Herra parantaa ja auttaa
Olen sairastanut elämässäni neuroosin, kaksisuuntaisen mielialahäiriön, skitsofrenian, unettomuuden ja ahdistuksen. Herra on minua parantanut näistä kaikista ja tällä hetkellä kärsin lähinnä jäänneoireista skitsofreniaan liittyen. Olen saanut takaisin todellisuudentajuni ja erotan aika pitkälle mikä on oikeaa ja mikä psykoosia, silloin ne eivät pääse vaikuttamaan elämääni, eikä käytökseeni vaan pystyn hylkäämään ne. Tässäkin joudun itse valitsemaan todellisuuden. Olen varma, että Jeesus parantaa loputkin, kaikki aikanaan, eikä hän jätä työtään kesken minussa. Tie on ollut pitkä, olen sairastunut jo lapsuudessa ja tällä hetkellä olen keski-ikäinen. Toipuminen alkoi vasta uskoontuloni jälkeen 30-vuotiaana, kun rukoilin parantumista.
Ainut hyvä on eläke.
Rukoile elävää Jeesusta Kristusta, hän auttoi minua ja hän voi auttaa sinuakin. Hän pystyy varjelemaan ja johdattamaan sinua kaikessa. Parantumisessa tosin joudut tekemään sisäistä työtä itsesi ja asioiden kanssa sekä joudut valintojen eteen, jotka eivät ole helppoja. Totuuden näkeminen ja vastaanottaminen on äärimmäisen kipeää. Jumala parantaa yhden asian kerrallaan, kaiken omaksuminen kerralla ei ole edes ihmiselle mahdollista, nyt sen tiedän. Sentähden nopeaa tietä tuskin on olemassakaan!
Parantuminen on vuorovaikutusta, jossa ihminen itse valitsee miten nopeasti hän ottaa vastaan parantumista sekä valinta ottaako hän sitä vastaan. Sen voi myös hylätä ja jäädä junnaamaan paikoilleen. Helpompaa olisi jäädä elämään kuin ennenkin, se tie on tuttu vaikkakin kamala. Ihmisellä on muutosvastarinta luontaisesti eikä ole helppoa alkaa tehdä tarvittavia muutoksia elämäänsä. Olen täysin toinen ihminen nyt kuin silloin, kun Herra alkoi tehdä työtään minussa ja se on hyvä! Tie ei ole helppo mutta se tie vie aitoon toipumiseen ja pysyvään parantumiseen. Kiitos ja kunnia Jumalalle!
Hei hyvä!
Meinaisin itse kirjoittaa myös aiheesta. Hyvä että otit aiheen esille ennen minua laajemmin sillä itse olisin kirjoittanut lähinnä rukoilusta. Siitä kuinka auttaako rukous oikeasti? Olen itsenkkin kristitty. Silloin tällöin tuntuu että Jumala on hylännyt mutta olen kuullut että Jumala kuulee ajatuksenkin sekä rakastaa jokaista joka uskoo häneen ja siihen että Jeesus on hänen poikansa.
Minulla on niin huono tuuri monessakin asiassa että siksi tuntuu että Jumala olisi hylännyt vaikka ei ehkä ole.
Tietäääkö kukaan miten kuuluu rukoilla oikeaoppisesti? Tai muutenkin liittyykö uskomiseen se että pitää mennä joka sunnuntai kirkkoon... Vai voiko vain rukoilla ja uskoa ilman kirkkoja.
Ei ole olemassa oikeaoppista rukoilua. Voi vaikka vaan tehdä ristinmerkin tai sanoa auta tai mitä mieleen tulee. Enkä myöskään ymmärrä toisten puolesta rukoilua. Herra taivaassa ymmärtää hiljaisen, yhden ihmisen oman rukouksen eikä siihen tarvihe isoa joukkoa huutamaan.
Joka sunnuntai ei pidä mennä kirkkoon, sinne ei tarvi mennä ikinä, jos se ei tunnu tarpeelliselta. Voi myös rakentaa oman kirkkonsa jos haluaa tietyn paikan missä voi olla hiljaisuudessa ja keskittyä olemaan Jumalan kanssa. Mulla se on seinällä oleva ikoni.
Käyn kyllä myös kirkossa aika usein, koska minusta siellä on kaunista ja ehtoollinen on itselleni tärkeä asia.
Ja jatkan kysymyksillä. Minä en halua iänkaikkista elämää, tämä yksi elämä on mulle ihan riittävä. Millainen uskovainen olen, kun en halua mennä taivaaseen?
BirdBell kirjoitti 27.12.2015 0:0
Minulla on niin huono tuuri monessakin asiassa että siksi tuntuu että Jumala olisi hylännyt vaikka ei ehkä ole.
