Tuntuu että vetelen jo jatko-aikaa. On joka päivä niin kurja olo henkisesti ja fyysisesti. Opiskelu vei kaikki mehut. Myönnän tehneeni virheen, kun aloitin opiskelut. Ei musta ole siihen. Tää skitsofrenia vie kaikki mehut. Romahdin täysin viime syksynä kun rupesin opiskelemaan. Olisi pitänyt olla vain rehellinen itselleni: ei musta ikinä ole mihinkään ammattiin. Vietän luultavasti koko loppu elämäni sairas-eläkkeellä. Kurjaa se on, mutta mitä mä voin tehdä, kun näen välillä harhoja, ahdistaa ja masentaa. On tää aika surkeeta välillä tää mun räpiköinti. En kuitenkaan usko kuoleman jälkeiseen elämään, mutta ehkä se on parempi että sitä sitten joskus nukahtaa, eikä herää enää… Sehän voi toisaalta olla ihan lohduttavakin ajatus.
Myönnän että olen tehnyt aivan helvetinmoisia virheitä elämän aikana. Mutta kun mitään ei voi enää muuttaa. Toisaalta ajattelen välillä ettei tää kaikki mun vikaa ole, vaan sairaus yksin kertaisesti vaan pakottanut tiettyihin ratkaisuihin.
Kyllä sitä on tullut monet itkut itkettyä. Tuntuuvaan välillä, että on niin tuskainen olo, ettei tule enää kyyneleitäkään. Jos Jumala on olemassa, niin minulle hän on kääntänyt selkänsä jo aikoja sitten.
Yritän nyt jotenkin elää tän jatko-ajan. Aivan sietämättömiä kipuja välillä ja masentavaa oloa. Olen lääkärit kiertänyt, eikä niistä mitään apua ollut. Rahaa vaan meni.
Olen paljon ajatellut sitä että lisään alkoholin käyttöä, se sentään vähän rentouttaa.
Yritin alku keväästä taistella ahdistusta vastaan esim. liikunnalla, mutta ei se mitään auttanut. En minä itseltäni henkeä ota, kituutan vaan ja yritän jotenkin selvitä.
Muistot vaan painaa niin perkeleesti. Tuntuu välillä etten pysty kantamaan sitä taakkaa.
No ei kai mulla ole enää muuta vaihtoehtoa, kuin luottaa että tuolla jossain universumin takana on joku Jumala, joka armahtaisi minut. Yksinkertaisesti se on tässä tilanteessa enää ainut toivo. Ja jos häntä ei ole, niin ei ole toivoakaan.😭
Jatko-ajalla täälläkin. Alkaa aika käymään vähiin.
Minä olen ainakin menossa suoraan helvettiin. Olen järjettömän huono ihminen. Mutta jos joku jumala tai buddha tai joku on olemassa niin ei auta muuta kuin toivoa, että hän / he pelastavat.
Koko ajan minä mietin miten elämääni parantaisin. Nyt on mielessä paljon laihduttaminen ja sellaiset perusasiat, mutta mitä väliä millään on. En psyykkisen sairauteni takia kuitenkaan saa mitään merkittävää muutosta elämässäni aikaan.
Argh! 😭
On tää maailma julma paikka, kun joutuu kärsimään suotta. Kai tässä sitten omaakin vikaa on. Viallinenhan minä olen. Tai oikeastaan kaikki on, mutta mussa vaan tuntuu olevan sitä normaalia enemmän.
Siitä tietää, että on aivan pohjalla, kun juttelukaan ei enää auta. Tuntuu että nyt on siinä tilassa ettei toisen sanatkaan auta. Yritän silti sitkeesti mennä ihmisten pariin. En minä enää niin välitä mitä ne musta ajattelee. Jos rupee vittuileen, niin pamautan takasin. Oon tavannut elämän aikana niin vittumaisia ihmisiä, että pahempia saa hakee. Olis pitänyt vaan suoraan näyttää niille kaapin paikka.
Ei täällä maailmassa olla tasa-arvoisia ja joidenkin kohdalla se on ihan hyvä. Jotkut ei ansaitse sitä tasa-arvoa. Täällä on niin pahoja ihmisiä osa, että toivon niiden joutuvan Helvettiin. Tai mistä minä tiedän, voinhan minäkin sinne joutua.
