Herra parantaa ja auttaa

Herra parantaa ja auttaa

Käyttäjä psykoottinen aloittanut aikaan 26.12.2015 klo 18:44 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä psykoottinen kirjoittanut 26.12.2015 klo 18:44

Olen sairastanut elämässäni neuroosin, kaksisuuntaisen mielialahäiriön, skitsofrenian, unettomuuden ja ahdistuksen. Herra on minua parantanut näistä kaikista ja tällä hetkellä kärsin lähinnä jäänneoireista skitsofreniaan liittyen. Olen saanut takaisin todellisuudentajuni ja erotan aika pitkälle mikä on oikeaa ja mikä psykoosia, silloin ne eivät pääse vaikuttamaan elämääni, eikä käytökseeni vaan pystyn hylkäämään ne. Tässäkin joudun itse valitsemaan todellisuuden. Olen varma, että Jeesus parantaa loputkin, kaikki aikanaan, eikä hän jätä työtään kesken minussa. Tie on ollut pitkä, olen sairastunut jo lapsuudessa ja tällä hetkellä olen keski-ikäinen. Toipuminen alkoi vasta uskoontuloni jälkeen 30-vuotiaana, kun rukoilin parantumista.

Ainut hyvä on eläke.

Rukoile elävää Jeesusta Kristusta, hän auttoi minua ja hän voi auttaa sinuakin. Hän pystyy varjelemaan ja johdattamaan sinua kaikessa. Parantumisessa tosin joudut tekemään sisäistä työtä itsesi ja asioiden kanssa sekä joudut valintojen eteen, jotka eivät ole helppoja. Totuuden näkeminen ja vastaanottaminen on äärimmäisen kipeää. Jumala parantaa yhden asian kerrallaan, kaiken omaksuminen kerralla ei ole edes ihmiselle mahdollista, nyt sen tiedän. Sentähden nopeaa tietä tuskin on olemassakaan!

Parantuminen on vuorovaikutusta, jossa ihminen itse valitsee miten nopeasti hän ottaa vastaan parantumista sekä valinta ottaako hän sitä vastaan. Sen voi myös hylätä ja jäädä junnaamaan paikoilleen. ”Helpompaa” olisi jäädä elämään kuin ennenkin, se tie on tuttu vaikkakin kamala. Ihmisellä on muutosvastarinta luontaisesti eikä ole helppoa alkaa tehdä tarvittavia muutoksia elämäänsä. Olen täysin toinen ihminen nyt kuin silloin, kun Herra alkoi tehdä työtään minussa ja se on hyvä! Tie ei ole helppo mutta se tie vie aitoon toipumiseen ja pysyvään parantumiseen. Kiitos ja kunnia Jumalalle!

Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 30.12.2015 klo 19:18

Minä ainakin päätän haluunko hoitaa itteäni vai en, läheskään kaikki lääkärit ei tiiä mistään mitään.

Käyttäjä kirjoittanut 31.12.2015 klo 09:06

Tietenkin jokaisella on oikeus olla omalääkärinsä. Mie vaan olen opiskellut eri aloja kuin lääketiede joten kysyn neuvoja lääkäreiltä.

Käyttäjä BirdBell kirjoittanut 31.12.2015 klo 11:22

maanvaiva kirjoitti 30.12.2015 13:25

Minä taas uskon, että verensokerimittaukset johtavat oikeisiin päätökiin.
Minusta Jumalalla on tärkeämpääkin tekemistä, kuin olla lääkärinä.

Olen nyt opiskellut Isä Meidän rukouksen isä Andrei Verikovin nettiluentona, joka oli suhteellisen pitkä luento eli 11 luentoa. Hän siis selittää mitä tarkoittaa kun sanomme Isä Meidän rukouksen. Ortodoksisen uskonnon mukaan.

Mutta tämmöinen tuli vastaa.

