Herra parantaa ja auttaa
Olen sairastanut elämässäni neuroosin, kaksisuuntaisen mielialahäiriön, skitsofrenian, unettomuuden ja ahdistuksen. Herra on minua parantanut näistä kaikista ja tällä hetkellä kärsin lähinnä jäänneoireista skitsofreniaan liittyen. Olen saanut takaisin todellisuudentajuni ja erotan aika pitkälle mikä on oikeaa ja mikä psykoosia, silloin ne eivät pääse vaikuttamaan elämääni, eikä käytökseeni vaan pystyn hylkäämään ne. Tässäkin joudun itse valitsemaan todellisuuden. Olen varma, että Jeesus parantaa loputkin, kaikki aikanaan, eikä hän jätä työtään kesken minussa. Tie on ollut pitkä, olen sairastunut jo lapsuudessa ja tällä hetkellä olen keski-ikäinen. Toipuminen alkoi vasta uskoontuloni jälkeen 30-vuotiaana, kun rukoilin parantumista.
Ainut hyvä on eläke.
Rukoile elävää Jeesusta Kristusta, hän auttoi minua ja hän voi auttaa sinuakin. Hän pystyy varjelemaan ja johdattamaan sinua kaikessa. Parantumisessa tosin joudut tekemään sisäistä työtä itsesi ja asioiden kanssa sekä joudut valintojen eteen, jotka eivät ole helppoja. Totuuden näkeminen ja vastaanottaminen on äärimmäisen kipeää. Jumala parantaa yhden asian kerrallaan, kaiken omaksuminen kerralla ei ole edes ihmiselle mahdollista, nyt sen tiedän. Sentähden nopeaa tietä tuskin on olemassakaan!
Parantuminen on vuorovaikutusta, jossa ihminen itse valitsee miten nopeasti hän ottaa vastaan parantumista sekä valinta ottaako hän sitä vastaan. Sen voi myös hylätä ja jäädä junnaamaan paikoilleen. Helpompaa olisi jäädä elämään kuin ennenkin, se tie on tuttu vaikkakin kamala. Ihmisellä on muutosvastarinta luontaisesti eikä ole helppoa alkaa tehdä tarvittavia muutoksia elämäänsä. Olen täysin toinen ihminen nyt kuin silloin, kun Herra alkoi tehdä työtään minussa ja se on hyvä! Tie ei ole helppo mutta se tie vie aitoon toipumiseen ja pysyvään parantumiseen. Kiitos ja kunnia Jumalalle!
[lainaus
Pyydän sinulta anteeksi, vilipittömästä. En ymmärtänyt että kiusaan sinua kysymyksilläni vaan ed. viestististäsi sain sellaisen kuvan, että myös sinulta saa kysyä ihan tässä ja nyt. Ja ettei tarvisi mennä papin luokse tai seurakuntaan tai lukea joku kirja. Vaan että voi ihan toiselta uskovaiselta tai uskottomalta kysyä mitä haluaa kysyä. Minusta kysymykseen voi vastata vaikka etten tiedä vastausta.
Olen aina ollut uskossa, en ole siihen mitenkään tullut, jos ei syntymistäni lasketa uskoontulemiseksi. Mun ei mitenkään tarvi pyytää että saisin uskon. Mulla se ihan on.
Jos joskus uskonkin kiveen enempi kuin Jumalaan, ei sitäkään tarvi pyytää anteeksi vaan voin ihan luontevasti tehdä taas ristinmerkin ikonin edessä ja olen kyllin hyvä Jumalalle ilman anteeksipyytämistä.
Huomenet. Tottakai annan anteeksi, samoin minä pyydän anteeksi, jos annoin sellaisen kuvan että tiedän ja osaan vastata. En ikävä kyllä ole kovin oppinut. Mutta tiedän omasta kokemuksesta Jumalan parantavan ja siitä voin kertoa muille, ja siitä miten uskoni löysin ja miten olen mennyt eteenpäin.
Mutta tämä oli taas niitä ihania Jumalan antamia kasvatus menetelmiä meille, ainakin minä sain ensin tuskan ja sitten ihmeellisen rauhan kun sain vastauksen Korkeammalta.
Oli vain hyvä että pistit minut tiukille etten luule olevani tietomestari🙂) Vain Jumala tietää miten meidän kunkin elämä menee.
Itsekin olen joskus epäilevä Tuomas, mutta heti pyydän anteeksi että epäilen. Se kun on inhimillistä. Minusta ainakaan ei ole tullut enkeliä.
Ja olen varovainen mitä kirjoitan, etten ketään harhaan johtaisi, koska uskon siihen että jokainen saa vastauksia ja ohjausta Korkeammalta, mutta usein toisten ihmisten kautta ja siten ettei sitä edes huomaa kuin jälkikäteen.
Tämä on ollut minulle arvokas opetus, kiitos siitä.