Vuosi sitten kaikki oli vielä ihan mallillaan. Sitten lävähti se kaverin itsemurha päin näköö. En vaan pääse siitä yli. Olis varmaan ollut parempi etten olis sitä tyyppiä ikinä tuntenu, niin olisin säästynyt tuskalta. Mutta kun satutttiin kulkeen monta vuotta ympäri maakuntaa. Tanssilavoilla lähinnä.
Tuntuu että tää kaveri pilas mun loppu elämän. En saa päästä sitä, että minkä takia sen piti mennä kiikkuun? Tietenkin se oli sen oma asia, mutta kun se pilas monen muunkin elämän sillä.
Sen takia en tee itsemurhaa, kun huomasin kuinka se vaikuttaa muihin ihmisiin. Sen takia yritän räpiköidä tätä jatko-aikaa.
Päätin eilen etten kyllä sittenkään siihen alkoholiin enää koske. Eilen tuli otettua ja menin aivan sekasin. Se voi olla vaarallista ainakin mulle, kun oon ihan kännissä.Voi tulla tehtyä vakavia asioita.
Tähän pääsiäiseen sopiikin tällainen kituminen, jos ajattelee Jeesuksen vaiheita. 🙂
Jeesuksen vaiheet ovat yöstä lähtien pelkkää riemua, joten toivottavasti nyt sinäkin olet riemuissasi seuravaan pääsiäiseen asti.
Dude, mää sanoin sulle, että juttele hyvä mies siitä kaverin itsemurhasta kun se sua painaa, ja sanon sen nyt uudelleen: puhu se läpi ammattilaisen kanssa. Ei se kerrasta helpota, vaan kaikki ne ajatukset tarvii päästää ulos, joita se matkan varrella aiheuttaa.
Ja pysy erossa siitä alkoholista, se voi pahentaa asiat moninkertaisiksi.
Vaikutit olevan ihan hyvällä mielellä kun viimeksi viestisi luin. Onko nyt tapahtunut jotain?
Mä hitusen taas katosin. Ongelmia oman pään ja kavereiden kanssa. Ne tuntuu vaan karisevan ympäriltä pois. Enkä mä koe, että olisin tähän viimeisimpään mitenkään syyllinen itse. Kai sitä nyt suuttua saa, kun eräät meinaa rupee panemaan kun mä yritän nukkua vieressä, omassa kodissani. 😠
On tässä nyt paljon muutakin, kun se kaverin itsemurha. Kun oma terveyden tila on huonontunu tässä lähi-aikoina. Depressio vielä samalla pukkaa päälle ja hirvee uupumus. Hyvä kun jaksaa sängystä nousta.
Menihän mulla tossa vähän aika sitten paremmin, mutta tuntuu että on alkanut taas jonkin näköne syöksy kierre.
Noi lääkkeetkin, mitä psykiatri kirjotti, niin vie toiminta kyvyn. En vaan jaksais näitä kipuja ja masennusta. En tiedä kannattaako mun tänne kirjotella. On vaan tällästä hirveetä valitusta.☹️
Pitää vielä mainita että kaikki halut mennyt. Ei kiinnosta vastakkainen sukupuoli. Kai siitäkin voi jotain jo päätellä, että sairaus pitää otteessaan. Musiikista ei saa kiksejä, urheilla ei tällä hetkellä jaksa, ei jaksa lähtee ulko-ovesta. Kai se on osaksi noitten lääkkeidenkin vika.
Kaduttaa vaan kaikki ja hirveitä flashbackeja välillä. Vittu!!! En mää jaksa olla tämmönen kitisijä. Eihän tällästä nyt kestä kukaan kuulla. Parempi vaan esittää hyvin voivaa. Taidan lopettaa tänne kirjoittamisen, kun menee aina tällaiseksi vinkumiseksi... Parempi se kai on pitää kaikki sisällä...
Minäitse89 : Vinkumiseksi tää menee silloin tällöin kaikilla. Kun on paha olo, niin on paha olo. Jos tänne kirjoittaminen auttaa edes hipun verran, niin silloin kirjoitat.
