Herra parantaa ja auttaa
Olen sairastanut elämässäni neuroosin, kaksisuuntaisen mielialahäiriön, skitsofrenian, unettomuuden ja ahdistuksen. Herra on minua parantanut näistä kaikista ja tällä hetkellä kärsin lähinnä jäänneoireista skitsofreniaan liittyen. Olen saanut takaisin todellisuudentajuni ja erotan aika pitkälle mikä on oikeaa ja mikä psykoosia, silloin ne eivät pääse vaikuttamaan elämääni, eikä käytökseeni vaan pystyn hylkäämään ne. Tässäkin joudun itse valitsemaan todellisuuden. Olen varma, että Jeesus parantaa loputkin, kaikki aikanaan, eikä hän jätä työtään kesken minussa. Tie on ollut pitkä, olen sairastunut jo lapsuudessa ja tällä hetkellä olen keski-ikäinen. Toipuminen alkoi vasta uskoontuloni jälkeen 30-vuotiaana, kun rukoilin parantumista.
Ainut hyvä on eläke.
Rukoile elävää Jeesusta Kristusta, hän auttoi minua ja hän voi auttaa sinuakin. Hän pystyy varjelemaan ja johdattamaan sinua kaikessa. Parantumisessa tosin joudut tekemään sisäistä työtä itsesi ja asioiden kanssa sekä joudut valintojen eteen, jotka eivät ole helppoja. Totuuden näkeminen ja vastaanottaminen on äärimmäisen kipeää. Jumala parantaa yhden asian kerrallaan, kaiken omaksuminen kerralla ei ole edes ihmiselle mahdollista, nyt sen tiedän. Sentähden nopeaa tietä tuskin on olemassakaan!
Parantuminen on vuorovaikutusta, jossa ihminen itse valitsee miten nopeasti hän ottaa vastaan parantumista sekä valinta ottaako hän sitä vastaan. Sen voi myös hylätä ja jäädä junnaamaan paikoilleen. Helpompaa olisi jäädä elämään kuin ennenkin, se tie on tuttu vaikkakin kamala. Ihmisellä on muutosvastarinta luontaisesti eikä ole helppoa alkaa tehdä tarvittavia muutoksia elämäänsä. Olen täysin toinen ihminen nyt kuin silloin, kun Herra alkoi tehdä työtään minussa ja se on hyvä! Tie ei ole helppo mutta se tie vie aitoon toipumiseen ja pysyvään parantumiseen. Kiitos ja kunnia Jumalalle!
Hei
Kyllä jokaisella on oikeus puhua ajatuksistaan, on vaan tärkeää että ohjataan oikealle tielle jos vaikka joku löytäisi lähteelle.
arka kirjoitti 6.1.2016 22:45
Hei
Kyllä jokaisella on oikeus puhua ajatuksistaan, on vaan tärkeää että ohjataan oikealle tielle jos vaikka joku löytäisi lähteelle.
Minusta tuollainen ajatus on pelottavaa suorastaan. Että joku täällä kuvittelisi olevansa kyllin pätevä ohjailemaan toisia ns. oikealle tielle jonka tien kai itse olisi meille valinnut.
Lähteestä mulle kyllä tulee mieleen luonnonusko. Lähde on luonnossa, siitä saa voimaa. Lähteestä ei tulee mieleen kristinusko mutta luonnon Herra kyllä tulee mieleen.
Hei!
Toivon kovasti että dahliakukka löytää avun ja saa sitä hoitoa mitä tarvitsee tuskaansa.
