista yhtään paitsi sillonkin sitä ahdistusta miettii aika paljon. Ainakin minulla näin.
Kiusaaminen on kauheeta ja kun siihen ei oikeasti puututa paljoa tai niin paljoa mitä luvataan ja yleensä jos siihen puututaan niin se saattaa pahentaa tilannetta ja kaikki opettajat luulevat sen olevan ohi yhden keskustelun perusteella.
Tuosta tiesinkin, että aivot pyyhkii pois paljon sellasia huonoja asioita ja sen takia en kyllä tosiaan itsekkään muista kaikkea kunnolla tai muistot on sellasia ''sumuisia''.
Tänne kyllä saa kirjottaa ja kannattaa kirjottaa omia tuntemuksia niin saa ne purettua edes jonnekkin jos ei lähimmäisiä aina halua vaivata omilla asioilla.
Täällä on niin monia aika samanlaisista asioista kamppailevia, että ainakin vertaistukea löytyy ja mukavaahan tämä on puhua muille tai siis kirjotella.
Parempia päiviä sinne ja kirjotellaan taas! ☺️🙂🌻

Hyvää iltaa/yötä! 🙂
Tosiaan joo, tekee mieli kirjottaa tänne taas. Olen antanut ahdistuksen ja kaikkien tunteiden vaan tulla miten ne tulee... tosin yrittänyt ahdistusta jarrutella aina jos sellainen on tulemaisillaan. Yleensä rupean ajattelemaan, että mitään hätää ei ole ja olen ihan turvassa ja se auttaa. Tosin välillä ei auta.
Nyt on taas suht normaalin tuntuinen elämä siis jos ei lasketa tätä hirveää luulotautista pelkäämistä mikä on kaulalla olevan patin takia. 😞 Tosin se on tosi pieni ehkä maksimissaan 1cm pituinen muljuva patti. Luulotautisena tietenkin minulle se on syöpä.
Lääkärille sitä oon jo pari kertaa näyttäny. Huh inhoon olla luulotautinen. Oikeestaan diagnoosiini kuuluukin pelko-oireisen ja hypokondrian piirteitä joten ihan ymmärrettävää. Kaikki ei vaan sitä saata pitää normaalina.
Muistankin tuosta taas yhden asian mikä tapahtui joskus kauan aikaa sitten kun olin kaverini kanssa reissussa jossain ja tietenkin sillonkin olin jo luulosairas (en niin pahasti) ja panikoin mitä tyhmemmistä asioista ja kaverini nauroi vaan mun jutuille ja kertoi niitä eteenpäin niinkun vitsinä. 🙄 Sillon en itse ymmärtänyt vielä paniikkini syytä vaikka se nauraminen ja ns. pilkkaaminen tuntui pahalta koska minulla oikeesti oli sillon ''hätä''.
Nyt ymmärrän miksi olin sillon sellainen kun sain diagnoosin oikeasti. Tälläinen luulotautinen olen ollut niin kauan kun vaan muistan. 😟 Ei kivaa.
Nämä luulotaudit sun muut yleensä rauhoittuu kevään tullessa. Liekkö tämä synkkä suomen talvi saa ihmisistä ahdistuneita.
Välillä on meinannut tämä OCD hyökätä kimppuuni taas, mutta olen saanut sen jotenkin taas rauhoittumaan. Vielä kun saisi sen hoidettua kokonaan pois.
Hyvää yötä! ☺️❤️