Olisiko lääkitystä muutettavissa siten, että jaksaisit paremmin tehdä asioita? Omalla kohdalla lääkkeen vaihto auttoi, mutta me kaikki olemme yksilöitä ja tarpeemme erilaisia. Toivottavasti vielä kirjoitat tänne ja saisit vähän aurinkoa elämääsi. 🙂🌻
No siinä lääkkeessä on hyvät ja huonot puolet. Toisaalta se rauhottaa, että en ole semmonen hermo raunio koko ajan, mutta huono puoli on että se ehkä rauhottaa liikaa.
Ajattelin tän kesän nyt ainakin vielä yrittää joten kuten räpistellä, katsoo sitten sen jälkeen, että mikä on vointi. En haluaisi lääke annostakaan vaihtaa, koska nyt saan nukuttua hyvin tällä määrällä.
Oon ajatellut sitäkin, että toisten armoille en jää, että jos tää sairaus menee niin pahaksi että jään, niin sitten menen kiikkuun.
Vituttaa vaan tää koko sairaus, minkä takia sen piti tulla pilaan mun elämän... Niin paska tuuri ollu koko elämän ajan ja vielä tämmönen vakava sairastuminen. Oon nyt 8 vuotta lusinu tätä. Välillä meinaa vaan kontrolli pettää ja hermot. Tekee mieli vetää purkillinen pillereitä tai jotain vastaavaa... Elämä tuntuu niin tyhjältä. Kai tää on sitä eksistentiaalista tyhjyyttä.
Itsemurha ei kuitenkaan ole rikos Suomessa. Käytän sen kortin jos olo menee mahdottomaksi... Elämä tuntuu vaan niin saatananmoiselta helvetiltä. Kun joutuu, joka päivää tekemään asioita vaikka voimat on aivan loppu välillä. Vittu kun tuntuu että vaikka olen urheillut paljon, niin ei auta. Samanlainen vitutus päällä aamusta iltaan.
Ennen sentään musiikki autto, mutta nyt sekin tuntuu täysin mitään sanomattomalta.
Kai tää on sitten sellanen "vitutuksen purku" sivusto... Jos kerran joku jaksaa kuunnella, niin puran tänne pahaa oloo, vaikken tiedä onko siitä mitään hyötyä mulle tai muille, mutta kai sitä pitää sitten kokeilla...
Hei minäitse89, miten menee?
Tuolla aiemmin joku kehoitti keskustelemaan ammattilaisen kanssa, oletko sen kortin jo katsonut? Itse en ihan noin syvissä vesissä ole ollut aikoihin, mutta jollain lailla asiat aina ajan kanssa on vähän helpottaneet. Edes sietämättömästä juuri ja juuri kestettävään. Alku se on sekin.
Tyhmiä asioita ja virheitä täällä tekee kaikki. Jos tietäisin, miten olla niiden kanssa sinut, kertoisin. Sitä vastausta etsin itsekin ja yritän matkan varrella olla ryssimättä lisää. En ole hyvä auttamaan muita, mutta toivoisin, että jostain saisit sen pienen toivon kipinän, jolla jatkaa matkaa ja päästä eteenpäin.
🙂🌻
No kyllä tässä jotenkin sinnittelen. Oikeestaan tää kaikki johtuu siitä, että mulla on päällä koko ajan helvetinmoinen rintakipu. Kun se antais edes vähän armoa, niin jaksaisin paremmin. Tätä on kestäny yli neljä kuukautta...
Olen kiertänyt koko lääkäreiden kirjon. En vaan jaksa tätä oloa. En mää halua kuolla, mutta kun en siedä tätä elämää enää. En pysty välillä keskittyyn mihinkään. En saa kunnolla nukuttua. Tää kipu nakertaa päivä päivältä yhä enemmän.
Ei mulla tällä hetkellä ole muuta toivomusta kuin että tää kipu lähtis helvettiin. Muuten kyllä jotenkin pärjään ja pystyyn rakentamaan koko elämän uudelleen kunhan kipu hellittää. Tuntuu että sitä elää kun viimestä päivää... No, jos haltialle sais esittää edes yhden toiveen, niin se olis että kipu pois. Kyllä kaikki muuten järjestyy.