Itsekin olen elänyt sellaisen vaiheen että kyllä siihen olisi tarvinnut kriisiapua, muttei siellä paikkakunnalla missä elin sellaista ei ollut. Oikeastaan elin sellaisessa suvussa missä koko ajan sai pelätä mitä nyt tapahtuu, liikaa viinaa ja siitä seurauksia. Ja kun sorruin itsekin sellaiseen elämään niin ilman Jumalan väliintuloa olisin tuhoutunut kokonaan ja varmaan lapsenikin. Nyt kuitenkin on jotain toivoa paremmasta elämästä, vaikka menneisyyttä ei voikaan koskaan unohtaa, sen kanssa on vain yritettävä mennä eteenpäin. Välillä on huonompia ajanjaksoja, kun syyllisyys ja itseinho ahdistavat, mutta ne ovat ajan kanssa helpottaneet.
Oikeastaan usko ja luottamus Korkeimpaan sekä lukemalla hengellisiä kirjoja saan rauhan mieleeni. Kuuntelen musiikkia, laulan lauluja, niistäkin saa rauhaa. Sen olen oppinut että vaikka mitä on tapahtunut elämässä joskus niin eteenpäin on mentävä eikä jäädä tiepuoleen niitä miettimään liiaksi. Hyvä niitä on katsoa että muistaa mistä on selvinnyt ja päässyt ylös, vaikeistakin asioista.
Nyt joulun jälkeen oli aika kiukkuinen olo, syy on aina se että omat muistot painavat mieltä, menetykset.
Tämä aihe " herra parantaa"olis hyvä aihe kirjoitella. Mutta olen myös sitä mieltä että kaikkien pitää saada kirjoittaa omasta uskosta. Voi kertoa vain oman kokemuksen. Miten usko on parantanut.
Itse löysin uskoni metsästä, vesien ääreltä, kuunnellen luonnon ääniä, siellä sain rauhan jota en ihmisten keskellä saa. Niinhän Jeesuskin meni yksinäisyyteen rukoilemaan.
Miksi hiljenitte?
Minä heräsin aikaisin aamulla ja aloin miettimään sitä iänkaikkista elämää.
Millaiseksi sen kuvittelette olevan ja millainen taivas sitten on?
Mitä taivaassa tehdään ja millaisia kaikki kuolleet omaisenne siellä ovat? Tunteeko heidät ja olisinko minä siellä taas oman biologisen perheeni kanssa?
Kysyn vaan enkä itse vastaa, koska en tiedä vastauksia. Mutta pitää kai noihin olla vastauksia, jos iänkaikkista elämää niin monet haluavat.
Arkkipiispa Leo julkaisi taas uuden runokirjan ja sieltä löytyy tämäkin
Suojele unelmien siipiä
älä anna epäilyksen hiipiä
usko unelmasi todeksi
onhan sinussa moneksi
on tietoa, taitoa, osaamista
kaikkea sitä mikä tarpeellista
aloittaa uutta elämää
uusia näkyjä avaavaa
sielua korkeuteen kantavaa.
Minäkin meinasin että en enää tänne uskalla kirjoittaa, ihan vain sen takia etten kenenkään uskoa horjuta tai ohjaa väärälle tielle. uskon vain siihen että Jumala on rakkaus, ja käskyissä ohjataan oikealle tielle, sekä Isämeidän rukoukseen.
Käskyissä on: kunnioita isääsi ja äitiäsi, älä varasta, älä tapa, älä tee huorin, älä lausu lähimmäisestäsi valhetta yms...
Minulle uskoon tulo oli vaikea sen takia että olin eronnut monesti, ollut suhteita enemmän kuin omatuntokaan sallis, mutta silti oli vain etsittävä uskoa ja jotain Korkeampaa Voimaa joka hyväksyy minut tällaisenaan. Sitten tajusin, ihmiset tuomitsee ei Jumala, itse itseni tuomitsen, syyttävä sydämeni minua tuomitsee, mutta kaiken yläpuolella on Jumala joka ei tuomitse.
Jossain kohtaa raamatussa lukeekin että jos syyttävä sydämesi tuomitsee niin Jumala ei (siis jos teen parannuksen ja kadun tekoani). Jotenkin noin sen käsitin.
ja siellä on myös siitä ettei "taivaassa" (mikä se lienee sitten) ole naisia ja miehiä, ei lapsia ja vanhempia. Joten ei minunkaan tarvi ajatella että entisten aviopuolisoitten kanssa joutuisin siellä riitelemään taas 🙂) tuo oli huumoria.