"Kun me siis pyydämme tässä rukouksessa Jumalan tahdon toteutumista, niin meidän tulisi samaan aikaan katsoa itseämme peiliin ja kysyä, että teenkö minä omalta osaltani sen, että Jumalan tahto toteutuisi täällä maan päällä? Jumala auttaa ja tukee meitä, mutta meiltä ihmisiltäkin odotetaan ponnisteluja. On joskus sanottu, että meidän tulee vähintäänkin ojentaa kätemme, jotta Kristus voi tarttua ranteeseemme ja nostaa meidät ylös. Aivan kuten se on kuvattu tuonelaan laskeutumisen ikonissa, jossa Kristus nostaa Adamin ja Eevan ylös. "

Eli mulle tästä mieleen ettei Jumala ketään auta, jos itse ei tee mitään itsensä hyväksi eli syö nyt vaikka niitä lääkkeitä.

Totta!
Oletan kun käyn kirkossa ja rukoilen. Lausun säännöllisesti uskontunnustuksen sekä laulan virsiä.

Käyttäjä BirdBell kirjoittanut 01.01.2016 klo 00:27

Hel kaikille!

Vaikea on mennä sanomaan mitään että mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Itse uskon Jeesukseen Jumalan ainoaan poikaan... Uskon siis Taivaaseen menon. Tuon olen tänne jo tainnut kirjoittaakkin. Sen näkee aikanaan.

Pelkäättekö kuolemaa?

Käyttäjä kirjoittanut 01.01.2016 klo 15:07

En pelkää kuolemaa. Iänkaikkista elämää pelkää, joten taidan erota kirkosta vähän ennen kuolemaani.

Käyttäjä BirdBell kirjoittanut 01.01.2016 klo 17:57

maanvaiva kirjoitti 1.1.2016 15:7

En pelkää kuolemaa. Iänkaikkista elämää pelkää, joten taidan erota kirkosta vähän ennen kuolemaani.

Mitä toivot että sinulle käy kuoleman jälkeen?

Käyttäjä kirjoittanut 01.01.2016 klo 18:17

Makaan jossain puuarkussa hautuumaalla. Enkä tiedosta olotilaani.

Käyttäjä BirdBell kirjoittanut 02.01.2016 klo 13:24

maanvaiva kirjoitti 1.1.2016 18:17

Makaan jossain puuarkussa hautuumaalla. Enkä tiedosta olotilaani.

Tietääkseni ihmisen ruumis maatuu... Sielu nousee Taivaaseen. Mikäli et Taivaaseen halua, toivottavasti ruumiisi edes säilyy mädäntymättä.

Käyttäjä BirdBell kirjoittanut 02.01.2016 klo 20:55

Hei Arka.
Minäkin voisin mennä vapaaehtoisesti ulkoiluttamaan vanhuksia 🙂 tykkään vanhoista ihmisistä <3 koska he ovat niin viisaita, heillä on paljon elämänkokemusta. Mitkään muistisairaus ei haittaa vaikka välillä ei muistaisikaan ihan kaikkea. Heidän suustaan tulee niin mielenkiintoisia juttuja. Voisin kirjoittaa paljon enemmänkin vanhuksista 🙂

Ja koska tämä on Herra auttaa palsta niin kerronpa vielä että rukoilen lähes päivittäin. Joskus auttaa joskus ei Jumala/Jeesus Kristus sen sitten päättää... "Koska sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Käyttäjä salainen55 kirjoittanut 03.01.2016 klo 23:22

Mielenkiintoinen ketju, hyvä että joku uskalsi ottaa tämän aiheen esiin.
Rukous on ollut tärkeä minulle kauan. Enimmäkseen yksin rukoilen mielessäni. Joskus kirkossa laitan esirukouspyynnön.
Mutta uskon täysin siihen että Jumala parantaa. Usko Jumalaan, Jeesukseen ja Pyhään henkeen on se tie mitä lähdin kulkemaan ja sen jälkeen alkoi tulla tasapainoa elämään.
Ensin rukoilin "väärin", pyytelin Jumalalta sitä sun tätä. Varsinkin pyysin poistamaan joitan tuskaisia asioita joista kärsin, ja ihme kumma tapahtui, kykenin antamaan anteeksi toisille ja itsellenikin (ainakin melkein ja joskus). Ja toisekseen, tajusin että pyysin enkä silti tehnyt mitään itse sen pyynnön toteutumiseksi, eli jätin sen oman osuuteni tekemättä.
Mutta on sellaisiakin rukousvastauksia joihin on tullut vastaus ilman että itse mitään tekisin, muiden ihmisten kautta, netin, kirjan yms. kautta.
Olen ymmärtänyt että pitää rukoilla muiden ihmisten puolesta. "Rukouksen lapsi" ei ole yksin. Voi pyytää esirukousta ja silloin ei ole yksin.
Kirjoittelen nyt myöhään, kun uni ei tule. Se on minulla vielä joskus hakusessa, uni meinaan. Päässä pyörii liikaa asiaa, tai olen ehkä syönyt sopimattomasti, katsonut liikaa televisiota tai en ole tarpeeksi ulkoillut. Oikeastaan tänään olen tehnyt kaiken väärin joten nyt kärsin siitä.
Se on ihana asia, että ymmärrän itseäni nykyisin enemmän, enkä niin vauhkoonnu ja ala pelätä "mikä minussa on vikana". Ei mikään, olen vain tehnyt vääriä ratkaisuja ja nyt niistä kärsin.