Kyllä mä ymmärrän, että skitsofrenian kanssa on vaikeaa. Se tuo niin monenlaista tuskaa elämään. Ja aika monihan tuota sairastava päättää päivänsä kun eivät sitä jaksa, joka sekin on ymmärrettävää, mutta jos sulla taas alkaisi sujumaan paremmin kun kevät etenee? Edelleen tuputan sulle sitä optimismia.
Nyt jos hetken otat rauhallisesti ja parantelet itseäsi, niin musiikin kuuntelua yms. voit harrastaa myöhemminkin. Kiva jos liikkua edelleen jaksat.
Ja vitutusta on hyvä purkaa, että saat sen ulos. Mä edelleen jaksan jankuttaa siitä puheavun voimasta, eli avaudu vaan, kyllä myö "kuunnellaan".
Kiitos Nyuu tuesta. Kävin eilen taas kerran lääkärissä kipujen takia ja sain antibioottia. Sitähän se virkkas, että Tietzenin oireyhtymä. Sano että lääkkeet alkaa parissa päivässä vaikuttaan. Oikeestaan nyt tuntuu jo vähän paremmalta. Yritän pysyä siitä viinasta erossa. Sain hyvin nukuttuakin, sekin on positiivista.
Asun tällasessa tuki-asunnossa ja tuolla on yhteiset tilatkin luojan kiitos. Käyn siellä aina kun yksinäisyys alkaa ahdistaan.
Tuntuu että aikamoista vuoristorataa menee olotilat. Välillä ihan jees, välillä sitten tosi huono. Kyllähän tää kevään tulo on huomattavasti parantanut vointia. Odotan kyllä kesää...
Oon huomannut, että välillä yksinolo auttaa, kunhan ei ole liian pitkiä aikoija. Oon huomannu myös, että jos en nuku vähintään 8 tuntia, niin päivä voi olla yhtä helvettiä. Oon myös tajunnut sen, että sairaudelle pitää antaa tilaa...
No kesä on onneksi kohta...🙂
Karsee ahdistus päällä. Ei lääkkeetkään tunnu auttavan. Viinaa ei viitti ainakaan hirveesti juoda.😯🗯️ Tekee vaan koko ajan mieli ottaa nirri pois. Tuntuu etten hallitse kohta tilannetta. Perkele!!! Mää en jaksa enää tätä.
Faktat pöytään: Sairastuin 2008 skitsofreniaan, ollut välillä laitos hoidossa, ollut välillä pitkiä ahdistus jaksoja, olen harhaisena joskus yrittänyt ottaa nirrin pois lääkkeillä, kovia kipuja välillä rinta-lastassa, rauhoittavat lääkkeet eivät enää toimi, musiikin kuuuntelu auttaa jonkin verran, haluaisin olla paljon yksin mutta välillä yksin olo ahdistaa, on kavereita mutta osa niistäkin tuntuu olevan aika sekaisin, en ole puhunut oma-hoitajalleni itsetuhoisista ajatuksista, minulla on myös Tietzenin oireyhtymä ja nyt on antibiootti kuuri päällä, kaveri teki itsemurhan vuosi sitten, on jäänyt traumat siitä, olen välillä todella uupunut, en pysty kunnolla rentoutumaan, en jaksa käydä enää baareissa, olen yrittänyt saada tyttöystävän baareista aikanaan ja seurustelin vähän aikaa mutta en tykännyt tytöstä hirveästi enkä halua enää nähdä häntä, välillä en haluaisi nähdä enää ketään, haluaisin vain maata ja kuunnella musiikkia, olen käyttänyt väärin lääkkeitä joskus ennen en enää, yritän liikkua tarpeeksi, välillä syön todella epäterveellisesti, on ollut verenpaine koholla vähän syksyllä ja alku keväästä, en jaksa välillä huolehtia itsestäni tarpeeksi, en halua jäädä toisten armoille, kaverin itsemurha pyörii päässä joka päivä, kaveri oli läheinen minulle, välillä toivon etten olisi koskaan tavannutkaan häntä, tulevaisuus pelottaa, lääkkeissäni välillä pahoja sivu-oireita, käyn kerran viikossa sairaanhoitajan luona juttelemassa, en pääse ahdistavista ajatuksista eroon, tunnen syyllisyyttä olotilaani, olen aivan poikki, en jaksa siivota, ei kiinnosta enää oikeen mikään, elämä ylipäätään ahdistaa, en halua psykiatriselle osastolle, olen 26v. mies, olen joutunut soittamaan monta kertaa kriisipuhelimeen, tuntuu välillä että olen ihan pohjalla, tuntuu välillä että edes juttelu ei paranna olotilaani, tekisi mieli itkeä mutten pysty, missään ei ole hyvä olla, olen miettinyt paljon kuolemaa, olen opiskellut mutta aina jääneet kesken, en tiedä onko mulla tulevaisuutta... Ei muuta.☹️
Miten menee Nyuu?