Ja Jeesus sanoo: "Taivasten valtakunta on jo teissä itsessänne", sitä olen monasti miettinyt että se varmaan tarkoittaa että pitäisi elää täällä maanpäällä jo sellaista elämää sisäisesti, kuin haluaisi elää iänkaikkisuudessa? Vai mitä mieltä olette?
Kuuntelen mielelläni netissä laulua: Isä pitää huolen. sanat ja sävel on tosi lohduttava, niinkuin on tuo Maanvaivan lähettämä runokin.
Hyvää päivän jatkoa!
Hei, mä en tiedä sopiiko mun kirjoittaa tähän ketjuun siitä, mitä en kristinuskossa ymmärrä. En ole uskovainen, enkä halua loukata ketään uskovaisia. Haluaisin vain ymmärtää. Myönnän myös sen, että tiedoissani on varmasti paljon aukkoja.
En siis ymmärrä sitä, miksi Jumala antoi ainoan poikansa kärsiä ja kuolla ristillä? Sitä on selitetty niin, että hän on sillä osoittanut, miten paljon rakastaa meitä ihmisiä:
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
En mitenkään ymmärrä, miten julmuuden salliminen omaa poikaansa kohtaan, voi kertoa rakkaudesta muita kohtaan?
Osaako joku viisaampi selittää?
Voi, että, kun en muista missä ja kenen sanomaa luin jossakin lehdessä ja oli niin viisasta, että olisin halunnut tänne ketjuun lainata sen, mutta kun minä en muista mistä lehdestä sen oikein luin ja missä. Palaan asiaan, kun muistan. Minä en aina osaa kommentoida tänne, kun itselläni ei ole Jumalaan suhdetta ja en halua ketään loukata mielipiteilläni, jotka vallan omalaatuisia ja koviakin.
LonelyWolf kirjoitti 9.1.2016 13:4
Hei, mä en tiedä sopiiko mun kirjoittaa tähän ketjuun siitä, mitä en kristinuskossa ymmärrä. En ole uskovainen, enkä halua loukata ketään uskovaisia. Haluaisin vain ymmärtää. Myönnän myös sen, että tiedoissani on varmasti paljon aukkoja.
En siis ymmärrä sitä, miksi Jumala antoi ainoan poikansa kärsiä ja kuolla ristillä? Sitä on selitetty niin, että hän on sillä osoittanut, miten paljon rakastaa meitä ihmisiä:
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
En mitenkään ymmärrä, miten julmuuden salliminen omaa poikaansa kohtaan, voi kertoa rakkaudesta muita kohtaan?
Osaako joku viisaampi selittää?
Meinasin ensin että kirjoitan etten osaa selittää, mutta valehtelisin, koska olen sen omalla tavallani itselleni selittänyt kun tulin uskoon. Eli Jumala tuli Jeesuksen hahmossa pelastamaan ihmiskuntaa, Hän rakastaa meitä.
Itsekin tulin uskoon kun raitistuin ja AA kirjallisuudessa oli Korkeammasta Voimasta kirjoitettu, Jumalasta sellaisena kuin itsekukin sen käsittää. Eli aikalailla sai vapaasti miettiä mitä uskoo ja mitä ei. Siellä opin myös suvaitsevaisuuden muita uskontoja tai ateistia kohtaan.
usko on luja luottamus siihen mitä emme vielä näe. Eli luottamus siihen että paranee vaikkei vielä sitä tiedä, eikä tiedä miten ja millä tavoin. Tai luottamus että pääsee Luojansa luo kun aika jättää.