Lueskelin noita viestejäsi, minusta on hienoa että koetat pärjätä ilman lääkkeitä! Haluan kuitenkin jakaa omat kokemukseni niistä. Minuakin pelotti aluksi, mutta olin erään ikävän tapahtuman seurauksena henkisesti niin huonossa kunnossa, että aloitin lääkkeet kun niitä minulle tarjottiin. Enkä kadu ollenkaan, koska silloin ehdottomasti tarvitsin niitä. Söin serotoniinia ahdistuneisuushäiriöön pienellä annoksella, auttoihan se siinä sivussa myös luulosairasteluun. Mutta se mikä harmittaa on se, että söin lääkettä neljä vuotta, aina vain uutta reseptiä kouraan. Ei terapiaa, tai muuta keskusteluapua. Eikä mitään tietoja esimerkiksi vitamiineista! Joita olisi ollut hyvä käyttää hoidon tukena. Lopetin lääkkeen omasta päätöksestä, lääkäri ei ollut kannustava. Antoi uuden reseptin ja sanoi, etten pärjää kuitenkaan. Mutta olen sinnitellyt, yli puoli vuotta ilman lääkettä, mussuttaen vitamiineja masennuksen hoitoon käytettäviä annoksia. Kuukausi lääkkeen lopetuksesta hypokondria paheni järkyttäviin mittasuhteisiin ja olin kesän todella masentunut ja ahdistunut. Epäilen että lääkärin sanat osittain vaikuttavat vointiini. Pikku hiljaa mennään kuitenkin parempaan päin, vaikka hyvä tilanne ei missään nimessä vielä ole. Oma tavoitteeni on ensi kevät.

Se patti kaulassa, minullakin on ollut niitä, enkä ole koskaan uskaltanut mennä lääkäriin. Kerran fyssari sanoi sellaisen olevan kuona-aine kertymä kun olin niin jumissa ja lähtikin hieronnalla ja liikunnalla. Eli usko toista hypokondrikkoa, äläkä mene googlettamaan syöpädiagnoosia, koska niitä on helppo löytää netin ihmeellisestä maailmasta. 😉

Kiitos kommentistasi! 🙂
Kiva kuulla hyviäkin kokemuksia lääkkeistä. Netti on pullollaan negatiivisia kommentteja lääkkeistä. Tosin yleensä ihmiset kirjottaa vaan jos on jotain huonoja kokemuksia.
Tiedän, että monella on tosiaan hyviä kokemuksia joten periaatteessa pelkään turhaan ja lääkkeet voi tietenkin lopettaa sitten jos ne ei sovi.
Oon silti vielä epäileväinen. En oo varma tarviinko lääkkeitä tähän kun välillä tämä ahdistus ei ole niin pahana. En tiedä, voisin ehkä vielä pari kuukautta seurailla tilannetta ja päättää sitten.
Tässä minun sairaudessa nyt on aika paljon kyse minusta itsestäni ja pystyisin tavallaan vaikuttamaan siihen mitä pystyn tekemään. Se vaan on hankalaa pakko-oireisenhäiriön takia.
Joo hypokondria on ottanut nyt tänä sykynä/talvena vallan ihan täysin... etsimällä etsin itsestäni jotain mistä voin taas panikoida. 😀 Tällähetkellä tuo kaulan patti pelottaa ja välillä tuntuu sellanen palan tunne kurkussa, tosin minulla on edessä kilpirauhasen arvojen tarkistus tuossa tammi-helmikuussa kun lääkäri epäili jotain tulehdusta sillon kuukausi sitten tai jotain liikatoimintaa/vajaatoimintaa... en kyllä enää edes muista joten patti voi varmaan siitäkin johtua. Ihan miten päin vaan, lääkäri soittaa torstaina mulle ja varaa sen ultran ehkä. Toisaalta pitäis joskus olla murehtimatta mitään vakavia juttuja, mutta ne nyt tulee aina päällimmäisenä mieleen. En tiedä tuleekohan muille kun hypokondriasta kärsiville.
Ehkä mä uskon sua kun kärsit samasta ongelmasta! ☺️

Tänään oli ihan hyvä päivä! Oli 2-vaiheen ajotunti ja ajo-opettaja luuli sitten, että olen juuri saanut ajokortin kun tuo uudistettu harjoitusvaihe käydään yleensä kuukauden päästä kun on kortin saanut ja minulla kortti on ollut tammikuussa jo pari vuotta.
Tulee kiire suorittaa nuo kaikki ettei vaan kortti vanhene.
Toisaalta mukavaa siellä olla, mutta se maksaa ihan tajuttoman paljon nykyään. Huhhuh. Jouduin pulittamaan tunnin kestävästä ajosta ja 45min teoriasta (joka ei ole vielä ollut) niin 200e... hui. Opiskelijan lompakossa kyllä tuntui aika mukavasti tämä summa.
Eikä siinä ollu edes koko summa kun pitää vielä syventävävaihe maksaa. 😀 Onneksi kaupasta saa puuroa halvalla.
Koulussakin kävin tunnin olemassa niinkun sovittiin viime viikolla siellä. Tosin kyseinen opettaja kenen tunnille menin niin ei tiennyt, että minun olisi siellä pitänyt olla. 🙂👍 No ens kerralla sitten tietää vähän paremmin.
Huomenna ei ole luvassa oikeastaan mitään. Ehkä entistä asuntoa maalaamaan ja korjaamaan rikkoutunutta lasia ovessa. Sen näkee sitten huomenna mitä keksii.
Hyvät yöt kaikille! ☺️❤️