Käyttäjä salainen55 kirjoittanut 04.01.2016 klo 09:17

Jäi edelliseen se tärkein sanomatta, eli ilman Jumalan armoa ja anteeksiantoa en olisi jaksanut käydä menneisyyttä läpi ja siitä vapautua. Se mikä on mennyt on mennyt, eikä sitä takaisin saa. Näillä eväillä nyt mennään mitä on 🙂

Käyttäjä BirdBell kirjoittanut 04.01.2016 klo 19:00

En tiennytkään että kirkossa voi esirukouspyynnön laittaa vaikka olen rippikoulun käynyt ja uskova.

Kuinka usein te ihmiset rukoilette?
Miten rukoilette?
Pyydättekö jotain?
Pyydättekö anteeksi?
Kiitättekö?
Katsotteko ikkunaan?
Katsotteko ylös?
Äänettömästi vai äänellisesti?

Käyttäjä arka kirjoittanut 05.01.2016 klo 09:05

Hei
Minä rukoilen pitkin päiväälyjyitä rukouksia, lähinnä Jeesus auta. Sain yhden uuden esirukoilijan kun menin kirkon ryhmään, hän soitti minulle ja kertoi alkaneensa rukoilla puolestani.

Käyttäjä Dissos kirjoittanut 05.01.2016 klo 11:54

Tulin siihen käsitykseen, että usko on muuntuvat käsite. Herra on vähän outo, kun kuvaa ihmistä. Ajattelin ennen Jumalan olevan ihmisen kaltainen, en enää.

Onko tämän uskon kriisi? Uskoni muuttui. Pidän Jumalaa kaikkeutena. Ehkä sotii kristinuskon kanssa? En ole keskustellut tietoisesti uskonnosta muiden kanssa. Tulin tavallaan uudestaan uskoon.

Kun olen tälläinen hajallaan oleva disso, niin minulla peräti 8 eri uskontoa. Jäljelle jäi 4 joka on yhdistelmä kaikkea, koska olin niin hajallaan jouduin etsimään ytimen uskonnoista, ja se meni vanhaan laatuun. Tunsin etten saavuta harrasta olotilaa, enkä saasovitettua syntejä ni, vaikka rukoilin useita satoja kertoja vuorokaudessa. Puhdasuskoisuutta harjoitin kaiken aikaa.

Lopulta päädyin uskon syntyyn, ja allein, kunnes tajusin perimän joka on vanhempaa, kuin uskonkirja.
Jäin avut To maan tilaan uskontojen väliin, kun en saanut sovitettua toista.

Hyväksyn lopulta oman syntisyyteni. En kykene olemaan kaiken aikaa puhdasta. Tunsin aivan ala-arvoiseksi, muiden puhtauden vuoksi, kun en itse riittänyt.

Uskon uskoon, joka on ennen uskoa. 🙂🌻

Käyttäjä BirdBell kirjoittanut 05.01.2016 klo 11:58

arka kirjoitti 5.1.2016 9:5

Hei
Minä rukoilen pitkin päiväälyjyitä rukouksia, lähinnä Jeesus auta. Sain yhden uuden esirukoilijan kun menin kirkon ryhmään, hän soitti minulle ja kertoi alkaneensa rukoilla puolestani.

Voiko kirkkoon vain soittaa ja pyytää pappeja rukoilemaan puolesta?