Psalmeissa on monta hyvää kohtaa jotka auttaa kun epätietoinen miten jatkaa eteenpäin, varsinkin kohta:" Herra, tutki minun tieni, jos on tieni vaivaan vievä, ohjaa oikealle tielle"
Minäkään en ymmärrä koko Jeesuksen kärsimysnäytelmää. Usein mietin miksei Jumala voinut uskoa järjestää jotenkin toisin. Osa syynä siihen etten halua taivaaseen on just Jeesuksen kärsimykset joilla Hän lunasti meille taivaspaikan.
Jumala ei voinut itse tulla maanpäälle, koska Hän ei ole näkyvä, miksei voinut olla? Miksi Hänen piti antaa poikansa Jeesus näkyväksi maan päälle, että alkaisimme uskomaan?
Eikö Jumala olisi voinut näkymättömänäkin saada meidät uskomaan taivaaseen ja iänkaikkiseen elämään?
Minä siis uskon Jumalaan, Neitsyt Mariaan Kaikkein Pyhimpää Jumalansynnyttäjään.
Minä uskon, että Jeesus oli olemassa mutta Hän sai kärsiä liian paljon meidän vuoksi.
Siitä kärsimysnäytelmästä meinaa tulla vähän sellainen olo, että sen avulla on tarkoitus vain saada syyllistettyä ihan kaikki ihmiset siitä, miten pahoja ja syntisiä me oikein olemme. Ja syyllistämällä ihmisiä on helpompi hallita. Oikeastaanhan helposti syyllisyyttä tuntevat ihmiset ovat hyviä. Heillä on toimiva omatunto (tosin he tuntevat sitten helposti syyllisyyttä sellaisestakin, mikä ei edes ole heidän syytään).
Minulla Kristinusko tökkää juuri siihen, että pää alkaa pursuta "Miksi?" kysymyksiä. Miksi kaikesta on pitänyt tehdä niin kiemuraista ja moniselitteistä, vaikka Jumala on kaikkivoipainen?
Sitten on olemassa vielä käsite "Perisynti", johon en siihenkään löydä googlettamalla selväkielistä vastausta. Aatami söi Eevan antaman omenan ja sen jälkeen kaikki vastasyntyneet vauvatkin ovat olleet syntisiä ihmisiä? Ihan kauhea ajatus.
Kuitenkin on olemassa sellaisia asioita, jotka puoltaisivat Jumalan olemassaoloa, kuten vaikka se, että todellista yhteyttä toiseen ihmiseen tuntee vain heikkouden kautta. Siis siten, että molemmat hyväksyvät toisensa heikkouksista huolimatta ja ne "heikot" kohdat saattavat olla jopa niitä asioita mitä siinä toisessa rakastaa. Ja sekin, että rakkaus on jotain mitä ei saa omilla ansioillaan, vaan se vain on jotain selittämätöntä kemiaa ja yhteenkuuluvuutta (heh, paraskin puhuja, kun en edes ole kokenut itse rakkautta koskaan).
Google ja usko eivät kyllä mitenkään sovi yhteen. Minä yritin googlen avulla löytää vastauksen Jeesuksen kärsimyksiin ja googlasin jopa sanoilla oliko Jumala hyvä isä. Siis nyt isä pienelllä koska en nyt hänestä puhu meidän kaikkien uskovaisten isänä.
Mutta itseasiassa en uskaltanut lukea googlelöytöjä asiasta, koska tunsin itseni todella syntiseksi.
Mulla kun alkaa olla liian paljon kysymyksiä kristinuskosta, menen luonnonuskontoon eli luontoon. Siellä voi vaikka kivelle puhua eikä tule kysyneeksi miksi sie olet kivi ja mie olen ihminen. Sitä vaan uskoo, että näin sitä kuuluu olla.
Kun aikani olen luonnonuskovainen, joskus menee kuukausikin, palaan taas kristinuskoon ja uskon ilman kaikkia kysymyksiä.
Kysymykset tietenkin ovat aina hyviä mutta kristinuskossa kysymyksiin ei löydy vastauksia ja siksi kysymysuskominen on raskasta.