No en minäkään silti lääkkeitä varsinaisesti kannata/suosittele niitä käyttämään. Oireita tuli sekä aloituksessa että lopetuksessa, vaikka lopettamisenkin tein vähitellen lääkärin ohjeiden mukaan. Molempiin kuului huimaus ja pahoinvointi, sekä aloittaessa myös isot pupillit, jotka saattoi välillä olla erikokoiset. Se oli aika kamalaa ja näytin kyllä siltä että olisin vetänyt vaikka mitä aineita. No, toki alun oireilu hävisi sitten muutamassa viikossa, kuten myös lopetuksessa... mutta ilmanhan tässä koetan itsekin väkisin pärjätä. Koska nythän ne serotoniinitasot väkisinkin heittelee, kun sitä ei enää tule purkista.

Niinhän se on että vaikka miten koettaisi olla stressaamatta, haasteita tulee eteen. Itellä esim. vatsavaivat, jotka ihan satavarmasti johtuvat stressistä ja murehtimisesta, mutta aiheuttavat silti huolta. Mikäpä ei aiheuttaisi!

Tsemppiä autokouluun! Kakkosvaihe on tylsä pakollinen paha, mutta sittenpä saat ajella vapaasti. 😉 Itsellä venyi aikoinaan se suorittaminen kanssa tosi myöhään.

Joo harva suosittelee ottamaan lääkkeet jos ilmankin pärjää. Ja pärjään vielä onneks suht hyvin joten en ole vielä niitä alottamassa vaikka kovasti lääkärit niitä suosittelee mulle. 😀
Joo oishan tuon 2-vaiheen voinu käydä aikasemmin, nyt harmittaa huonossa rahatilanteessa sitä suorittaa. Ei voi mitään.
Tänään kävin koululla aamusta hakemassa työvaatteet vaikka en ole vielä lähiaikoina töihin menossa, mutta valmiiksi hain. Tosin joudun varmaan sen palauttamaan kun takki oli aivan liian iso.
Kävin myös ostamassa muutaman vaatteen. 🙂 En olekkaan käyny ''shoppailemassa'' pitkään aikaan kun netistä olen aina kaiken tilannu. Ois sieltä toki enemmänkin varmasti lähteny mukaan mutta ei kehtaa kaikkea tuhlata kerralla.
Oon myös tosi pihi ostamaan vaatteita kun kaikki maksaa niin älyttömän paljon! Mulle jo 15e on paidasta paljon, mutta ku melkein mikään ei maksa alle 15e niin pakko oli ostaa. Pakko ja pakko. 😋
Ystävää näin myös pikaisesti vaan käytiin kahvilla. Oishan sitä voinu jutella pidempään, mutta kummallakin oli kiire tekemään omia juttuja.
Hassua tässä on se, että en edes muista millon viimeksi olisin ollut noin energinen ja tehnyt montaa asiaa päivässä. Pari kuukautta sitten en olis jaksanu käydä koululla, shoppailemassa ja nähdä kaveria samana päivänä. Huh. Vielä olen menossa kauppaan ostamaan ruokaa sekä entiselle asunnolle siivoilemaan.
Rentouttavaa iltaa! 🙂

Minä täällä taas..
Itseäni ahdistaa usein jo pelkästään sekin, että ahdistaa. Olen myös huomannut, että minulla on välillä ajatus, että ns. koko ajan pitäisi tehdä jotain, vaikkei jaksa mitään. Vaikka eihän minun oikeasti tarvitsisi tehdä juurikaan mitään, kun sairaslomalla olen.
Olen ihan totaalisen väsynyt. En vain enää jaksa!