Tietäääkö kukaan miten kuuluu rukoilla oikeaoppisesti? Tai muutenkin liittyykö uskomiseen se että pitää mennä joka sunnuntai kirkkoon... Vai voiko vain rukoilla ja uskoa ilman kirkkoja.
Rukouksessa tärkeintä on se ketä rukoilee eli elävää Jumalaa Jeesusta Kristusta.
Uskolla ei ole mitään tekemistä kirkkojen tai seurakuntien kanssa tai kirkossa käyntien kanssa mutta jos siellä puhutaan oikeaa Jumalan Sanaa siellä voi tulla uskoon.
Ihmisestä voi tuntua vaikka miltä mutta usko ankkuroituu Jumalan Sanaan ja lupauksiin. Varsinkin tunteet voivat valehdella vaikka mitä, kun sairastaa mielenterveysongelmia. On hyvä muistaa tämä, kun on kurjia olotiloja! Tunteista ei voi ottaa itselleen tosiasioita!
Voimia jaksamiseesi! 🙂👍
maanvaiva kirjoitti 27.12.2015 11:2
Ei ole olemassa oikeaoppista rukoilua. Voi vaikka vaan tehdä ristinmerkin tai sanoa auta tai mitä mieleen tulee. Enkä myöskään ymmärrä toisten puolesta rukoilua. Herra taivaassa ymmärtää hiljaisen, yhden ihmisen oman rukouksen eikä siihen tarvihe isoa joukkoa huutamaan.
Olen samaa mieltä ettei välttämättä tarvise isoa joukkoa huutamaan samaa rukousta. Lähinnä mietin oikealla rukous tekniikalla sitä että miten kannattaa rukoilla. Raamatussahan lukee että: meidän tulisi rukoilla Isä meidän rukouksen sanoin. Siinä on malli. Mikäli oikein ymmärsin niin pitää rukoilla nöyrästi eikä vain kokoajan olla pyytelemässä jotain...
Rukoiletko/ rukoiletteko ääneen?
Kohdistatteko katseenne taivaalle?
Joka sunnuntai ei pidä mennä kirkkoon, sinne ei tarvi mennä ikinä, jos se ei tunnu tarpeelliselta. Voi myös rakentaa oman kirkkonsa jos haluaa tietyn paikan missä voi olla hiljaisuudessa ja keskittyä olemaan Jumalan kanssa. Mulla se on seinällä oleva ikoni.
Käyn kyllä myös kirkossa aika usein, koska minusta siellä on kaunista ja ehtoollinen on itselleni tärkeä asia.
Tuntuu jotenkin tyhmältä olla menemättä kirkkoon. Kun Raamatussahan lukee liittykää seurakuntiin ja rukoilkaa yhdessä. Tuo on totta että hiljainen paikka missä saa rukoilla rauhassa. Minullekkin ehtoollinen on tärkeä. Koska Raamatussa lukee: Jeesuksen veri ja ruumis on ehtoollis viini ja leipä ja pitää tehdä niin Jeesuksen muistoksi.
Ja jatkan kysymyksillä. Minä en halua iänkaikkista elämää, tämä yksi elämä on mulle ihan riittävä. Millainen uskovainen olen, kun en halua mennä taivaaseen?
Tuskin haluat Helvettiinkään palamaan. Jos et Taivaaseen halua eiköhän Jumala ja Jeesus keksi sinulle muun paikan. Itse haluan Taivaaseen siitä syystä että kaikki jotka uskoo Jeesukseen pelastuu, taivas on tarkoitettu kaikille meille uskovaisille!
En rukoile ääneen muuten kuin kirkossa yhteiset rukoukset. En muutenkaan puhu hirveästi, niin olisi aika omituista, jos Jumalalle ääneen puhuisin.
En katso taivaalle rukoilun aikana vaan katson joko Neitsyt Marian ikoniin tai olen pää kumarassa. Koska olen ortodoksi, niin en pane käsiäni ristiin rukouksen aikana.
Jos ihmisjoukossa tulee tarvis rukoiluun, en tee mitään näkyvää elettä, koska en halua kiinnittää muiden huomiota.
Minä en usko helvettiin laisinkaan. Minusta usko pitää olla iloinen asia eikä siinä pidä pelätä helvetin kauhuja. Mun on aika turha kai puhua siitä etten halua taivaaseen, koska lähes kaikille uskovaisille taivas on kai tärkein syy uskomiseen. Mulle se ei vaan ole se tärkein syy.
Joskus tunturin huipulla, kun pilvet ovat matalalla ja on kuin pilven sisällä, tuntuu että just silloin on taivaassa. Se on huima tunne mutten haluaisi siellä elää iänkuista elämää.
Hei
Esirukous on pitänyt minut hengissä tähän asti. Odotan ihmeparantumista rukousillassa. Raamatub luku on tärkeää, joka päivä voi lukea raamattua. En usko viralliseen lääketieteeseen vaanJeesus on parantajamme.