Itellä taas ollu tuskasta. Ei oikeen jaksa mitään tehdä. Eilen otin alkoholia, että vähän helpottais, no ei helpottanut. On tää vaan niin perseestä, kun kamalat kivut päällä eikä lääkkeet auta. En uskalla itselleni mitään tehdä. Haluaisin vaan, että kivut lähtis edes sekunniksi. Alan oleen jo aika kyllästynyt tähän...
Anteeksi, nyt tuntuu että mä petin sut. o: Mulla on ihan kauhee hössis erinäisten asioiden kanssa niin en ole yhtä paljon täällä ollut. Mä nyt yritän taas käydä säännöllisemmin.
Kuulostaa kyllä että sulla aika paha olo on. Ei ne rauhoittavat auta siis yhtään? Onko se ihan ahdistusta mitä sulla nyt on? Alkaako se antibiootti helpottamaan sun kipuja?
Mulla alkoi eilen työharjoittelu terveyskeskuksessa. Hitusen otti sydämestä kun lääkäri kävi kuuntelemassa parin potilaan keuhkot, niin liippas taas läheltä omaa menetystä ja sitä mikä siihen johti. Mutta päivä kerrallaan edelleen. Kouluhommia yritän vääntää pois samoin kuin lukea kokeisiin. Äsken kävin työhaastattelussa joka kaatui siihen, ettei bussit kulje kesällä sinne paikkaan eikä mulla ole autoa saatikka ajokorttia. Tänään on tiistai, joten käyn moikkaamassa rakastani hautausmaalla.
Jos sulla oikeesti on noin tuskainen olotila, niin pitäiskö sun mennä päivystykseen? Ettet nyt vaan menis tekemään mitään tyhmää. Ja pysy sen alkoholin kanssa kohtuulinjoilla, kun se ei tosiaan mitään ratkaise. Mutta ilmoittele itsestäsi taas ja mä pyrin olemaan katoamatta niin pitkiksi ajoiksi. >.<
Kyllä mää ymmärrän ettei täällä nyt voi kaiket päivät roikkua. Tai no minä voin ja varmaan tuun roikkuunkin.
Oikeestaan kaiken tän paha olon alku ja lähde on noi rauhottavat. Kun niihin tulee niin paha koukku. Sitten ei enää normaali annos riitä ja joutuu nostaan annosta.
Meen ens tiistaina ultra-ääneen taas, siellä kuvataan toi rinta-lihas... Jos nää kivut johtuis sydämmestä niin mää olisin jo pihvi... Jotain positiivista sentään.🙂
Näissä kivuissa on varmaan 40% ahdistusta ja 60% somaattista kipua.
Alkanut taas tuleen noita harhoja välillä. Ne on ihan helvetin pelottavia. Esim. viime yönä tuli ihan kuuloharha, vittu mua pelotti se...
Kyllä mää päivystykseen soitin eilen. Ne sano että jos tilanne pahenee todella huonoksi, niin sitten voit soittaa ihan ambulanssin... Aika rankkaa tää meno
Hyvä jos oot päässy työharjotteluun... Sitä kautta sitten taas uuteen nousuun.🙂👍