On hyvä että kyselee koska siten saa vastauksia.
Rukoilkaa vastauksia jos haluatte niitä. Itse olen saanut vastauksia kysymyksiini erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa kuulemalla opetusta jonkun papin tms puhujan puheesta. kannattaa käydä kirkossa, seurakunnan tilaisuuksissa yms. Ja papin kanssa voi jutella myös henk.koht.
Sitten olen lukenut paljon kirjoja ja täällä netissäkin erilaisia kokemuksia uskosta ja uskoon tulosta.
Minua ei taida nuo asiat auttaa. Papin kanssa tulee suht usein puhuttua tai kirjoitettu koska veljeni on ort.pappi. Ortodoksinuorten jutuissa käyn aina kun niitä on. Seuroissakin käyn miehen seurakunnan mukana.
Kun mulla tulee uskosta kysymys mieleen, vastauksina usein on raamatun lause.
Et tainnut sinäkään salainen osata vastata kysymyksiin joita tässä ketjussa on jo tullut?
Haluatko kertoa mitä mieltä olet Jeesuksen kärsimyksistä? Muutkin tietenkin saa vastata.
Luin tänä aamuna päivän tekstiä, ja siinä oli kuin vastaus eiliseen ahdistukseen joka minulla oli täällä olevien kysymysten vuoksi ja siihen etten kykene vastaamaan.
Siinä teksistissä oli vastaus jota kaipasin, että kun ihminen kääntyy pois tieltä joka on väärä, katuu ja kääntyy, niin se ei ole vielä muuta kuin että on kääntynyt, sitten kun hän uskoo saaneensa Jumalalta syntinsä anteeksi hän on uskossa. Kun uskoo että saa anteeksi, ihan ilmaiseksi. Jumalan rakkaus on että Hän antaa anteeksi kyselemättä, vaatimatta.
Kiusata voi toisia näillä uskon kysymyksillä mutta loppujen lopuksi jokaisen on itse käännyttävä Jumalan puoleen ja kun tulee uskoon ymmärtää kaiken. Rukoile että saat uskon niin ymmärrät.
Kuuntelen laulua: Isä pitää huolen, ja siinä on myös toteamus, ettei tie uskovan ole aina helppo.
salainen55 kirjoitti 11.1.2016 8:28
Kun uskoo että saa anteeksi, ihan ilmaiseksi. Jumalan rakkaus on että Hän antaa anteeksi kyselemättä, vaatimatta.
Kiusata voi toisia näillä uskon kysymyksillä mutta loppujen lopuksi jokaisen on itse käännyttävä Jumalan puoleen ja kun tulee uskoon ymmärtää kaiken. Rukoile että saat uskon niin ymmärrät.
Kuuntelen laulua: Isä pitää huolen, ja siinä on myös toteamus, ettei tie uskovan ole aina helppo.
Pyydän sinulta anteeksi, vilipittömästä. En ymmärtänyt että kiusaan sinua kysymyksilläni vaan ed. viestististäsi sain sellaisen kuvan, että myös sinulta saa kysyä ihan tässä ja nyt. Ja ettei tarvisi mennä papin luokse tai seurakuntaan tai lukea joku kirja. Vaan että voi ihan toiselta uskovaiselta tai uskottomalta kysyä mitä haluaa kysyä. Minusta kysymykseen voi vastata vaikka etten tiedä vastausta.
Olen aina ollut uskossa, en ole siihen mitenkään tullut, jos ei syntymistäni lasketa uskoontulemiseksi. Mun ei mitenkään tarvi pyytää että saisin uskon. Mulla se ihan on.
Jos joskus uskonkin kiveen enempi kuin Jumalaan, ei sitäkään tarvi pyytää anteeksi vaan voin ihan luontevasti tehdä taas ristinmerkin ikonin edessä ja olen kyllin hyvä Jumalalle ilman anteeksipyytämistä.