Minusta ihminen on vaarallisella tiellä, jos luopuu lääketieteestä ja vaihtaa sen raamatun lukuu ja rukoukseen. Ihmeitä kuitenkin tapahtuu hyvin harvoin.
Uskoo ken tahtoo Jeesukseen ja Jumalaan, mä en ainakaan usko. Ei tuo Jumala oo tehny mitään mun hyväks tai saati sentään parantanu. Joten haen apuni mielummin muualta.
arka kirjoitti 29.12.2015 7:19
Hei
Esirukous on pitänyt minut hengissä tähän asti. Odotan ihmeparantumista rukousillassa. Raamatub luku on tärkeää, joka päivä voi lukea raamattua. En usko viralliseen lääketieteeseen vaanJeesus on parantajamme.
Minä en myöskään usko lääketieteeseen, uskon myös että Jeesus autta lääkäreitä oikean hoidon valinnassa.
Hei
Kyllä lääketieteeseenkinvoi turvautua fyysisten sairauksien hoidossajos haluaa. ja tärkeää olisi myös suuntautua itsestä ulospäin ja hakeutua esim. vapaaehtoistoimintaan. Liika omaan napaansa tuijottaminen on haitaksi.
Minä olenkin aina ollut kateellinen psyykkisesti sairaille. Tietoinen provo.
He voivat ottaa lääkkeensä tai olla ottamatta, syödä liian vähän tai liian paljon. Mulla pääasiassa nyt on fyysisiä sairauksia mutta jos en ota just tarkalleen määrättyjä lääkkeitäni, niin menee muutama päivä ja olen kanttu veks eli sairaalassa.
Sitten, kun olen sairaalassa tiputuksessa alan rukoilemaan Jumalta apua, Hän mielestäni mulle sanoo näin: vaikka olen Kaikkivoiva, syö kuitenkin ensin pillerisi ja ota insuliinisi ja puhutaan sitten, amen.
Ps. mie käyn ihan töissä ja teen sen lisäksi aina välillä jotain vapaaehtoista toisten ihmisten ja eläinten hyväksi.
Jokainen voi uskoa mihin tahansa. Ite se on päätettävä, et pistääkö insuliinit ja ottaa lääkkeensä vai haluaako jättää pois. Ei se Jumala sitä päätä.
arka kirjoitti 30.12.2015 8:55
Hei
Kyllä lääketieteeseenkinvoi turvautua fyysisten sairauksien hoidossajos haluaa. ja tärkeää olisi myös suuntautua itsestä ulospäin ja hakeutua esim. vapaaehtoistoimintaan. Liika omaan napaansa tuijottaminen on haitaksi.
Voi ollakkin itse ajattelen lähinnä vain toisia ja olen ns. Liian kiltti ihminen.
Mitä teet vapaaehtoistyönä?
Tyttönen vaan kirjoitti 30.12.2015 11:26
Jokainen voi uskoa mihin tahansa. Ite se on päätettävä, et pistääkö insuliinit ja ottaa lääkkeensä vai haluaako jättää pois. Ei se Jumala sitä päätä.
Olen samaa mieltä ettei Jumala päätä otatko insuliinisi ja muut lääkkeesi. Uskon että Pyhä Henki johdattaa meitä oikeisiin valintoihin.
Minä taas uskon, että verensokerimittaukset johtavat oikeisiin päätökiin.
Minusta Jumalalla on tärkeämpääkin tekemistä, kuin olla lääkärinä.
Olen nyt opiskellut Isä Meidän rukouksen isä Andrei Verikovin nettiluentona, joka oli suhteellisen pitkä luento eli 11 luentoa. Hän siis selittää mitä tarkoittaa kun sanomme Isä Meidän rukouksen. Ortodoksisen uskonnon mukaan.
Mutta tämmöinen tuli vastaa.
"Kun me siis pyydämme tässä rukouksessa Jumalan tahdon toteutumista, niin meidän tulisi samaan aikaan katsoa itseämme peiliin ja kysyä, että teenkö minä omalta osaltani sen, että Jumalan tahto toteutuisi täällä maan päällä? Jumala auttaa ja tukee meitä, mutta meiltä ihmisiltäkin odotetaan ponnisteluja. On joskus sanottu, että meidän tulee vähintäänkin ojentaa kätemme, jotta Kristus voi tarttua ranteeseemme ja nostaa meidät ylös. Aivan kuten se on kuvattu tuonelaan laskeutumisen ikonissa, jossa Kristus nostaa Adamin ja Eevan ylös. "
Eli mulle tästä mieleen ettei Jumala ketään auta, jos itse ei tee mitään itsensä hyväksi eli syö nyt vaikka niitä lääkkeitä.